Kysymys heille, jotka ei pidä lapsista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tyttö ja poika. Tyttö on tulinen tuittupää ja useammin jäähyllä kuin poika, joka puolestaan on rauhallinen jästipää. Tyttö siis raivostuu helpommin, mutta tottelee nätimmin. Poika ei raivoa, mutta ei tottelekaan. Tuota raivoamista en oikein jaksa sietää ja sorrun helposti huutamaan takaisin. Pojan jästiyttä jaksan paremmin huumorilla. Mutta rasittavaa on tuo pojan jästipäisyyskin. Esim., jos poika on saanut päähänsä, että haluaa ottaa Legon mukaan HopLopiin ja kun ei sitä saa tehdä, niin meinaa koko reisse mennä pieleen, koska ensin väitellään siitä, että miksi sitä ei saa ottaa ja sitten loppureissu harmittaa poikaa niin vietävästi, kun pakotettiin tottelemaan, ettei kykene pitämään hauskaa siellä perilläkään. Tyttö olisi joko totellut nätisti, tai saanut ensin raivarin, sopeutunut asiaan ja loppureissu olisi mennyt nätisti.

 

Joten en allekirjoita tuota, että pojat ovat siedettävämpiä. Asia ei riipu sukupuolesta vaan yksilöiden luonteen piirteistä.

 

Tässä kysyttiin mielipidettä ihmisiltä, jotka eivät pidä lapsista. Tällaisilla ihmisillä tuskin on omia lapsia. Lapsettoman näkökulma siihen, minkälainen lapsi on vastenmielisin, on tietenkin erilainen kuin vanhemman, joka joutuu sietämään lasta ajallisesti paljon enemmän ja paljon moninaisemmissa tilanteissa. Lapsettomalle lapsisista on haittaa lähinnä kyläillessä ja julkisissa tiloissa.

 

Ap:lla itsellään on 2 lasta, mutta ei pidä toisten lapsista. Joten miksi en myös saisi vastata vaikka minulla on kaksi lasta. Minäkään ei pääsääntöisesti pidä muiden lapsista, enkä osaa hirveästi ihastella muiden vauvoja jne, vaikka omani ihania olivatkin ja aina omia olen halunnut. Joten miksi ei voisi vastata, että mielestäni asia ei lyyty tyttöön/poikaan vaan lapsen luonteeseen.

Sori, mutta kukaan joka todella ei pidä lapsista, ei hanki omaa lasta. Ymmärrän, ettet ole kiinnostunut muiden lapsista ja että ne voivat ärsyttää, mutta tuossa on kyllä kyse eri asiasta. Ihminen, jolle lapset ovat vastenmielisiä, ei hanki lapsia. Ihan niin kuin koiria inhoava ihminen ei hanki omaa koiraa.

Pidän hiljaisista ja rauhallisista lapsista. Sellaisista jotka ei kohkaa ja meuhkaa. Sukupuolella ei ole väliä. Itsellä ei ole lapsia eikä tule mutta olen ollut paljon tekemisissä esim huomattavasti nuorempien serkkujeni kanssa ja suosikit on helppo valita

Ihmettelen aina suuresti täällä kun lapsista tykkäämättömät valittaa että lapset tunkee syliin, en ole juuri koskaan kohdannut lasta, joka tulisi vapaaehtoisesti vieraan syliin, joko ovat villejä ja leikkivät omia juttujaan eivätkä istuksi kenenkään sylissä, tai ovat ujoja jotka istuu vain oman perheenjäsenen sylissä. Minä olen sellainen että yleensä lapset musta tykkää, esim. pikkuvauvat tykkää nukkua mun sylissä, mutta ei silti juuri koskaan kukaan lapsi tule vapaaehtoisesti syliin, ei vaikka nätisti pyytäisi. Yksi ihanan tyttölapsi tuli pari vuotta sitten, oli sen aikaa että ystävättäreni ehti napata kuvan kun toimi nopeasti, siinä se sitten oli se sylissä kiehnääminen.

Mä siedän (ja jopa tykkään) lähinnä vain omaa kummipoikaani. Parasta pojassa on jo vauvana se, miten ruoka maistuu! Ei nirsoilua.

Minulle taas sukupuolella ei ole väliä, mutta ärsyttää nämä huonosti käyttäytyvät kakarat, joiden vanhemmat eivät edes komenna heitä. Yleensä pojat riehuvat ja tekevät kaikkea älytöntä, mutta yhtälailla tytöillä on käsittämättömän huonot käytöstavat. Ja sitten vanhemmat eivät ole huomaavinaankaan, kun se Nico-Petteri repii koulun seinästä ikkunapeltiä irti.

Mä en yhtään tykkää lapsista ja olen vela.

Pidän eniten rauhallisista, älykkäistä lapsista, kauhistus on sellainen ikinuhainen heikko lässyttäjä, joka kitisee ja haluaa huomiota.

Mun veljenpoika on tuollainen rauhallinen ja älykäs, siitä oikeasti pidän, ja se on mun suosikkilapsi, on usein hoidossakin mun luona usein. Se oli jo vauvana sellainen tarkkailija ja miettii kaikkea tarkkaan.

Mutta yleisesti pidän varmaan tytöistä enemmän, kuin pojista, koska pojilla on sellainen mulkerokausi usein koulun aloittamisen yhteydessä, jolloin ne on väkivaltaisia, ja pojat on jotenkin suoraan sanottuna tyhmemmän oloisia kuin tytöt, jos nyt yleistetään. Mulla ei kans häiritse tyttöjen bling, bling prinsessakiinnostukset, tykkään itsekin meikkaamisesta, ulkonäön laitosta ja jostain disneyn prinsessajutuista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina suuresti täällä kun lapsista tykkäämättömät valittaa että lapset tunkee syliin, en ole juuri koskaan kohdannut lasta, joka tulisi vapaaehtoisesti vieraan syliin,

Mulle tunkee melkein kaikki lapset syliin väkisin ja ne aina haluaa huomiota multa, vieraatkin lapset.

Mutta koirat on mulle samanlaisia, ne on aina kiinnostuneita ja haluaa jonnekin lähelle, ja änkeää väkisin syliin.

kikkarapäinen läski suusta hengittävä poikalapsi on maailman oksettavin näky

Mulla on itsellä pieni tyttö joten en ihan kohderyhmää ole. Mutta itsekin inhoan sekä vanhemmissa kiehnääviä vinkuvia lapsia sekä kovaäänisiä lapsia jotka huutavat koko ajan eivätkä ole hetkeäkään paikallaan, ovat yleensä poikia mutta tyttöjäkin olen nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mun kummipoika on tuollainen nysväävä kiehnääjä joka mutisee, lässyttää ja sössöttää äidilleen sen sylissä tai kyljessä jotain mistä kukaan ei saa selvää, paitsi se äiti joka sitten juttelee että Joo, äiti tietää, oot ihan väsy, joo mennään kohta, niin tuitui. Sit se välillä vähän rohkaistuu ja mielipuolinen virne kasvoillaan tuijottaa mua samalla kun lährii jotain syömäänsä kurkkua mun kangassohvaan.

On mulla kummityttökin ja sillä ei ole koskaan mikään hyvin, paitsi jos on tabletista Frozen pyörimässä siinä kymmenen sentin päässä naamasta. Se kiljahtelee ja nurisee ja ne sen äänet on niin järkyttävän tajuntaan tunkeutuvia, että välillä tekisi mieli komentaa sitä puhumaan suomea piruvie!

Ja kaikesta tästä huolimatta molemmat on kyllä tärkeitä mulle ja kummiksi suostuin kun maaniteltiin ja totesin etteiväthän ne ikuisesti tuollaisia ole, luojan kiitos.

Hyi hitto, kylläpä oli tunteisiin vetoavasti ja tarkasti kuvattu tuota lasten inhottavuutta. Tätä voi olla sellaisen lapsi-ihmisen mahdoton tajuta, mutta sinä selvästi tiedät, mistä puhut.

Kyllä ja näitä juttuja riittäis. :D Ja siis olen oikeasti ihan jees kummitäti, aina kuulen vihjailuja että kyllä sustakin tulee sitten hyvä äiti jne. En ole kenellekään paljastanut että en aikuisten oikeasti tykkää lapsista.

Sitten kun noi vieraat lähtee kotiin niin mun suupielet notkahtaa alaspäin ja inhon vallassa alan siivoamaan niiden jälkiä.

Ei mitään väliä.

Niissä on sitäpaitsi eroja. Sinä vaikutat varsin tynnyrissä kasvaneelta ja roolittuneelta. Saatan inhota sinua enemmän kuin lapsia.

Tiedättekö sellaisen lapsen jolla on kuivunutta ruokaa paidalla, nenä valuu räkää joka kiukkuaa niin että kitarisat heiluu suusta ulkona? Sit sitä teatraalista mankuamista ja venkoilua kun se roikkuu äitinsä kädessä kiinni ja reuhtoo että: Äii-tiii-ii-iii. Äii-tiii-ii-iii. Äitiiiiii. Sit se toljottaa sua sillä räkä-itku naamallaan vähän sillein suu auki ja hengittää ällöttävän raskaasti. Kaverini poika on tällainen ja aina jos sattumalta törmään heihin vaikka ruokakaupassa, niin poika uhmakkaasti alkaa tämän shown äitinsä huomiosta. Yleensä äitinsä ei sitten huomioi poikaa kun juttelee minulle ja silloin tämä räkä-ällötys vasta minua uhmakkaana tuijottaakin. Välillä tekisi mieli näyttää kieltä tai tuijottaa jollain yhtä typerällä ilmeellä takaisin. En tietenkään voi, koska olen aikuinen. Ja ehkä siksi koska se äiti näkisi sen. ;D

Vierailija kirjoitti:

Mä en yhtään tykkää lapsista ja olen vela.

Pidän eniten rauhallisista, älykkäistä lapsista, kauhistus on sellainen ikinuhainen heikko lässyttäjä, joka kitisee ja haluaa huomiota.

Mun veljenpoika on tuollainen rauhallinen ja älykäs, siitä oikeasti pidän, ja se on mun suosikkilapsi, on usein hoidossakin mun luona usein. Se oli jo vauvana sellainen tarkkailija ja miettii kaikkea tarkkaan.

Mutta yleisesti pidän varmaan tytöistä enemmän, kuin pojista, koska pojilla on sellainen mulkerokausi usein koulun aloittamisen yhteydessä, jolloin ne on väkivaltaisia, ja pojat on jotenkin suoraan sanottuna tyhmemmän oloisia kuin tytöt, jos nyt yleistetään. Mulla ei kans häiritse tyttöjen bling, bling prinsessakiinnostukset, tykkään itsekin meikkaamisesta, ulkonäön laitosta ja jostain disneyn prinsessajutuista.

Takerrun ohiksena tuohon älykkyyteen/poikien tyhmyyteen. Minusta tuo älykkyyskin ominaisuus riippumatta sukupuolesta. Oma poikani on selvästi älykäs ja pohdiskeleva, rakentaa ties kuinka vaikeita legoista ohjeiden mukaan ja ilman, purkaa ja kokoaa takaisin omia lelujaan, pohtii avaruutta ja siitä ollaan luettu paljon, on kiinnostunut ihmisen kehityksesta ja osaa piirtää jo ruuansulatuskanavan elimet kohdilleen tarhaikäisenä, on siis kiinnostunut kaikesta ja sen myötä oppii. Sosiaalista älykkyyttä hänellä ei sitten olekaan. Tyttäreni on bling bling tyyppiä, hanta eivät luonnontieteet kiinnosta ja hänen kiinnostuksen kohteensa tuntuvat itsestäni jotenkin kaukaisemmilta ja ehkä turhiltakin, en ole kiinnostunut meikeistä ym, joten en osaa niistä hirveästi kertoakaan. Toisaalta tyttö on oppinut hahmottamaan kirjaimet ja sanoja tosi pienenä, kun poika vasta niitä harjoittelee. Tyttö on myös sosiaalisesti älykäs eli osaa lukea toisen tunteita ja osaa olla empaattinen. Tavallaan poika siis tuntuu älykkäämmältä, mutta tyttö on vain eri asioissa hyvä, joka ei ole yhtä näkyvää. Älykkyyttä on monenlaista.

Kulkuvälineissä on aina näitä lapsukaisia, jotka vaeltavat käytävällä ja sitten pysähtyvät tuijottamaan vieraita ihmisiä. Joskus vaan tuijottavat, joskus alkavat kysellä omituisia ja luulevat, että niille vastataan (en vastaa), osa lähmii käsillä (hyi, pyyhin nenäliinalla), osa tökkii jollain tavaralla.

Mikä ihme himo lapsilla on seistä vieraan ihmisen vieressä ja toljottaa? Tosin aika liukkaasti ne katoaa kun tuijottaa niitä vakavasti takaisin.

Sellainen ällöttävän lihava lapsi joka rehvakkaana rintarottingilla kävelee niinkuin olisi mikäkin kuningas. Se on ehkä vielä äänekäskin ja sit se syö samalla jotain. Sit sen college paita olis vielä rinnuksilta vähän märkä, kun se juokin niin ahneesti että puolet valuu suupielistä. Hyi!

Tämä nyt ei liity asiaan suoraan, mutta kun lapset haisee. Vauvoina ne haisee puklulle ja vanhempina jollekin ihme kämmenhielle ja ruualle. Yök! Ne lähräiset kädet/ vauvojen kuolainen kaula+Naama on aivan järkyttävän kuvottavaa.

Inhoan pieniä poikia. Ilkeitä räkänokkia, jotka sylkee, sotkee ja uhmaa. Ällöttävimpiä ovat ne pienet mammanmussukat, joiden "enkelinkiharoita" ei ole ikinä raaskittu leikata. Hyh. Itse olen kahden tyttölapsen äiti.

Vierailija kirjoitti:

Tytöt kikatuksineen ja turhamaisine bling bling härpäkkeineen ärsyttää enemmän. Lisäksi niillä on taipumus lässyttää ja kiehnätä enemmän syliin kuin pojilla.

En kyllä itse ollut lapsena tuollainen, enkä omaa tyttöänikään tunnista tuosta kuvauksesta. Turhaa stereotypiaa, joka harvan kohdalla pitää edes paikkansa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei liity asiaan suoraan, mutta kun lapset haisee. Vauvoina ne haisee puklulle ja vanhempina jollekin ihme kämmenhielle ja ruualle. Yök! Ne lähräiset kädet/ vauvojen kuolainen kaula+Naama on aivan järkyttävän kuvottavaa.

Yyh. "Kämmenhiki" on tosi osuvaa. Pienet lapset kaivelevat peräaukkoaan.

Vierailija kirjoitti:

Kulkuvälineissä on aina näitä lapsukaisia, jotka vaeltavat käytävällä ja sitten pysähtyvät tuijottamaan vieraita ihmisiä. Joskus vaan tuijottavat, joskus alkavat kysellä omituisia ja luulevat, että niille vastataan (en vastaa), osa lähmii käsillä (hyi, pyyhin nenäliinalla), osa tökkii jollain tavaralla.

Mikä ihme himo lapsilla on seistä vieraan ihmisen vieressä ja toljottaa? Tosin aika liukkaasti ne katoaa kun tuijottaa niitä vakavasti takaisin.

Lapsilla ei ole estoja tuijottaa mielenkiintoista/outoa/ihastuttavaa/pelottavaa/rumaa ihmistä. Moni aikuinenkikn katsoo, mutta osaa tehdä sen huomaamattomasti.