Lue keskustelun säännöt.
Oli tarkoitus lähteä reissuun mutten tiedä haluanko enää
24.12.2015 |
Miehen suvun luokse siis. Paikka on minulle uppo-outo, ihmiset upouusia, en tiedä yhtään mikä minua odottaa siellä. Yritin uskoa vakuutteluihin, että "mukavaa siitä tulee" jne, mutta nyt mies on ollut todella rasittava ja suorastaan töykeä viime aikoina, eikä reissu tuntemattomaan enää tunnu niin hyvältä idealta. Matka on jo maksettu, puhutaan onneksi "vain" kymmenistä euroista, mutta kyllä minua vituttaa maksaa tyhjästä jos en nyt menekään reissuun. Mies osti siis matkat molemmille ja minä maksoin oman osuuteni miehen tilille.
Huoh. En tiedä enää mistään mitään.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin kyllä ymmärtää, että ensivierailu poikaystävän vanhempien luo olisi mukavampi suorittaa johonkin muuhun ajankohtaan kuin jouluun. Juhliin liittyy muutenkin jo kaikenlaisia odotuksia. Lisäksi se, että kyseessä ei ole parin tunnin, vaan parin päivän kyläily.
Vaikka nämä faktat ovat olleet jo tiedossa (ja ehkä olisi ollut parempi kieltäytyä alun perin), en moittisi ap:ta, jos päättäisi olla menemättä, vaikka on jo luvannut.
Eivät he ole kuulemma mitään perinneihmisiä eikä näin ollen varmaan mitään älyttömän suuria odotuksia ole kenelläkään, enkä siis itsekään ole perinneihminen tippaakaan. Mutta jotenkin tuntuu paskalta. Tavallaan se odotus ja oletus, että kyllä minä HEIDÄN kanssaan viihdyn pari päivää, vaikken voi tietää yhtään mikä minua odottaa. Oli typerää edes suostua koko hommaan.
miksi oletat että HE viihtyvät sinun kanssasi? En tajua tuollaista angstaamista. Kyse on vaan parista päivästä. Menet ja otat vähän avoimemman asenteen mukaan. En ihmettele jos mies on töykeä kun elämä kanssasi on noin hankalaa. Hän sentään haluaa tutustuttaa sinut sukuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä voin kyllä ymmärtää, että ensivierailu poikaystävän vanhempien luo olisi mukavampi suorittaa johonkin muuhun ajankohtaan kuin jouluun. Juhliin liittyy muutenkin jo kaikenlaisia odotuksia. Lisäksi se, että kyseessä ei ole parin tunnin, vaan parin päivän kyläily.
Vaikka nämä faktat ovat olleet jo tiedossa (ja ehkä olisi ollut parempi kieltäytyä alun perin), en moittisi ap:ta, jos päättäisi olla menemättä, vaikka on jo luvannut.
Eivät he ole kuulemma mitään perinneihmisiä eikä näin ollen varmaan mitään älyttömän suuria odotuksia ole kenelläkään, enkä siis itsekään ole perinneihminen tippaakaan. Mutta jotenkin tuntuu paskalta. Tavallaan se odotus ja oletus, että kyllä minä HEIDÄN kanssaan viihdyn pari päivää, vaikken voi tietää yhtään mikä minua odottaa. Oli typerää edes suostua koko hommaan.
miksi oletat että HE viihtyvät sinun kanssasi? En tajua tuollaista angstaamista. Kyse on vaan parista päivästä. Menet ja otat vähän avoimemman asenteen mukaan. En ihmettele jos mies on töykeä kun elämä kanssasi on noin hankalaa. Hän sentään haluaa tutustuttaa sinut sukuunsa.
Onpa ihmeellinen viesti :D Sillä asenteellako sinne pitäisi mennä, että eivät he varmaan ap:sta tykkää ja tuskinpa viihtyvät hänen seurassaan. Sehän asiaa varmaan helpottaisikin! Ja miehenkin ap on pakottanut olemaan töykeä, vain toivomalla normaalia käytöstä mieheltä tilanteessa, joka on ap:lle moninverron jännittävämpi kuin miehelle itselleen. Ja näiden neuvojen saattelemana kehoitetaan ottamaan avoin asenne mukaan. Voi luoja, provo!
Varmaan tiedätkin, että se mies todennäköisesti käyttäytyy kivemmin sinua kohtaan, kun muukin perhe on ympärillä. Outo paikka ja oudot ihmiset on ihan naurettava perustelu olla menemättä. Muutenkaan en ymmärrä, miksi ajoititte tutustumisen jouluun. Asutteko yhdessä, oletteko edes vuotta seurustelleet? Tuo kuulostaa niin hankalalta kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oletat jo etukäteen että vierailu menee mönkään?
Saattaahan käydä niinkin että siellä on mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa, aika kuluu rattoisasti, jne... jne...
En osaa nauttia hyvästä ruuasta tuntemattomien nähden, minulla on ongelmia. Olen ujo ja jännitän uusia tilanteita ihan liikaa. Ärsyynnyn siitä miten minulle syötetään etukäteen tunteita; "Aivan varmasti nautit olostasi MEIDÄN porukassa, siellä on niin mahtavaa! Jeee! Et voi olla tykkäämättä!"
Ja kun mies on jo nyt tyly, niin kotonahan se kaikki voi räjähtää kymmenen kertaa pahempana tuttujen ihmisten ympärillä ja minä olen yksin vieraassa paikassa enkä pääse pois vaikka haluaisin.
Taksi vie junalle tai bussille. Soitat vaikka numerotiedusteluun (esim. 020202), ja pyydät "paikkakunnan X taksille". Sitten jatkat matkaasi eteenpäin. Jos mies ja sinä ette muuten tule toimeen keskenään, paljon suurempi murhe tässä on erota kuin viettää yksi joulu.
Nyt mies käytöskouluun. Miksi hän kuvittelee, että kukaan haluaisi lähteä tylyn yrmynaaman vieraaksi outoon paikkaan?
Oma mies oli aikoinaan vähän samanlainen, purki jännityksiään ja angstejaan minuun, kun oli jotenkin erehtynyt kuvittelemaan että se on ok. Ei tietenkään ole. Nykyään hän osaa sanoa jo ääneen, mikä häntä vaivaa ja miksi saattaa vaikuttaa yrmeältä. Useimmat oppivat tällaisen käytöksen jo ala-asteella, mutta ei se ole myöhäistä aikuisenakaan, jos on jostain syystä jäänyt ajallaan oppimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
</p>
<p>Sen kun tietäisi, että mikä homman nimi on... En vain näe enää kovin mieluisana asiana mennä miehen reviirille pariksi päiväksi, ottaa riskiä riidoista, siitä etten viihdykään enkä pääse pois omia aikojani. Oli typerää suostua koko vierailuun ja haluan vain skipata koko homman. Helppohan se on miehelle mennä kotiin, minä saan jännittää ja pelätä pahinta yksinäni.[/quote kirjoitti:Tämä. Sen sijaan, että etsisit miehen käytöksestä (teko-)syytä olla lähtemättä, myönnä itsellesi että jännität, pelkäät, epäröit. Sen jälkeen hyväksy tunteesi ja mene epämukavuusalueellesi. Joudut elämässä vielä monta kertaa kohtaamaan tilanteita, jotka jännittävät, ja joka kerta niistä selviydyttyäsi olet hieman entistä rohkeampi ja viisaampi.
No ap sitten varmaan lähti reissuun. Toivottavasti mies kokoaa itsensä ja jättää kiukuttelut vierailun ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lähtenyt vielä. Reissu ei ollut siis suunniteltu aatoksi vaan lähipäiville. Nyt miehen kanssa menee paremmin, mutta minua jännittää edelleen hirveästi ja vähän pelottaakin. En tiedä mikä minua odottaa, onko siellä mukavaa, voinko rentoutua ollenkaan, miten mies kohtelee siellä minua jne. Joku kysyi miksi eka vierailu sovittiin juuri jouluksi, no siksi että kutsu kävi enkä ajatellut, että ajankohdan tulisi olla joku tietty, ei ainakaan joulu eikä ainakaan tämä tai tuo.
Kyllä fiilis on parempi kuin eilen, mutta edelleen stressaa ja pelottaa. Mitä jos joudun lähteä taksilla junalle tai bussille. Hieman kalliiksi tulee...
Eihän sitä koskaan tutustukaan uusiin ihmisiin, jos ei tapaa heitä eikä anna mahdollisuutta :)
Minä menisin ja katsoisin millaisista ihmisistä on kyse. Tuskinpa siinä mitään menettää.
Tuosta perheelle ja suvulle esittelemisestä ei sinänsä kannata päätellä mitään suhteen vakavuudesta tai miehen aikeista. On niitäkin, jotka ylpeinä esittelevät kaikki naisensa perheelle jo varhaisessa vaiheessa eikä suhde kuitenkaan kestä pitkään. Tietysti aikeet voivat olla vakaat siinä vaiheessa, mutta mieli muuttuu nopeasti.