Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vielä pimeämpi kuin mitä äitisi ajattelee

Takuulla :D Kun äidille se on pimeää, että mulla on erilaiset ajatukset kuin hänellä :D

Ap

Laitat aika paljon ajatuksia äitisi päähän. Tajuat varmaan, että ne ovat sinun ajatuksiasi. Kuten koko mallisi äidistäsi

No miksi hän ei sitten ole kyennyt todistamaan minulle, että ajattelee toisin? Häh? Vastaa, tai sitten asia on kuten kerron. Koska olen kyllä kaikin mahdollisin pyynnöin ja keskusteluin pyytänyt, että hän kertoo, jos olen väärässä. Ei ole osannut oikaista. Sen sijaan häntä ei kiinnosta kuulla mitä mieltä minä olen mistäkin. Ei tietenkään, koska hän kuvittelee jo tietävänsä mitä minä ajattelen.

Onko sinulla lapsia? Oletko sinä kertonut heille koskaan olleesi väärässä?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ai se oli tämä sama äiti-skitso taas. Toivoton tapaus. Kun on tuollainen asenne, niin avun tavoittamattomissahan sitä on, vaikka mitkä terapiat pidettäisiin ja kaikki maailman tuki annettaisiin.

En ole avun tavoittamattomissa, mutta asioiden oivaltaminen on hidasta. Se ei tapahdu yhdessä yössä. Mieluummin käsittelenja oivallan miksi on paha olla, kuin lakaisen pahan olon maton alle.

Ap

Todella vastenmielinen ketju. Ap, meillä kaikilla on jotain traumoja jostain, mutta niihin ei jäädä rypemään. Sulla on varmaan vaikeeta mut suurin ongelma tuntuu sulla olevan kun maailma ei pyöri sun napasi ympärillä ja ihmiset ei toimi just niinkuin sinä haluat. Jos ei muuta niin keksit ongelmia. Ihan kun oisit jäänyt johonkin teinin tasolle tuossa kiukuttelussasi.

Et varmaan ollut koskaan äitisi mielestä oikeanlainen eikä äitisi varmaan koskaan osannut olla sulle äiti niinkuin sinä halusit. Ei me muutkaan osata aina toimia joka tilanteessa oikein ja äitinä oleminen on muutenkin kelle tahansa vaikeeta.

Mutta sä oot jo aikuinen ja sulla on lapsia. Maailma ei pyöri sun napasi ympärillä eikä tule koskaan pyörimään vaikka kiukuttelisit lopunikääsi. Kaikki ei myöskään ole äitisi vika vaan ihan sun omasi jonka nyt heijastat äitiisi. Ja se on helppoa kun voi syyttää muita.

Vierailija kirjoitti:

Todella vastenmielinen ketju. Ap, meillä kaikilla on jotain traumoja jostain, mutta niihin ei jäädä rypemään. Sulla on varmaan vaikeeta mut suurin ongelma tuntuu sulla olevan kun maailma ei pyöri sun napasi ympärillä ja ihmiset ei toimi just niinkuin sinä haluat. Jos ei muuta niin keksit ongelmia. Ihan kun oisit jäänyt johonkin teinin tasolle tuossa kiukuttelussasi.

Et varmaan ollut koskaan äitisi mielestä oikeanlainen eikä äitisi varmaan koskaan osannut olla sulle äiti niinkuin sinä halusit. Ei me muutkaan osata aina toimia joka tilanteessa oikein ja äitinä oleminen on muutenkin kelle tahansa vaikeeta.

Mutta sä oot jo aikuinen ja sulla on lapsia. Maailma ei pyöri sun napasi ympärillä eikä tule koskaan pyörimään vaikka kiukuttelisit lopunikääsi. Kaikki ei myöskään ole äitisi vika vaan ihan sun omasi jonka nyt heijastat äitiisi. Ja se on helppoa kun voi syyttää muita.

Niin, tajuatko, ettei se ole mikään ihan pikkujuttu, jos ei ole ollut oman äitinsä mielestä oikeanlainen??!! Ja kun minulla ei ole vain sitä ristinäni, vaan sen lisäksi äiti, jonka mielestä kaikki maailman ihmiset ajattelevat minusta samoin, kuin hän! Sinun täytyy olla vähän ymmärtämätön, jos et tajua, millaista kipua se on minulle aikaansaanut.

Ja odotan yhä vastausta siihen, että jos mä muka laitoin omiani äitini ajatuksiin, niin miksikäs hän ei ole korjannut tätä kaameaa väärinkäsitystä? Kuka tahansa saa valaista minua siitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja äitini olisi pitänyt olla vastuussa minun tunteistani VAIKKA hän pitikin minua vastuussa omistaan.

Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista. Tunteet ovat jokaisen oma asia, ja on myös oma asia se mitä tunteilleen tekee. Tunne on vain ajatus, tunnetila, ei toimintaan pakottava asia. Terapia olisi sulle todella tarpeen, ja voisit ihan omatoimisestikin tutustua esimerkiksi mentalisaatioon.

Työpaikallakin jotkut puhuivat joulun tekemisestä. Eihän sitä tehdä, se tulee kalenterin mukaan. Me ainakaan ei stressata. On koristeet ja muutama lahja. Soitetaan joulumusaa ja katsotaan tv:stä jouluohjelmia. Ruoat ostetaan valmiina. Muuta ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella vastenmielinen ketju. Ap, meillä kaikilla on jotain traumoja jostain, mutta niihin ei jäädä rypemään. Sulla on varmaan vaikeeta mut suurin ongelma tuntuu sulla olevan kun maailma ei pyöri sun napasi ympärillä ja ihmiset ei toimi just niinkuin sinä haluat. Jos ei muuta niin keksit ongelmia. Ihan kun oisit jäänyt johonkin teinin tasolle tuossa kiukuttelussasi.

Et varmaan ollut koskaan äitisi mielestä oikeanlainen eikä äitisi varmaan koskaan osannut olla sulle äiti niinkuin sinä halusit. Ei me muutkaan osata aina toimia joka tilanteessa oikein ja äitinä oleminen on muutenkin kelle tahansa vaikeeta.

Mutta sä oot jo aikuinen ja sulla on lapsia. Maailma ei pyöri sun napasi ympärillä eikä tule koskaan pyörimään vaikka kiukuttelisit lopunikääsi. Kaikki ei myöskään ole äitisi vika vaan ihan sun omasi jonka nyt heijastat äitiisi. Ja se on helppoa kun voi syyttää muita.

Niin, tajuatko, ettei se ole mikään ihan pikkujuttu, jos ei ole ollut oman äitinsä mielestä oikeanlainen??!! Ja kun minulla ei ole vain sitä ristinäni, vaan sen lisäksi äiti, jonka mielestä kaikki maailman ihmiset ajattelevat minusta samoin, kuin hän! Sinun täytyy olla vähän ymmärtämätön, jos et tajua, millaista kipua se on minulle aikaansaanut.

Ja odotan yhä vastausta siihen, että jos mä muka laitoin omiani äitini ajatuksiin, niin miksikäs hän ei ole korjannut tätä kaameaa väärinkäsitystä? Kuka tahansa saa valaista minua siitä.

Ap

Varmaan olen sitten ymmärtämätön mutta sä olet jo, mitä, eilisestä jankannu samaa asiaa koko päivän. Mun puolesta ryve tuossa traumassasi mutta aikuinen ihminen, älä pilaa lastesi elämää tuolla. Usko pois, meillä muillakin on elämä ollut helvettiä, et sä nyt oo maailman ainoa ihminen tuon traumasi kanssa.

Ja olisi ollut äitini tehtävä opettaa minulle, että eri ihmiset ajattelevat omia, erillisiä ajatuksiansa. Eli vaikka olisin äitini mielestä kakkapaskapää, tai huonokäytöksinen, niin kaikki maailman ihmiset eivät ajattele niin. Koska äidilleni huonoa käytöstä olivat kyseenalaiset asiat. Ja vielä pahimpana se, että olin LAPSI, joka vielä kasvaa ja kehittyy. Ei lapsi synny valmiina, mutta sitä minulta odotettiin. Miten voi haukkua lapsensa huonokäytöksiseksi, kun lapsi vain käyttäytyy ikätasonsa mukaisesti?

Koen olevani uskontojen uhrien kaltainen. Meillä oli yksi äidin totuus, eikä opetettu, että jokainen ajattelee asioista eri tavalla. Halusin saada pitkään äidin tajuamaan, etten ole paha, mutta en enää koita. Maailmassa on paljon ihmisiä, ja jos äitini mielestä minun käytökseni on niin kamala, ettei HÄN halua olla kanssani, niin en minäkään halua olla hänen kanssaan.

Mutta se ei tarkoita sitä, miten äiti asian esitti, että ei kukaan muukaan maailmassa halua olla kanssani. Koska ihmisillä on erilaiset ajatukset, eivätkä kaikki ole samaa mieltä äitini kanssa. Mutta tätä en tajunnut, ennen kuin ihan eilen. Siksi ei ole ollut motivoivaa rakastaa itseäni, koska olin tuhoon tuomittu. Olen ottanut muiden erilaiset ajatukset niin, että he ovat oikeassa.

Nyt vasta valkeni, että he vain ajattelevatkin eri tavalla. Jos äitini lailla, niin en välttämättä halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Mutta miehet usein ajattelevat ainakin toisin kuin äitini, heistä on ehkä mahdollista löytää seuraa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja äitini olisi pitänyt olla vastuussa minun tunteistani VAIKKA hän pitikin minua vastuussa omistaan.

Kukaan ei ole vastuussa toisen tunteista. Tunteet ovat jokaisen oma asia, ja on myös oma asia se mitä tunteilleen tekee. Tunne on vain ajatus, tunnetila, ei toimintaan pakottava asia. Terapia olisi sulle todella tarpeen, ja voisit ihan omatoimisestikin tutustua esimerkiksi mentalisaatioon.

Joo, ei aikuisena. Mutta puhuinkin lapsista nyt tuossa, jos et olisi irrottanut kommenttiani asiayhteydestä.

Vai väitättekö, että mä en ole vastuussa lasteni tunteista?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet vielä pimeämpi kuin mitä äitisi ajattelee

Takuulla :D Kun äidille se on pimeää, että mulla on erilaiset ajatukset kuin hänellä :D

Ap

Laitat aika paljon ajatuksia äitisi päähän. Tajuat varmaan, että ne ovat sinun ajatuksiasi. Kuten koko mallisi äidistäsi

No miksi hän ei sitten ole kyennyt todistamaan minulle, että ajattelee toisin? Häh? Vastaa, tai sitten asia on kuten kerron. Koska olen kyllä kaikin mahdollisin pyynnöin ja keskusteluin pyytänyt, että hän kertoo, jos olen väärässä. Ei ole osannut oikaista. Sen sijaan häntä ei kiinnosta kuulla mitä mieltä minä olen mistäkin. Ei tietenkään, koska hän kuvittelee jo tietävänsä mitä minä ajattelen.

Ap

Odotan yhä vastausta tähän :) Ja varmaan odotan joulun ylikin :)))) Koska vastaus on se, että äitini ajattelee minusta kuten kerroin.

Ap

Sinä et voi tietää äitisi tai kenenkään ajatuksia. Eikä toista ihmistä voi laittaa tilille kuten sinä olet tehnyt. Laittanut ajatuksia äitisi päähän ja sitten niitä tivaat.

Ne ovat sinun mielikuvitustasi. Sinun ajatuksia. Ei äitisi.

Sinun äitisi kuulostaa ihan tavalliselta. Olemme varmaan saman ikäisiä. Ajat oli toisenlaisia. Et löydä mitään, mitä äitisi on sinulle tehnyt. Vaati sinua siivoamaan, asetti sinulle vaatimuksia.

Ja tällä perusteella pilaat lastesi elämän. Et osallistu mihinkään. Viimeksi kerroit, ettet rakasta lapdiasi. Lapsillasi tulee olemaan paljon mehukkaampia tarinoita, joissa rypeä. Sinä olet todella pilannut heidän lapsuuden

Anonyymi netin keskustelupalsta ei ole oikea foorumi lapsuuden traumojen selvittelyyn. Hyvä, että käyt kuitenkin terapiassa. Oletko huomannut siitä olleen apua?

Perustelet tässä ketjussa kaikkea äitisi kautta. "En voi, koska äitini teki sitä ja tätä." Tiedostatko itse tämän? Entä miksi koet tuon oikeuttavan käytöksesi? Sinä ET ole äitisi, eikä äitisi määrittele sinua. Voit itse päättää elää elämäsi eri tavalla! Seuraavan kerran, kun päähäsi putkahtaa ajatus "Ei minun tarvitse yrittää, koska äitinikään ei niin tehnyt..", pysähdy siihen ajatukseen ja mieti, MIKSI. Oletko miettinyt, kuka juuri SINÄ olet? Mistä nautit? Mitä voisit tehdä toisin, jotta elämä olisi enemmän näköisesi?

Oman päänsä sisällä on helppoa uppoutua täydellisyyden tavoitteluun, vaatia itseltään liikaa, eikä huomaa, ettei ympärillä oleville se kuitenkaan merkitse yhtä paljoa kuin merkitsisi aito läsnäolo. Täydellinen joulu olisi varmasti ihan mahtava juttu, silloinhan tulisi tunne, että edes yksi asia elämässä on hallinnassa. Mutta joskus "riittävän hyvä" on parempi kuin "täydellinen". Esimerkiksi itse omasta lapsuudestani muistan jouluista juuri yhdessäolon ja me-hengen: avattiin yhdessä lahjat, ehkä laulettiin, naurettiin sille, kuinka hyvin joulupukin roolisuoritus onnistui ja syötiin yhdessä pöydän ääressä. Ulkoisilta puitteiltaan täydellinen joulu ei ole mitään verrattuna jouluun, jolloin kaikilla olisi hyvä olla ja jokainen tulisi huomioiduksi. Ja tarkoitan jokainen, aikuisena sinulla on vastuu huomioida lasta ensin. Palkkio tulee sitten, kun saat ensin toisen tuntemaan itsensä hyväksytyksi.

Sinusta tulee kuva, että olet sulkeutunut omaan maailmaasi, edes miehesi tai lapsesi eivät pääse sinua lähelle, sillä tuijotat vain omaa napaasi. Suurin ongelmasi varmaan onkin se, että ajatuksissasi on-off -nappi on jäänyt off-asentoon: olet niin tottunut miettimään omaa kurjuuttasi, ettet tiedä, miten voisit enää muuttaa näkökulmaa. Totuus kuitenkin on, että vain sinä itse voit sen muutoksen tehdä. Katso ympärillesi. Sinulla on lapset, jotka pitävät sinua esikuvanaan ja janoavat huomiotasi. Eikö olisi mukavaa kysyä joskus lapsesi kuulumisia ja oikeasti kuunnella, mitä heillä on sanottavana. Heistä on paraikaa kasvamassa upeita, itsenäisiä ihmisiä, toivottavasti ei äidin huomaamatta! Voisit jopa yllättyä kuinka fiksuja omia ajatuksia heilläkin jo on, jos vain antaisit pienen hetken huomiostasi heille, katsoisit silmiin, kyselisit ja kuuntelisit.. Se voi aluksi tuntua teennäiseltä ja vaikealta, mutta kun teet sitä useamman kerran, alat huomaamaan eron. :)

Yritä siis vähän hymyillä, opettele olemaan oikeasti läsnä, opettele sietämään virheitä. Löydä se juttu, jokin pieni aktiviteetti, jolla saat ladattua akkusi ja rentoudut. Sinä olet arvokas! Hyvää & rauhallista joulun aikaa! t. av-mamma

Hah. En jaksanu lukia koko ketjua mutta nappasi tuo lause äidistä, jolle ei ole ollut oikeanlainen. Minun äitini on samanlainen. En ole vieläkään oikeanlainen. Ja kyllä, se ON pikkujuttu. Äitisi ei ole sinä. Hän ei ole mitään sinun perheessäsi, loppusessaan. Mummo, kyllä. Äitisi, kyllä. Mutta hän ei ole arkesi. Hänen mielipiteensä ei ole mitään, jos se ei sinun maailmankuvaasi sovi.

Kun lakkaat rypemästä traumassasi ja ajattelet asiaa, huomaat todennäköisesti ettet tarvitse äitisi hyväksyntää.

Kamala tapa ajatella, enkä ikikuunapäivänä haluaisi omien poikien joutuvan ajattelemaan äidistään näin. Siksi yritänkin olla edes himpun verran parempi.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi tietää äitisi tai kenenkään ajatuksia. Eikä toista ihmistä voi laittaa tilille kuten sinä olet tehnyt. Laittanut ajatuksia äitisi päähän ja sitten niitä tivaat.

Ne ovat sinun mielikuvitustasi. Sinun ajatuksia. Ei äitisi.

Sinun äitisi kuulostaa ihan tavalliselta. Olemme varmaan saman ikäisiä. Ajat oli toisenlaisia. Et löydä mitään, mitä äitisi on sinulle tehnyt. Vaati sinua siivoamaan, asetti sinulle vaatimuksia.

Ja tällä perusteella pilaat lastesi elämän. Et osallistu mihinkään. Viimeksi kerroit, ettet rakasta lapdiasi. Lapsillasi tulee olemaan paljon mehukkaampia tarinoita, joissa rypeä. Sinä olet todella pilannut heidän lapsuuden

Äitini on elossa, olen puhunut hänen kanssaan lapsuudesta ja kuinka olen sen kokenut. Äiti ei ole ollut kauhuissaan ja kertonut, ettei tarkoittanut että koen siten.

Joten kerro mulle, mitä kohtaa äitini ajatuksista minun tunteitani koskien minä EN tiedä? Hänellä olisi ollut aivan mahtava tilaisuus oikaista toimiensa motiivit, mutta eipä ole kuulunut anteeksipyyntöä siitä, että hän on vajaakykyisenä pannut minut kärsimään!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja olisi ollut äitini tehtävä opettaa minulle, että eri ihmiset ajattelevat omia, erillisiä ajatuksiansa. Eli vaikka olisin äitini mielestä kakkapaskapää, tai huonokäytöksinen, niin kaikki maailman ihmiset eivät ajattele niin. Koska äidilleni huonoa käytöstä olivat kyseenalaiset asiat. Ja vielä pahimpana se, että olin LAPSI, joka vielä kasvaa ja kehittyy. Ei lapsi synny valmiina, mutta sitä minulta odotettiin. Miten voi haukkua lapsensa huonokäytöksiseksi, kun lapsi vain käyttäytyy ikätasonsa mukaisesti?

Koen olevani uskontojen uhrien kaltainen. Meillä oli yksi äidin totuus, eikä opetettu, että jokainen ajattelee asioista eri tavalla. Halusin saada pitkään äidin tajuamaan, etten ole paha, mutta en enää koita. Maailmassa on paljon ihmisiä, ja jos äitini mielestä minun käytökseni on niin kamala, ettei HÄN halua olla kanssani, niin en minäkään halua olla hänen kanssaan.

Mutta se ei tarkoita sitä, miten äiti asian esitti, että ei kukaan muukaan maailmassa halua olla kanssani. Koska ihmisillä on erilaiset ajatukset, eivätkä kaikki ole samaa mieltä äitini kanssa. Mutta tätä en tajunnut, ennen kuin ihan eilen. Siksi ei ole ollut motivoivaa rakastaa itseäni, koska olin tuhoon tuomittu. Olen ottanut muiden erilaiset ajatukset niin, että he ovat oikeassa.

Nyt vasta valkeni, että he vain ajattelevatkin eri tavalla. Jos äitini lailla, niin en välttämättä halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Mutta miehet usein ajattelevat ainakin toisin kuin äitini, heistä on ehkä mahdollista löytää seuraa.

Ap

Musta tuntuu, ettei kukaan halua olla kanssasi. Jos olet yhtä sekopää kuin täällä. Yhtä laiska ja itsekäs. Et tosiaan välitä lapsistadi. Lsiminlyöt heitä vakavasti.

Luultavasti äitisi haluaa sinulle hyvää. Haluaa nähdä kuten olet kertonut. Mutta ei varmaan jaksa kymmeniä vuosia sinulle todistella, että haluaa hyvää. Pyydellä anteeksi yhä uudelleen. Sinulle ei mikään riitä.

Pahasti olet sekaisin. Mutta se on sinun vadtuullasi. Luovu jo syyttelystä. Se ei sinua auta

Vierailija kirjoitti:

Hah. En jaksanu lukia koko ketjua mutta nappasi tuo lause äidistä, jolle ei ole ollut oikeanlainen. Minun äitini on samanlainen. En ole vieläkään oikeanlainen. Ja kyllä, se ON pikkujuttu. Äitisi ei ole sinä. Hän ei ole mitään sinun perheessäsi, loppusessaan. Mummo, kyllä. Äitisi, kyllä. Mutta hän ei ole arkesi. Hänen mielipiteensä ei ole mitään, jos se ei sinun maailmankuvaasi sovi.

Kun lakkaat rypemästä traumassasi ja ajattelet asiaa, huomaat todennäköisesti ettet tarvitse äitisi hyväksyntää.

Kamala tapa ajatella, enkä ikikuunapäivänä haluaisi omien poikien joutuvan ajattelemaan äidistään näin. Siksi yritänkin olla edes himpun verran parempi.

Niin, kun sinulle onkin selvää, että kaikki maailman ihmiset eivät pidä sinua paskana, kun äitisikin piti. Kerroin, että en ole koskaan ymmärtänyt, että jos äitini ei pidä minusta se on todellakin vain hänen ajatuksensa, ei totuus? Pidän sellaisia ajatuksia aivan kamalina, en minä pärjää, jos joudun ajattelemaan itsestäni kuten äiti, mutta niin mä olen tehnyt. Äitini ei ole halunnut oikaista ajatuksiaan, tai kertoa, että saan itse olla eri mieltä, hänestä se on jotenkin vain voi voi, jos mä ajattelen itsestäni pahaa.

Ap

Jos sua ei kerta pätkääkään harmita se, että lapsesi ajattelevat tai tulevat ajattelemaan sinusta täysin samallailla kuin sinä äidistäsi, niin ole sitten tuollainen. Ei minua liikuta pätkääkään sinun tekemisesi ja valituksesi, sinua pitäisi liikuttaa millaisena ihmisenä haluat täällä elää. Jos olet katkera paska joka kostaa lapsilleen sen mitä oma äiti teki niin ole sitten. Turha sun on täällä vinkua ja valittaa kun täältä et mitään vastausta saa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi tietää äitisi tai kenenkään ajatuksia. Eikä toista ihmistä voi laittaa tilille kuten sinä olet tehnyt. Laittanut ajatuksia äitisi päähän ja sitten niitä tivaat.

Ne ovat sinun mielikuvitustasi. Sinun ajatuksia. Ei äitisi.

Sinun äitisi kuulostaa ihan tavalliselta. Olemme varmaan saman ikäisiä. Ajat oli toisenlaisia. Et löydä mitään, mitä äitisi on sinulle tehnyt. Vaati sinua siivoamaan, asetti sinulle vaatimuksia.

Ja tällä perusteella pilaat lastesi elämän. Et osallistu mihinkään. Viimeksi kerroit, ettet rakasta lapdiasi. Lapsillasi tulee olemaan paljon mehukkaampia tarinoita, joissa rypeä. Sinä olet todella pilannut heidän lapsuuden

Äitini on elossa, olen puhunut hänen kanssaan lapsuudesta ja kuinka olen sen kokenut. Äiti ei ole ollut kauhuissaan ja kertonut, ettei tarkoittanut että koen siten.

Joten kerro mulle, mitä kohtaa äitini ajatuksista minun tunteitani koskien minä EN tiedä? Hänellä olisi ollut aivan mahtava tilaisuus oikaista toimiensa motiivit, mutta eipä ole kuulunut anteeksipyyntöä siitä, että hän on vajaakykyisenä pannut minut kärsimään!

Ap

Niin, että kun äitisi ei ole reagoinut toivomallasi tavalla tähänkään asiaan niin sä vaan olet päättänyt rypeä traumassasi.

MITEN äitisi olisi pitänyt reagoida? Pyytää polvillaan itkien anteeksi? Sun asenne on sellainen vaikka äitisi olisi itkenyt ja anellut sinulta anteeksiantoa niin ei sekään olisi sulle kelvannut.

Eli onko taas kyse siitä kun äitisi tai kukaan muukaan ei toimi aina niinkun sinä ajattelet? Että sulla on joku ihannekuva päässäsi miten ihmisten kuuluisi sinun kanssa toimia mutta kun se ei sitten toteudukaan niin sitten sun elämä on paskaa ja se on äitisi vika?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et voi tietää äitisi tai kenenkään ajatuksia. Eikä toista ihmistä voi laittaa tilille kuten sinä olet tehnyt. Laittanut ajatuksia äitisi päähän ja sitten niitä tivaat.

Ne ovat sinun mielikuvitustasi. Sinun ajatuksia. Ei äitisi.

Sinun äitisi kuulostaa ihan tavalliselta. Olemme varmaan saman ikäisiä. Ajat oli toisenlaisia. Et löydä mitään, mitä äitisi on sinulle tehnyt. Vaati sinua siivoamaan, asetti sinulle vaatimuksia.

Ja tällä perusteella pilaat lastesi elämän. Et osallistu mihinkään. Viimeksi kerroit, ettet rakasta lapdiasi. Lapsillasi tulee olemaan paljon mehukkaampia tarinoita, joissa rypeä. Sinä olet todella pilannut heidän lapsuuden

Äitini on elossa, olen puhunut hänen kanssaan lapsuudesta ja kuinka olen sen kokenut. Äiti ei ole ollut kauhuissaan ja kertonut, ettei tarkoittanut että koen siten.

Joten kerro mulle, mitä kohtaa äitini ajatuksista minun tunteitani koskien minä EN tiedä? Hänellä olisi ollut aivan mahtava tilaisuus oikaista toimiensa motiivit, mutta eipä ole kuulunut anteeksipyyntöä siitä, että hän on vajaakykyisenä pannut minut kärsimään!

Ap

Olet laittanut sanoja äitisi suuhun, ajatuksia hänen päähänsä. Odotat anteeksipyyntöä. Se vasta todistaisi sinulle jotain...

Kuule. Ihmissuhteet ei toimi niin.

Ajatukset ovat edelleen sinun. Mieti asioita muustakin suunnasta kuin omista ajatuksistasi. Sinun totuutesi ei ole ainoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja olisi ollut äitini tehtävä opettaa minulle, että eri ihmiset ajattelevat omia, erillisiä ajatuksiansa. Eli vaikka olisin äitini mielestä kakkapaskapää, tai huonokäytöksinen, niin kaikki maailman ihmiset eivät ajattele niin. Koska äidilleni huonoa käytöstä olivat kyseenalaiset asiat. Ja vielä pahimpana se, että olin LAPSI, joka vielä kasvaa ja kehittyy. Ei lapsi synny valmiina, mutta sitä minulta odotettiin. Miten voi haukkua lapsensa huonokäytöksiseksi, kun lapsi vain käyttäytyy ikätasonsa mukaisesti?

Koen olevani uskontojen uhrien kaltainen. Meillä oli yksi äidin totuus, eikä opetettu, että jokainen ajattelee asioista eri tavalla. Halusin saada pitkään äidin tajuamaan, etten ole paha, mutta en enää koita. Maailmassa on paljon ihmisiä, ja jos äitini mielestä minun käytökseni on niin kamala, ettei HÄN halua olla kanssani, niin en minäkään halua olla hänen kanssaan.

Mutta se ei tarkoita sitä, miten äiti asian esitti, että ei kukaan muukaan maailmassa halua olla kanssani. Koska ihmisillä on erilaiset ajatukset, eivätkä kaikki ole samaa mieltä äitini kanssa. Mutta tätä en tajunnut, ennen kuin ihan eilen. Siksi ei ole ollut motivoivaa rakastaa itseäni, koska olin tuhoon tuomittu. Olen ottanut muiden erilaiset ajatukset niin, että he ovat oikeassa.

Nyt vasta valkeni, että he vain ajattelevatkin eri tavalla. Jos äitini lailla, niin en välttämättä halua olla heidän kanssaan tekemisissä. Mutta miehet usein ajattelevat ainakin toisin kuin äitini, heistä on ehkä mahdollista löytää seuraa.

Ap

Musta tuntuu, ettei kukaan halua olla kanssasi. Jos olet yhtä sekopää kuin täällä. Yhtä laiska ja itsekäs. Et tosiaan välitä lapsistadi. Lsiminlyöt heitä vakavasti.

Luultavasti äitisi haluaa sinulle hyvää. Haluaa nähdä kuten olet kertonut. Mutta ei varmaan jaksa kymmeniä vuosia sinulle todistella, että haluaa hyvää. Pyydellä anteeksi yhä uudelleen. Sinulle ei mikään riitä.

Pahasti olet sekaisin. Mutta se on sinun vadtuullasi. Luovu jo syyttelystä. Se ei sinua auta

Kas vain ja "av mammasta" taas tuntui, että minusta pidettäisiin, ellen itse sulkeutuisi jonnekin kuplaan tms. Hän varmaan voisi olla ystäväni, mutta sinä et. Ei se haittaa, en minäkään kaipaa sinun seuraasi, ja saat ajatella minusta ihan mitä haluat. Se, haluanko edes yrittää olla jonkun ystävä on minun asiani.

Ap