Joulu lapsuudenkodissa ahdistaa

AP, omat ruokalajit mukaan samoin kuin petivaatteetkin, miksei ne paremmat astiatkin jos niiden puute kerran vaivaa mieltäsi. En esim. itse loukkannu, kun omat vanhempani tulevat vierailulle toiselta puolelta Suomea kylmälaukkujen ja petauspatjojen kanssa. Tiedän, että tällä ajatellaan paitsi heidän myös meidän mukavuuttamme. Mitä jos (ensi vuonna?) keskustelisit äitisi kanssa hyvissä ajoin joulun pelisäännöistä niin, että äitisi saa edelleen emännöidä, mutta sinä osallistut varusteluun oman "tasosi" mukaan.

Ja P.S., mielipiteensä voi sitten ilmaista diplomaattisestikin, sovitaanko näin?

Ymmärrän ap:n tilanteen varsin hyvin. Oma äitini on samanlainen. Tarjolla on ollut milloin homeista leipää tai piirakkaa, puoliksi vielä jäässä ollutta savukalaa (pakastanut jämät), jonka on mikrossa lämmittäänyt ja pinta kiehuu vaikka sisältä on jäässä. Homeista jugurttia on tarjottu jne. Aina pitää tarkistaa päivämäärät kaikesta, mitä tarjolla. Me ei voida kuitenkaan viedä mitään tarjottavia, koska vetää siitäkin herneen nenänäänsä ja emännän kuuluu tarjota. Vauvaikäisiä en lattioille voinut päästää, koska lattioilla oli aina ties mitä nippeliä, joka olisi mennyt pienen suuhun. Muutenkin asunto alkaa jo muistuttaa varastoa. Säilyttää ruokia hellalla ja uunissa, tavaroita ei mahdu keittiössä kaappeihin, joten säilyttää niitä tiskialtaassa ja lattialla. Säilyttää avattuja mehutölkkejä kuukausikaupalla, säilyttää homeisia mattoja ulkovarastossa, samoin vieraspeittoja, jotka ovat todella kosteita ja pahan hajuisia. Ja hän aina ihmettelee, miksi emme halua olla yökylässä.

Olemmekin pyytäneet häntä joko meille juhlapyhinä tai lähteneet itse jonnekn muualle, mutta äitini luokse emme mene kuin piipahtamaan. Motkottaa siitä usein. Monesti pyydän hänet mieluummin vaikka ravintolaan syömään meidän kustannuksella kuin että menemme hänen luokseen syömään. Ja hän myös laskee jokaisen kerran, jonka näemme appivanhempiani, jätän monet tapaamiset mainitsematta äidilleni, koska en jaksa sitä nalkutusta, miksi häntä ei nähdä yhtä paljon ja kyllä hän meille ruokaa laittaisi (yök).

Sellainen, jolla on ns. normaalit vanhemmat eivät tule koskaan ymmärtämään tällaista lapsuudenkodin kyläpaikkaa ja kuinka vastenmielistä siellä on käydä saati syödä. Minullakin appivanhemmat ovat ns. normaaleja, joiden pöperöitä on kiva syödä ja jotka osaavat pitää kotinsa kunnossa. Oma äitini on aina ollut huithapeli, ei mene siis vanhuuden piikkiin.

Vähä provo tässä haisee. Tai sit on rouva päässyt aika paljon parempiin naimisiin ja nyt omat lähtökohdat haluaisi unohtaa.

Muttamutta. Tavallaan ymmärrän. Ennemmin ampuisin itseäni jalkaan, kun viettäisin joulua vanhempieni kanssa. Emmekä kyllä olis tervetulleitakaan, eipä sikäli. Äitini mielestä joulusta ei saa tehdä mitään numeroa. Ei ole kuusta, ei joulukarkkeja, ei muutenkaan tehdä mitään ylimääräistä. Äiti katsoo makkarissa telkkaria ja isä olohuoneessa. Mitään kommunikaatiota heidän välillään ei ole. Hyvää joulua vaan.

Itse tykkään laittaa ruoat itse. On kuusi, laitetaan lahjoja. Ollaan koko perhe yhdessä, pelataan lautapelejä ja katsellaan leffoja. Tunnelma on ihan eri planeetalta.

Vähän aiheen vierestä, mutta... alkoi kiinnostaa millaista elämä on ollut lapsena tällaisissa kodeissa missä ruoat on vanhentuneita ja täkit homeessa? Jos tilanne tosiaan on joillakin niin paha ettei kyläilemään pysty, niin miten sujui lapsuus ja nuoruus epähygieenisissä oloissa? Miten teille muodostui erilainen siisteyskäsitys kuin kodin malli?

Ap kirjoittaa, että hänellä on jo useampi kuin yksi lapsi. Ovatko nämä lapset koskaan saaneet viettää kotijoulua, vaan onko heidät aina pakattu jouluaattona autoon turvaistuimiin ja kyyditty ensin toiseen mummolaan ja sitten toiseen? Tästä lähtien ap vietätte kotijoulua, ette lähde minnekään. Mummot saa tulla kyläilemään teille, jos haluatte.

Tuo oli hyvä kysymys, mihin et vielä vastannut, että olitko sinä lapsuudessasi perheen kanssa mummolassa öitä joulunaikaan.

Olet kiittämätön ihminen. Mieti tekojasi sitten kun seisot äites haudan reunalla.

Vierailija kirjoitti:

Tai sit on rouva päässyt aika paljon parempiin naimisiin ja nyt omat lähtökohdat haluaisi unohtaa.

Päässyt parempiin naimisiin? 2010-luvulla? Oletko tosissasi?

Niin, eihän toki naiselle ole mitään muuta keinoa parantaa elintasoaan kuin rikkaan miehen naiminen.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa joulupäivä jo valmiiksi aivan vietävästi. Ollaan aatto ja pari muuta joulunaluspäivää anoppilassa, missä kaikki menee hienosti: meille on oma vierashuone, jouluaattona syödään pitkän kaavan mukaan, ruokiin nähdään paljon vaivaa ja muutoinkin joulun tunnelma on mitä mukavin. No, koska meillä on lapsia, täytyy "tasapuolisuuden nimissä" käydä myös toisessa mummolassa jouluna, eli mun vanhempien luona. Huoh, siellä se joulumieli sitten karisee.. Mun äiti kun ei osaa panostaa esim ruokailuun ollenkaan. Ruoat on aina samoja: kinkkua, itse graavattua (ties mistä tienvarsikojusta hommattua) lohta, rosollia, lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Itse tehtyä kotikaljaa puolihomeisissa pulloissa. Mitään hienompia ns. juhla-astioita ei ole, tuskinpa edes tietävät mitä sellaiset ovat.. Ja sit tottakai pitää jäädä yöksi, koska toisessakin mummolassa ollaan oltu yökylässä! Ei muuta kun haetaan aitasta puolihomeisia patjoja ja kaivetaan kaapin perukoilta vanhoja ummehtuneita täkkejä. Meitä tulee olemaan kuusi vierasta+vanhemmat, en todellakaan tiedä miten me sinne muka mahdutaan! Vuodesohvat on aivan karseita nukkua! Kaikenlisäksi mukaan tulee siskoni koira, ja meillä pieni vauva, jee jee.. Eli vauvaa ei voi lattialla pitää vaan koko ajan kanneltava sylissä. Mua vaan jotenkin niin paljon kyrsii että sinne on mentävä. Jos ei mennä tai jos käydään vaan päiväseltään ei se käy, koska meidän äiti loukkaantuu ja alkaa itkemään (kyllä, luit oikein). Aaaarrggh!! Toki vanhempani ovat mulle tärkeitä, mutta ahdistaa tämä koko kuvio jo valmiiksi, minä kun tykkäisin että jouluna laitettaisiin kaikki viimeisen päälle ja mikäli vieraita tulee, laitettaisiin puitteet kunnolla kuntoon.

172 alapeukkua tähän mennessä. Onpas tosi ymmärtäväistä porukkaa liikkeellä.

Yöpyminen paikassa, missä ei viihdy, ei pitäisi olla pakollista kenellekään

Toivottavasti ap löydät sen joulufiiliksen kun pääset takaisin kotiin

Symppaan ketjun aloittajaa. Moni täällä ei näytä huomaavaan sitä kuinka nämän isoäidit ja anopit dominoivat usein joulun viettoa. Jos käy hyvä tuuri saa mukavan joulun jos huono voi saada ap:n kuvaaman joulun. Mihin on kadonnut se, että perhe voi rakentaa omat jouluperinteensä? Miksi kaikki tapahtuu näiden isovanhempien ehdoilla ja jos ei tapahdu, sitten syyllistetään kuinka itsekkäät lapset pilaavat joulun. Tsemppiä AP, sinulla on oikeus tehdä joululustasi miehesi kanssa teille ja lapsillenne paras mahdollinen. Kun lapsenne ovat aikuisia, toivottavasti muistatte myös olla syyllistämättä lapsianne joulun vietosta. 

Ap:lle on siis joulussa tärkeintä ulkoiset puitteet, ei yhdessäolo. Surullista. Eikä ap:ta huoleta hometalossa muuta kuin hänen oma perheensä, ei se että äiti ja isä asuvat siellä. Ei.

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa joulupäivä jo valmiiksi aivan vietävästi. .. Mun äiti kun ei osaa panostaa esim ruokailuun ollenkaan. Ruoat on aina samoja: kinkkua, itse graavattua (ties mistä tienvarsikojusta hommattua) lohta, rosollia, lanttu- ja porkkanalaatikkoa. Itse tehtyä kotikaljaa puolihomeisissa pulloissa. Mitään hienompia ns. juhla-astioita ei ole, tuskinpa edes tietävät mitä sellaiset ovat.. Ja sit tottakai pitää jäädä yöksi, koska toisessakin mummolassa ollaan oltu yökylässä! Ei muuta kun haetaan aitasta puolihomeisia patjoja ja kaivetaan kaapin perukoilta vanhoja ummehtuneita täkkejä. Meitä tulee olemaan kuusi vierasta+vanhemmat, en todellakaan tiedä miten me sinne muka mahdutaan! Vuodesohvat on aivan karseita nukkua! ...Toki vanhempani ovat mulle tärkeitä, mutta ahdistaa tämä koko kuvio jo valmiiksi, minä kun tykkäisin että jouluna laitettaisiin kaikki viimeisen päälle ja mikäli vieraita tulee, laitettaisiin puitteet kunnolla kuntoon.

Sinä olet siis vieraana vanhemmillasi? Ja siellä on aitta (jossa on niitä patjoja) ja kaksi huonetta (makuuhuone ja olohuone, jossa alkovi vieraille ja todennäköisesti keittiö) eli vaikuttaa joltain pikkuiselta omakotitalolta. Aikuinen ihminen sinussa varmaan sanoo, että noin pienissä tiloissa ei voi olla sinun haavejouluasi toisin kuin anoppilassa, jossa on tilaa. Ja aikuinen ihminen sinussa varmaan muistuttaa siitäkin, että tuo joulu kelpasi noin 18 ensimmäistä vuottasi ennen kuin tajusit, että joku toinen voikin tarjota sinulle erilaisen joulukokemuksen. Semmoisen Fanny ja Alexander -unelman.

Mitäpä jos miettisit pariin kertaan, miksi et halua tuottaa vanhemmillesi sitä unelmajoulua eli vuokrata vaikka jotain huvilaa, hankkia sinne kaiken haluamasi tilpehöörin ja sitten kestitä vanhempiasi.

Ai niin. Siitä on vaivaa. Nyt sen vaivan näkee anoppi ja sinä saat leikkiä prinsessaa.

Vierailija kirjoitti:

Symppaan ketjun aloittajaa. Moni täällä ei näytä huomaavaan sitä kuinka nämän isoäidit ja anopit dominoivat usein joulun viettoa. Jos käy hyvä tuuri saa mukavan joulun jos huono voi saada ap:n kuvaaman joulun. Mihin on kadonnut se, että perhe voi rakentaa omat jouluperinteensä? Miksi kaikki tapahtuu näiden isovanhempien ehdoilla ja jos ei tapahdu, sitten syyllistetään kuinka itsekkäät lapset pilaavat joulun. Tsemppiä AP, sinulla on oikeus tehdä joululustasi miehesi kanssa teille ja lapsillenne paras mahdollinen. Kun lapsenne ovat aikuisia, toivottavasti muistatte myös olla syyllistämättä lapsianne joulun vietosta. 

Iso osa perheistä viettää ihan omanlaistaan joulua omassa kodissa. Aika moni isovanhempi stressaa sitä, että lapset ja lapsenlapset tulevat "jouluksi kotiin", koska siitä on puolin ja toisin aika isoa vaivaa. Mutta kyllä se taitaa useammin olla niin, että lapset haluavat valmiiseen pöytään ja jonkun katsomaan omien lastensa perään pyhien aikana kuin niin päin, että isovanhemmat päättävät, missä joulut ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle on siis joulussa tärkeintä ulkoiset puitteet, ei yhdessäolo. Surullista. Eikä ap:ta huoleta hometalossa muuta kuin hänen oma perheensä, ei se että äiti ja isä asuvat siellä. Ei.

Tästä asiasta voisi kirjoittaa ihan kokonaan oman ketjun: sen verran olen asian eteen taistellut että talo tutkittaisiin ja todettaisii, että siellä ei mitään ole. Vanhempani vaan ovat niin jääräpäisiä etteivät ole vakuuttelujani asiasta uskoneet. Joten uskoppa huviksesi, taisteltu on myös vanhempien terveyden puolesta.

En minä mikään prinsessa ole, minun arvomaailmassani joulu vaan on yksi vuoden kohokohdista. Joulu on arvokas juhla kuten vaikka pääsiäinenkin. Harmittaa, etteivät kaikki sitä osaa arvostaa. Tämäkin on tietysti mielipide/arvokysymys, jossa minä eroan suuresti vanhemmistani.

Älä/ elkää menkö. Mekään ei mennä mun äidin luo koska mun ei tarvitse enää aikuisena pohtia & kärsiä hänen marttyyri/uhriasenteesta & luontesta, ja erilaisesta elämäntyylistä.

Meillä on elämä helpompaa kuin voi tehdä itse päätökset, eli vaikuttaa siihen  minkälaista elämää me eletään.

Ja kyllä jouluun liittyy myös se yhdessäolo. Mutta miten kun jutut eiväy natsaa sitten vanhempien kanssa oikein ollenkaan. Eipä ne lapsuuden joulut mitenkään erikoisia olleet, samalla kaavallahan ne silloinkin menivät miten nyt. Jo teini-iässä ja nyt aikuisena, kun on nähnyt muutakin elämää, on alkanut kyseenalaistaa enemmän vanhempieni tapoja ja arvoja sekä muutakin ajatusmaailmaa.. Tuskinpa olen ainoa joka näin ajattelee.

Ystäväni anoppilassa on aivan samanlaista. Sotkua, hometta, liian pienet tilat.

He ratkaisivat ongelman siivoamalla .

Joka toinen joulu he tulevat 23.12 mummolaan, isovanhemmat viedään kylpylään lastenlasten kanssa koko päiväksi ja sinä aikana myös miehen sisko tulee.

Kolmisin he kuravaatteet kodin ja heittävät kaikki vanhat pois ja tuovat mukanaan uutta ruokaa.

Ekana vuonna siivous jäi puolitiehen mutta kesälomalla kokeilivat tätä ja saivat hyvin paljon tarpeetonta heitettyä roskiin ja seuraavana jouluna sitten homma meni jo rutiinilla.

Tuovat mukanaan imurin, kaikki pesuaineet, välineet, ihan kaikki.

Hommasivat jotain muovisia laatikoita joihin mahtuu kaikki minkä paikkaa eivät tiedä.

Joka vuosi anoppi saa kohtauksia , missä se limppu on ja ystäväni vastaa limpussa oli päiväys yli kk sitten, tai siinä oli hometta.

Muuten ei suostu tulemaan, ota tai jätä.

Heillä on suksiboxi täynnä kun tulevat.

Joulussa tärkeintä on ympärillä olevat ihmiset ja läheisyys. Ne puitteet ja muu tilpehööri tulee vasta sitten.

Jotenkin mua surettaa AP:n itsekkyys ja pinnallisuus. Etkö tunne edes sääliä tai myötätuntoa? Vanhempasi ovat varmasti yrittäneet parhaansa ja luoneet sellaisen joulun johon he ymmärrykseltään, taidoiltaan ja puitteiltaan pystyvät. Arvostaisit sitä ja painaisit nämä muistot mieleesi, sillä jonakin päivänä, sulla on enää vain nämä muistot.

Jos jotakin jää siitä haluamastasi "täydellisestä" joulusta uupumaan, voithan itse tehdä osasi ja hankkia näitä elementtejä vanhempiesi kotiin! Vie mukanasi ne nätit astiat ja servietit, otat sitten lähtiessäsi mukaan. Tai jos haluatte jotakin tiettyjä ruokia, tehkää ne koko porukalle itse ja sanokaa että halusitte kokeilla. Ei kannata odottaa, että sen sun "täydellisen joulusi" valmistelu olisi aina vain muiden vastuulla.

Rakastakaa toisianne vielä kun teillä toisenne on! Hyvää joulua!

Vierailija kirjoitti:

Niin.. Jotenkin vaikea sanoa mitään.

Itse vihasin lapsena joulua äitini luona. Isäni kodissa oli kaikki viimeisen päälle mietitty, ruoat, lahjat, tunnelma, aivan kaikki. Äitini taas järjesti sen mitä vähistä rahoistaan pystyi, eli ei juuri mitään. Kinkkua, perunaa, piparkakkuja. Niin ja olutta itselleen.

Mutta tänä jouluna.. Antaisin mitä tahansa, jos voisin viettää joulun äitini ja pienten lasteni kanssa. Olkoon tarjoilut ja lahjat mitä tahansa. Antaisin mitä tahansa, jos saisin nähdä äitini pitämässä lapsiani sylissään, tai syömässä niitä vähiä piparkakkuja yhdessä lasteni kanssa.

Sen sijaan tänä(kin) jouluna matkaamme lasteni kanssa hautausmaalle, ja kyynelieni läpi kerron taas kerran lapsille kuka "Maija-mummi" oli ja miksi lapseni eivät häntä voi koskaan tavata.

Voi kyynel (ja anteeksi kaikille, että kirjoitan ikävään sävyyn, vaikka joulurauhakin on julistettu) mutta tuliko sulle jotenkin yllätyksenä, että kaikki me kuollaan ja se ei aika, joka me täällä vietetään on se aika, joka kannattaa viettää niiden rakkaiden ihmisten kanssa. Jos itse olet vihannut tai ylenkatsonut äitisi joulua, niin turhaan nyt itket. Olisit itse valinnut toisin vielä kun äitisi eli. Elikö hän vielä sinun ollessasi jo aikuinen? Jos eli niin sitä suuremmalla syyllä, sinun olisi pitänyt ymmärtää, että ne hetket äitisi kanssa ovat joskus ehkä kultaakin kalliimpia.

Itse olen 35-vuotiaana menettänyt viimeisenkin lapsuuden perheen jäseneni. Vaalin muistoja, en kadu menetettyjä hetkiä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni anoppilassa on aivan samanlaista. Sotkua, hometta, liian pienet tilat.

He ratkaisivat ongelman siivoamalla .

Joka toinen joulu he tulevat 23.12 mummolaan, isovanhemmat viedään kylpylään lastenlasten kanssa koko päiväksi ja sinä aikana myös miehen sisko tulee.

Kolmisin he kuravaatteet kodin ja heittävät kaikki vanhat pois ja tuovat mukanaan uutta ruokaa.

Ekana vuonna siivous jäi puolitiehen mutta kesälomalla kokeilivat tätä ja saivat hyvin paljon tarpeetonta heitettyä roskiin ja seuraavana jouluna sitten homma meni jo rutiinilla.

Tuovat mukanaan imurin, kaikki pesuaineet, välineet, ihan kaikki.

Hommasivat jotain muovisia laatikoita joihin mahtuu kaikki minkä paikkaa eivät tiedä.

Joka vuosi anoppi saa kohtauksia , missä se limppu on ja ystäväni vastaa limpussa oli päiväys yli kk sitten, tai siinä oli hometta.

Muuten ei suostu tulemaan, ota tai jätä.

Heillä on suksiboxi täynnä kun tulevat.

Siis heittääkä ne roskiin muutakin kuin pilaantunutta ruokaa? Vai ylipäätään anoppilan tavaroita, jotka ovat siivoojien mielestä tarpeettomia? MInä voisin tehdä ensi jouluna saman pojan perheen kodissa.Heti alkuunsa sieltä lähtisi kiertoon noin 20 sohvatyynyä.

Hei,

en ole AP, mutta ymmärrän häntä. Ai miten elin lapsuuteni, jos nyt olen itse siisti? Kävin ulkohuussissa, sauna kerran viikossa, nukuin toppatakki päällä, kun oli niin kylmä, öisin luteita (?) rapisteli vintin seinillä.

Pesin astiat usein ennen kuin uskalsin niistä syödä jne.

Muutin kotoa pois 15-vuotiaana. Ja kyllä. En pidä joulusta.