Tajusin eilen kasvattaneeni hirviön. Ei ole varmaan ikinä ollut näin epäonnistunut olo.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihmiset: Kestättekö oikeasti lapsiltanne täydellistä halveksuntaa naama värähtämättä? Onko teidän lapset jotain suloisia pikku pumpulitynnyreihin käärittyjä murusia, joille ei saa huutaa tai näyttää tunteitaan vaikka kyseinen lapsi vetäis litsarilla naamaan? MIKSI sitä lasta pitää suojella siltä, ettet voi näyttää hänen satuttavan tunteitasi? Miksi te olette jotain eläviä likasankoja, mihin saa pyyhkiä takapuolensa eikä varmasti tule mitään palautetta?

Täällä on ihan hirveästi kommentteja siitä, miten apn olisi pitänyt pysyä täysin tyynenä. Onko teidän lapset jotain herkkiä lumihiutaleita, joita pitää suojella loputtomiin siltä faktalta, että jos kohtelet törkeästi toista ihmistä siihen ihmiseen sattuu? Vai oletteko te näitä äitejä, jotka nielette kiroilun/paskan heiton niskaan ilme värähtämättä, mutta pilittätte räkäitkua yksiksenne? Oletteko niitä äitejä, jotka ruikuttavat täällä kuinka teini kohtelee törkeästi? No, miksei kohtelisi? Eihän sulle tunnu mikään. Sulle saa tehdä mitä vaan, av-mamma kyllä nielee ja matelee kakaran edessä.

Mä en oikeasti ymmärrä tota mikä pointti on siinä, ettei lapselleen saisi KOSKAAN suuttua. Apnhan lapsi, viiden vuoden päästä täysi-ikäinen prinsessa, oli aivan käsittämättömän törkeä. Hän sai kalliin, uhrauksia vaatinen lahjan. Kiitollisuuden sijaan veti raivarit, ei kiitosta edes sanottu. Äiti pahoittaa mielensä reaktiosta ja yrittää lähteä rauhoittumaan, niin tää pieni noita seuraa ja iskee täysin laskemoidusti manipuloiden siihen kaikkein arimpaan kohtaan. Kiitos lahjasta oli tytön suusta se, ettei äiti selkeästi "välitä hänestä" ja selvä piikki siitä, kuinka isä rakastaa enemmän, vaikka oli se joka lähti. Tyttö oli täysin jääkylmä. Minusta tyttären käytös on oikeasti pelottavaa.

Luuletteko te oikeasti, että 12-vuotiaat on jotain täysin ymmärtämättömiä LAPSIA, jotka eivät lainkaan käsitä mitä tekevät? Miten perustelette apn lapsen ansaitsevan sen helvetin kalliin kännykän ja anteeksipyynnön päälle?

Olen vihainen, koska mä oikeasti tiedän juuri teidänkaltaisia vanhempia olevan olemassa. Ihan liikaa. Itseäni kiusattiin äärimmäisen julmalla tavalla ikävuodet 9-14. Siis todella, todella julmasti rääkättiin. Jos uskaltaisin kirjoittaa tähän mitä minulle tehtiin, olisitte ällistyneitä miten uskomattoman kekseliäiti, manip uloivia ja oikeasti pahoja voi nuoret tytöt olla. Pojista en itse tiedä, koska minua ei rääkänneet pojat. Minut ajettiin itsemurhan partaalle. Kiusaaminen oli lakkaamatonta, organisoitu ällistyttävän tarkasti niin, etten päässyt edes kodissani/harrastuksissani lepäämään. 

Kyseisen tyttöporukan vanhemmat olivat kaikki tietoisia asiasta. Asiaa perusteltiin nimenomaan sillä, että ollaan niin nuoria ja tyttöjä pitää ymmärtää. Sattumalta porukan kuningatar oli juuri avioeroperheen lapsi, molemmat vanhemmat kasvatusalalla. Meillä oli parit kivat, mukavat keskustelutkin, missä tytöt "katuivat" käytöstään ja selittivät kaiken parhain päin. Mikä nyt oli väärinkäsitystä ja mikä oli vahinkoa. Näyttelivät aivan fantastisen hyvin, pyörittivät vanhempiaan sata nolla. Tämä saattaa olla teille äideille vaikea ymmärtää mutta oikeasti. Lapsi voi olla paha. Hyvin paha. Ei ymmärtämätön, ei väärin kasvatettu, ei kaltoinkohdeltu. Vaan paha. 

Ap, sun lapsesi on hyvin luultavasti myös koulukiusaaja. Toi sun tuskasta nauttiminen kertoo siitä, ettei tyttö kykene normaalin empatiakykyyn. Ja EI, ikä ei selitä tyttäresi käytöstä. Sinuna mä varaisin ajan psykologille/koulukuraattorille/ammattiapuun. Tytöltäsi puuttuu ilmiselvästi käsitys sinun auktoriteetistäsi ja kyky ottaa muiden tunteita huomioon.

Voitte hokea vaikka maailman äärin tuota, että iän takia ei voi nuori koskaan olla paha. Esim. seinäjoen puukottajatytöllä oli juuri vääristynyt käsitys asemastaan perheessä. 

 

Yksinkertainen asia: MITEN AJATTELETTE LAPSENNE KYKENEVÄN KOHTELEMAAN MUITA IHMISINÄ, JOS TE OPETATTE HEIDÄN VOIVAN KÄYTTÄYTYÄ MITEN HUVITTAA, MILLOIN HUVITTAA?

Missä täällä on väitetty et tytön käytös on ok? Ei missään. On eri asia käsitellä tapahtunut ja asettaa rajat (tiukastikin) kuin pitää omaa lastaan hirviönä (ja mitähän kaikkea muutakin)

Miten mustavalkoinen maailma joillain voi olla? Ap sitä paitsi ei vaikuta kovin tasapainoiselta.

JA: elatusapuhan on lasten hyväksi. Ei exän. Joten lapsille ap:kin tekee hallaa olemalla ottamatta vastaan lapsille kuuluvaa omaisutta.

Eikö teillä koskaan mene hermo? Eihän se jos murkun riekkumista katsellessa, ajattelee itsekseen että mikä hirviö tuo on, tarkoita että "pitää lastaan hirviönä". Äiditkin on ihmisiä, heilläkin on kaikenlaisia tunteita. Niiden tunteiden itselleen ääneen tunnustaminen on paljon todennäköisempi tie henkiseen kasvuun kuin niiden kieltäminen.

Minusta ap:n ongelma on alemmuudentunne suhteessa exään ja exän nyksään. Ja se johtuu ihan jätetyksi tulemisesta! Nyt pitäisi vähitellen pala palalta alkaa saada rakennettua itsetuntoa takaisin vaikka eroryhmän avulla (googlaa ap etoseminaari), suhde tyttäreenkin muuttuisi helpommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teillä koskaan mene hermo? Eihän se jos murkun riekkumista katsellessa, ajattelee itsekseen että mikä hirviö tuo on, tarkoita että "pitää lastaan hirviönä". Äiditkin on ihmisiä, heilläkin on kaikenlaisia tunteita. Niiden tunteiden itselleen ääneen tunnustaminen on paljon todennäköisempi tie henkiseen kasvuun kuin niiden kieltäminen.

Minusta ap:n ongelma on alemmuudentunne suhteessa exään ja exän nyksään. Ja se johtuu ihan jätetyksi tulemisesta! Nyt pitäisi vähitellen pala palalta alkaa saada rakennettua itsetuntoa takaisin vaikka eroryhmän avulla (googlaa ap etoseminaari), suhde tyttäreenkin muuttuisi helpommaksi.

Menee hermo, mut luepa miten ap kuvailee omaa lastaan jo silloin ku edes hetken pidempään joutuu kirjoittaessa harkitsemaan sanomisiaan. Useissa kommenteissa vielä. Jotenkin tosi vaikea kuvitella että kannuja paiskova ei päästelis aikamoista tekstiä tuohon verrattuna. Ja tuskin on eka kerta.

elatus avut hakuun ja ne määräytyy puolison palkan mukaan ,helpottaa arkea.

Vierailija kirjoitti:

Jälkikäteen ajateltuna olen varmaan itse ollut samanlainen "hirviö" 12-15 -vuotiaana. Samankaltainen tilanne, vanhemmat erosivat ja äiti oli välillä yötäpäivää töissä kun isä oli vaan sellainen "huvitusisä". Silloin esiteininä se tuntui että isä rakastaa enemmän kun se ostelee kaikkea kivaa, aikuisena olen sitten ymmärtänyt kuinka paljon äiti on tehnyt ja kuinka paljosta omalla kohdallaan luopunut että meillä lapsilla olisi kaikki hyvin. Silloin luulin että äiti kieltäytyy ostamasta asioita ilkeyttään, kun ei se rahan arvo ollut oikein uponnut vielä tajuntaan. Jälkikäteen vasta olen havahtunut todellisuuteen, ja kyllä se äiti on tätänykyä se luottovanhempi ja kaikista rakkain, ja melko kunnollinen aikuinen minusta loppujen lopuksi tuli vaikka tuolloin äidille kiukuttelinkin...

Näinpä.

Teinit on aika oma napa-tyyppejä, ja varsinkaan kaksitoistavuotiaan ei kannata olettaa tietävän äitinsä rahatilannetta ja uhrauksia ilman, että äiti niistä hänelle kertoo.

Toki ymmärrän, että ap loukkaantui, ja hänen on syytäkin kiukustua lapselleen ja opettaa taloudenpidon karuja lainalaisuuksia.

Mutta turhaan hän nyt lastaan hirviönä pitää. Pettyi saamaansa lahjaan, eikä ymmärrä äidin tilannetta.

Ap:na olisin enemmänkin katkera sille eksälle, joka yrittää ostaa lapsen suosiota ja vieläpä pinnaa aivan laissa ap:lle taattujen elareiden maksusta. Moinen k-pää se on se stoorin hirviö, ei ajattelematon kaksitoistavuotias.

Tämä ketju on aika outo monella tapaa. Aikuiset naiset projisoivat oman elämänsä traumoja ja pettymyksiä ap:n tuntemattomaan kaksitoistavuotiaaseen. Älytömimmästä päästä yksikin, jota itseään oli koulukiusattu lapsena, ja joka nyt luulee tietävänsä, että ap:n tytär on juuri sellainen sadisti koulukiusaaja.

Haloo. Teini-ikää lähenevä, erokipuja oireileva, isänsä liikaa hemmottelema likka se on. Läksytyksen ja talouden realiteetteja opettavan luennon tarpeessa oleva, muttei mikään "hirviö", ainakaan yhden ainokaisen esimerkin perusteella.

Siinähän se on kun hyysäätte lapsenne pilalle ,Ei muuta kuin rahahanat tiukemmalle ,ja samalla mitalla takaisin. oppii elämän realiteetit .Hyysäämisellä on huonot jäljet

Vierailija kirjoitti:

Älkää antako 12-vuotiaan pikkutytön pyörittää teitä aikuisia. Sehän muka arvottaa teitä vanhempia sen mukaan miten kalliita juttuja ostatte sille, eli ostattaa teillä kallita juttuja koska vain se saa tytön muka rakastamaan jompaa kumpaa teistä. Pistäkää heti tuollainen peli poikki. Isä ei osta uutta puhelinta, tyttö saa tyytyä tuohon minkä sai (joka on 12-vuotiaalle vielä muutenkin turhan kallis ja hieno puhelin) Muuten tuo pyöritys ei lopu ikinä ja jatkuu vain ikuisesti, aikuiset ei saa lähteä tuollaiseen mukaan.

Erittäin hyvin sanottu, kiitos tuosta.

Tuttu tilanne. Kumppanini erosi kesällä miehestään, ja 18-vuotias tytär pyörittää samanlaista peliä ja käyttää äitiään ainoastaan hyväkseen, täysin tietoisesti, kostaakseen äidilleen eron. Aikuinen tytär ostattaa äidillään kalliita tavaroita, asuu äitinsä luona vain silloin huvittaa eli kun on jotain etuja saatavilla, ei ikinä tee mitään kotitöitä, ei ulkoiluta edes koiraa, vaikka äitinsä menee aamuisin seitsemäksi töihin ja iltavuorosta tulee myöhään. Koira on aikoinaan otettu koko muun entisen perheen lemmikiksi mutta eron tultua koira sysättiin kumppanilleni koska siitä perheen lemmikistä olikin tullut muille eli exälle vain rahanreikä ja riesa. Lapset (15 ja 18-vuotiaat) asuvat välillä isänsä, välillä äitinsä luona, riippuen siitä, kummassa paikassa saa olla niin kuin haluaa, täysin riippumatta mistään yhteisistä sopimuksista. Koira on oikein kiva, ja minä sitä mielelläni myös ulkoilutan silloin kun olen kumppanini luona, mutta tytär ei minua hyväksy tietenkään, joten on hankala olla apuna. (Niin, tutustuin rakkaaseeni vasta hänen erottuaan joten minä en ollut eron syynä.)

On totta, että kumppanini ei pysty pitämään tyttärelleen minkäänlaista "kuria" tai miten se nyt sanotaan, koska kokee syyllisyyttä erottuaan lasten isästä. Aikuinen tytär katsoo oikeudekseen tulla ja mennä miten haluaa, ei lainkaan huomio äitinsä tunteita ja on suoraan sanottuna itsekäs paska.  Ehkä paras esimerkki laskelmoivasta ja itsekkäästä käytöksestä on tämä: Tytöllä on oma auto. Eräänä iltapäivänä hän oli tullut töistä (oli opiskelunsa työharjoittelussa) ja oli menossa omaan, parin tunnin palkkatyöhönsä ja kun äitinsä tuli rankasta aamuvuorosta, tyttö pyysi että äitinsä heittäisi hänet töihin, koska häntä ei huvittanut! itse ajaa omalla autollaan n. 6 kilometrin matkaa. Ja äiti vei ja haki poiskin. Voi helvetti sentään!

Osaisiko kukaan neuvoa, miten tuollaisesta tilanteesta voisi päästä parempaan suuntaan? Miten voisi lakata tuntemasta turhaa syyllisyyttä, ja alkaa osoittaa jo täysi-ikäiselle lapselle että elämässä on muutakin kuin ne omat oikeudet?

Hups, anteeksi, menin aivan ap:n aiheen ulkopuolelle, mutta oli pakko pikkuisen purkaa mieltään, kun ap:n tilanne vaikuttaa niin tutulta, ja toivon ap:lle voimia puuttua tyttären toimintaan ennen kuin itsekyys ja materia valtaa ja vääristää koko nuoren ihmisen mielen.

Piiskaa persielle vaan tuollaselle saatanan nulikalle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille persereikäpennulles, että ei moni aikuinenkaan sellaista voi saada, vaikka kuinka haluis. Helvetti, että voi olla hirveitä kakaroita.

Ja aivan hirveitä aikuisia!

Persereikäaukoilla tai ilman...

Vaikuttaa että ap ottaa tässä ketjussa useampaa roolia; tyylilaji niin sama. So boaring 😴!

"Boaring". Oikeasti: jos jenkkisarjoista ulkoa opetellut huudahdukset ovat niin hienoja, että niitä pitää somessa käyttää, kannattaisi ainakin ensin tarkistaa, miten ne kirjoitetaan.

Sori, oot oikeassa: se tietty kirjotetaan 'so porink'. Huomaa myös suomen kielen asu! 😂😂😂 Vai kirjoitetaanko Suomen Kielen vaate..

Kivaa iltaa kaikille - kaikesta huolimatta - tämä ketju on mielestäni kaikkein vastenmielisin mihin olen törmännyt. Todella rumaa kirjoittelua puolin ja toisin.

Jos tämä on oikeasti kirjoittelun taso, on ainakin minun parempi pitää taukoa ettei mene usko ihmisiin!

Sehän kirjoitetaan 'zo porinfk'! Anteeksi antamatonta 397!!😝

Tervehdys aloittaja, mulla on suurinpiirtein samanlainen tapaus sekä exän osalta sekä 12vee tytär jonka käytös on juurikin tuollaista.. Kiittämätön, laiska ja itsekäs, juuri sellainen miksi en häntä 'kasvattanut'. Elareita mekin metsästellään ulosoton kautta ja niitä saa jos saa, koskaan ei tiedä milloin ja minkä verran!!!

En osaa kyllä neuvoa kun en tunnu osaavan kasvattavan itse lapsia..

Mun 9v. ohjelmoi 150 euron kierrätysläppärillä. Se riittää ja on kyl oikeasti hyväkin, alalla toimivan isänsä valitsema. Kun isän koneille ei vielä ole lupa mennä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan tollaisia riitoja koska kunnioitan sitä merkkitoivomusta ja jotain en pysty hankkimaan niin siitä puhutaan teinin kanssa.

Yleensäkin teinin kanssa pärjää hyvin, kun kuuntelee ja keskustelee.

Toki tyttö huonosti käyttäytyi mutta jos mun i pad hajoisi ja saisin Samsung tabletin niin kyllä pettyisin. Kaikkia merkkejä vaan ole kokeillut ja apple on mun juttuni. Valitaanhan me aikuiset se mielimerkkimme.

Miksi ihmeessä aikuisen tulisi neuvotella lapsen kanssa?

Lainaus ei toiminut... viittasin lyhyeen keskusteluun 1700 euron hintiasesta koneesta 9v:llä. Sama lapsi voi aivan mainiosti ohjelmoida ja rymytä ulkona mudassa kavereidensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tervehdys aloittaja, mulla on suurinpiirtein samanlainen tapaus sekä exän osalta sekä 12vee tytär jonka käytös on juurikin tuollaista.. Kiittämätön, laiska ja itsekäs, juuri sellainen miksi en häntä 'kasvattanut'.

Miten sä hänet sitten kasvatit? Tuntuu ettei suurin osa vanhemmista osaa nähdä oman käytöksensä seurauksia.

Jo on kiittämätön kakara! Itse ottaisin puhelimen omaan käyttööni ja tyttö saisi tyytyä vanhaan luuriinsa. Sanoisin: "Kun tämä ei kerran kelpaa, niin sitten saat olla ilman!" Isää kieltäisin ostamasta uutta ja kertoisin tuosta käytöksestä. Minäkään en tosin ymmärrä miten niin et saa elareita, joten saatat olla provo ap.

Siis isällään on rahaa kuin roskaa, sinä olet lasten kanssa tiukoilla etkä ole hakenut elatusmaksuja? Kaikki merkit viittaavat siihen, että olet pamahtanut paksuksi kun olet löytänyt miehen, jolla on paksu lompakko. Siksi et saa etkä kehtaa hakea elareita. Lapsesi on vasta 12-vuotias, joten tuskin hän ymmärtää täysin vielä rahan arvoa ja raha-asioita etenkään kun äitinsä ei tunnu ymmärtävän. Ei ole ollenkaan harvinaista eikä hirviömäistä jos 12-vuotias saa kilarit siitä, ettei ole saanut sitä mitä haluaa. Pikemminkin normaalia. Lisäksi mielestäni sinulla on sekä rahaan että tavaraan omituinen suhde. Ei aikuisen pitäisi enää tavaraa pitää yhtään minään, ei etenkään palkkiona mistään. Toisaalta aikuinen nainen perhettä perustaessaan on suunnitellut talouttaan niin, ettei erossakaan jää tyhjän päälle eikä erossakaan ole miehen lompakolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei ole koskaan tollaisia riitoja koska kunnioitan sitä merkkitoivomusta ja jotain en pysty hankkimaan niin siitä puhutaan teinin kanssa.

Yleensäkin teinin kanssa pärjää hyvin, kun kuuntelee ja keskustelee.

Toki tyttö huonosti käyttäytyi mutta jos mun i pad hajoisi ja saisin Samsung tabletin niin kyllä pettyisin. Kaikkia merkkejä vaan ole kokeillut ja apple on mun juttuni. Valitaanhan me aikuiset se mielimerkkimme.

Miksi ihmeessä aikuisen tulisi neuvotella lapsen kanssa?

Siksi että se lapsikin oppii ennen kaikkea ajattelemaan mutta myös neuvottelemaan. Jos vanhemmat suunnittelevat ja päättävät kaiken lapsen puolesta niin ajattelu ja vastuunotto eivät kehity.

hae ne elatusmaksut heti,saat ne varmasti taannehtivasti,kelasta siis haettava...älä anna miehesi pelotella ja uhkailla,pyyhkiä jalkojaan sinuun,niistä tapaamisista ja  muista asioista voi sitten lastenvalvojalla puhua..ja sopia,jo se että on kiristänyt sinua asialla kertoo paljon miehestäsi...

älä anna  tyttären kiukuttelun vaikuttaa itseesi noin paljoa,sinä olet aikuinen ja päätät,mihin teillä on varaa ja mihin ei...ja tytär tuossa olisi anteeksipyyntö velvollinen,se raha minkä jätät hakematta mieheltäsi,. lasketaan teillä elämiseen ja lasten kuluihin lain mukaan kuuluvaksi,näin ollen sinä et edes saa jättää hakematta sitä..minkä miehesi varmasti tietääkin...joten mainitse ihmeessä että  hän on uhonnut sitä ja tätä,jos haet elareita.

tiedän itse kokemuksesta kuinka vaikeaa voi teinien kanssa joskus olla,siihenkin saisit tukea ja apua jos haluat,meillä kävi perhetyöntekijät ,sairasteluni mutta myös tukeakseen vanhemmuudessa....nyt näytät miehellesi kuka on oikeassa ja että sinua ei kohdella noin,...voimaa ja halaus sinulle.

Käyttäjä358 kirjoitti:

Jos toinen osapuoli ei halua maksaa elatusmaksuja tai haluaa alkaa hankalaksi, niin hän todellakin voi niin tehdä. Täällä on nyt niin moneen kertaan tästä huudeltu, että elarit vain lankeaisivat lähin käteen ilman mitään ongelmia. Se ei ole totta. Isä voi lastenvalvojalla olla suostumatta maksamaan niitä. Isä voi oikeussovittelussa olla suostumatta mihinkään tiettyyn summaan -- siis edes siihen minimiin, jos hän haluaa olla hankala. Hän voi oikeudessakin olla hankala. Toisaalta oikeudessa - oli kyseessä sovittelu tai oikeudenkäynti - tuomari määrää jonkin tietyn summan isästä huolimatta. Tällöin voi sitten jo hakea KELAlta niitä maksuja, mitä isä ei lopulta käytännössä välttämättä maksa. Mutta ei tuo elareiden saaminen hankalalta ihmiseltä, tai edes KELAn elatustukeen oikeuttavan paperin saaminen, ole mikään yksinkertainen ja helppo juttu jos etävanhempi niin haluaa. Ja tosiaan etä voi myös käyttää elareita kiristämiseen, kuten tässä ap:n tapauksessa. "Jos maksan elatustukea, niin sitten alan todella hankalaksi lapsen tapaamisten sun muiden suhteen."

Käytännössä harva, hyvätuloinen isä haluaa tahrata mainettaan millään elarikiistalla joten maksaa ne, vaikkei pidäkään niitä oikeudenmukaisina. Maksaa siinäkin tapauksessa että lapsi olisi pelinappula. Ei sen vuoksi että pitäisi vahinkolasta mitenkään kiusallisena vaan siksi, että pääsee helpommalla kun maksaa.

 

Siksi suosittelen vakavasti -- kuten kirjoitin jo aiemminkin ketjussa -- että AP menisi miehen kanssa oikeuteen. Sopisivat joka ikisen asian elareita myöten niin, ettei etä pysty kiristämään muutenkin lapsista päävastuuta kantavaa lähivänhempaa.