Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta
18.12.2015 |
Siis niin, ettei se tunnu hirveälle pettymykselle. Olemme ihan kotona vain perheen kesken, mutta tuntuu inhottavalle olla se aikuinen, joka on vastuussa lasten tunteista. Jos lapsilla on huono joulu, niin se on ikuisesti minun syyni. Mutta mulla ei ole joulumieltä lainkaan, eikä kiinnosta toisten joulua laittaa.
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen joulu on mielestäsi hyvä joulu? Et suinkaan ole luonut mieleesi jonkinlaista ihannekuvaa joulusta tyyliin Fanny ja Alexander? Muista, että se on vain elokuva eikä elokuva ole totta, vain ohjaajan päässä syntynyt kuvitelma jostakin ihanteellisesta. Yhdessäolo, jutustelu, lueskelu ja pitkään nukkuminen, siinä se!
Vähän siivousta, sitten joulukoristeita esille, ehkä kuusikin ja sen alle muutama paketti. Vielä hyvää ruokaa, useammalle päivälle jaoteltuna. Kaikkea ei tarvitse panna esille yhdellä kertaa. Pipareita ja torttuja kahvin kanssa. Ei siis mitään hirvittävää raatamista. Eikö mies ole mukana kuvioissa, kun tunnut sälyttävän omille harteillesi koko tunnelman luonnin. Ota myös lapset mukaan valmisteluun. Kun he ovat itse osallistuneet puuhiin, arvostavat he juhlaa aivan eri tavalla. Ja sinä itse, kaivaudu nyt sieltä masennuksen kuopasta esiin!
Lapsuudessani joulussa oli Fanny Ja Alexander-tyyppisiä piirteitä. Mutta äiti ei halunnut minua mukaan jouluvalmisteluihin, tai jos se kävi, niin moitti sitä, miten tein asiat. Mutta kyllähän siitä äidin luomasta tunnelmasta saattoi nauttiakin. Itse en kykene luomaan muille, ehkä juuri tuon trauman takia, että minua on moitittu ja se toinen henkilö on loistavasti luonut komeaa joulua ja taputtaa itseään päähän, kun on niin mainio. Ja sätti sellaista joulua, jonka mä max. nyt saisin aikaan.
ApTällaisella ajatustavalla ja logiikalla luot lapsillesi jo nyt epämieluisat joulumuistot.
"Päälimmäisenä jäi lapsuuden jouluista mieleen äidin nurina ja kuinka sillä aina suunpielet roikkui lattiassa asti. Ainoo mitä me oltais sisarusten kanssa haluttu oli se, että äitilläkin olis jouluna iloinen mieli" ja hyvällä lykyllä parinkymmenen vuoden päästä lapsesi nurisevat samantyyppisellä keskustelupalstalla omaa masennustaan. Nyt ei voi muuta sanoa kuin että 6/5, hienosti tehty.
No joo, varmaan näinkin. Harmittaa vaan, kun meidän joulu on ihan paskaa siihen verrattuna, miltä meillä näytti. Vaikka meillä olikin silleen enemmän paskantärkeää ja jäykkää ja ainoa rento koitti olla isä. Ja itsekin tietty. Äitin jaksoi jouluna näytellä melko hyvin mukavaa ja empaattista, mietin vain, että ei hitto, meneekö se minullakin siihen samaan? Onko pakko? Näytellä mukavaa ja empaattista ihmistä, että kaikilla ois hyvä mieli, koska silloin minulla ei taatusti ole!! Äidilläni oli, koska hän halusi näytellä, koska ei myöntänyt itselleen olevansa täysi paska mua kohtaan 364 päivää vuodessa! Oon katkera ja joulu on vittumainen juhla siihen. Minne mä tungen tän vitun vitutuksen ja olon jouluna?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen joulu on mielestäsi hyvä joulu? Et suinkaan ole luonut mieleesi jonkinlaista ihannekuvaa joulusta tyyliin Fanny ja Alexander? Muista, että se on vain elokuva eikä elokuva ole totta, vain ohjaajan päässä syntynyt kuvitelma jostakin ihanteellisesta. Yhdessäolo, jutustelu, lueskelu ja pitkään nukkuminen, siinä se!
Vähän siivousta, sitten joulukoristeita esille, ehkä kuusikin ja sen alle muutama paketti. Vielä hyvää ruokaa, useammalle päivälle jaoteltuna. Kaikkea ei tarvitse panna esille yhdellä kertaa. Pipareita ja torttuja kahvin kanssa. Ei siis mitään hirvittävää raatamista. Eikö mies ole mukana kuvioissa, kun tunnut sälyttävän omille harteillesi koko tunnelman luonnin. Ota myös lapset mukaan valmisteluun. Kun he ovat itse osallistuneet puuhiin, arvostavat he juhlaa aivan eri tavalla. Ja sinä itse, kaivaudu nyt sieltä masennuksen kuopasta esiin!
Lapsuudessani joulussa oli Fanny Ja Alexander-tyyppisiä piirteitä. Mutta äiti ei halunnut minua mukaan jouluvalmisteluihin, tai jos se kävi, niin moitti sitä, miten tein asiat. Mutta kyllähän siitä äidin luomasta tunnelmasta saattoi nauttiakin. Itse en kykene luomaan muille, ehkä juuri tuon trauman takia, että minua on moitittu ja se toinen henkilö on loistavasti luonut komeaa joulua ja taputtaa itseään päähän, kun on niin mainio. Ja sätti sellaista joulua, jonka mä max. nyt saisin aikaan.
ApTällaisella ajatustavalla ja logiikalla luot lapsillesi jo nyt epämieluisat joulumuistot.
"Päälimmäisenä jäi lapsuuden jouluista mieleen äidin nurina ja kuinka sillä aina suunpielet roikkui lattiassa asti. Ainoo mitä me oltais sisarusten kanssa haluttu oli se, että äitilläkin olis jouluna iloinen mieli" ja hyvällä lykyllä parinkymmenen vuoden päästä lapsesi nurisevat samantyyppisellä keskustelupalstalla omaa masennustaan. Nyt ei voi muuta sanoa kuin että 6/5, hienosti tehty.
No joo, varmaan näinkin. Harmittaa vaan, kun meidän joulu on ihan paskaa siihen verrattuna, miltä meillä näytti. Vaikka meillä olikin silleen enemmän paskantärkeää ja jäykkää ja ainoa rento koitti olla isä. Ja itsekin tietty. Äitin jaksoi jouluna näytellä melko hyvin mukavaa ja empaattista, mietin vain, että ei hitto, meneekö se minullakin siihen samaan? Onko pakko? Näytellä mukavaa ja empaattista ihmistä, että kaikilla ois hyvä mieli, koska silloin minulla ei taatusti ole!! Äidilläni oli, koska hän halusi näytellä, koska ei myöntänyt itselleen olevansa täysi paska mua kohtaan 364 päivää vuodessa! Oon katkera ja joulu on vittumainen juhla siihen. Minne mä tungen tän vitun vitutuksen ja olon jouluna?
Ap
NO ET AINAKAAN LAPSIISI JA PERHEESEESI SITÄ PURA. MENE VAIKKA SINNE ÄITIS TYKÖ RÄYHÄÄMÄÄN JA KERTOMAAN KUINKA PASKA SE ON SULLE OLLUT MUTTA SE EI OIKEUTA SUA OLEMAAN YHTÄ PASKA SUN LAPSIA JA PERHETTÄ KOHTAAN.
JÄLKIABORTTI SULLE PITÄIS TEHDÄ.
Vierailija kirjoitti:
Oot kyllä just semmonen "emmää" ja "eiku" tyyppi. Kaikki mitä sulle yritetään ehdottaa, käännät negatiiviseksi. Sussa ei ole kyllä ripaustakaan positiivisuutta jäljellä.
Omasta lapsuudesta muistan jouluna olleen parasta se, että sai lahjoja ja naurettiin, laulettiin ja rupateltiin koko perheen kesken. Oltiin yhdessä.
En ole ikinä tykännyt pipareista, joulutortuista enkä kuivakakuista. Jätin ne lapsena suosiolla muille, vaikka kivaa niitä oli tehdä ja katsoa kun äiti tekee. Lanttu- ja porkkanalaatikkoa maistoin ekan kerran ehkä joskus yläasteella. Haudallakäymiset oli kaikkein "inhottavin" juttu, mutta isä teki siitäkin iloisen niin, että laittoi joulucd:n soimaan ja autossa laulettiin yhdessä.
Ruokailu on tullut ykkösjutuksi nyt vasta aikuisiällä. Odotan itse esikoistani ja haluan hänelle iloisen, raittiin ja lämpimän joulun. Lapset nurisee ja oudoksuu tottakai, heille se pakettien aukominen on nyt ykkösjuttu ja joulun kohokohta. Kyllä se siitä "paremmaksi" muuttuu (uskot tai et) ja näinä jouluina luot itse lapsiesi perinteet joita he tulevat vaalimaan aikuisiällä.
Tiedän, että väännät tästäkin jotain negatiivista, mutta fakta on se että sun pitäis avata oikeesti silmäsi ja olla äiti lapsillesi.
No ei oo positiivisuutta (aitoa) jäljellä ja se hirvittää. Mä inhoan lasten nurinaa ja oudoksumista, se tekee minulle pahan mielen. Kun olin lapsi äiti aina loukkaantui mun aidoista reaktioistani ja tunteistani, varmaan siksi kun oli panostanut siihen idylliin kohtalaisen paljon. Joulu ei tullut äidille, ellei kaikkea ollut tehty. Tavallaan ymmärrän sen ajatuksen, hyvä mieli tulisi siitä kun kaikki muut käyttäytyisivät siten kuin minä haluan, eivätkä nurisisi jotain omia mitättömiä tunteitaan. En mäkään saanut niitä nurista. Tai jos nurisin niin äidillä oli räysi oikeus haukkua minua ja sen hän myös tekikin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen joulu on mielestäsi hyvä joulu? Et suinkaan ole luonut mieleesi jonkinlaista ihannekuvaa joulusta tyyliin Fanny ja Alexander? Muista, että se on vain elokuva eikä elokuva ole totta, vain ohjaajan päässä syntynyt kuvitelma jostakin ihanteellisesta. Yhdessäolo, jutustelu, lueskelu ja pitkään nukkuminen, siinä se!
Vähän siivousta, sitten joulukoristeita esille, ehkä kuusikin ja sen alle muutama paketti. Vielä hyvää ruokaa, useammalle päivälle jaoteltuna. Kaikkea ei tarvitse panna esille yhdellä kertaa. Pipareita ja torttuja kahvin kanssa. Ei siis mitään hirvittävää raatamista. Eikö mies ole mukana kuvioissa, kun tunnut sälyttävän omille harteillesi koko tunnelman luonnin. Ota myös lapset mukaan valmisteluun. Kun he ovat itse osallistuneet puuhiin, arvostavat he juhlaa aivan eri tavalla. Ja sinä itse, kaivaudu nyt sieltä masennuksen kuopasta esiin!
Lapsuudessani joulussa oli Fanny Ja Alexander-tyyppisiä piirteitä. Mutta äiti ei halunnut minua mukaan jouluvalmisteluihin, tai jos se kävi, niin moitti sitä, miten tein asiat. Mutta kyllähän siitä äidin luomasta tunnelmasta saattoi nauttiakin. Itse en kykene luomaan muille, ehkä juuri tuon trauman takia, että minua on moitittu ja se toinen henkilö on loistavasti luonut komeaa joulua ja taputtaa itseään päähän, kun on niin mainio. Ja sätti sellaista joulua, jonka mä max. nyt saisin aikaan.
ApTällaisella ajatustavalla ja logiikalla luot lapsillesi jo nyt epämieluisat joulumuistot.
"Päälimmäisenä jäi lapsuuden jouluista mieleen äidin nurina ja kuinka sillä aina suunpielet roikkui lattiassa asti. Ainoo mitä me oltais sisarusten kanssa haluttu oli se, että äitilläkin olis jouluna iloinen mieli" ja hyvällä lykyllä parinkymmenen vuoden päästä lapsesi nurisevat samantyyppisellä keskustelupalstalla omaa masennustaan. Nyt ei voi muuta sanoa kuin että 6/5, hienosti tehty.
No joo, varmaan näinkin. Harmittaa vaan, kun meidän joulu on ihan paskaa siihen verrattuna, miltä meillä näytti. Vaikka meillä olikin silleen enemmän paskantärkeää ja jäykkää ja ainoa rento koitti olla isä. Ja itsekin tietty. Äitin jaksoi jouluna näytellä melko hyvin mukavaa ja empaattista, mietin vain, että ei hitto, meneekö se minullakin siihen samaan? Onko pakko? Näytellä mukavaa ja empaattista ihmistä, että kaikilla ois hyvä mieli, koska silloin minulla ei taatusti ole!! Äidilläni oli, koska hän halusi näytellä, koska ei myöntänyt itselleen olevansa täysi paska mua kohtaan 364 päivää vuodessa! Oon katkera ja joulu on vittumainen juhla siihen. Minne mä tungen tän vitun vitutuksen ja olon jouluna?
ApNO ET AINAKAAN LAPSIISI JA PERHEESEESI SITÄ PURA. MENE VAIKKA SINNE ÄITIS TYKÖ RÄYHÄÄMÄÄN JA KERTOMAAN KUINKA PASKA SE ON SULLE OLLUT MUTTA SE EI OIKEUTA SUA OLEMAAN YHTÄ PASKA SUN LAPSIA JA PERHETTÄ KOHTAAN.
JÄLKIABORTTI SULLE PITÄIS TEHDÄ.
Niin mäkin rakastan sua, pus *
Ap
Äitisi oli sentään läsnä. Sinä et edes hoida lapsiasi tai kotiasi. Et tee mitään muuta kuin valitat ja odotat kaikkien palvelevan sinua.
Et kestä lapsiasi milloinkaan. Et rakasta heitä tai miestäsi. Ainoastaan itseäsi ja kaukorakkautta kaihoat
Miehesi laittaa joulun.
Joudut nyt olemaan lasten kanssa muutaman tunnin. Ja se on sinulle liikaa
Persoonallisuushäiriösi on paha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot kyllä just semmonen "emmää" ja "eiku" tyyppi. Kaikki mitä sulle yritetään ehdottaa, käännät negatiiviseksi. Sussa ei ole kyllä ripaustakaan positiivisuutta jäljellä.
Omasta lapsuudesta muistan jouluna olleen parasta se, että sai lahjoja ja naurettiin, laulettiin ja rupateltiin koko perheen kesken. Oltiin yhdessä.
En ole ikinä tykännyt pipareista, joulutortuista enkä kuivakakuista. Jätin ne lapsena suosiolla muille, vaikka kivaa niitä oli tehdä ja katsoa kun äiti tekee. Lanttu- ja porkkanalaatikkoa maistoin ekan kerran ehkä joskus yläasteella. Haudallakäymiset oli kaikkein "inhottavin" juttu, mutta isä teki siitäkin iloisen niin, että laittoi joulucd:n soimaan ja autossa laulettiin yhdessä.
Ruokailu on tullut ykkösjutuksi nyt vasta aikuisiällä. Odotan itse esikoistani ja haluan hänelle iloisen, raittiin ja lämpimän joulun. Lapset nurisee ja oudoksuu tottakai, heille se pakettien aukominen on nyt ykkösjuttu ja joulun kohokohta. Kyllä se siitä "paremmaksi" muuttuu (uskot tai et) ja näinä jouluina luot itse lapsiesi perinteet joita he tulevat vaalimaan aikuisiällä.
Tiedän, että väännät tästäkin jotain negatiivista, mutta fakta on se että sun pitäis avata oikeesti silmäsi ja olla äiti lapsillesi.
Niin sinä kelpasit äidillesi sellaisena kuin sinä halusit joulua viettää ja sellaisena kuin sinä olit, minä en kelvannut. Äiti osoitti, että minun kuuluu pitää hänet tyytyväisenä ja etten pilaa muiden joulua ja siihen kuului joulun viettäminen äidin haluamalla tavalla.
Pidän kyllä joulusta, mutta minulle on ongelma se, ettei mies halua viettää joulua siten kuin mä sanon. Ja lapsille sama. Tajuan kyllä, että toki se on hyvä ja että äitini toimi väärin, mutta minua ei haluta luoda joulua perheelleni kuitenkaan tämän äitini käytöksen takia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitisi oli sentään läsnä. Sinä et edes hoida lapsiasi tai kotiasi. Et tee mitään muuta kuin valitat ja odotat kaikkien palvelevan sinua.
Et kestä lapsiasi milloinkaan. Et rakasta heitä tai miestäsi. Ainoastaan itseäsi ja kaukorakkautta kaihoat
Miehesi laittaa joulun.
Joudut nyt olemaan lasten kanssa muutaman tunnin. Ja se on sinulle liikaa
Persoonallisuushäiriösi on paha
Olen minä läsnä, eikä minulla ole persoonallisuushäiriötä. Kun äitini valmisteli joulua hän ei ollut läsnä minulle sen enmpää kuin minä nyt koneella. Tietty erona on se, ettei tule jouluista, mutta kun ei minua tosiaan huvita, se on totta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin miten niiden Fannyn ja Alexanterin kävi?
Ap
Miksi äitini sai käyttäytyä huonosti, mutta minä en saa? Kyllä minä tunnistan sadistia itsestäni, saan mielihyvää siitä, että muiden joulu on vähän huonompi. En vain tiedä, mikä auttaisi, että haluaisin muiden saavan sellaista, mitä minulta puuttui ja puuttuu edelleen. Jokin hyväksyntä tms. Vaikka pitäisi tietysti ymmärtää, että on kohtuutonta odottaa, että lapset antaisivat minulle sen, mitä minulla ei lapsena ollut. Tai edes mies. Mutta tuskinpa saan sitä yksinkään jäämällä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on eka joulu, etten anna äidilleni lahjaa enkä aio edes soittaa.
Ap
Oletko hieman vajaa? Kaavoihin kangistunut? Mieti vaikka minuutti miksi joulua vietetään. Joulu on lapsille täydellinen jos saavat lahjoja. Ei ne muuta odota. Miten voit olla niin sokea, että toistat jotain lapsuuden kaavoja? Aikuinen ihminen. Kannattaisiko katkaista jo napanuora ja luoda omat perinteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko hieman vajaa? Kaavoihin kangistunut? Mieti vaikka minuutti miksi joulua vietetään. Joulu on lapsille täydellinen jos saavat lahjoja. Ei ne muuta odota. Miten voit olla niin sokea, että toistat jotain lapsuuden kaavoja? Aikuinen ihminen. Kannattaisiko katkaista jo napanuora ja luoda omat perinteet.
No ehkä se on lapsille riittävää ja kivaa, mutta mua rassaa silti se, että siinäkö kaikki. Ei pysty olemaan tyytyväinen, mutta en myöskään tarjoamaan mitään siitä ulkoisesta joulusta, mitä itse sain lapsena. Onhan se nyt ihan paska tilanne. Ihan kuin ei olisi valtaa omaaan elämäänsä. Tai jos haluaa sitä valtaa, joutuu elämään yksin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä niille pitäisi valmistella? Minkä ikäisiä ne on?
Kysyy mitä ne haluaa syödä, se voi olla ihan muutakin kuin perinteisiä joulusafkoja, ja hyvinkin helppo valmistaa. Sitten vaikka pelaatte koko joulun.
Ei meillä ole siis minun ruokiani ja lasten ruokia, vaan lasten on syötävä jouluruokia ja jouluruokia ovat jouluruuat. Jos meillä olisi lasten toiveruokia niin sehän kadottaa vanhat jouluperinteet. Eikö meistä jokainen haikaile vahojen perinteiden perään? Itseä ainakin on vain vituttanut perinteiden häviäminen maailmasta.
ApNo nyt olen yhä enemmän pihalla, mikä on ongelma.
Jos niitä lapsia ei olisi olemassa, niin olisiko sinusta kivaa vääntää pöytään ne kaikki lanttulaatikot ja rosollit ja muut, vai ei?
Onko joulu sinulle vain velvollisuus, joka pitää suorittaa jotta perinne säilyy?
Ei olisi, mutta ei ainakaan kukaan pettyisi minun takiani, kun ei ole jouluista. Paitsi minä, mutta minun pettymystäni ei lasketa, jos en kerran itse kykene itselleni joulumieltä laittamaan.
Ap
Sinulla taitaa pahemman kerran mennä sekaisin omat tunteesi ja lasten. Kuvittelet, että lapsillasi on samat odotukset joulun suhteen kuin itselläsi on.
Jos sinusta oli lapsena ihanaa, kun oli kuusi ja pöydässä kinkkua ja tonttulakit päässä, ei se tarkoita, että lapsesi arvostaisivat samoja asioita.
Joku jo sanoikin, että yhdessä oleminen on avain jouluisuuteen. Ja yhdessä tekeminen, heti kun muksut on niin vanhoja että kynnelle kykenevät. Hommaat valmista piparitaikinaa ja aattona piparitalkoot pystyyn, siihen pystyy pienetkin osallistumaan. Ei sinun tarvitse tehdä kaikkea, ota muutkin mukaan tekemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi joulua vietetään? Koska se on kalenterissa ja on pakko, ettei (lapset) poikkea massasta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä niille pitäisi valmistella? Minkä ikäisiä ne on?
Kysyy mitä ne haluaa syödä, se voi olla ihan muutakin kuin perinteisiä joulusafkoja, ja hyvinkin helppo valmistaa. Sitten vaikka pelaatte koko joulun.
Ei meillä ole siis minun ruokiani ja lasten ruokia, vaan lasten on syötävä jouluruokia ja jouluruokia ovat jouluruuat. Jos meillä olisi lasten toiveruokia niin sehän kadottaa vanhat jouluperinteet. Eikö meistä jokainen haikaile vahojen perinteiden perään? Itseä ainakin on vain vituttanut perinteiden häviäminen maailmasta.
ApNo nyt olen yhä enemmän pihalla, mikä on ongelma.
Jos niitä lapsia ei olisi olemassa, niin olisiko sinusta kivaa vääntää pöytään ne kaikki lanttulaatikot ja rosollit ja muut, vai ei?
Onko joulu sinulle vain velvollisuus, joka pitää suorittaa jotta perinne säilyy?
Ei olisi, mutta ei ainakaan kukaan pettyisi minun takiani, kun ei ole jouluista. Paitsi minä, mutta minun pettymystäni ei lasketa, jos en kerran itse kykene itselleni joulumieltä laittamaan.
ApSinulla taitaa pahemman kerran mennä sekaisin omat tunteesi ja lasten. Kuvittelet, että lapsillasi on samat odotukset joulun suhteen kuin itselläsi on.
Jos sinusta oli lapsena ihanaa, kun oli kuusi ja pöydässä kinkkua ja tonttulakit päässä, ei se tarkoita, että lapsesi arvostaisivat samoja asioita.
Joku jo sanoikin, että yhdessä oleminen on avain jouluisuuteen. Ja yhdessä tekeminen, heti kun muksut on niin vanhoja että kynnelle kykenevät. Hommaat valmista piparitaikinaa ja aattona piparitalkoot pystyyn, siihen pystyy pienetkin osallistumaan. Ei sinun tarvitse tehdä kaikkea, ota muutkin mukaan tekemiseen.
Eli lapsille ei tarvitse tarjota yhtään mitään, että heistä on joulu? No, miksi mä sitten todellakaan mitään turhaan teen. Onpa jotenkin ihan tyhmää, mutta ei mua haluta leipoa lasten kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa perinteiden häviäminen, mutta et pistä tikkua ristiin, jotta ne omalla ja perheesi kohdalla säilyisivät. Skitsoko olet vai laiska?
Tuntuu vain, ettei niitä arvosta kukaan muu kuin itse. Lapset ei tykkää jouluruoista, mies voisi tosiaan tarjota lapsille sovun takia mitä tahansa. Jos tarjoan mitä tahansa, perinteet katoaa, mutta jos pidän kiinni perinteistä, tunnen itsenikin paskaksi joulunatsiksi. Niin tai näin, niin ei voi nauttia.
Ap
Anna perinteiden nyt kadota ihan rauhassa. Kun lapset ovat aikuisia ja olet eronnut miehestäsi, voit viettää itseksesi perinnejoulua taas.
Aina ne perinteet sitä paitsi muuttuu kumminkin, ja vanhoja katoaa. Ei kai teillä ole ollut enää tapana levitellä olkiakaan lattialle jouluksi, kuten ennen vanhaan oli?
Jos leivon lasten kanssa pipareista tulee ihan vääntyneitä tai liian paksuja. Minusta sellainen ei ole oikeaa leivontaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa perinteiden häviäminen, mutta et pistä tikkua ristiin, jotta ne omalla ja perheesi kohdalla säilyisivät. Skitsoko olet vai laiska?
Tuntuu vain, ettei niitä arvosta kukaan muu kuin itse. Lapset ei tykkää jouluruoista, mies voisi tosiaan tarjota lapsille sovun takia mitä tahansa. Jos tarjoan mitä tahansa, perinteet katoaa, mutta jos pidän kiinni perinteistä, tunnen itsenikin paskaksi joulunatsiksi. Niin tai näin, niin ei voi nauttia.
ApAnna perinteiden nyt kadota ihan rauhassa. Kun lapset ovat aikuisia ja olet eronnut miehestäsi, voit viettää itseksesi perinnejoulua taas.
Aina ne perinteet sitä paitsi muuttuu kumminkin, ja vanhoja katoaa. Ei kai teillä ole ollut enää tapana levitellä olkiakaan lattialle jouluksi, kuten ennen vanhaan oli?
No ei ole, koska asuttiin helsingissä, mutta minusta se olisi lapsena ollut ihana perinne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toki ymmärrän, että lapsilla on odotuksia, mutta tämä on yksi monista jouluista, ja yhden joulun aikana et saa mitään perinnettä lopullisesti katkeamaan, vaikka ruokana olisi makaronilaatikkoa.
Makaronilaatikko on muuten ollut perinteinen pito- ja jouluruoka monin paikoin maata. Ehkä ap voisi elvyttää tämän perinteen?
Alue: Aihe vapaa
Tällaisella ajatustavalla ja logiikalla luot lapsillesi jo nyt epämieluisat joulumuistot.
"Päälimmäisenä jäi lapsuuden jouluista mieleen äidin nurina ja kuinka sillä aina suunpielet roikkui lattiassa asti. Ainoo mitä me oltais sisarusten kanssa haluttu oli se, että äitilläkin olis jouluna iloinen mieli" ja hyvällä lykyllä parinkymmenen vuoden päästä lapsesi nurisevat samantyyppisellä keskustelupalstalla omaa masennustaan. Nyt ei voi muuta sanoa kuin että 6/5, hienosti tehty.