Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa perinteiden häviäminen, mutta et pistä tikkua ristiin, jotta ne omalla ja perheesi kohdalla säilyisivät.  Skitsoko olet vai laiska?

Tuntuu vain, ettei niitä arvosta kukaan muu kuin itse. Lapset ei tykkää jouluruoista, mies voisi tosiaan tarjota lapsille sovun takia mitä tahansa. Jos tarjoan mitä tahansa, perinteet katoaa, mutta jos pidän kiinni perinteistä, tunnen itsenikin paskaksi joulunatsiksi. Niin tai näin, niin ei voi nauttia.

Ap

Anna perinteiden nyt kadota ihan rauhassa. Kun lapset ovat aikuisia ja olet eronnut miehestäsi, voit viettää itseksesi perinnejoulua taas.

Aina ne perinteet sitä paitsi muuttuu kumminkin, ja vanhoja katoaa. Ei kai teillä ole ollut enää tapana levitellä olkiakaan lattialle jouluksi, kuten ennen vanhaan oli?

Haluaisin, että miehestäkin perinneasiat olisivat tärkeitä, mutta kun ne ei ole. Olisi kivaa jos olisi jotain yhteisiä asioita, joita lapsilta vaaditaan tai joista pidetään kiinni, mutta ei ole.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos leivon lasten kanssa pipareista tulee ihan vääntyneitä tai liian paksuja. Minusta sellainen ei ole oikeaa leivontaa.

Ap

Anteeksi Ap, mutta olet jo koominen tuossa negatiivisuudessasi... Jos äitisi oli paska äiti, teetkö kaikkesi voittaaksesi hänet tuolla saralla? Suurin osa muista varmaan käy istahtamassa koneella hetkeksi ja laittaa jonkun viestin, sinä istut kuin tatti ja valitat. Jos voisi alapeukuttaa ihmistä niin sen sinulle tekisin. Tuskin elämäsi on ollut maailman traumaattisin, monet ovat selvinneet paljon pahemmastakin. Asenne ratkaisee, tuolla asenteella teet itselesi ja perheellesi aika paskan elämän.

Vierailija kirjoitti:

Jos leivon lasten kanssa pipareista tulee ihan vääntyneitä tai liian paksuja. Minusta sellainen ei ole oikeaa leivontaa.

Ap

Nonniin, provohan tämä aloittaja siis on. 

Toivotaan kuitenkin että hyväntahtoinen. Onhan moni joulustressistä kärsivä saattanut ketjusta saada ihan hyviäkin vinkkejä.

Minulla muuten on perinteenä tehdä paksuja pipareita. Ja sitten se on olennaista, että ainakin yksi pellillinen pitää polttaa. Joulu menee ihan pilalle, jos ei ole palaneita pipareita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos leivon lasten kanssa pipareista tulee ihan vääntyneitä tai liian paksuja. Minusta sellainen ei ole oikeaa leivontaa.

Ap

Anteeksi Ap, mutta olet jo koominen tuossa negatiivisuudessasi... Jos äitisi oli paska äiti, teetkö kaikkesi voittaaksesi hänet tuolla saralla? Suurin osa muista varmaan käy istahtamassa koneella hetkeksi ja laittaa jonkun viestin, sinä istut kuin tatti ja valitat. Jos voisi alapeukuttaa ihmistä niin sen sinulle tekisin. Tuskin elämäsi on ollut maailman traumaattisin, monet ovat selvinneet paljon pahemmastakin. Asenne ratkaisee, tuolla asenteella teet itselesi ja perheellesi aika paskan elämän.

Harmittaa itsekin se, millainen olen, mutta kun en vaan aio olla mikään vitun kiva äiti, koska mulle oltiin lapsuudessani ei-kivoja. Kostan. Enkä usko, että pystyisinkään. Yksikin nega kritiikki lapselta, ja pullataikina lentäisi seinään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos leivon lasten kanssa pipareista tulee ihan vääntyneitä tai liian paksuja. Minusta sellainen ei ole oikeaa leivontaa.

Ap

Nonniin, provohan tämä aloittaja siis on. 

Toivotaan kuitenkin että hyväntahtoinen. Onhan moni joulustressistä kärsivä saattanut ketjusta saada ihan hyviäkin vinkkejä.

Minulla muuten on perinteenä tehdä paksuja pipareita. Ja sitten se on olennaista, että ainakin yksi pellillinen pitää polttaa. Joulu menee ihan pilalle, jos ei ole palaneita pipareita. 

Niinpä. Mutta yksinäinen ja tylsistynyt kun katselee ketjua ja päivityksiä, koko ajan koneella hakaten tämmöstä roskaa.

Kuin vaikeeta elämä voi olla?

Et halua pistää tikkua ristiin minkään eteen mutta täydellisen joulun pitäisi tipahtaa taivaasta tekemättä mitään.

Jos olet masentunut, hanki apua. Älä laita lapsia kärsimään tuosta. Jos on kyse vaan siitä ettei nyt huvita valmistella joulua niin nyt niskasta kiinni ja ala toimia. Sulla on lapset ja kyllä olette molemmat vastuussa joulusta, vaikka ei just nyt huvittaisikaan.

Itsekkäintä valitusta tyhjästä, jota olen pitkään aikaan täältä lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Mutta äiti ei halunnut minua mukaan jouluvalmisteluihin, tai jos se kävi, niin moitti sitä, miten tein asiat. Mutta kyllähän siitä äidin luomasta tunnelmasta saattoi nauttiakin. Itse en kykene luomaan muille, ehkä juuri tuon trauman takia, että minua on moitittu ja se toinen henkilö on loistavasti luonut komeaa joulua ja taputtaa itseään päähän, kun on niin mainio. Ja sätti sellaista joulua, jonka mä max. nyt saisin aikaan.

Joo eli jatkat perinnettä: Lastesi tekemät piparit olisivat ihan liian surkeita. 

Ehkä teillä pitäisi olla perinne, että sinä et edelleenkään saa osallistua jouluvalmisteluihin. Perheenjäsenesi tekisivät sellaisen joulun kuin haluavat, jolloin ainakin heillä olisi kivaa. Sinun toiveitasi ei tarvitse ottaa huomioon, koska sinulla ei ole kivaa kumminkaan.

Tulee kyllä mieleen, voisiko perustaa firman, joka tekee maksusta niitä Fanny ja Alexander -jouluja. 

Ketju on provo, tuskin kannattaa jatkaa.

Niin. Oon nyt yksinäinen ja tylsistynyt, koska mä voin olla. Ei tartte äidille esittää ja hymyillä, että kaikki on hyvin, kuten lapsena kuului esittää, vaikka sisimmässäni tunsin jotain ihan muuta, niin sitä ei ollut olemassa, koska äiti sanoi, että ei ole. Kun äidillehän ois tullu paha mieli, jos olisin näyttänyt, millaiseksi hän sai minut. Tai ehkä ne ois jopa olleet ihan normaaleja tunteita, mutta äidistä ne olivat loukkaus.

Ap

Pääsemme seuraamaan Ekdahlien suuren ja tiiviin suvun elämänvaiheita; suurennuslasin alla on etenkin yksi perhe, johon kuuluvat isä (Edwall), äiti (Fröling), ja kaksi lasta (Allwin ja Guve). Onpa heillä vielä soma perheyrityskin, nimittäin teatteri, jossa kaikilla on aina jokin rooli. Katsomot täyttyvät yhä uudelleen ja kaikki nauttivat elämästä. Ruotsalainen unelma kokee kuitenkin kovan kolauksen kun perheen pää ottaa ja kuolee.

"Pieru, kusi, paska", tuumii Alexander kuolemasta. Fanny hymyilee tälle hiukan, mutta vakavoituu kuitenkin nopeasti.

Mamma yrittää kestää, mutta sinkkunaisen paineet ovat kovat, ja hän sortuukin heti ensimmäiseeen kättä pyytävään. Onneksi ukko on sentään pappismies (Malmsjö) ja lapset täten herran kukkarossa.

"Paskat", tuumii Alexander uudesta isästä. Fanny pysyy hiljaa.

Eikä poika kovin väärässä olekaan, sillä tuota pikaa lapsille ja äidille paljastuu, että piispa onkin itse perkele, tai ainakin melkein. Tämä näet omaa hieman vanhoillisemman käsityksen kurista kuin mihin muksut ovat tottuneet. Mutta avioliiton ollen jo vahvistettu on liian myöhäistä perääntyä.

"Jos se paska Jumala on olemassa, niin jonkun pitäisi potkia sitä mahaan", tuumii Alexander Jumalasta. Fanny nukkuu.

--------------------

Huonostihan niille kävi. Niin kuin sullekin ap.

Vierailija kirjoitti:

Eli lapsille ei tarvitse tarjota yhtään mitään, että heistä on joulu? No, miksi mä sitten todellakaan mitään turhaan teen. Onpa jotenkin ihan tyhmää, mutta ei mua haluta leipoa lasten kanssa.

Ap

Kyllä niille tarvitsee tarjota jotain, jotta olisi joulu. Mutta niiltä pitää kysyä, mitä se olisi. Luultavasti ne ei vastaa, että sitten on joulu, kun on pakko syödä sinun perinnelanttulaatikkoasi kolme päivää peräkkäin.

Kuulostaa kyllä siltä, että jos sinulla ei ole joulua, ei mielestäsi lapsillasikaan saa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos leivon lasten kanssa pipareista tulee ihan vääntyneitä tai liian paksuja. Minusta sellainen ei ole oikeaa leivontaa.

Ap

Nonniin, provohan tämä aloittaja siis on. 

Toivotaan kuitenkin että hyväntahtoinen. Onhan moni joulustressistä kärsivä saattanut ketjusta saada ihan hyviäkin vinkkejä.

Minulla muuten on perinteenä tehdä paksuja pipareita. Ja sitten se on olennaista, että ainakin yksi pellillinen pitää polttaa. Joulu menee ihan pilalle, jos ei ole palaneita pipareita. 

Joo, meilläkin paloi joka joulu aina yksi pellillinen pipareita. Äiti oli siinäkin normaali ja onnistunut. Ainoa särö joka oli hyväksytty. Oon itsekin polttanut niitä, mutta en tee itse piparitaikinaa, mikä on hirvittävä miinus, koska se on paaaljon parempaa kuin kaupan VAIKKA se olikin niin vaikeasti leipoutuvaa, että sen käsitteleminen oli stressin aihe ja johti määräilyyn, miten leipominen tuli suorittaa. Siihen kykeni vasta alk. 13-vuotiaana. JOS oikein muistan.

Ap

Huoh, luin koko ketjun ja huomasin, että ammativalittajalla on kaksoissisko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot kyllä just semmonen "emmää" ja "eiku" tyyppi. Kaikki mitä sulle yritetään ehdottaa, käännät negatiiviseksi. Sussa ei ole kyllä ripaustakaan positiivisuutta jäljellä.

Omasta lapsuudesta muistan jouluna olleen parasta se, että sai lahjoja ja naurettiin, laulettiin ja rupateltiin koko perheen kesken.  Oltiin yhdessä.

En ole ikinä tykännyt pipareista, joulutortuista enkä kuivakakuista. Jätin ne lapsena suosiolla muille, vaikka kivaa niitä oli tehdä ja katsoa kun äiti tekee. Lanttu- ja porkkanalaatikkoa maistoin ekan kerran ehkä joskus yläasteella. Haudallakäymiset oli kaikkein "inhottavin" juttu, mutta isä teki siitäkin iloisen niin, että laittoi joulucd:n soimaan ja autossa laulettiin yhdessä.

Ruokailu on tullut ykkösjutuksi nyt vasta aikuisiällä. Odotan itse esikoistani ja haluan hänelle iloisen, raittiin ja lämpimän joulun. Lapset nurisee ja oudoksuu tottakai, heille se pakettien aukominen on nyt ykkösjuttu ja joulun kohokohta. Kyllä se siitä "paremmaksi" muuttuu (uskot tai et) ja näinä jouluina luot itse lapsiesi perinteet joita he tulevat vaalimaan aikuisiällä.

Tiedän, että väännät tästäkin jotain negatiivista, mutta fakta on se että sun pitäis avata oikeesti silmäsi ja olla äiti lapsillesi.

Niin sinä kelpasit äidillesi sellaisena kuin sinä halusit joulua viettää ja sellaisena kuin sinä olit, minä en kelvannut. Äiti osoitti, että minun kuuluu pitää hänet tyytyväisenä ja etten pilaa muiden joulua ja siihen kuului joulun viettäminen äidin haluamalla tavalla.

Pidän kyllä joulusta, mutta minulle on ongelma se, ettei mies halua viettää joulua siten kuin mä sanon. Ja lapsille sama. Tajuan kyllä, että toki se on hyvä ja että äitini toimi väärin, mutta minua ei haluta luoda joulua perheelleni kuitenkaan tämän äitini käytöksen takia.

Ap

No niin, olet sitten samanlainen kuin äitisi ja siirrät nuo traumasi lapsiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lapsille ei tarvitse tarjota yhtään mitään, että heistä on joulu? No, miksi mä sitten todellakaan mitään turhaan teen. Onpa jotenkin ihan tyhmää, mutta ei mua haluta leipoa lasten kanssa.

Ap

Kyllä niille tarvitsee tarjota jotain, jotta olisi joulu. Mutta niiltä pitää kysyä, mitä se olisi. Luultavasti ne ei vastaa, että sitten on joulu, kun on pakko syödä sinun perinnelanttulaatikkoasi kolme päivää peräkkäin.

Kuulostaa kyllä siltä, että jos sinulla ei ole joulua, ei mielestäsi lapsillasikaan saa olla. 

Saatat olla oikeassa, mutta minusta on silti vaikeaa kysyä sitä lapsilta. Sittenhän se olisi lasten näköinen joulu, enkä saisi siitä itse kyllä mitään. Olen niin sofistikoitunut maultani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

hyvä mieli tulisi siitä kun kaikki muut käyttäytyisivät siten kuin minä haluan

Ap

Tuossapa se homman pointti taisi tullakin. 

Vierailija kirjoitti:

Niin. Oon nyt yksinäinen ja tylsistynyt, koska mä voin olla. Ei tartte äidille esittää ja hymyillä, että kaikki on hyvin, kuten lapsena kuului esittää, vaikka sisimmässäni tunsin jotain ihan muuta, niin sitä ei ollut olemassa, koska äiti sanoi, että ei ole. Kun äidillehän ois tullu paha mieli, jos olisin näyttänyt, millaiseksi hän sai minut. Tai ehkä ne ois jopa olleet ihan normaaleja tunteita, mutta äidistä ne olivat loukkaus.

Ap

Paljon pahempaa teet lapsillesi. Et siedä heiltä mitään. Et tee heidän vuokseen mitään

Kysyit miksi äitisi sai toimia huonosti ja sinä et.

Menneisyyttä ei voi muuttaa. Mutta sinä saat tietoisesti sti vetäytyä, olla rakkaudeton, lyhytpinnainen. Valitat lastesi ilmeistäkin. Tietoisena, että olet 100 kertaa pahempi kuin äitisi.

Ketjun aihe oli, että sinua harmittaa kyllä n joudut alkuviikolla olemaan muutaman tunnn lastesi kanssa. Yleensä miehesi hoitaa kodin ja lapset. Ja sinä? Valitat. Olet poissa. Et siedä ääniä. Et siedä ilmeitä. Perhe on varpaillaan, ettei näkymätön mutta olemassa oleva virtahepo suutu.

Tosiaan. Muuta pois ja anna perheellesi mahdollisuus selviytyä

Olet palstan ikävin hahmo. Toivoisin, ettet olisi totta. Mutta ketjuja on ollut jo liikaa. Toivoisin lastesi takia

Kai joulu on jnkv lasten näköinen, kun mies saa siitä olla pääosin vastuussa. Että en mä sitä halua silleen estääkään, todellakaan, mutta harmittaa, etten osaa edistääkään. Tai että en saa mitään sellaisesta lasten näköisestä joulusta. Se on ihan tyhmä joulu, lapsellinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hyvä mieli tulisi siitä kun kaikki muut käyttäytyisivät siten kuin minä haluan

Ap

Tuossapa se homman pointti taisi tullakin. 

Ei se sikäli ole asian ydin, että en tee mitään sen eteen, että pakottaisin muita käyttäytymään siten kuin minä haluan. Ydin, jota en siis tiedä, on jossain muualla, että mikä mua vaivaa ja mikä minun elämääni auttaisi. Mies saa järjestää sellaisen pilipalijoulun, joka teistäkin kuulostaa hyvälle. Koitan sitten hymistellä mukana, että "tämä riittää".

Ap

Vierailija kirjoitti:

Äiti osoitti, että minun kuuluu pitää hänet tyytyväisenä ja etten pilaa muiden joulua ja siihen kuului joulun viettäminen äidin haluamalla tavalla.

Pidän kyllä joulusta, mutta minulle on ongelma se, ettei mies halua viettää joulua siten kuin mä sanon. Ja lapsille sama.Ap

Ehkä äitisi olikin oikeassa: Sinun ei kuulu pilata muiden joulua omilla toiveillasi, vaan aina ja nyt aikuisenakin alistua viettämään sellainen joulu kuin muut haluavat. 

Etkö voisi vain jatkaa tuota äitisi luomaa perinnettä, että sinä et joulua mitenkään valmistele tai päätä, millainen se on? En usko, että joulu olisi lapsillesi kauhea pettymys, vaikka saisivat itsekin vaikuttaa siihen millainen siitä tulee.