Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta
18.12.2015 |
Siis niin, ettei se tunnu hirveälle pettymykselle. Olemme ihan kotona vain perheen kesken, mutta tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista. Jos lapsilla on huono joulu, niin se on ikuisesti minun syyni. Mutta mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa.
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ei siis välittänyt minun toiveistani huolehtiessaan minusta. Huolenpito EI edusta minulle toisen toiveiden toteuttamista, vaan tekijän.
Ap
Rakkaus on tekoja. Huolenpito on rakkautta. Tekemisen tapa kertoo välittämisestä. Esim luen lapselleni, samalla silitän ja tunnen yhteenkuuluvuutta.
Teillä iltasatukin on miehen velvollisuus. Kaikki perheen sisäinen huolenpito on miehen vastuulla. Sinä onneksi käyt sentään talon ulkopuolella (ettei lasu puutu). Velvollisuudesta katsot lastesi esitykset. Etkö tunne mitään katsellessasi lastasi laulamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläköhän sitä ehtisi kauppoihin? Mietin, että mies suuttuu, kun menen lahjoja ostamaan kahtenakin päivänä. Pitäisi ehkä ehtiä kerralla. Miehen ja minun heikot välit nyt yksi osa ongelmiani, mutta en syytä miestä muusta kuin että on ollut liian hiljaa ajatuksistaan. En tajua, miksi se haluaa olla kanssani, olen kuitenkin ollut suhteellisen mahdoton koko suhteemme ajan.
Ap
Kuinka vanha lapsi nälässä? 7 vai 8.
Pitäisköhän sille esikoiselle antaa ehkäpä ruokaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovat standardit
No täytä neEi pysty. Tiedän, että kykenisin, mutta en tiedä, kuinka.
ApEn halua niihin tähdätessäni unohtaa muita ja siinä on ongelma; kuinka tähdätä niihin sekä olla läsnä muiden toiveille samaan aikaan? Varsinkin samalla, kun olen itse sisäisesti ihan rikki ja haavoitettu.
ApMiten otat muiden toiveita huomioon yleensä?
Mitä olet tänään tehnyt perheesi tai joulun eteen?
Etkö yhtään tajua kuinka lapsesi sinua pelkäävät. Kaikki mistä syytät äitiäsi - olet paljon pahempiEn ole tehnyt tänään mitään joulun eteen. Enkä halua tehdäkään. Kun ei ole pakko niin en tee. Minäkin pelkäsin äitiäni. Jos lapseni pelkäävät minua, niin se on toki surullista, mutta en ole tämän parempi sydämeltäni.
En ymmärrä mitä tarkoitat muiden toiveiden huomioimisella? Millaisia toiveita niiden pitäisi olla? Eihän lapsille kuulu antaa kaikkea, mitä he haluavat. Eli millaisia toiveita tarkoitat?
ApTarkoitan jokapäiväistä huolenpitoa. Vaikka sitä, että vein teinit koulun joulujuhlaan. Laitoin ruuan. Siivosin. Kehuin todistuksia. Vien lapseni elokuviin, kun hän toivoi. Juttelen ja olen läsnä. Näin huomioin muiden toiveita
Jouluna mietin miten kaikilla olisi kivaa. Minun mukava jouluni tulee siitä.Siis onko sinusta lapsen joulujuhlaan meneminen hänen huomiomistaan? Minusta se on kertakaikkiaan velvollisuus, sinne mennään, olipa siitä itse tai lapsi mitä mieltä tahansa. En kyllä mitenkään ajattele, että velvollisuuksien suorittaminen on toisten huomioimista. En minä ainakaan toivonut äidiltäni velvollisuuksien suorittamista, vaan että hän olisi nähnyt minut ja välittänyt minusta. Rakastanut minua ja antanut tukea. Ei tuollainen suorittaminen ole toisten huomioimista. Sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä toisten toivomusten kanssa.
ApSinä toivoit välittämistä. Ja itse pystyt vain suorittamaan velvollisuuksia. Etkö huomaa miten joka viestissä kerrot tekeväsi juuri kuin äitisi. Ja pahemmin
Missä minä mitään välittämistä toivoin? Millä sanoilla? Ei kai se nyt mitään välittämistä vaadi, jos ei pahoita toisen mieltä? Vaan kun tietää, mitä toinen toivoo, tekee niin. No, lapsethan eivät toimi siten.
ApToivoit äitisi välittämistä. Lue viestisi
Sinun ei sensijaan tarvi välittää. Sama kuvio kaikissa viesteissä. Sanot että äiti sitä ja tätä ja minä lapsilleni vielä pahempaa. Etkö tajua? Etkö kykene empatiaan? Persoonallisuushäiriö, jossa henkilö ei kykene asettumaan muiden asemaan....Minusta täytyy ensin välittää, ennen kuin minä kykenen välittämään toisista. Ei voi antaa sellaista, mitä ei ole itse saanut. Tunnen, ettei minusta kuulukaan välittää. Ei se luo kykyä välittää kenestäkään ja sen haluan muiden tietävän. No, en lapsieni, siksihän kirjoitakin täällä.
Ap
Väärin. Ensin pitää oppia välittämään itsestään, ennen kuin voi välittää muista. Sinulla on huono itsetunto ja masennusta, joten et pysty tarjoamaan rakkautta. Soita terveyskeskukseen heti maanantaina ja varaa aika. Sinä tarvitset hoitoa ja apua, sekä tukea arkeen. Et ole terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta pois.
Miehesi ei voi sinua korjata. Sinulle ei kelpaa rakkaus.
Säästä lapsesi itseltäsi. Olet vahingoittava, paha äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini ei siis välittänyt minun toiveistani huolehtiessaan minusta. Huolenpito EI edusta minulle toisen toiveiden toteuttamista, vaan tekijän.
ApRakkaus on tekoja. Huolenpito on rakkautta. Tekemisen tapa kertoo välittämisestä. Esim luen lapselleni, samalla silitän ja tunnen yhteenkuuluvuutta.
Teillä iltasatukin on miehen velvollisuus. Kaikki perheen sisäinen huolenpito on miehen vastuulla. Sinä onneksi käyt sentään talon ulkopuolella (ettei lasu puutu). Velvollisuudesta katsot lastesi esitykset. Etkö tunne mitään katsellessasi lastasi laulamassa?
No hän ei esiintynyt, mutta kyllähän mä tunnen, sinä vuonna kun jossain esityksessä oli, toki. Mutta tunnen myös ääretöntä surua huonoksi muuttuneesta elämästämme. Siis kun tuntuu, ettei meillä ole ulkoisesti hyvin. Tiedän, ettei se saisi olla niin tärkeää, mutta pelkään lasten kärsivän siitäkin. Vaikka eiväthän he tiedä mille tuntuu, kun huolteltu siisti äiti seisoo sofistikoidusti ja katsoo esityksiä. En tiedä, mitä lapset tuntee. Äitini varmaan luuli tietävänsä, mitä minä ja pieleen meni, ehkä en siksi halua astua samaan miinaan. Pelkään, etteivät lapset välitäkään minusta, siksi näin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovat standardit
No täytä neEi pysty. Tiedän, että kykenisin, mutta en tiedä, kuinka.
ApEn halua niihin tähdätessäni unohtaa muita ja siinä on ongelma; kuinka tähdätä niihin sekä olla läsnä muiden toiveille samaan aikaan? Varsinkin samalla, kun olen itse sisäisesti ihan rikki ja haavoitettu.
ApMiten otat muiden toiveita huomioon yleensä?
Mitä olet tänään tehnyt perheesi tai joulun eteen?
Etkö yhtään tajua kuinka lapsesi sinua pelkäävät. Kaikki mistä syytät äitiäsi - olet paljon pahempiEn ole tehnyt tänään mitään joulun eteen. Enkä halua tehdäkään. Kun ei ole pakko niin en tee. Minäkin pelkäsin äitiäni. Jos lapseni pelkäävät minua, niin se on toki surullista, mutta en ole tämän parempi sydämeltäni.
En ymmärrä mitä tarkoitat muiden toiveiden huomioimisella? Millaisia toiveita niiden pitäisi olla? Eihän lapsille kuulu antaa kaikkea, mitä he haluavat. Eli millaisia toiveita tarkoitat?
ApTarkoitan jokapäiväistä huolenpitoa. Vaikka sitä, että vein teinit koulun joulujuhlaan. Laitoin ruuan. Siivosin. Kehuin todistuksia. Vien lapseni elokuviin, kun hän toivoi. Juttelen ja olen läsnä. Näin huomioin muiden toiveita
Jouluna mietin miten kaikilla olisi kivaa. Minun mukava jouluni tulee siitä.Siis onko sinusta lapsen joulujuhlaan meneminen hänen huomiomistaan? Minusta se on kertakaikkiaan velvollisuus, sinne mennään, olipa siitä itse tai lapsi mitä mieltä tahansa. En kyllä mitenkään ajattele, että velvollisuuksien suorittaminen on toisten huomioimista. En minä ainakaan toivonut äidiltäni velvollisuuksien suorittamista, vaan että hän olisi nähnyt minut ja välittänyt minusta. Rakastanut minua ja antanut tukea. Ei tuollainen suorittaminen ole toisten huomioimista. Sillä ei ole välttämättä mitään tekemistä toisten toivomusten kanssa.
ApSinä toivoit välittämistä. Ja itse pystyt vain suorittamaan velvollisuuksia. Etkö huomaa miten joka viestissä kerrot tekeväsi juuri kuin äitisi. Ja pahemmin
Missä minä mitään välittämistä toivoin? Millä sanoilla? Ei kai se nyt mitään välittämistä vaadi, jos ei pahoita toisen mieltä? Vaan kun tietää, mitä toinen toivoo, tekee niin. No, lapsethan eivät toimi siten.
ApToivoit äitisi välittämistä. Lue viestisi
Sinun ei sensijaan tarvi välittää. Sama kuvio kaikissa viesteissä. Sanot että äiti sitä ja tätä ja minä lapsilleni vielä pahempaa. Etkö tajua? Etkö kykene empatiaan? Persoonallisuushäiriö, jossa henkilö ei kykene asettumaan muiden asemaan....Minusta täytyy ensin välittää, ennen kuin minä kykenen välittämään toisista. Ei voi antaa sellaista, mitä ei ole itse saanut. Tunnen, ettei minusta kuulukaan välittää. Ei se luo kykyä välittää kenestäkään ja sen haluan muiden tietävän. No, en lapsieni, siksihän kirjoitakin täällä.
ApVäärin. Ensin pitää oppia välittämään itsestään, ennen kuin voi välittää muista. Sinulla on huono itsetunto ja masennusta, joten et pysty tarjoamaan rakkautta. Soita terveyskeskukseen heti maanantaina ja varaa aika. Sinä tarvitset hoitoa ja apua, sekä tukea arkeen. Et ole terve.
Pienten lasten äidin on mahdotonta välittää itsestään ensin tai on paha äiti, jota haukutaan av:llä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois.
Miehesi ei voi sinua korjata. Sinulle ei kelpaa rakkaus.
Säästä lapsesi itseltäsi. Olet vahingoittava, paha äiti
Kyllä mulle kelpaa rakkaus. Siksihän juuri en ole muuttanut pois ja jättänyt miestäni.
Ap
Mies ei halua tukea arkeen, koska mitä se edes voisi olla? Ei meille kukaan tule siivoamaan, laittamaan ruokaa tai olemaan lasten kanssa, eikä tarvitsekaan, kun mies tekee niitä asioita jo. Olemme yhdessä miettineet, ettei taida olla sellaista tulimuotoa yhteiskunnalla, josta olisi meille apua. Mies on kuitenkin hyvä ja ystävällinen lapsille ja ajattelee heitä ja koitan peesailla, kuten se tukankampausesimerkkikin osoittaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ei saa tukea minulta, se on totta, mutta asetelmahan on monissa perheissä sama niin, ettei äiti saa mieheltään tukea. Sitä pidetään normaalina. Ei olla huutamassa yhteiskuntaa apuun. Ei se äidinrakkaus ole sellainen vakioasia, joka on, kun on äiti, vaan huolenpito voikin olla oman mielen koossapitämistä oman lapsen mielenterveyden kustannuksella.
Minä uskon, että on jopa vaarallisempaa luulla osoittavansa välittämistä huolenpidolla, jos lapsi kokeekin kaiken ihan päinvastoin, kuten äitini esimerkki osoittaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois.
Miehesi ei voi sinua korjata. Sinulle ei kelpaa rakkaus.
Säästä lapsesi itseltäsi. Olet vahingoittava, paha äitiKyllä mulle kelpaa rakkaus. Siksihän juuri en ole muuttanut pois ja jättänyt miestäni.
Ap
Sinulle kelpaa rakkaus. Miehesi rakastaa. Ädkön sanoit, ettet ole saanut välittämistä....
Sinä olet sanonut ettet rakasta miestäsi. Kaukorakkaus. Ainoa rakkautedi... Saavuttamaton
Miksi et lähde? Koska sinua paapotaan. Joutuisit itse tekemään jotain.
Nyt voit olla. Ja imeä perheesi tyhjäksi.
Onko se oikein? Tuhota lastesi mielenterveys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois.
Miehesi ei voi sinua korjata. Sinulle ei kelpaa rakkaus.
Säästä lapsesi itseltäsi. Olet vahingoittava, paha äitiKyllä mulle kelpaa rakkaus. Siksihän juuri en ole muuttanut pois ja jättänyt miestäni.
ApSinulle kelpaa rakkaus. Miehesi rakastaa. Ädkön sanoit, ettet ole saanut välittämistä....
Sinä olet sanonut ettet rakasta miestäsi. Kaukorakkaus. Ainoa rakkautedi... Saavuttamaton
Miksi et lähde? Koska sinua paapotaan. Joutuisit itse tekemään jotain.
Nyt voit olla. Ja imeä perheesi tyhjäksi.
Onko se oikein? Tuhota lastesi mielenterveys
En usko lasten mielenterveyden paranevan sillä, että lähtisin. Siitä lähdöstä jäisi kuitenkin oma haavansa, vaikka sen koittaisi tehdä miten päin tahansa. Nyt lapset kokevat, että äiti ei hylkää, eikä lähde, vaikka äidillä kieltämättä on hankalaa ja se säteilee heidänkin huolenpitoonsa. Toisaalta lapsilla ei ole valmista mallia, mitä äidin pitää tehdä, mitä isän. Teemme asiota yhdessä, meillä isä vain on aktiivisempi osapuoli. Miten tämä on paha?
Teen myös paranemisprosessiani koko ajan, terapiassa käyn jne. Jos minä nyt lähtisin tekisin sen ITSENI takia, mutta en katso, että se olisi hyvä juttu. Minähän se tässä kärsin kun oma vajavuuteni tulee vastaan joka ikinen päivä. Eikö se ole (jossain määrässä) täysin normaalia vanhemmuutta?
Ap
Sä oot ihan pimee ap! Tappaisit itse no siinäpä jouluperinne.. ja puhut ihan sekavia eka et halu a järjestää koko joulua ja siltipitäis olla joku perinnejoulu..
Missä isä on? No minkälainen on sun joulusi? Minkä lainen oli viime joulu? Ruuathan voi ihan ostaa valmiina ja lämmittää uunissa.. eli mitään vaikeeta ei pitäs olla.. tosin jos sen verran vaikka vaivaa näkee et muutamat lahjat lapsille ja kuusen vaikkapa hankkii.. mitä sit pitäs viel olla?
Vierailija kirjoitti:
Sä oot ihan pimee ap! Tappaisit itse no siinäpä jouluperinne.. ja puhut ihan sekavia eka et halu a järjestää koko joulua ja siltipitäis olla joku perinnejoulu..
Missä isä on? No minkälainen on sun joulusi? Minkä lainen oli viime joulu? Ruuathan voi ihan ostaa valmiina ja lämmittää uunissa.. eli mitään vaikeeta ei pitäs olla.. tosin jos sen verran vaikka vaivaa näkee et muutamat lahjat lapsille ja kuusen vaikkapa hankkii.. mitä sit pitäs viel olla?
Olisi mukavaa katsoa joku hyvä elokuva, niin ettei kukaan häiritse. Ja että olisi ihan rauhallista. Eikä eoinaa ympärillä joka puolella.
En saa edes elokuvaa katsoa rauhassa. Eikä ole kyllä mitään hankittunakaan, koska en voi katsoa rauhassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies ei saa tukea minulta, se on totta, mutta asetelmahan on monissa perheissä sama niin, ettei äiti saa mieheltään tukea. Sitä pidetään normaalina. Ei olla huutamassa yhteiskuntaa apuun. Ei se äidinrakkaus ole sellainen vakioasia, joka on, kun on äiti, vaan huolenpito voikin olla oman mielen koossapitämistä oman lapsen mielenterveyden kustannuksella.
Minä uskon, että on jopa vaarallisempaa luulla osoittavansa välittämistä huolenpidolla, jos lapsi kokeekin kaiken ihan päinvastoin, kuten äitini esimerkki osoittaa.
Ap
Oman mielen koossapitämistä oman lapsen mielenterveyden kustannuksella?
Ja taas äitisi vei voiton? Huolenpidolla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuta pois.
Miehesi ei voi sinua korjata. Sinulle ei kelpaa rakkaus.
Säästä lapsesi itseltäsi. Olet vahingoittava, paha äitiKyllä mulle kelpaa rakkaus. Siksihän juuri en ole muuttanut pois ja jättänyt miestäni.
ApSinulle kelpaa rakkaus. Miehesi rakastaa. Ädkön sanoit, ettet ole saanut välittämistä....
Sinä olet sanonut ettet rakasta miestäsi. Kaukorakkaus. Ainoa rakkautedi... Saavuttamaton
Miksi et lähde? Koska sinua paapotaan. Joutuisit itse tekemään jotain.
Nyt voit olla. Ja imeä perheesi tyhjäksi.
Onko se oikein? Tuhota lastesi mielenterveysEn usko lasten mielenterveyden paranevan sillä, että lähtisin. Siitä lähdöstä jäisi kuitenkin oma haavansa, vaikka sen koittaisi tehdä miten päin tahansa. Nyt lapset kokevat, että äiti ei hylkää, eikä lähde, vaikka äidillä kieltämättä on hankalaa ja se säteilee heidänkin huolenpitoonsa. Toisaalta lapsilla ei ole valmista mallia, mitä äidin pitää tehdä, mitä isän. Teemme asiota yhdessä, meillä isä vain on aktiivisempi osapuoli. Miten tämä on paha?
Teen myös paranemisprosessiani koko ajan, terapiassa käyn jne. Jos minä nyt lähtisin tekisin sen ITSENI takia, mutta en katso, että se olisi hyvä juttu. Minähän se tässä kärsin kun oma vajavuuteni tulee vastaan joka ikinen päivä. Eikö se ole (jossain määrässä) täysin normaalia vanhemmuutta?
Ap
Minä minä minä
Ei ole normaalia
Tuhoat lapsesi, koska et tee mitään heidän vuokseen. Suutut. Odotat heidänkin täyttävän toiveesi. Et rakasta. Et välitä.
Parempi olisi, jos et olisi paikalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei saa tukea minulta, se on totta, mutta asetelmahan on monissa perheissä sama niin, ettei äiti saa mieheltään tukea. Sitä pidetään normaalina. Ei olla huutamassa yhteiskuntaa apuun. Ei se äidinrakkaus ole sellainen vakioasia, joka on, kun on äiti, vaan huolenpito voikin olla oman mielen koossapitämistä oman lapsen mielenterveyden kustannuksella.
Minä uskon, että on jopa vaarallisempaa luulla osoittavansa välittämistä huolenpidolla, jos lapsi kokeekin kaiken ihan päinvastoin, kuten äitini esimerkki osoittaa.
ApOman mielen koossapitämistä oman lapsen mielenterveyden kustannuksella?
Ja taas äitisi vei voiton? Huolenpidolla...
Niin. Vanhempi näkee sitä mitä haluaa nähdä. Mutta ei lapsen todellista minää. Koska jos vanhempi tajuaisi, että aiheuttaa kärsimystä lapselle huolenpidollaan, jonka luuli hyväksi, mutta lapsi kokee pahana, niin vanhemman vanhemmuus ja minuus menisi kriisiin. Se, että lapsi kokee jonkun vanheemman toiminnan pahana ja ilmaisee sen esim. aggressiolla pitäisi olla vanhemmalle hälytyskello. Mutta usein vanhemmat ignooraavat tämmöisen täysin, koska se hajottaisi heidän oman kuvansa vanhempina.
Ap
Alue: Aihe vapaa
No esikoinen ei lähtenyt mukaan, valehtelin pikkuisen. En tiedä millä se elää, ehkä pyhällä hengellä. Joten ei, en saanut paketoitua. En myöskään saanut lähdettyä kaupungille, kun on niin superpaha mieli. En saa aikaan siellä mitään tällä tuulella.
Ap