Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti osoitti, että minun kuuluu pitää hänet tyytyväisenä ja etten pilaa muiden joulua ja siihen kuului joulun viettäminen äidin haluamalla tavalla.

Pidän kyllä joulusta, mutta minulle on ongelma se, ettei mies halua viettää joulua siten kuin mä sanon. Ja lapsille sama.Ap

Ehkä äitisi olikin oikeassa: Sinun ei kuulu pilata muiden joulua omilla toiveillasi, vaan aina ja nyt aikuisenakin alistua viettämään sellainen joulu kuin muut haluavat. 

Etkö voisi vain jatkaa tuota äitisi luomaa perinnettä, että sinä et joulua mitenkään valmistele tai päätä, millainen se on? En usko, että joulu olisi lapsillesi kauhea pettymys, vaikka saisivat itsekin vaikuttaa siihen millainen siitä tulee.

Niinhän mä jatkankin. Mutta se on väärin minua kohtaan. Minun vuoroni ei tule milloinkaan tulla huomioonotetuksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kai joulu on jnkv lasten näköinen, kun mies saa siitä olla pääosin vastuussa. Että en mä sitä halua silleen estääkään, todellakaan, mutta harmittaa, etten osaa edistääkään. Tai että en saa mitään sellaisesta lasten näköisestä joulusta. Se on ihan tyhmä joulu, lapsellinen.

Ap

Yleensä äidit iloitsee lasten ilosta.

Miten vietät sen joulun? Vetäydyt? Valitat palstalla? Pelottelet lapsiasi? Syötkö heidän kanssaan? Tuleeko joulupukki? Millainen on naamasi silloin?

Laittaako miehesi ruuat pöytään? Mitä teet silloin? Puhutko?

Nyt saat siis perheen keskellä kiukutella, kun ei tarvitse äitiä miellyttää. Saat olla yksin, vaikka elät pienten lasten kanssa. Ja miehen.

Saat olla virtahepo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa perinteiden häviäminen, mutta et pistä tikkua ristiin, jotta ne omalla ja perheesi kohdalla säilyisivät.  Skitsoko olet vai laiska?

Tuntuu vain, ettei niitä arvosta kukaan muu kuin itse. Lapset ei tykkää jouluruoista, mies voisi tosiaan tarjota lapsille sovun takia mitä tahansa. Jos tarjoan mitä tahansa, perinteet katoaa, mutta jos pidän kiinni perinteistä, tunnen itsenikin paskaksi joulunatsiksi. Niin tai näin, niin ei voi nauttia.

Ap

Anna perinteiden nyt kadota ihan rauhassa. Kun lapset ovat aikuisia ja olet eronnut miehestäsi, voit viettää itseksesi perinnejoulua taas.

Aina ne perinteet sitä paitsi muuttuu kumminkin, ja vanhoja katoaa. Ei kai teillä ole ollut enää tapana levitellä olkiakaan lattialle jouluksi, kuten ennen vanhaan oli?

No ei ole, koska asuttiin helsingissä, mutta minusta se olisi lapsena ollut ihana perinne.

Ap

Ai teillä ei ollutkaan täydellinen joulu?? Heinä puuttui. Siitä nuo sinun traumasi varmaan johtuukin.

Olisihan niitä nyt saanut vaikka Haltialan tilalta. Tyhmä äiti sulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai joulu on jnkv lasten näköinen, kun mies saa siitä olla pääosin vastuussa. Että en mä sitä halua silleen estääkään, todellakaan, mutta harmittaa, etten osaa edistääkään. Tai että en saa mitään sellaisesta lasten näköisestä joulusta. Se on ihan tyhmä joulu, lapsellinen.

Ap

Yleensä äidit iloitsee lasten ilosta.

Miten vietät sen joulun? Vetäydyt? Valitat palstalla? Pelottelet lapsiasi? Syötkö heidän kanssaan? Tuleeko joulupukki? Millainen on naamasi silloin?

Laittaako miehesi ruuat pöytään? Mitä teet silloin? Puhutko?

Nyt saat siis perheen keskellä kiukutella, kun ei tarvitse äitiä miellyttää. Saat olla yksin, vaikka elät pienten lasten kanssa. Ja miehen.

Saat olla virtahepo

Ongelma on lähinnä valmistelutunnelmassa. Kyllä se joulu viime vuonna tuntui ihan stressittömältä ja se oli plussaa, ja lasten iloa saatiin ja olla rennosti. Mutta kun minulle se rentous on vähän sama kuin huonosti suoritettu joulu. Mutta jos se on paras mihin kykenemme, (ja se on), niin on se toki parempi kuin minä vaatimassa ja raivoamassa, mitä minä haluan. Etukäteen vaan harmittaa, kun tietää, ettei tämä nyt oikein vain vastaa standardeja, joita olen todellakin päässäni luonut joululle ja joihin haluaisin yltää. Mutta olen luotu virheisiin ja epäonnistumaan varsinkin asioissa, joissa on muita mukana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa perinteiden häviäminen, mutta et pistä tikkua ristiin, jotta ne omalla ja perheesi kohdalla säilyisivät.  Skitsoko olet vai laiska?

Tuntuu vain, ettei niitä arvosta kukaan muu kuin itse. Lapset ei tykkää jouluruoista, mies voisi tosiaan tarjota lapsille sovun takia mitä tahansa. Jos tarjoan mitä tahansa, perinteet katoaa, mutta jos pidän kiinni perinteistä, tunnen itsenikin paskaksi joulunatsiksi. Niin tai näin, niin ei voi nauttia.

Ap

Anna perinteiden nyt kadota ihan rauhassa. Kun lapset ovat aikuisia ja olet eronnut miehestäsi, voit viettää itseksesi perinnejoulua taas.

Aina ne perinteet sitä paitsi muuttuu kumminkin, ja vanhoja katoaa. Ei kai teillä ole ollut enää tapana levitellä olkiakaan lattialle jouluksi, kuten ennen vanhaan oli?

No ei ole, koska asuttiin helsingissä, mutta minusta se olisi lapsena ollut ihana perinne.

Ap

Ai teillä ei ollutkaan täydellinen joulu?? Heinä puuttui. Siitä nuo sinun traumasi varmaan johtuukin.

Olisihan niitä nyt saanut vaikka Haltialan tilalta. Tyhmä äiti sulla.

Niin mutta kun äiti olisi kauhistunut, jos olisi pitänyt saada olkia sisälle. Sehän meni äidiltä aivan niin kuin piti, eihän hän millään tavalla ollut yhtään tyhmä, vaan helvetin pätevä (sarkasmi).

Ap

Sinun vuorosi on nyt

Aikuinen ottaa vastuun itse. Ei odota sitä jopa pikkulapsilta. Nyt on minun vuoroni. Tehkää minulle joulu. Palvokaa mut mua

Aikuinen tekee sen itse

Muuta pois. Ja tee itsellesi sellainen joulu kuin haluat

Se on aikuisen oikeus. Mutta kenenkään velvollisuus ei ole sinua paapia. Ei nyt eikä myöhemmin

Sinun vastuullasi olisi myös lasten etu. Mutta siihen sinusta ei ole. Lähde. Lastesi vuoksi ja miehesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis niin, ettei se tunnu hirveälle pettymykselle. Olemme ihan kotona vain perheen kesken, mutta tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista. Jos lapsilla on huono joulu, niin se on ikuisesti minun syyni. Mutta mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa.

 

Sinun arkesi on jonkun lapsuus. Ja myös juhlasi...

 

Koitapa tsempata hieman, ja nokka pois sieltä omasta navasta.

Tämä. Tuo nyt vain sattuu kuulumaan vanhemman vastuisiin. Minä en jaksa asettaa muiden tarpeita omieni edelle, joten en ole hankkinut lapsia siitä kärsimään. Suoraan sanoen suututtaa, kun vanhemmat marisevat tästä asiasta. Olet tehtäväsi valinnut, nyt hoida se kunnolla!

Mene hoitoon, ellet ole jo hoidossa. Täytyy olla todella pitkän linjan ammattihenkilö jaksaaksesi kanssasi, teet myös perheesi elämästä helevetin. Aikuinen ihminen, mikään ei kelpaa, mitään ei viitsi tehdä. Mee pois täältä, pilaat myös palstan!

Kovat standardit

No täytä ne

Vierailija kirjoitti:

tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista.

Taidat kumminkin ajatella, että lapset ne ovat sinun tunteistasi vastuussa. Niiden kuuluisi tykätä samanlaisesta joulusta kuin sinä, jotta sinulla voisi olla kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis niin, ettei se tunnu hirveälle pettymykselle. Olemme ihan kotona vain perheen kesken, mutta tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista. Jos lapsilla on huono joulu, niin se on ikuisesti minun syyni. Mutta mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa.

 

Sinun arkesi on jonkun lapsuus. Ja myös juhlasi...

 

Koitapa tsempata hieman, ja nokka pois sieltä omasta navasta.

Tämä. Tuo nyt vain sattuu kuulumaan vanhemman vastuisiin. Minä en jaksa asettaa muiden tarpeita omieni edelle, joten en ole hankkinut lapsia siitä kärsimään. Suoraan sanoen suututtaa, kun vanhemmat marisevat tästä asiasta. Olet tehtäväsi valinnut, nyt hoida se kunnolla!

Ehkeivät lapset tästä niinkään kärsi, vaan minä, jos heille riittää rennompikin meno. Tai siis jos lapset eivät antaisi negaa palautetta, kun koitan saada omia ajatuksani läpi, niin tuntisin, että olen hyvä äiti, mutta suutun, kun lapset eivät tunnu kunnioittavan ajatuksiani. Olen siinä liian herkkä, mutta se johtuu siitä, että äitini piti minun tunteitani häntä loukkaavina. Ennen kuin olin vanhempi en älynnyt, että lapset vänisevät vaikka en huuda heille tms.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista.

Taidat kumminkin ajatella, että lapset ne ovat sinun tunteistasi vastuussa. Niiden kuuluisi tykätä samanlaisesta joulusta kuin sinä, jotta sinulla voisi olla kivaa.

No niin ajattelenkin! Minä olin lapsena äitini tunteista vastuussa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kovat standardit

No täytä ne

Ei pysty. Tiedän, että kykenisin, mutta en tiedä, kuinka.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis niin, ettei se tunnu hirveälle pettymykselle. Olemme ihan kotona vain perheen kesken, mutta tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista. Jos lapsilla on huono joulu, niin se on ikuisesti minun syyni. Mutta mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa.

 

Sinun arkesi on jonkun lapsuus. Ja myös juhlasi...

 

Koitapa tsempata hieman, ja nokka pois sieltä omasta navasta.

Tämä. Tuo nyt vain sattuu kuulumaan vanhemman vastuisiin. Minä en jaksa asettaa muiden tarpeita omieni edelle, joten en ole hankkinut lapsia siitä kärsimään. Suoraan sanoen suututtaa, kun vanhemmat marisevat tästä asiasta. Olet tehtäväsi valinnut, nyt hoida se kunnolla!

Ehkeivät lapset tästä niinkään kärsi, vaan minä, jos heille riittää rennompikin meno. Tai siis jos lapset eivät antaisi negaa palautetta, kun koitan saada omia ajatuksani läpi, niin tuntisin, että olen hyvä äiti, mutta suutun, kun lapset eivät tunnu kunnioittavan ajatuksiani. Olen siinä liian herkkä, mutta se johtuu siitä, että äitini piti minun tunteitani häntä loukkaavina. Ennen kuin olin vanhempi en älynnyt, että lapset vänisevät vaikka en huuda heille tms.

Ap

Kuulostat omalta äidiltäni. Hänkin aina suuttui ja heittäytyi marttyyriksi, kun hänelle sanoi vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista.

Taidat kumminkin ajatella, että lapset ne ovat sinun tunteistasi vastuussa. Niiden kuuluisi tykätä samanlaisesta joulusta kuin sinä, jotta sinulla voisi olla kivaa.

No niin ajattelenkin! Minä olin lapsena äitini tunteista vastuussa.

Ap

Miksi sitten aloituksessa väität päinvastaista?

Miten miehesi kestää sinua?

Sairastutat koko perheesi tuolla (narsismillasi)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovat standardit

No täytä ne

Ei pysty. Tiedän, että kykenisin, mutta en tiedä, kuinka.

Ap

En halua niihin tähdätessäni unohtaa muita ja siinä on ongelma; kuinka tähdätä niihin sekä olla läsnä muiden toiveille samaan aikaan? Varsinkin samalla, kun olen itse sisäisesti ihan rikki ja haavoitettu.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista.

Taidat kumminkin ajatella, että lapset ne ovat sinun tunteistasi vastuussa. Niiden kuuluisi tykätä samanlaisesta joulusta kuin sinä, jotta sinulla voisi olla kivaa.

No niin ajattelenkin! Minä olin lapsena äitini tunteista vastuussa.

Ap

Miksi sitten aloituksessa väität päinvastaista?

Eihän se minun vastuuni mihinkään katoa, vaikka en siihen pysty vastaamaan. Ja äitini olisi pitänyt olla vastuussa minun tunteistani VAIKKA hän pitikin minua vastuussa omistaan. Eli vanhemmat ovat vastuussa lastensa tunteista, vaikka he eivät tekisi mitään tai väittäisivät että lapset ovat heidän.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten miehesi kestää sinua?

Sairastutat koko perheesi tuolla (narsismillasi)

No en tiedä. Koittaa elää omaa elämäänsä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis niin, ettei se tunnu hirveälle pettymykselle. Olemme ihan kotona vain perheen kesken, mutta tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista. Jos lapsilla on huono joulu, niin se on ikuisesti minun syyni. Mutta mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa.

 

Sinun arkesi on jonkun lapsuus. Ja myös juhlasi...

 

Koitapa tsempata hieman, ja nokka pois sieltä omasta navasta.

Tämä. Tuo nyt vain sattuu kuulumaan vanhemman vastuisiin. Minä en jaksa asettaa muiden tarpeita omieni edelle, joten en ole hankkinut lapsia siitä kärsimään. Suoraan sanoen suututtaa, kun vanhemmat marisevat tästä asiasta. Olet tehtäväsi valinnut, nyt hoida se kunnolla!

Ehkeivät lapset tästä niinkään kärsi, vaan minä, jos heille riittää rennompikin meno. Tai siis jos lapset eivät antaisi negaa palautetta, kun koitan saada omia ajatuksani läpi, niin tuntisin, että olen hyvä äiti, mutta suutun, kun lapset eivät tunnu kunnioittavan ajatuksiani. Olen siinä liian herkkä, mutta se johtuu siitä, että äitini piti minun tunteitani häntä loukkaavina. Ennen kuin olin vanhempi en älynnyt, että lapset vänisevät vaikka en huuda heille tms.

Ap

Kuulostat omalta äidiltäni. Hänkin aina suuttui ja heittäytyi marttyyriksi, kun hänelle sanoi vastaan.

Sentään marttyyri. Mun äitini ei tarvinnut olla edes sitä, koska hänelle ei ollut mitään epäselvää, että vika oli minussa. Marttyyri sentään kertoo kehonkielellään tietävänsä itsessään olevan vikaa.

Ap