Kateellinen naisille, jotka saavat hienon lahjan mieheltään

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä marttyyrejä, jotka eivät edes halua lahjoja, ovat vain nöyrästi kiitollisia siitä, että mies elää normaslia elämää heidän kanssaan.

Jos lahjoilla ja muistamisella ei ole mitään merkitystä ihmiskulttuureissa, niin miksi niitä yleensä annetaan kenenkään?

Mieheni synttärit on kohta, täyttää pyöreitä vuosia. En anna hänet mitään lahjaa, koska minähän jo pyöritän meidän arkea joka päivä. Se kun näköjään sitten riittää enemmän kuin hyvin.

Niitä annetaan omien töppäysten aiheuttaman mielipahan minimoimiseksi. Kun lahjoo voi taas hyvällä omalla tunnolla olla oma, viallinen toiselle pahaa mieltäkin aiheuttava itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä marttyyrejä, jotka eivät edes halua lahjoja, ovat vain nöyrästi kiitollisia siitä, että mies elää normaslia elämää heidän kanssaan.

Jos lahjoilla ja muistamisella ei ole mitään merkitystä ihmiskulttuureissa, niin miksi niitä yleensä annetaan kenenkään?

Mieheni synttärit on kohta, täyttää pyöreitä vuosia. En anna hänet mitään lahjaa, koska minähän jo pyöritän meidän arkea joka päivä. Se kun näköjään sitten riittää enemmän kuin hyvin.

Mitä vikaa siinä on, jos joku ei halua lahjoja? Ei se tarkoita sitä, etteikö toisia voisi muistaa. Ja muistaminen ei tarkoita tavaran ostamista, se voi olla jotain aineetontakin. Minun opiskeleva lapseni pesi minulle lahjaksi saunan ja pesuhuoneen. Se on siis todellakin lahja minulle, sillä minun jouluun kuuluu puhtaat pesutilat, miehelle asia on yks lysti.

Tiedän, että olen kiittämätön ja joku olisi varmaan tilanteesta kateellinen, mutta minua ainakin ahdisti ja ärsytti paljon, kun ex-mies kantoi vaikka minkälaista tavaraa minulle. Ne lahjat vain olivat sellaisia kliseisiä naistenhemmottelulahjoja ja niistä tuli aina vaan enemmän ja enemmän se tunne, että mies ei tunne ja kuuntele minua yhtään. Tuli hifikahvinkeittimiä (joo, juon kahvia, mutta en mitään erikoiskahveja), koruja (en koskaan pidä koruja), hierontalahjakortteja (en tykkää hieronnoista) jne. Kun oikeasti olisin toivonut vain villasukkia, ristikkolehtiä, suklaata, niin ei mitään sellaista koskaan, vaikka varsin selvästi olen näiden suurkuluttaja ja monesti vihjaillut, etten halua mitään kallista. Sitten aina tekohymy päälle kun piti olla niin hiton kiitollinen, kun minun mies on niin ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei oikeesti, pienet on sunkin murheet, jos tuollainen asia harmittaa. Itselleni ei tulisi mieleenkään toivoa, että olisin joku miehen pikku prinsessa, jota se välillä lahjoo saadakseen sitten taas hyväksikäyttää minua sängyssä, miten tahtoo. Tai sitten että olisin miehen pikku prinsessa, jolle se hankkii asioita kuin vähä-älyiselle.

Me olemme miehen kanssa tasa-arvoisia. Minusta olisi alentavaa olla miehen määrättävissä, koska sitähän tuo tarkoittaa tuo toive. Mies saisi sen jälkeen vaatia asioita... Nyt se ei saa ja mä oon vapaa.

Huoran hommaahan se lahjojen vaatiminen on.

No niin on, nimenomaan vaatiminen. Ja niiden kautta itsensä arvostaminen. Ja ellei saa lahjoja niin miehelle suuttuminen, miehen arvosteleminen tai miehelle mököttäminen. Jos mies sattuu olemaan sen luonteinen, että niitä antaa, siinä ei ole mitään pahaa. Mutta jos nainen sen takia korottaa itseään tai suostuu alistumaan miehen siivoojaksi tai seksileluksi, niin se on paha.

Vierailija kirjoitti:

Jep, mieluummin kunnollinen mies, joka pitää perheestään huolta kuin sellainen lipevä mies, joka ottaa alta, kun kyllästyy.

Onneksi minulla on mies, joka pitää perheestään huolta ja hemmottelee minua lahjoilla ja ravintolassakin syödään viikoittain. Eivät nämä asiat ainakaan meillä sulje toisiaan pois. Eikä mieheni ole pätkääkään lipevä. Näin on menty jo 19 vuotta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha sanoa, että miksi osa miehistä ei laita vaivaa lahjoihin. Omani hankki todella ihanat huomaavaiset lahjat vaikka meillä tiukka budjetti olikin. Syynä kertoi olevan sen, että rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta ja teen hänen elämästään parempaa ja huomaavaisilla lahjoilla hän haluaa osoittaa tätä rakkauttaan.

Itse en piittaa lahjoista. En tarvitse yhtään mitään ja toisaalta tuotan toisille iloa mieluummin muilla tavoin. Tulen joka päivä iloisena kotiin vaimon luo, pidän kodista ja yhteisestä elämästä huolta, autan ja tuen suruissa ja haasteissa ja iloitsen onnistumisten puolesta 365 päivää vuodessa. Jos se ei kelpaisi vaimolleni rakkauden osoitukseksi, vaan tunnin vaivannäkö aatonaattona olisi hänelle paljon isompi ja merkittävämpi osoitus, niin olisin väärän naisen kanssa.

Ei noi ole niitä asioita joita naiset oikeasti arvostaa miehessä. Ne otetaan itsestäänselvyytenä vaikka tietysti valitetaan, jos mies ei niitä tee. Kun on komea high status äijä, joka sen verran näkee vaivaa että viitsii drinkin tarjota ja ehkä käydä kerran kukkakaupassa, niin saa naisesta irti huomattavasti enemmän heti kuin mitä joka päivä huomioiva vähemmän komea tavisinssi koko avioliiton aikana. Sanotaan vaan että menneet on menneitä ja ihmetellään, miksi oma mies on vähän katkera siitä että nuorempana viikon suhteessa on annettu jollekin pelimiehelle kaikki niin fyysisesti kuin henkisesti.

LASSUKKA-ALERT !!!!! :)

Lassukka tai ei, mutta pistähän kommentoiden itse asiaa. Mikä tuossa ei pidä paikkaansa? Komeiden miesten suosio vähällä vaivalla? Tavismiesten katkeruus naisten aiemmille kokemuksille välinpitämättömien miesten käsissä? Se että vuosien välittäminen ja tuki on aivan hemmetisti isompi uhraus kun vartin kestävä korvakorujen osto?

Ei niinku millään jaksaisi edes kommentoida näitä lassukkakliseitä, mutta menköön nyt, kun niin kovasti toivot.

Eli. Luuletko ettei tavisnaisia harmita esim miesten pornolle kuolaus, tyttökalenterit jne jne ihan suhteen aikanakin? Luuletko ettei naisia harmita kun ne tavismiehet ovat pitkään yrittäneet niitä kaikkein kauneimpia naisia ja katkerana tyytyvät sinuun, kuvitellen että oikeasti olisivat ansainneet sen lukion kauneimman tytön sieltä nuoruudestaan? Miksi et valitse vaatimattomamman näköistä naista, hän ei varmasti ole saanut pelimiesten huomiota?

Luuletko etteivät kauniit naiset saa suosiota vähällä vaivalla? Luuletko ettei se harmita tavisnaisia?

Totta kai vuosien välittäminen on suurempi välittämisen merkki kuin lahjan osto, mutta yleensä ne kaikkein välittävimmät ihmiset jonkun lahjan onnistuvat hankkimaan rakkailleen. Poikkeuksia on toki.

Varmasti naisiakin harmittaa mutta se ei liity mitenkään viestiini. Vaatimattomatkin naiset ovat saaneet valloituksia etsiviltä pelimiehiltä huomiota jos vaan baarissa käyvät. Nämä miehet eivät naista arvosta pätkän vertaa, käyttävät vain, ja siihen nainen alistuu. Yritä nyt sitten itse katsoa naista arvokkaana tyyppinä kun tiedät että jonkun välinpitämättömän mulkun perään on itketty surkeana jaon jälkeen aiemmin.

Ja taas vedät jonkun yhtäläisyysmerkin että lahjan osto olisi yleensä enemmän välittämistä. Tajuatko että siihen menee vartti kun työmatkalla hakee jotkut korvakorut?

Ei muuten kannata noin alentuvasti aloittaa kommenttia, kun vetelit aivan totaalisesti aiheen vierestä.

Se on aiheen vietestä sinusta, koska siinä ei syyllistetty naisia. ;) Älä seurustele sellaisten ihmisten kanssa, joita et arvosta. Olet kateellinen ja katkera ja se sumentaa ajattelusi. Vaatimattomat naiset todellakin säästyvät mainitsemiltasi miehiltä. Mutta he eivät kelpaa sinulle. Olet kaksinaismoralisti. Et varmaan edes ymmärrä, että miksi. No eiköhän tuo elämä noinki mene, naisia haukkuessa. :) Eikö muuten ole aika hassua, että välittävä ihminen ei käyttäisi sitä yhtä varttia sitten ilahduttaakseen toista? Mutta lassukoilla on tässäkin varmaan oma logiikkansa, joka ei oikeastaan edes kiinnosta. Hyvää joulua vaan! ;)

Vierailija kirjoitti:

En saa lahjoja, kukkia tai valentine-muistamisia. Sen sijaan saan päivittäin arjessa huomiointia: kirjalainojanikuskataan kirjastoon, minua kuskataan aikaisina työvuoroaamuina töihin ja saan aamukahvin valmiiksi keitettynä jne. ja toiveitani kuullaan ajankäytön suhteen (esim. eilinen meni aika pitkälti minun mieltymyksieni mukaisesti) Meillä romantiikka ilmenee toisen kunnioittamisessa ja huomioimisessa arjen pienissä ja suuremmissa teoissa. Se etten saa jouluna lahjoja ei merkitse, ettenkö olisi tärkeä ja rakastettu.  

Nyt on lähdetty romantisoimaan perusarkea ja rakkautta. Tuollainen käytös kuuluu rakastavaan parisuhteeseen ilman ponnisteluja. 

Romanttiset eleet ja teot ovat sitten niitä vähän enemmän vaivaa nähtäviä asioita. 

Tietenkin kukin tavallaan ja että perusarki riittää, sehän on mainiota. Mutten mä sillä lähtisi perustelemaan lahjojen puutetta, sitä extra huomiota omalta kumppanilta. Se on tärkeää monelle, ne spesiaalit pienet hetket, jotka pompsahtavat esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha sanoa, että miksi osa miehistä ei laita vaivaa lahjoihin. Omani hankki todella ihanat huomaavaiset lahjat vaikka meillä tiukka budjetti olikin. Syynä kertoi olevan sen, että rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta ja teen hänen elämästään parempaa ja huomaavaisilla lahjoilla hän haluaa osoittaa tätä rakkauttaan.

Itse en piittaa lahjoista. En tarvitse yhtään mitään ja toisaalta tuotan toisille iloa mieluummin muilla tavoin. Tulen joka päivä iloisena kotiin vaimon luo, pidän kodista ja yhteisestä elämästä huolta, autan ja tuen suruissa ja haasteissa ja iloitsen onnistumisten puolesta 365 päivää vuodessa. Jos se ei kelpaisi vaimolleni rakkauden osoitukseksi, vaan tunnin vaivannäkö aatonaattona olisi hänelle paljon isompi ja merkittävämpi osoitus, niin olisin väärän naisen kanssa.

Ei noi ole niitä asioita joita naiset oikeasti arvostaa miehessä. Ne otetaan itsestäänselvyytenä vaikka tietysti valitetaan, jos mies ei niitä tee. Kun on komea high status äijä, joka sen verran näkee vaivaa että viitsii drinkin tarjota ja ehkä käydä kerran kukkakaupassa, niin saa naisesta irti huomattavasti enemmän heti kuin mitä joka päivä huomioiva vähemmän komea tavisinssi koko avioliiton aikana. Sanotaan vaan että menneet on menneitä ja ihmetellään, miksi oma mies on vähän katkera siitä että nuorempana viikon suhteessa on annettu jollekin pelimiehelle kaikki niin fyysisesti kuin henkisesti.

LASSUKKA-ALERT !!!!! :)

Lassukka tai ei, mutta pistähän kommentoiden itse asiaa. Mikä tuossa ei pidä paikkaansa? Komeiden miesten suosio vähällä vaivalla? Tavismiesten katkeruus naisten aiemmille kokemuksille välinpitämättömien miesten käsissä? Se että vuosien välittäminen ja tuki on aivan hemmetisti isompi uhraus kun vartin kestävä korvakorujen osto?

Ei niinku millään jaksaisi edes kommentoida näitä lassukkakliseitä, mutta menköön nyt, kun niin kovasti toivot.

Eli. Luuletko ettei tavisnaisia harmita esim miesten pornolle kuolaus, tyttökalenterit jne jne ihan suhteen aikanakin? Luuletko ettei naisia harmita kun ne tavismiehet ovat pitkään yrittäneet niitä kaikkein kauneimpia naisia ja katkerana tyytyvät sinuun, kuvitellen että oikeasti olisivat ansainneet sen lukion kauneimman tytön sieltä nuoruudestaan? Miksi et valitse vaatimattomamman näköistä naista, hän ei varmasti ole saanut pelimiesten huomiota?

Luuletko etteivät kauniit naiset saa suosiota vähällä vaivalla? Luuletko ettei se harmita tavisnaisia?

Totta kai vuosien välittäminen on suurempi välittämisen merkki kuin lahjan osto, mutta yleensä ne kaikkein välittävimmät ihmiset jonkun lahjan onnistuvat hankkimaan rakkailleen. Poikkeuksia on toki.

Varmasti naisiakin harmittaa mutta se ei liity mitenkään viestiini. Vaatimattomatkin naiset ovat saaneet valloituksia etsiviltä pelimiehiltä huomiota jos vaan baarissa käyvät. Nämä miehet eivät naista arvosta pätkän vertaa, käyttävät vain, ja siihen nainen alistuu. Yritä nyt sitten itse katsoa naista arvokkaana tyyppinä kun tiedät että jonkun välinpitämättömän mulkun perään on itketty surkeana jaon jälkeen aiemmin.

Ja taas vedät jonkun yhtäläisyysmerkin että lahjan osto olisi yleensä enemmän välittämistä. Tajuatko että siihen menee vartti kun työmatkalla hakee jotkut korvakorut?

Ei muuten kannata noin alentuvasti aloittaa kommenttia, kun vetelit aivan totaalisesti aiheen vierestä.

Se on aiheen vietestä sinusta, koska siinä ei syyllistetty naisia. ;) Älä seurustele sellaisten ihmisten kanssa, joita et arvosta. Olet kateellinen ja katkera ja se sumentaa ajattelusi. Vaatimattomat naiset todellakin säästyvät mainitsemiltasi miehiltä. Mutta he eivät kelpaa sinulle. Olet kaksinaismoralisti. Et varmaan edes ymmärrä, että miksi. No eiköhän tuo elämä noinki mene, naisia haukkuessa. :) Eikö muuten ole aika hassua, että välittävä ihminen ei käyttäisi sitä yhtä varttia sitten ilahduttaakseen toista? Mutta lassukoilla on tässäkin varmaan oma logiikkansa, joka ei oikeastaan edes kiinnosta. Hyvää joulua vaan! ;)

Nyt on niin typerää "argumentointia" etten edes viitsi käydä kaikkea läpi. Otetaan nyt vaikka se, että missä sanoin että vaatimattomat naiset eivät minulle kelpaa?

Hyvä pointti tuo ainakin etusivulla esitetty ajatus, että mikä on kenellekin ihana romanttinen lahja. Voi olla että taustalla on kaunis ajatus, vaikka objektiivisesti katsoen lahja ei vaikuttaisikaan romanttiselta. Minä sain steppilaudan, siis sellaisen, jota käytetään esim bodypumpissa ja step-aerobicissa, kun olin joskus maininnut, että sehän ois huippu kotitreeneihin. Ei ehkä romanttiselta vaikuttava, mutta minusta tosi kiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa lahjoja, kukkia tai valentine-muistamisia. Sen sijaan saan päivittäin arjessa huomiointia: kirjalainojanikuskataan kirjastoon, minua kuskataan aikaisina työvuoroaamuina töihin ja saan aamukahvin valmiiksi keitettynä jne. ja toiveitani kuullaan ajankäytön suhteen (esim. eilinen meni aika pitkälti minun mieltymyksieni mukaisesti) Meillä romantiikka ilmenee toisen kunnioittamisessa ja huomioimisessa arjen pienissä ja suuremmissa teoissa. Se etten saa jouluna lahjoja ei merkitse, ettenkö olisi tärkeä ja rakastettu.  

Nyt on lähdetty romantisoimaan perusarkea ja rakkautta. Tuollainen käytös kuuluu rakastavaan parisuhteeseen ilman ponnisteluja. 

Romanttiset eleet ja teot ovat sitten niitä vähän enemmän vaivaa nähtäviä asioita. 

Tietenkin kukin tavallaan ja että perusarki riittää, sehän on mainiota. Mutten mä sillä lähtisi perustelemaan lahjojen puutetta, sitä extra huomiota omalta kumppanilta. Se on tärkeää monelle, ne spesiaalit pienet hetket, jotka pompsahtavat esille.

Samaa mieltä kuin edellinen. Toki tiedostan, ettei edes normaali arjessa huomioiminen kumppanin taholta ole kaikille naisille itsestään selvyys. Itse tarvitsen arjen keskelle sitä extraakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa lahjoja, kukkia tai valentine-muistamisia. Sen sijaan saan päivittäin arjessa huomiointia: kirjalainojanikuskataan kirjastoon, minua kuskataan aikaisina työvuoroaamuina töihin ja saan aamukahvin valmiiksi keitettynä jne. ja toiveitani kuullaan ajankäytön suhteen (esim. eilinen meni aika pitkälti minun mieltymyksieni mukaisesti) Meillä romantiikka ilmenee toisen kunnioittamisessa ja huomioimisessa arjen pienissä ja suuremmissa teoissa. Se etten saa jouluna lahjoja ei merkitse, ettenkö olisi tärkeä ja rakastettu.  

Nyt on lähdetty romantisoimaan perusarkea ja rakkautta. Tuollainen käytös kuuluu rakastavaan parisuhteeseen ilman ponnisteluja. 

Romanttiset eleet ja teot ovat sitten niitä vähän enemmän vaivaa nähtäviä asioita. 

Tietenkin kukin tavallaan ja että perusarki riittää, sehän on mainiota. Mutten mä sillä lähtisi perustelemaan lahjojen puutetta, sitä extra huomiota omalta kumppanilta. Se on tärkeää monelle, ne spesiaalit pienet hetket, jotka pompsahtavat esille.

Minusta lahjat eivät ole romanttista extra huomiota, emmekä siksi vaihda niitä mieheni kanssa. Välitämme, tuemme, autamme, sanomme kauniita asioita, teemme yhdessä asioita, ilahdutamme toisiamme - mutta emme ostele tavaroita. Sinun avarakatseisesta näkökulmastasi meidän suhteemme on nyt sitten vain romantisoitua perusarkea, kun taas sinulla on vielä se extrakin. Extra, jota me emme halua emmekä arvosta.

Minulla on ilmeisesti tämän ketjun mukaan hyvin tavismies. Sain häneltä lahjan, jonka oli teini-iäkseen poikamme kanssa käynyt ostamassa. Toivoin kyseistä lahjaa, liittyy harrastukseeni (retkeily), muttei ole lainkaan romanttinen. Mieheni ostaa lahjoja minulle hyvin harvoin. Hän on todella käytännönläheinen ihminen ja hyvin säästeliäs. Ei itse toivo lahjoja koskaan.

Mutta väitän, että arjessa mies on enemmän mies kuin monet muut. Meillä minä teen pidempää (vaativampaa) työtä ja ennen kuin otin nykyisen työni vastaan, asiasta keskusteltiin kotona pitkään. Työni on vastuullista, ajoittain hyvin stressaavaa, mutta myös melko hyvin palkattua. Tämänkään vuoksi en tarvitse lahjoja, sillä voin ihan itsekin ostaa melkein mitä haluan.

Miehelläni on iso arkivastuu kodista ja lapsista. Hän tekee ruokaa, siivoaa ja käy kaupassa. Perheen raha-asioista vastaamme yhdessä. Tällä hetkellä minä ansaitsen enemmän, mutta aina ei ole ollut niin, eikä tulevasta tiedä kukaan. Yhdessä kuitenkin teemme päätöksiä ja olemme hyvin tasavertaisia kumppaneita.

Kehoittaisin monia pariskuntia juttelemaan asioista. Kertokaa omat pahat olonne kumppanille, mutta älkää pelkkää pahaa oloa, vaan myös ne asiat, joista tulet onnelliseksi tai iloiseksi. Äläkä ainakaan kaada kokoelmasta kerralla puolisosi niskaan, sellaista ei kukaan halua.

En toisaalta ymmärrä tällaisia yltiöromanttisia haaveita täydellisestä lahjasta, joka annetaan erittäin romanttisella tavalla/hetkellä. Olen itse sitten kai vähän epäromanttinen, koska kiusaannun asioista, jotka eivät ole luontevia ja tavalliseen arkeen kuuluvia.

Toisaalta en ymmärrä myöskään tavallisen arjen nostoa sankaritarinaksi. Miksi ihmeessä pitäisi luopua iloiten joululahjoista ja synttärilahjoista ja kaikista huomionosoituksista vain siksi, että jakaa arkea täyspäisen ihmisen kanssa? Eikö nyt ole aivan itsestään selvää, että hyvässä parisuhteessa arkea jaetaan tasapuolisesti ja sitten joskus voidaan tehdä sellaisiakin asioita, jotka pelkästään ilahduttavat sitä kumppania? Ja miksi nämä asiat eivät saisi osua jouluun tai syntymäpäivään?

Minun mieheni ei ole romanttinen tyyppi - ei sitä vähääkään, mitä minä olen. Hän ei koe lahjojen ostoa luontevaksi ja välillä saan jotain ja välillä en. Ehkä kerran vuosikymmenessä hän osuu valinnallaan napakymppiin, ja tuon takia pidän itseäni erittäin onnekkaana. Se, että mieheni jakaa arjen ja vastuun vanhempana on myös omaa ansiotani: olen valinnut puolisokseni kunnollisen ihmisen. Näistä täysosumista saan itselleni arkeen voimaa, kun tajuan, että mies on oikeasti nähnyt aivan hemmetisti vaivaa vain yhtä hetkeä varten. Väliaikoina saatan haaveilla paremmista lahjoista tai kaivata romanttisempia hetkiä, mutta tiedän silti, että vaikka en saanut lahjaa tai sain lahjaksi kattilasarjan, niin edessä on taas joskus se päivä, kun tiedän, että hän todella tehnyt kaikkensa minua ilahduttaakseen.

Osalla naisista on aivan kohtuuttomat vaatimukset. Miehen pitäisi olla ajatustenlukija ja osua valinnoillaan oikeaan monta kertaa vuodessa. Ei se näin mene. Vaatimusten paineessa mies vain turhautuu ja kokee ehkä, ettei kannata edes yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

suomessa naiset ja miehet ovat samanarvoisia joten tollasta ei tehdä. nauttikaa feministin unelmasta ja miehen elämästä. ei meitäkään viedä ulos tai syömään. :D

Typerys. Minä feministinä juuri vien miestäni ulos syömään ja ostan kivoja lahjoja. Olisit valinnut feministin. ;)

Kuka haluaa feministin, joka haukkuu tuntemattomia ihmisiä netissä mielipide-erojen vuoksi?

M

Minkä ihmeen mielipide-eron? Olet typerys, jos kuvittelet, että feministi ei huomioi toisia, olivat he sitten miehiä tai naisia. En ole tuo edellinen kirjoittaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha sanoa, että miksi osa miehistä ei laita vaivaa lahjoihin. Omani hankki todella ihanat huomaavaiset lahjat vaikka meillä tiukka budjetti olikin. Syynä kertoi olevan sen, että rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta ja teen hänen elämästään parempaa ja huomaavaisilla lahjoilla hän haluaa osoittaa tätä rakkauttaan.

Itse en piittaa lahjoista. En tarvitse yhtään mitään ja toisaalta tuotan toisille iloa mieluummin muilla tavoin. Tulen joka päivä iloisena kotiin vaimon luo, pidän kodista ja yhteisestä elämästä huolta, autan ja tuen suruissa ja haasteissa ja iloitsen onnistumisten puolesta 365 päivää vuodessa. Jos se ei kelpaisi vaimolleni rakkauden osoitukseksi, vaan tunnin vaivannäkö aatonaattona olisi hänelle paljon isompi ja merkittävämpi osoitus, niin olisin väärän naisen kanssa.

Ei noi ole niitä asioita joita naiset oikeasti arvostaa miehessä. Ne otetaan itsestäänselvyytenä vaikka tietysti valitetaan, jos mies ei niitä tee. Kun on komea high status äijä, joka sen verran näkee vaivaa että viitsii drinkin tarjota ja ehkä käydä kerran kukkakaupassa, niin saa naisesta irti huomattavasti enemmän heti kuin mitä joka päivä huomioiva vähemmän komea tavisinssi koko avioliiton aikana. Sanotaan vaan että menneet on menneitä ja ihmetellään, miksi oma mies on vähän katkera siitä että nuorempana viikon suhteessa on annettu jollekin pelimiehelle kaikki niin fyysisesti kuin henkisesti.

Tässä näkee taas lassukan ajatusmaailman. Nainen on pelkkä esine, josta "mies saa irti enemmän" jos on rikas jne.

Kuvottavaa miten vastenmielinen, epä-älyllinen ja todellisuudesta vieraantunut ajatusmaailma joillakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paha sanoa, että miksi osa miehistä ei laita vaivaa lahjoihin. Omani hankki todella ihanat huomaavaiset lahjat vaikka meillä tiukka budjetti olikin. Syynä kertoi olevan sen, että rakastaa minua enemmän kuin mitään muuta ja teen hänen elämästään parempaa ja huomaavaisilla lahjoilla hän haluaa osoittaa tätä rakkauttaan.

Itse en piittaa lahjoista. En tarvitse yhtään mitään ja toisaalta tuotan toisille iloa mieluummin muilla tavoin. Tulen joka päivä iloisena kotiin vaimon luo, pidän kodista ja yhteisestä elämästä huolta, autan ja tuen suruissa ja haasteissa ja iloitsen onnistumisten puolesta 365 päivää vuodessa. Jos se ei kelpaisi vaimolleni rakkauden osoitukseksi, vaan tunnin vaivannäkö aatonaattona olisi hänelle paljon isompi ja merkittävämpi osoitus, niin olisin väärän naisen kanssa.

Ei noi ole niitä asioita joita naiset oikeasti arvostaa miehessä. Ne otetaan itsestäänselvyytenä vaikka tietysti valitetaan, jos mies ei niitä tee. Kun on komea high status äijä, joka sen verran näkee vaivaa että viitsii drinkin tarjota ja ehkä käydä kerran kukkakaupassa, niin saa naisesta irti huomattavasti enemmän heti kuin mitä joka päivä huomioiva vähemmän komea tavisinssi koko avioliiton aikana. Sanotaan vaan että menneet on menneitä ja ihmetellään, miksi oma mies on vähän katkera siitä että nuorempana viikon suhteessa on annettu jollekin pelimiehelle kaikki niin fyysisesti kuin henkisesti.

Tässä näkee taas lassukan ajatusmaailman. Nainen on pelkkä esine, josta "mies saa irti enemmän" jos on rikas jne.

Kuvottavaa miten vastenmielinen, epä-älyllinen ja todellisuudesta vieraantunut ajatusmaailma joillakin on.

Vastenmielinen on mielipidekysymys, mutta voitko perustella epä-älyllisyyden tai todellisuudesta vieraantumisen? Eikö todellisuutta ole se, että monet tekevät sängyssä rohkeampia juttuja yhden yön tutun kanssa tai että epämääräisten ihastusten vuoksi saatetaan tehdä aivan uskomattomia ranteet auki -ratkaisuja? Vai onko jotenkin epä-älykästä huomata se, että viime kädessä vuosien päivittäinen investointi parisuhteeseen ei hyvin usein ole minkään arvoista, kun jalat alta -luokan ihastus tulee toiselle?

Miten se teillä sitten toisin päin menee? Annatko miehesi tuntea olevansa arvostettu viemällä hänet joskus ulos syömään ja maksamalla lystin?

Jos se on malli jonka miehesi on oppinut lapsuudenkodistaan? Monet vanhemman polven ihmiset ovat todella nuukia :(. Sun täytyy tehdä selväksi, että haluat lahjoja. Kaikki ei sitä itse, kumma kyllä, hoksaa...

Minun mieheni antaa kyllä lahjoja toisinaan mutta valentine päivänä haluaa kuitenkin viettää jonkun toisen seurassa kuin minun.

pyysin että voisi edes lähettää kukkia kun ei halau tulla kotiin... jonka sitten teki

Sain kukka lähetyksen. Joka ei kuitenkaan hyvitä sitä että haluaa viettää valentine päivän jonkun toisen kanssa... Takana on 25 aviovuotta... ei enään niin haluttua seuraa hänelle

Vierailija kirjoitti:

Minun mieheni antaa kyllä lahjoja toisinaan mutta valentine päivänä haluaa kuitenkin viettää jonkun toisen seurassa kuin minun.

pyysin että voisi edes lähettää kukkia kun ei halau tulla kotiin... jonka sitten teki

Sain kukka lähetyksen. Joka ei kuitenkaan hyvitä sitä että haluaa viettää valentine päivän jonkun toisen kanssa... Takana on 25 aviovuotta... ei enään niin haluttua seuraa hänelle

 

Mitä ihmettä miehesi puuhaa?