Lue keskustelun säännöt.
Sukumme on sopinut, ettei aikuisille osteta lahjoja. Voiko lapsettomia kuitenkin edellyttää ostamaan lahjoja sukulaislapsille?
22.12.2015 |
Minusta lapsettoman pariskunnan ei tarvitse ostaa lahjoa kenellekään, koska heillä ei ole omia lapsia.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei osteta lahjoja sukulaislapsille. Vain kummilasta muistetaan, muuten ei käy edes mielessä lahjoa. Lapsilla on 18 serkkua (osa uusperheissä, biologisia vain 11), joten tulisi aika kallis joulu jokaista muistaessa.
Itse ostan parhaiden kavereiden lapsille lahjat, ovat siis omienkin lasten kavereita. Niitä ei ole paljon, eli siksi ehkä viitsiikin. Tuossa teidän tilanteessanne varmaan sopisin myös, ettei osteta kuin omille. Johan tuon katraan lahjomiseen uppoaa satanen poikineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kenenkään ole pakko ostaa mitään. Minä kyllä tykkään sisarusteni lapsista ja haluan ihan heidän itsensä takia hankkia heille lahjat. En todellakaan odota, että vastavuoroisesti saisin samalla summalla itselleni jotain heidän vanhemmiltaan.
Olisihan se ihan kohteliasta, että saisit itsekin heiltä jonkinlaisen pienen lahjan. Eihän sillä lahjan hinnalla toki juuri merkitystä ole, eikä lahjojen vaihtaminen tietenkään mitään nollasummapeliä ole.
Meilläkin on joku suvussa "sopinut", ettei lahjoja osteta kuin lapsille. Ihan sama. Oli "sopimus" mikä tahansa, ostan lahjan vain yhdelle lapselle eli kummilapselleni. Lisäksi ostan lahjan aikuiselle serkulleni, joka on aina ollut paras ystäväni, ja hän ostaa minulle. Serkun lisäksi ostan lahjan omille kummeilleni (jotka myös ostavat minulle) ja isovanhemmille, jotka sentään tarjoavat ruuat koko porukalle. Mutta siinä mielessä tuo "sopimus" on kätevä, ettei tarvitse antaa eikä ottaa vastaan mitään pakkokrääsälahjoja, vaan ehtii ja pystyy panostamaan noihin muutamiin lahjoihin kunnolla.
Lahjojen vaatijat sietääkin jäädä ilman lahjoja.
Muistuu mieleen joulut, kun vanha täti kävi aaton viettämässä meillä kotona. Toi mukanaan kaikille lahjoja. Äiti puhui aina, ettei täti mitään tarvitse, eikä hälle tarvitse lahjoja ostaa. Osti kuitenkin itse tädille jonkun kerraston. Idea oli siinä, että tädiltä rahat pois ja meille lapsille rahan säästöä. Tapa oli mielestäni oksettava. Korjasin vanhempana vääryyden ja lähetin tädille jouluisin lahjan ja joulukukan. Samassa joulupöydässä kun en enää pystynyt äitini ohjaamaa yhden jos toisenkin joulunviettäjän syrjimistä seuraamaan.