Isäni ei koskaan muistanut...

Välinpitämättömyydestä. Ei rakastanut sinua - tai sitten dementiaa...mikä varmaan epätodennäköistä.

Dementia olisi armollisempi, mutta kaipa se välimpitämättömyyttä oli. Harmi.

Mutta äiti muisti? Äidin ja isän roolit ovat erilaiset, tärkeintä että sinusta välitettiin aidosti.

Äiti muisti ja muistaa.

Ei meillä mies muista lasten kavereitten nimiä, vaikka kuljettaa niitäkin harrastuksiin. Ei se tosin muista minunkaan kavereistani, että asuuko Porissa Tiina vai Sanna.

Tota mä olen ihmetellyt. Kaverin mies on ihan samanlainen. Hyvä kun mun nimeni muistaa. Meillä "ihmissuhdevanhemmuus" jaetaan tasan.

Olin yksinhuoltajaisäni ainoa lapsi, eikä hänkään muistanut noita, vaikka äitini tiesi ja muisti kaiken yrittämättä.

Kaverit isä muisti tekemisien, olemuksen ja harrastuksien perusteella, mutta nimiä ei muistanut. Jyrsijälemmikkini lajiakaan ei muistanut.

En tiedä miksi miehet ovat useammin tuollaisia, mutta tuskin välinpitämättömyydestä on kyse. Olin isälleni tärkein maailmassa ja ajoittain hän itki, kun ei ollut onnistunut takaamaan minulle normaalia lapsuutta, vaikka minulla oli aina ollut kaikki hyvin.

Nykyään minullakin on huono nimimuisti, eikä minua kiinnosta ihmisten iät (osaan sanoa 10 vuoden tarkkuudella, mutta edes samalla luokalla olleiden tarkkaa ikää en muistanut pienenäkään, eikä minulla ole varmuutta vanhempienkaan iästä, vaikka vuosittain sitä kysyn... olikohan se isä sitten jotain 55-70 väliltä), eikä se tarkoita, etten välittäisi.

Sama vika, tosin minä en ollut ainoa lapsi. Tosin isäni onkin pahemman luokan narsisti, joka ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. En nykyään enää jaksa olla katkera, koska tiedän aikuisena ettei vika ollutkaan minussa. Äitini on huolehtinut minusta hänenkin edestään ja olemme hyvin läheisiä, onneksi.

No kyllä musta on aika helvetin oireellista, jos oikeustoimikelpoinen ihminen ei muista lapsensa ikää tai hänelle tärkeiden ihmisten nimiä. Ihan turha selittää, ettei ne ole itselle tärkeitä. Ehkä ei, mutta jos ne ovat lapselleni tärkeitä, sitten minunkin kuuluu ne tietää. Ja koska muistaminen tapahtuu aivoilla eikä kohdulla tai munasarjoilla, en tajua, miksi se olisi jotenkin miehille mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Sama vika, tosin minä en ollut ainoa lapsi. Tosin isäni onkin pahemman luokan narsisti, joka ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään. En nykyään enää jaksa olla katkera, koska tiedän aikuisena ettei vika ollutkaan minussa. Äitini on huolehtinut minusta hänenkin edestään ja olemme hyvin läheisiä, onneksi.

"Hauska" kuulla, etten ole ainoa.

Up

Se on välinpitämättömyyttä ja tyypillistä tietyn tyypin ja elämänvaiheen ihmisille, kuten kiireisille uranrakentajille jotka heräävät sitten kun lapset ovat about 15 v, että ai mulla oli tällaisiakin ja näille pitäs varmaan tehdäkin jotakin.

Tyypillistä miehille. Jostain syystä heidän aivonsa toimivat toisin kuin naisten. En tarkoita tätä pahalla, mutta toivoisin, että joku joskus tutkisi tätä ilmiötä asiallisesti ja osaisi selittää, mistä se johtuu.

En itsekään muista ihmisten nimiä tai ikiä. En muista myöskään kavereideni kuulumisia.

Ei liity välittämiseen millään tavalla.

t. mies

Olen melko varma että olen isälleni rakkainta koko maailmassa, mutta ei hänkään muista (vieläkään) ikääni oikein, lemmikkieni nimiä tms. Jostain syystä tuollaiset seikat eivät vain hänelle olleet tärkeitä tai olennaisia vaikka minä olen, eikä se minua harmita. Ja kai se on joku ihmistyyppi. Naisethan usein muistavat ja huomaavat itselleen tärkeissä asioissa kaiken turhinta yksityiskohtaa myöten, miehet sen minkä kokevat tarpeelliseksi.

Jääkiekkoilijoiden ja formulakuskien nimet muistetaan, mutta ei lapsen tai vaimon kavereiden.

Vierailija kirjoitti:

Jääkiekkoilijoiden ja formulakuskien nimet muistetaan, mutta ei lapsen tai vaimon kavereiden.

Ja naiset muistaa bloggaajien ja fitness-missien nimet.

Muistan ne asiat, jotka haluan muistaa. Jos ei kiinnosta, en muista.

Vierailija kirjoitti:

Muistan ne asiat, jotka haluan muistaa. Jos ei kiinnosta, en muista.

I rest my case.

Vierailija kirjoitti:

Jääkiekkoilijoiden ja formulakuskien nimet muistetaan, mutta ei lapsen tai vaimon kavereiden.

Mun isä oli tai oikeestaan on edelleenkin urheilutoimittaja eikä ikinä muistanu lastensa (4 kpl) synttäripäiviä, luokka-asteita, opettajia, kavereiden nimistä nyt puhumattakaan mut voi vattu sitä viisastelua jostain kymmenien vuosien takasista Englannin futispelien tuloksista ja suomalaisten olympiamitaleista!