Sukumme on sopinut, ettei aikuisille osteta lahjoja. Voiko lapsettomia kuitenkin edellyttää ostamaan lahjoja sukulaislapsille?

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama täällä! Kyllä oon vähän loukkaantunut.

Itsekin kun olen lapseton, niin joulu on muutenkin vähän ankeaa aikaa, kun kaikki käpertyvät sen oman ydinperheensä ympärille. Sitten vielä päälle tulee tuo, että ihmiset töksäyttävät, että sovitaanpa, että et sitten tule saamaan mitään lahjaa. Keneltäkään. On se vähän hylätty ja syrjään sysätty olo kieltämättä, on se sitten lapsellista taikka ei. Ajatushan se olisi tärkein, ei lahja tai sen arvo itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse ostaa lahjoja kenellekään.

No ei tarvitsekaan, mutta ihmisillä nyt on kuitenkin tapana noudattaa erilaisia sosiaalisia sopimuksia ja normeja. Tässä oli kymys siitä, onko tällainen sosiaalinen sopimus reilu vai ei. -ap

Eihän tuo reilua ole ja itseänikin ottaisi pannuun, mutta hankkisin tuossa tilanteessa tyyliin 3 euron suklaarasian joka tenavalle ja paketoisin hienosti. Ei kai kukaan kehtaa valittaa, että liian halpa lahja. Ja JOS hankitte joskus lapsia, niin omannekin saavat sitten jotakin. Mutta mikään pakko tuohon sirkukseen ei ole ryhtyä.

Okei, voitko vielä lyhyesti perustella, miksi se ei ole mielestäsi reilua? Tiedän, että moni on tätä mieltä, mutta haluaisin joitakin konkreettisia perusteluja.

En muuten ole lapseton. -ap

Ensinnäkin "suku on tehnyt sopimuksen" - onko lapseton pariskunta myös sopinut, että he eivät tarvitse lahjoja, mutta silti ostavat muiden penskoille? Jos ovat sopineet, niin oma moka. Olisi kannattanut sanoa, että emme osta emmekä odota lahjoja. Jos taas he eivät ole sopineet henkilökohtaisesti mitään, kuka voisi olettaa heidän lahjovan muiden penskoja? Kolmanneksi, kun puhut tietyistä normeista, niin kyllähän lahjojen antamiseen ja saamiseenkin kuuluun tietynlainen vastavuoroisuus, joka ei nyt toteudu, mikäli yhdestä talousyksiköstä vain lähtee materiaa, mutta mitään ei vastaanoteta.

Ex-mieheni isosisko lähetteli aina hyvissä ajoin lahjalistoja ja kyllä minä loukkaannuin kun ostin hänelle, miehelleen, appivanhemmille ja kaikille 3 lapselle paketit ja itse en saanut mitään. Ex .n kanssa oli vielä sovittu avaamme omat lahjat illalla kotona. Tämä oli siis ensimmäisenä jouluna.

Ex sai omilta vanhemmilta lahjan, samoin siskoltaan , kaikki muutkin sai mutta minä en saanut yhtään.

Lisäksi sisko vielä patisti keittiöön tiskaamaan , kun minun ei tarvi lahjojani koota tai ihailla. Lapsetkin ilmoitti olen ollut tuhma, siksi en saanut mitään.

Ehdotin lähtöä ja ovelle anoppi juoksi, oli jonkun konvehtirasian tunkenut pussiin ja kiitti kun me tulimme.

Kotona sitten odotti miehen lahja kuten työnantajan ja parin ystävän antama mutta en tajunnut olla noin hylkiö.

Seuraavana vuonna meillä oli jo oma vauva ja vietimme joulun kolmisin kotona. Muutaman vuoden päästä nyt jo ex-appivanhemmat kävivät vuoron perään meillä ja tyttärellään mutta sen joulun jälkeen en ole laittanut tikkua ristiin siskon perheen lahjoihin, ex sai ne hoitaa.

Nyt eron myötä en enää lähetä heille edes joulukorttia.

Annan paljon enemmän lahjoja kun saan, mutta vuosi vuodelta huomaan minun lahjat kelpaa mutta vastavuoroisuutta ei ole. Joten myös joka vuosi listalta tippuu ihmisiä pois.

Tänä vuonna pari krt olen törmännyt tilanteeseen jossa minulta pyydetään lahjaa mutta itse ei anneta mitään. Sitten näille voi vaan ihmetellä miten nyt näin pääsi käymään että haluat meiltä paketin mutta itse et anna mitään.

Joskus olisi ollut ihan kiva saada yksi lahja edes joltain, kun lapsettomana aina olen ostanut lahjoja suvun lapsille. Tämä joulu saa jäädä viimeiseksi.

Mä kans ostan aina niille joille haluan ostaa. Enkä edellytä että ketään ostaa mulle tai mun lapselle.

Mun sisko kerran sano mulle että voitaisko minä ja mun mies ostaa myös hänen miehen lapsille muutama paketti kun he saavat muuten niin vähän lahjoja. Heillä on yhdessä 3 lasta ja miehellä edellisestä liitosta vielä 2. Mä sanoin että me ollaan jo lahjat ostettu ja heidän lapsista vain meidän kummilapsi saa meiltä paketin. Kyllä meillä siihen aikaan olisi ollut "ylimääräistä" rahaa mutta ei se tarkoita sitä että se meidän itse työllä ansaittu ylimääräinen raha käytetään jonkun toisen unelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun sisko on lapseton ja hän ostaa minun lapsilleni lahjat. Minä puolestaan ostan lahjan siskolleni. Siskon lahjaan käytän rahaa suunnilleen saman verran, mitä hän. Tiedän, mitä lapset saavat lahjaksi ja olen kysynyt siskoltani, mitä hän haluaa.

 

Onpa outoa. Miksi sisko ei vain osta itselleen, mitä haluaa, ja sinä lapsille, mitä lapset haluavat? Miksi pitää kierrättää rahaa tuolla tavalla?

Niinpä, miksi nyt kukaan ostaa kenellekään mitään, kun jokainen voi vallan hyvin ostaa vain itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama täällä! Kyllä oon vähän loukkaantunut.

Itsekin kun olen lapseton, niin joulu on muutenkin vähän ankeaa aikaa, kun kaikki käpertyvät sen oman ydinperheensä ympärille. Sitten vielä päälle tulee tuo, että ihmiset töksäyttävät, että sovitaanpa, että et sitten tule saamaan mitään lahjaa. Keneltäkään. On se vähän hylätty ja syrjään sysätty olo kieltämättä, on se sitten lapsellista taikka ei. Ajatushan se olisi tärkein, ei lahja tai sen arvo itsessään.

Meilläkin on mennyt niin, että sukulaisilta emme enää ole saaneet lahjoja sen jälkeen kun heille on tullut lapsia. Vastavuoroinen muistaminen on vaihtunut siihen, että meidän "kuuluu" ostaa lahjat lapsille, mutta aikuiset eivät anna toisilleen lahjoja ("sopimus", joka on meille käytännössä ilmoitettu, ei siis mitenkään yhdessä sovittu). Sen sijaan kaveripariskunnilta saamme lahjat entiseen tapaan, vaikka heillekin on lapsia tullut perheeseen. Todistaa mielestäni lähinnä vain sen, että olemme kavereidemme kanssa läheisempiä kuin omien sukulaisten.

Jos on sovittu, että ei aikuisille lahjoja, niin ei lapseton muutu itse lapseksi vain siksi, että hänellä ei ole lapsia. Jokaisen oma asia on, ostaako edes lapsille joululahjoja. Joululahja EI OLE VELVOLLISUUS.

Olen lapseton ja aina ostanut lahjat suvulle ja kumminkaiman lapsille. Ikinä ei ole tullut mieleen tämä epäreiluus, minähän tässä ostan vähistä rahoistani heille, vaikkei ole omia lapsia saamapuolella. Pitää varmaan nyt miettiä tätäkin järjestelyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei tarvitse ostaa lahjoja kenellekään.

No ei tarvitsekaan, mutta ihmisillä nyt on kuitenkin tapana noudattaa erilaisia sosiaalisia sopimuksia ja normeja. Tässä oli kymys siitä, onko tällainen sosiaalinen sopimus reilu vai ei. -ap

Eihän tuo reilua ole ja itseänikin ottaisi pannuun, mutta hankkisin tuossa tilanteessa tyyliin 3 euron suklaarasian joka tenavalle ja paketoisin hienosti. Ei kai kukaan kehtaa valittaa, että liian halpa lahja. Ja JOS hankitte joskus lapsia, niin omannekin saavat sitten jotakin. Mutta mikään pakko tuohon sirkukseen ei ole ryhtyä.

Okei, voitko vielä lyhyesti perustella, miksi se ei ole mielestäsi reilua? Tiedän, että moni on tätä mieltä, mutta haluaisin joitakin konkreettisia perusteluja.

En muuten ole lapseton. -ap

Ensinnäkin "suku on tehnyt sopimuksen" - onko lapseton pariskunta myös sopinut, että he eivät tarvitse lahjoja, mutta silti ostavat muiden penskoille? Jos ovat sopineet, niin oma moka. Olisi kannattanut sanoa, että emme osta emmekä odota lahjoja. Jos taas he eivät ole sopineet henkilökohtaisesti mitään, kuka voisi olettaa heidän lahjovan muiden penskoja? Kolmanneksi, kun puhut tietyistä normeista, niin kyllähän lahjojen antamiseen ja saamiseenkin kuuluun tietynlainen vastavuoroisuus, joka ei nyt toteudu, mikäli yhdestä talousyksiköstä vain lähtee materiaa, mutta mitään ei vastaanoteta.

Hyvä vastaus! -ap

No meillä ei lasketa kuka ostaa kenelle, ihmiset ostaa kenelle lystää. Aikuisille ei yleensä paljon mitään. Lasten lahjojen kanssa tehdään usein niin että sovitaan toisen lapsiperheen kanssa ettei osteta lapsille mitään, vaan molemmat ostavat itse lapsilleen mitä he voivovat, turhaa pakettien vaihtorumbaa.

Tuntuisi varsin erikoiselta vastaanottaa omille lapsille joltakin henkilöltä/perhekunnalta lahjat, jolle ei meidän perheestämme menisi yhtään pakettia takaisinpäin. Mutta kukin tyylillään, joillekin vaan se ottaminen on antamista luontevampaa.

Menee maku koko joulusta, kun lahjatoiveet ja vaatimukset nostavat päätänsä sitä mukaa, kun mainoksia tulee telkusta ja postissa. Toisilta lypsetään viimeisetkin eurot. Mitä se sellainen on, että sovitaan toiselle annettaviksi ja toisille ei. Eikö joululahjat kuulu kaikille tasapuolisesti, niin lapsille kuin aikuisillekin. Muistuu mieleen joululaulusta äiti, "hän lahjat antaa ja lahjat saa". Ei äitejä pidä syrjiä, tai aikusia joilla ei ole lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuisi varsin erikoiselta vastaanottaa omille lapsille joltakin henkilöltä/perhekunnalta lahjat, jolle ei meidän perheestämme menisi yhtään pakettia takaisinpäin. Mutta kukin tyylillään, joillekin vaan se ottaminen on antamista luontevampaa.

Totta. Arvaapa vaan, paljonko tuota on ja siitä ei puhuta ääneen. Ottajat sulkevat silmänsä.

Ei kenenkään ole pakko ostaa mitään. Minä kyllä tykkään sisarusteni lapsista ja haluan ihan heidän itsensä takia hankkia heille lahjat. En todellakaan odota, että vastavuoroisesti saisin samalla summalla itselleni jotain heidän vanhemmiltaan.

Ei varmaan moni muukaan odota eikä todellakaan laske yhtään mitään vaan antaa antamisen ilosta, mutta olisihan se kai ihan kiva jotain pientä laittaa, jotta saisi itsekin sitä antamisen iloa?

Vierailija kirjoitti:

Ei kenenkään ole pakko ostaa mitään. Minä kyllä tykkään sisarusteni lapsista ja haluan ihan heidän itsensä takia hankkia heille lahjat. En todellakaan odota, että vastavuoroisesti saisin samalla summalla itselleni jotain heidän vanhemmiltaan.

Olen lahjonut jo useita sukulaisia vuosikausia. Saan itsekin muutamia. Olen jotenkin pitänyt lasten lahjoja aina tärkeämpinä, mutta kyllä lähisuvun aikuisille annan myös lahjat. Minusta on kiva antaa lahjoja vaikka rahaa tänä jouluna niihin menikin ainakin 200 e yhteensä.

Miksi ostat kenellekään lahjoja? Jos olisin sinä, ostaisin vaan lapsille ja ehkä itselle paketin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että kun sain lapsia en saanut enää joululahjoja. Vanhempani ostavat niitä nyt meidän lapsille. Ja minä annan heille edelleen lahjan.

Mies saa kyllä omilta vanhemmiltaa ja siskoltaan lahjan, vaikka itse ei osta heille mitään. Minä ostan hellekin, mutta en saa mitään. Eipä aina mene tasan =)

Vierailija kirjoitti:

Miksi ostat kenellekään lahjoja? Jos olisin sinä, ostaisin vaan lapsille ja ehkä itselle paketin.

 

 

Vierailija kirjoitti:

Meillä kävi niin, että kun sain lapsia en saanut enää joululahjoja. Vanhempani ostavat niitä nyt meidän lapsille. Ja minä annan heille edelleen lahjan.

Mies saa kyllä omilta vanhemmiltaa ja siskoltaan lahjan, vaikka itse ei osta heille mitään. Minä ostan hellekin, mutta en saa mitään. Eipä aina mene tasan =)

Täällä toinen, joka oli samassa tilanteessa. Mieheni ei tajunnut kuvioita kun vasta vuosien päästä. Minä ostin lahjat kaikille, mitään saamatta. Pohjalla oli anopin kateus, poikansa oli nössö äitinsä edessä. Nyt säästyy meidän taloudessa satoja euroja, kun lopetettiin itsemme alistaminen. Joulukin tuntuu enemmän joululta meille, vaikka omana perheenä vain vietämme sitä tunnelmoiden.

Olen lapseton, vietän jouluaattoa siskoni ja hänen perheensä luona. Menen valmiiseen joulupöytään, mielestäni on oikein ja kohtuullista, että hommaan perheenjäsenille lahjat, joskin se tarkoittaa sitä, että minä ostan 4, ja saan yhden. Ajattelen noita lahjoja ikäänkuin "maksuna" valmiista joulupöydästä!