Sappivaivoista kärsivät/kärsineet.

Ja painoa on pudonnu jo ainaki 5-6 kiloa, en uskalla vaa'alle enää edes mennä..

- Ap

Yksi millä sain välillä kohtauksen "karkotettua" oli kova vedenjuonti ja juokseminen. Muistan kun mieheltäni oli jäänyt lakua ja teki niiiiin mieli syödä jotain hyvää. Parin lakun jälkeen alkoi palleassa/lapaluissa kiristää tutulla tavalla ja tiesin että kohtaus on tulossa 😔 Join pari litraa vettä ja juoksin ja hypin 5 minuuttia... Kohtaus jäi tulematta. Kivet ilmeisesti huuhtoutuivat pois kun hypin. Minäkin muuten jouduin soittamaan muutamaan kertaan sairaalaan ennen kuin pääsin leikkaukseen peruutuspaikalta. Kivet todennut röntgenlääkäri joka ultrasi, laittoi minut kiireellisenä sairaalaan mutta niin vain sain kärsiä vielä yli kk pahenevista kohtauksista ennenkuin pääsin leikkaukseen. Muistan vielä kun leikkaus oli viimeinen mahdollinen päivä ennen joulusulkua ja hoitaja kysyi että haluanko varmasti ennen joulua. Vastasin että useaan kertaan viikossa tulevat kohtaukset, pieni vauva ( jota en voi hoitaa vaan kierin pahimmillani tuskissa lattialla ) ja vesi leipineen joulupöydässä ovat syitä joilka tulen riemusta kiljuen leikkaukseen.

T. Se joka ei voinut imetyksen takia edes syödä lääkkeitä

Hyvä että pääsit leikkaukseen lopulta! Minuu on ärsyttäny ko ei oo voinu jouluherkkuja syödä, eilen tosiaan pikkasen kinkkua ja perunalaatikkoa, eikä niistä onneks tullu mitää oireira. Kaipaan suklaata ja mässäämistä, oon tottunu jouluisin syömään paaaljon! Inhaa vetää vaan keittoja ja jugurttia..

Kävin mä eilen vaa'alla. Ei olis pitänyt. Alko vaan harmittamaan ja vituttamaan. Ja sain taas syyn käyttää vain löysiä paitoja. En anna miehenkään enää koskea mun yläkroppaan. Piilottelen itseäni. (mikä on tosi inhottavaa, koska olin vasta saanut vuosien taistelun myötä painoni itseäni miellyttäväksi ja turvallisen normaaliksi, ja luovuin väljistä paidoista..)

Mun elämänilo on jossain. Joka pvä on niin suorittamista etten osaa nauttia enää.

-Ap

Minulla sappikohtaukset alkoivat ylättäen ja diagnoosin jälkeen ultrassa näkyi sapessa ja tiehyissä "soraa". Maksa-arvot olivat myös heikot.

Onneksi pääsin yksityiselle työterveyshuollosta. Leikkaus oli muutamassa päivässä, kun julkisella olisi pitänyt jonottaa kuukausia seuraten veriarvoja.

Kivut jäivät sen sileän tien.

Elin kaurapuurolla ja vaalealla leivällä useamman kuukauden, kerran söin palan täytekakkua ja seuraavana yönä tilattiinkin taas ambulanssia kun luulin kuolevani. Leikkauksen jälkeen loppui kaikki vaivat, tosin haamukipua saattaa joskus vielä tuntua sapen kohdalla. Minulla oli rakko täynnä hiekkaa/soraa.

Vierailija 24; Mie joudun jonottamaan kun ei oo varaa yksityiseen.. Ensviikolla kyllä soittelen ja pyydän päästä mahd.nopeasti leikkaukseen, ei tämmöstä jaksa.

Vierailija 25; :( onneks pääsit leikkaukseen ja kivut jäi sinne! Ite syön ihan ylivarovasti tällä hetkellä, mikä näin ruokaa rakastavana on tosi ärsyttävää ja energiaakuluttavaa. En tiiä mikä on sappirakon tilanne täl hetkellä,kun ultraääni tehtiin marraskuun alussa ja magneetti sen kuun puolivälissä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi millä sain välillä kohtauksen "karkotettua" oli kova vedenjuonti ja juokseminen. Muistan kun mieheltäni oli jäänyt lakua ja teki niiiiin mieli syödä jotain hyvää. Parin lakun jälkeen alkoi palleassa/lapaluissa kiristää tutulla tavalla ja tiesin että kohtaus on tulossa 😔 Join pari litraa vettä ja juoksin ja hypin 5 minuuttia... Kohtaus jäi tulematta. Kivet ilmeisesti huuhtoutuivat pois kun hypin. Minäkin muuten jouduin soittamaan muutamaan kertaan sairaalaan ennen kuin pääsin leikkaukseen peruutuspaikalta. Kivet todennut röntgenlääkäri joka ultrasi, laittoi minut kiireellisenä sairaalaan mutta niin vain sain kärsiä vielä yli kk pahenevista kohtauksista ennenkuin pääsin leikkaukseen. Muistan vielä kun leikkaus oli viimeinen mahdollinen päivä ennen joulusulkua ja hoitaja kysyi että haluanko varmasti ennen joulua. Vastasin että useaan kertaan viikossa tulevat kohtaukset, pieni vauva ( jota en voi hoitaa vaan kierin pahimmillani tuskissa lattialla ) ja vesi leipineen joulupöydässä ovat syitä joilka tulen riemusta kiljuen leikkaukseen.

T. Se joka ei voinut imetyksen takia edes syödä lääkkeitä

Tuo hyppiminen ei kuullosta kyllä järkevältä neuvolta, eikä kivet mihinkään huuhtoudu, vaan saattavat lähteä liikkeelle ja päätyä suolistoon tai ruokatorveen, joka taas vaatii välitöntä lääkärihoitoa.

Sappipotilainen kannattaa välttää käristettyä ja rasvaisia ruokia. Monia helpottaa rauhallinen liikunta ja nukkuminen isolla tyynyllä, jolloin kroppa on koholla.

Ap, iso jaksuhali täältä. Mulla on näitä juttuja lukiessa aina se tunne että olen päässyt sappivaivoistani jotenkin "liian helpolla". Hölmöä, tiedän. Mutta kohdallani ensimmäinen sappikohtaus oli myös viimeinen. Toki aiemminkin oli jotain pientä, epämääräistä ylävatsaoireilua mitä en ollenkaan osannut yhdistää sappivaivoihin ennen kuin se leikkauksen myötä hävisi. Ensimmäinen sappikohtauskin oli sen verran epämääräinen että leikkaukseen lähdin umpparilähetteellä. Ehkä hyvä niin, koska 12 tuntia kipujen alkamisesta sappirakko oli poissa. Umpparin sijaan vatsasta löytyikin pahasti tulehtunut sappirakko jossa oli kolme 3 sentin kiveä + hiekkaa ja tulehdusnestettä. Hyi helvetti! Jälkitaudiksi vatsakalvontulehdus, joten sairaalassa vierähti useampi päivä. Kipuja ei ollut onneksi missään vaiheessa. Lääkäri ennusti ettei sappirakon poistamisesta jäisi isompia vaivoja, sillä perusteella ettei mokoma ollut selvästi ihan vähään aikaan toiminut muutenkaan. Oikeassa oli. Joskus urheillessa poistetun umpparin kiinnikkeissä tuntuu hieman kipua, ja arvet ovat tietysti jääneet muistoksi. Mutta vähällä selvisin.

Sinun tilanteesi kuulostaa oman kokemukseni rinnalla kamalalta, toivottavasti saat leikkausta kiirehdittyä.

Vierailija 27; oon nukkunut nyt anoppilassa kahdella tyynyllä ja yksi tyyny on laitettu patjan alle, niin että nukun yläkroppa pystymmässä. En oo onneks nyt tiistain jälkeen saanu kipukohtausta, tosin syönki äärimmäisen tarkkaavaisesti ja kelloa katsoen, etten vaan syö liikaa/liian usein, tai sit liian harvaan.

Vierailija 28; Sie pääsit sit tavallaa helpolla, kuten iteki sanoit, kun et kerennyt kärsiä sappivaivoista, varsinkaan pitkään. Harmi että kaikkea muuta tuli. Oot kyenny syömää ihan normaalisti sen jälkeen?

Joo mä toivon että pääsisin nopeasti, aion pommittaa niitä ensviikolla vaikka joka päivä. Mulla ei ole fyysisesti varaa laihtua enempää (3kk sisällä jo kuus kiloa lähteny. Painoin päälle 63, nyt sellaset 57..) ja kohta henkinen puoli on ihan romuna.. Läheiset koettaa tsempata, itelläni huumorintaju on jo loppunu. Voisin nukkua kellon ympäri, mutta eipä sekään hyvästä ole.

- Ap

Minua helpotti mummini neuvo, ennen kuin pääsin leikkaukseen eli menin sängylle konttaus asentoon, pää tyynylle ja rauhallisin liikkein heilutin alavartaloa (vatsaa) joka todennäköisesti nopeuttaa ruuan sulatusta ja päästää vatsasta ilmat. Samaa heijausta tein myös istuma asennossa. Tämä heijaus helpotti oloani, mutta tuskin sillä on lääketiett.faktaa. Mutta sen avulla röyhtäilyt ja ilmavaivat helpottuivat ja luulen myös ruuan sulatuksen käynistyneen.

Juu, ei ole tarvinnut tämän takia tehdä muutoksia ruokavalioon. Etukäteen en tietenkään osannut varoa mitään, ja leikkauksen jälkeenkin kaikki on sujunut hyvin. Ihan aluksi leikkauksen jälkeen ruokahalu oli tietysti poissa ja sain oikein lääkärin luvalla syödä energiapitoisempia ruokia minkä pystyin. Olikin ylipainoiselle ensimmäinen sen lajin lääkärinmääräys! Parin viikon päästä leikkauksesta tilanne kuitenkin normalisoitui ja siitä pitäen kaikki on mennyt hyvin.

Mitä olen juttuja lukenut, niin useammat toipuvat suunnitellusta sappileikkauksesta nopeasti. Ehkä tuosta komplikaatiosta johtuen minulla meni paranemiseen pari kuukautta. Oli heikotusta, huimausta ja sen sellaista. Hiljalleen se kunto kuitenkin nousi kun koitin alusta asti olla liikkeellä sen minkä vain jaksoin.

Muuten luulisin, että jos et pysty nyt ennen leikkausta syömään kunnolla etkä treenaamaan tai elämään normaalisti, niin parasta mitä voit tehdä on koittaa levätä ja kerätä edes sillä lailla voimia leikkaukseen. Voit todellakin tarvita nyt tavallista enemmän unta, kun kipusi kuulostavat niin kovilta että ne heikentävät jo unen laatua.

-28-

Minulle leikkaus tehtiin tähystyksessä ja sain jo samana päivänä ruhtinaalisen iltapalan. Kivut jäivät leikkauspöydälle. Ja sairaslomaa sain vain 3 päivää ja 5 pv kipulääkityksen. Kaikki meni todella hyvin ja nyt olen voinut syödä mitä tahansa. Toivon ap. voimia ja toivottavasti pääset pian leikkaukseen.

Vierailija 28/31; Mie ootan ihan malttamattomana sitä että saan luvan kanssa alkaa syömään taas normaalisti! Joo, en mie oikeen muuta jaksa ko olla vaan, nukun niin pitkään kuin mahdollista, enkä juuri liiku mihinkään. Koiran kanssakaan en pitkälle lähde, koska en jaksa ja koska pelkään kipukohtausta, se kun voi iskeä koska vaan. Onneks tääl anoppilassa on kasa ihmisiä huolehtimassa koirasta (ja minusta). Avokki on onneks ollu tosi ymmärtäväinen (paitsi sen suhteen että piilottelen vatsaani). Ajattelin kirjoittaa pitkän viestin sairaalaan tänään, jos se vaikka vauhdittaisi asioita..

Kiitos hirmusesti ko tsemppaat minuu!

Vierailija 32; toivotaan! Ja toivottavast menis sit yhtä helposti ko siullakin. Ei tätä etovaa ja täyttä oloakaan jaksais enää.

-Ap

Olin jonossa kai kaksi vuotta isäni taas pääsi samoihin aikoihin lähes heti kun sappivaivat todettiin. Silloin ei ollut vielä hoitotakuuta, kun minut leikattiin. Harkitsin yksityistä sektoria jonossa kituessani, mutta kyseessä onkin niin vaativa operaatio että yksityiset eivät siihen pysty.

Joko outo kieroilu mahdollisuus silloin oli rahan kanssa julkiselle. Mutta oli kaksi pientä lasta eikä sitä rahaa riittänyt.

Huonot kokemukset kaiken kaikkiaan, leikkaukseen ei ole rahaa, kuitenkin olin kaksi kertaa viikon letkuissa Jorvissa kun leikkausta odotin.

Mutta leikkauksen jälkeen nyt olen kunnossa jotain piti vielä pari kertaa säätää siinä helvetillisessä tähystyksessä.

Vierailija 34; Voi että tota siun kokemusta :( onneksi olet nyt kunnossa ja pääsit leikkaukseen! Mie tässä just alan kirjottelee sähköpostia poliklinikalle, vaikkei siitä varmaan hyötyä ollekkaan.

- Ap

Ja tulipa siitä pitkä sähköposti.. itkukin pääsi.

- Ap

Ap, on siitä hyötyä, tietävät tilanteesi. Peruutuksia tulee usein, syystä tai toisesta, ei olekaan leikkauskelpoinen ym. Olen 99% varma, että pääset pian. Älä viime metreillä luovu toivosta.

Terkuin toinen sappikivitautipotilas

Yritän pitää toivoa yllä, vierailija 37, vaikka se vähän vaikeaa onkin.

Tässä kirjoittamani sähköposti;

"Olin pitkään kestäneen etovan ja täysinäisen olon. nälättömyyden ja jatkuvien ylävatsakipujen vuoksi hoidettavana kirurgian osastolla marraskuun alussa. Tällöin löydettiin ultraäänitutkimuksella sappirakosta pieni kivi ja soraa, reilu viikkoa myöhemmin oli vatsan magneettikuvaus joka tuki tätä löydöstä. Kuukauden päähän gastroskopia-aika, haluttiin vielä poissulkea mahdollinen vatsahaava. Siellä todettiin kaiken olevan ok, ja laitettiin viimein sappirakon leikkausjonoon, sanomatta lainkaan kauanko menee että pääsen leikkaukseen.

Olen oireillut syyskuun puolivälistä saakka, ja tähän mennessä minulta on pudonnut painoa jo kuusi kiloa. Olen muutenkin hoikka, painoin ennen sairastelua 63 kiloa, ja nyt kun on lähtenyt jo kuusi kiloa, niin minulla ei ole varaa pudottaa painoa enää yhtään. En tunne nälkää, koen olevani koko ajan täynnä, ja pieni etominenkin on koko ajan läsnä, niin en saa syötyä ruokaa niin paljoa kuin normaalisti söisin, ja joudun varomaan mitä syön, sillä kipukohtaukset ovat jotain aivan järkyttävää koettavaa. Olenkin nyt elänyt lähinnä mehukeitoilla, jugurteilla ja keitoilla, eivätkä ne riitä ylläpitämään painoani, kehoni on tottunut paljon suurempiin ruoka-annoksiin ja toisenlaiseen ruokaan. Nyt en voi syödä mitään rasvaista, raskasta, tai oikein mitään, ja täten pelkään painoni putoavan vielä lisää. Jos jo kolmessa kuukaudessa on tämän verran lähtenyt, niin en uskalla ajatellakkaan mitä se voi vielä tulla olemaan.. En halua laihtua enempää. Joudun tarkkailemaan syömisiäni kelloakin katsoen, mikä on todella kuluttavaa, ja väsyttävää, ja olen liki 24/7 väsynyt, kun en saa tuommoisesta ruuasta tarpeeksi energiaa. Syön parhaani mukaan, mutta se ei riitä.

Olen kärsinyt kovista kipukohtauksista, Litalginia on mennyt liki päivittäin, sen lisäksi Panadol Forte 1g ja nyt sain lisäksi pahoinvointilääkkeitä. Olen joutunut käymään useaan otteeseen päivystyksessä ylävatsakipujen vuoksi, kun kivut eivät ole kotona hellittäneet, ja viimeksi 22.12. sain Tramal- lääkettä kipuun. En jaksa elää kipua peläten, syömisiäni kellon tarkasti ja millin tarkasti miettien, enkä jaksaisi olla väsynyt koko ajan. Energiani ei riitä kuin kotona olemiseen, enkä uskalla kovin pitkälle lähteä kipukohtausta pelätessäni. 

Toivoisin pääseväni leikkaukseen niin pian kuin mahdollista, mikä tahansa aika käy uudenvuoden jälkeen. Olen vielä työtön, enkä voi hakeutua työelämään ennenkuin tämä asia on hoidettu. Äidiltäni, isoäidiltäni ja isäni äidiltä on sappirakot poistettu kivien ja soran takia, ja he kaikki ovat voineet sen jälkeen paremmin, ja pärjänneet ilman sitä. 

Minä olen väsynyt. Olen väsynyt kipuun, olen väsynyt tarkkailemaan kaikkea. Haluan oman painoni, energiani ja jaksamiseni takaisin. Haluan päästä elämään kivuitta. 

Toivottavasti pääsen leikkaukseen pian. Pari lääkäriäkin on siitä teille viestiä laittanut."

- Ap

Hienosti kirjoitit. Vierailija nro 37 eli minä olen itsekin ollut osastosihteerinä sairaalassa, ja tiedän että joka ainoa viesti luetaan, ja niillä viesteillä ja puheluilla on merkitystä. Älä luovu toivosta, uusi vuosi ja parempi vuosi sinulle.

Kiitos siulle, Vierailija 37/39. Paransit juuri iltaani huomattavasti :)  ja toivotan siullekki hyvää joulua ja uuttavuotta, toivotaan että minut saadaan pian kuntoon. 

-Ap