Lue keskustelun säännöt.
Kysymys heille, jotka ei pidä lapsista
22.12.2015 |
Kummat on sidettevämpiä yleensä, tyttö- vai poikalapset?
Minä en vieraiden lapsista erityisemmin välitä, mutta poikia on jotenkin helpompi sietää. Tytöt kikatuksineen ja turhamaisine bling bling härpäkkeineen ärsyttää enemmän. Lisäksi niillä on taipumus lässyttää ja kiehnätä enemmän syliin kuin pojilla. Ja pojat ottaa monet asiat paljon rennommin. Tosin yksilöllisiä eroja varmasti on paljonkin..
Ja itse olen kahden pojan äiti.
Kommentit (49)
nii jos sulla ois tyttöjä, pojat ois sun mielestä kamalia kun ne riehuu jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat ehdottomasti. Tytöt on jotenkin äärimmäisen rasittavia. En edes lapsena voinut sietää sitä meininkiä ja leikinkin mieluummin yksin tai veljien kanssa.
Yhden pojan äiti
Pojat on kivempia..osaa olla samaan aikaan niiin ärsyttäviä ja hetkessä niiiin sulosia ja ihania..tytöt ei siihen pysty!
T.kumpiakin löytyy..
Jos puhutaan pienistä lapsista, pojissa on vähemmän sellaisia takertujia ja sössöttäjiä. Pojat ovat yleisesti ottaen joko remuamassa pihalla tai sitten uppoutuneena kirjaan jossakin nurkassa. Kummassakin tapauksessa heistä koituu vähemmän haittaa.
Yläkoulussa taas poikalapsista on enemmän näkyvää ja kuuluvaa häiriötä kuin tytöistä ja he ärsyttävät siksi enemmän. Tytöt eivät kyllä ole välttämättä sen parempia, heillä on vain enemmän sosiaalista pelisilmää olla työntämättä opettajaa yli sietokykynsä.
Mun lapsikammotus on lihava, nenäkäs pikkupoika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tyttö ja poika. Tyttö on tulinen tuittupää ja useammin jäähyllä kuin poika, joka puolestaan on rauhallinen jästipää. Tyttö siis raivostuu helpommin, mutta tottelee nätimmin. Poika ei raivoa, mutta ei tottelekaan. Tuota raivoamista en oikein jaksa sietää ja sorrun helposti huutamaan takaisin. Pojan jästiyttä jaksan paremmin huumorilla. Mutta rasittavaa on tuo pojan jästipäisyyskin. Esim., jos poika on saanut päähänsä, että haluaa ottaa Legon mukaan HopLopiin ja kun ei sitä saa tehdä, niin meinaa koko reisse mennä pieleen, koska ensin väitellään siitä, että miksi sitä ei saa ottaa ja sitten loppureissu harmittaa poikaa niin vietävästi, kun pakotettiin tottelemaan, ettei kykene pitämään hauskaa siellä perilläkään. Tyttö olisi joko totellut nätisti, tai saanut ensin raivarin, sopeutunut asiaan ja loppureissu olisi mennyt nätisti.
Joten en allekirjoita tuota, että pojat ovat siedettävämpiä. Asia ei riipu sukupuolesta vaan yksilöiden luonteen piirteistä.
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutaan pienistä lapsista, pojissa on vähemmän sellaisia takertujia ja sössöttäjiä. Pojat ovat yleisesti ottaen joko remuamassa pihalla tai sitten uppoutuneena kirjaan jossakin nurkassa. Kummassakin tapauksessa heistä koituu vähemmän haittaa.
Yläkoulussa taas poikalapsista on enemmän näkyvää ja kuuluvaa häiriötä kuin tytöistä ja he ärsyttävät siksi enemmän. Tytöt eivät kyllä ole välttämättä sen parempia, heillä on vain enemmän sosiaalista pelisilmää olla työntämättä opettajaa yli sietokykynsä.
Hetkinen, olet siis opettaja? Etkä pidä lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojat riehuu enemmän, on kovaäänisiä, leikit on agressiivisia, tulee se "mä oon niin kova" kausi jne. Ja kyllä, ole tyttölapsen äiti. Poikakin on kyllä ihan tervetullut sillä näistä stereotypioista huolimatta uskon että eniten vaikuttaa yksilön persoonallisuus.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttö ja poika. Tyttö on tulinen tuittupää ja useammin jäähyllä kuin poika, joka puolestaan on rauhallinen jästipää. Tyttö siis raivostuu helpommin, mutta tottelee nätimmin. Poika ei raivoa, mutta ei tottelekaan. Tuota raivoamista en oikein jaksa sietää ja sorrun helposti huutamaan takaisin. Pojan jästiyttä jaksan paremmin huumorilla. Mutta rasittavaa on tuo pojan jästipäisyyskin. Esim., jos poika on saanut päähänsä, että haluaa ottaa Legon mukaan HopLopiin ja kun ei sitä saa tehdä, niin meinaa koko reisse mennä pieleen, koska ensin väitellään siitä, että miksi sitä ei saa ottaa ja sitten loppureissu harmittaa poikaa niin vietävästi, kun pakotettiin tottelemaan, ettei kykene pitämään hauskaa siellä perilläkään. Tyttö olisi joko totellut nätisti, tai saanut ensin raivarin, sopeutunut asiaan ja loppureissu olisi mennyt nätisti.
Joten en allekirjoita tuota, että pojat ovat siedettävämpiä. Asia ei riipu sukupuolesta vaan yksilöiden luonteen piirteistä.
Tässä kysyttiin mielipidettä ihmisiltä, jotka eivät pidä lapsista. Tällaisilla ihmisillä tuskin on omia lapsia. Lapsettoman näkökulma siihen, minkälainen lapsi on vastenmielisin, on tietenkin erilainen kuin vanhemman, joka joutuu sietämään lasta ajallisesti paljon enemmän ja paljon moninaisemmissa tilanteissa. Lapsettomalle lapsisista on haittaa lähinnä kyläillessä ja julkisissa tiloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutaan pienistä lapsista, pojissa on vähemmän sellaisia takertujia ja sössöttäjiä. Pojat ovat yleisesti ottaen joko remuamassa pihalla tai sitten uppoutuneena kirjaan jossakin nurkassa. Kummassakin tapauksessa heistä koituu vähemmän haittaa.
Yläkoulussa taas poikalapsista on enemmän näkyvää ja kuuluvaa häiriötä kuin tytöistä ja he ärsyttävät siksi enemmän. Tytöt eivät kyllä ole välttämättä sen parempia, heillä on vain enemmän sosiaalista pelisilmää olla työntämättä opettajaa yli sietokykynsä.
Hetkinen, olet siis opettaja? Etkä pidä lapsista?
Pitää paikkaansa. En ole koskaan ajatellut, että opettajan täytyisi erityisesti pitää lapsista. Ehkä alakoulussa on näin, mutta yläkoulussa ja lukiossa ratkaisevat kyllä ihan muut asiat.
Vierailija kirjoitti:
nii jos sulla ois tyttöjä, pojat ois sun mielestä kamalia kun ne riehuu jne
En tiedä miten olisi tuossa tapauksessa, mutta poikaa ehdottomasti toivoinkin itselleni, koska tytöt ärsyttivät jo aiemmin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytöistä pidän enemmän keskimäärin, ovat pääosin rauhallisempia ainakin jos on vain yksi tyttö paikalla. Erityisen kammottava mulle on sellainen alle kouluikäinen raisu poika, joka kovaan ääneen kailottaa leikkiessään ja pitää esim. kovia ääniä muutenkin, esim. autoilla leikkiessään autonääntä. Pojat myös juoksentelee ja liikuksii usein enemmän, ja sekin häiritsee minua.
Omia lapsia mulla ei sattuneesta syystä ole ;) Ja joskus kun ulkona näkee esim. leikkiessään kiljuvia lapsia, joskus tekisi mieli kuristaa pois kiljumasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a. Pojissa kyllä ärsyttä se "oon kova" uhma, joka on kyllä ihan jäätävän rasittavaa.Keskittymiskyvyttömyys.
Tytöissä sellainen nyhveröys ja kiehnäys yms. Yök.
Ehkä mieluisin olisi poikatyttö, molempien hyvät puolet :D
Mä en ole koskaan pitänyt lapsista. En tiedä, miten heidän kanssaan pitäisi olla, mitä heille pitäisi sanoa, mistä jutella. En halua ottaa vauvoja syliin - hyi oksetus - eivätkä vauvat tai pikkulapset ole koskaan aiheuttaneet minussa minkäänlaisia hellyydentunteita. Erityisesti pojat ovat niin kaukana minun elämänpiiristäni kuin mahdollista, vielä ehkä voisin kyetä olemaan samassa tilassa kahden kesken jonkun pikkulikan kanssa. Minäkin olen ammatiltani opettaja, tosin yläkoulussa, ja vieläpä pidän työstäni. Minulla ei ole sisaruksia, serkkuni ovat minua 10 vuotta nuorempia ja asuvat kaukana, kaveriperheissä ei ole lapsia eikä nuorempanakaan kavereilla ollut vauva- tai pikkulapsi-ikäisiä sisaruksia. Minulla ei myöskään ole omia lapsia enkä aio edes hankkia. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla.
Siis mun kummipoika on tuollainen nysväävä kiehnääjä joka mutisee, lässyttää ja sössöttää äidilleen sen sylissä tai kyljessä jotain mistä kukaan ei saa selvää, paitsi se äiti joka sitten juttelee että Joo, äiti tietää, oot ihan väsy, joo mennään kohta, niin tuitui. Sit se välillä vähän rohkaistuu ja mielipuolinen virne kasvoillaan tuijottaa mua samalla kun lährii jotain syömäänsä kurkkua mun kangassohvaan.
On mulla kummityttökin ja sillä ei ole koskaan mikään hyvin, paitsi jos on tabletista Frozen pyörimässä siinä kymmenen sentin päässä naamasta. Se kiljahtelee ja nurisee ja ne sen äänet on niin järkyttävän tajuntaan tunkeutuvia, että välillä tekisi mieli komentaa sitä puhumaan suomea piruvie!
Ja kaikesta tästä huolimatta molemmat on kyllä tärkeitä mulle ja kummiksi suostuin kun maaniteltiin ja totesin etteiväthän ne ikuisesti tuollaisia ole, luojan kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Siis mun kummipoika on tuollainen nysväävä kiehnääjä joka mutisee, lässyttää ja sössöttää äidilleen sen sylissä tai kyljessä jotain mistä kukaan ei saa selvää, paitsi se äiti joka sitten juttelee että Joo, äiti tietää, oot ihan väsy, joo mennään kohta, niin tuitui. Sit se välillä vähän rohkaistuu ja mielipuolinen virne kasvoillaan tuijottaa mua samalla kun lährii jotain syömäänsä kurkkua mun kangassohvaan.
On mulla kummityttökin ja sillä ei ole koskaan mikään hyvin, paitsi jos on tabletista Frozen pyörimässä siinä kymmenen sentin päässä naamasta. Se kiljahtelee ja nurisee ja ne sen äänet on niin järkyttävän tajuntaan tunkeutuvia, että välillä tekisi mieli komentaa sitä puhumaan suomea piruvie!
Ja kaikesta tästä huolimatta molemmat on kyllä tärkeitä mulle ja kummiksi suostuin kun maaniteltiin ja totesin etteiväthän ne ikuisesti tuollaisia ole, luojan kiitos.
Hyi hitto, kylläpä oli tunteisiin vetoavasti ja tarkasti kuvattu tuota lasten inhottavuutta. Tätä voi olla sellaisen lapsi-ihmisen mahdoton tajuta, mutta sinä selvästi tiedät, mistä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttö ja poika. Tyttö on tulinen tuittupää ja useammin jäähyllä kuin poika, joka puolestaan on rauhallinen jästipää. Tyttö siis raivostuu helpommin, mutta tottelee nätimmin. Poika ei raivoa, mutta ei tottelekaan. Tuota raivoamista en oikein jaksa sietää ja sorrun helposti huutamaan takaisin. Pojan jästiyttä jaksan paremmin huumorilla. Mutta rasittavaa on tuo pojan jästipäisyyskin. Esim., jos poika on saanut päähänsä, että haluaa ottaa Legon mukaan HopLopiin ja kun ei sitä saa tehdä, niin meinaa koko reisse mennä pieleen, koska ensin väitellään siitä, että miksi sitä ei saa ottaa ja sitten loppureissu harmittaa poikaa niin vietävästi, kun pakotettiin tottelemaan, ettei kykene pitämään hauskaa siellä perilläkään. Tyttö olisi joko totellut nätisti, tai saanut ensin raivarin, sopeutunut asiaan ja loppureissu olisi mennyt nätisti.
Joten en allekirjoita tuota, että pojat ovat siedettävämpiä. Asia ei riipu sukupuolesta vaan yksilöiden luonteen piirteistä.
Tässä kysyttiin mielipidettä ihmisiltä, jotka eivät pidä lapsista. Tällaisilla ihmisillä tuskin on omia lapsia. Lapsettoman näkökulma siihen, minkälainen lapsi on vastenmielisin, on tietenkin erilainen kuin vanhemman, joka joutuu sietämään lasta ajallisesti paljon enemmän ja paljon moninaisemmissa tilanteissa. Lapsettomalle lapsisista on haittaa lähinnä kyläillessä ja julkisissa tiloissa.
Ap:lla itsellään on 2 lasta, mutta ei pidä toisten lapsista. Joten miksi en myös saisi vastata vaikka minulla on kaksi lasta. Minäkään ei pääsääntöisesti pidä muiden lapsista, enkä osaa hirveästi ihastella muiden vauvoja jne, vaikka omani ihania olivatkin ja aina omia olen halunnut. Joten miksi ei voisi vastata, että mielestäni asia ei lyyty tyttöön/poikaan vaan lapsen luonteeseen.
Tytöt siedettävämpiä. Rauhallisia ja tottelee helpommin.
Pojat usein ärsyttäviä rasavillejä, ei usko mitään, kaikkea pitää kokeilla vaikka kielletään, heitellään tavaroita yms..
Samaa mieltä että pojat ärsyttävät vähemmän!