Mitenköhän sitä taas selviäisi joulusta

Vierailija kirjoitti:

Millainen joulu on mielestäsi hyvä joulu? Et suinkaan ole luonut mieleesi jonkinlaista ihannekuvaa joulusta tyyliin Fanny ja Alexander? Muista, että se on vain elokuva eikä elokuva ole totta, vain ohjaajan päässä syntynyt kuvitelma jostakin ihanteellisesta. Yhdessäolo, jutustelu, lueskelu ja pitkään nukkuminen, siinä se!

Vähän siivousta, sitten joulukoristeita esille, ehkä kuusikin ja sen alle muutama paketti. Vielä hyvää ruokaa, useammalle päivälle jaoteltuna. Kaikkea ei tarvitse panna esille yhdellä kertaa. Pipareita ja torttuja kahvin kanssa. Ei siis mitään hirvittävää raatamista. Eikö mies ole mukana kuvioissa, kun tunnut sälyttävän omille harteillesi koko tunnelman luonnin. Ota myös lapset mukaan valmisteluun. Kun he ovat itse osallistuneet puuhiin, arvostavat he juhlaa aivan eri tavalla. Ja sinä itse, kaivaudu nyt sieltä masennuksen kuopasta esiin!

Kannattaa myös pitää mielessä kuinka Fannylle ja Aleksanderille käy...

Ap on päättänyt pettyä jouluunsa, olipa se millainen tahansa. Tuskin sitä voi auttaa mikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vituttaa perinteiden häviäminen, mutta et pistä tikkua ristiin, jotta ne omalla ja perheesi kohdalla säilyisivät.  Skitsoko olet vai laiska?

Tuntuu vain, ettei niitä arvosta kukaan muu kuin itse. Lapset ei tykkää jouluruoista, mies voisi tosiaan tarjota lapsille sovun takia mitä tahansa. Jos tarjoan mitä tahansa, perinteet katoaa, mutta jos pidän kiinni perinteistä, tunnen itsenikin paskaksi joulunatsiksi. Niin tai näin, niin ei voi nauttia.

Ap

Lapset ei tykkää jouluruuista kun niitä syödän harvoin ja kaikki outo on pahaa. Onko niiden pakko kaikkea syödä? Pottuja ja kinkkua, se menee, jotkut tykkää porkkanalaatikosta mutta lanttulaatikkoa tai liåeäkalaa turha tyrkyttää, säästä itsellesi. Ja varmasti on lapset huonolla tuulella jos äiti noin masentuu ja kiukkuaa jo etukäteen. Suurin osa lapsista tykkää joulutortuista ja pipareista, tehkää niitä yhdessä. Otin jo 1 v mukaan leipomishommiin, ne tykkää. Siivota voi sitten jäljestä. Eniten kannattaa vaihtaa tuo asenne, ei sulla eikä kellään muulla ooo kivaa jos noin naama rutussa aikoo joulun viettää.

Kuullostat ap hyvin masentuneelta ja vaikuttaa siltä, että tarvisit apua. Tai sitten tämä on provo. No, valitettavasti et masennuksen kuopasta voi itseäsi niskasta ottamalla nostaa, siihen tarvitaan ainakin terapiaa ja mahdollisesti lääkitystä. Ne asiat ei järjesty käden käänteessä, joten joulu nyt menee tänä vuonna miten menee. Teet minkä jaksat, ja annahan itsellesi myös armoa, koska kipeänä ei vaan voi kaikkea jaksaa. Sinä et ole vastuussa kenenkään onnellisuudesta, paitsi omastasi, mutta se ei oikeuta käyttäytymään huonosti muita kohtaan. Joulun tunnelma syntyy sovusta, levosta ja kiireettömyydestä, ja siitä, että kaikkien tunteet otetaan huomioon, myös sinun. Toki ymmärrän, että lapsilla on odotuksia, mutta tämä on yksi monista jouluista, ja yhden joulun aikana et saa mitään perinnettä lopullisesti katkeamaan, vaikka ruokana olisi makaronilaatikkoa. Miehellesi yritä puhua tilanteestasi, ja kerro selkeästi mihin kaipaisit apua häneltä. Ja haeitsellesi apua, olet sen arvoinen! Kaikesta huolimatta Hyvää Joulua teille!!

Aloittajalla on ollut useita ketjuja. Sairaus ei ole masennus

Mies hoitaa perheessä kaiken. Ap ei siedä lapsiaan. Syyttää kaikesta äitiään. Haluaa kaiken pyörivän itsensä ympärillä

Kerro ap, miksi lahjat pitää VIEDÄ PAKETOITAVAKSI muualle?? Etkö osaa paketoida, lahjapaperi ei paljon maksa, ja ne voi paketoida vaikka lehtiin, tulee ekologinen paketti.

Olet kyllä hoitoa vailla, tuttavalääkärin sanoin, et kuulosta normaalilta, ei tuo käytös ole normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Paketointi kodin ulkopuolella?

Niin. En voi paketoida kotona, ettei lapset näe. He menevät niin myöhään nukkumaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paketointi kodin ulkopuolella?

Niin. En voi paketoida kotona, ettei lapset näe. He menevät niin myöhään nukkumaan.

Ap

Lopeta valehtelu, menet toiseen huoneeseen ja ovi kiinni, ja paketoit. Voiko aikuinen olla noin avuton ja saamaton. Jatka vielä, niin täältä menee viestejä lastensuojeluun. Et kykene huolehtimaan lapsistasi.

Vierailija kirjoitti:

Miten elämäsi rakkaus voi?

Ei olla oltu yhteydessä. Haluaisin kyllä kuulla hänestä, mutta tiedän, ettei se tee minua enää onnelliseksi, jos itse otan yhteyttä. Hänestäkään ei ole kuulunut mitään. Jos kuuluisi, se saattaisi tehdä minut onnelliseksi, mutta toisaalta ehkä ei, koska hän ei käsitä, mitä haluaisin. Enkä voi sitä hänelle toisaalta kertoakaan, koska olen perheellinen, enkä usko, että saan vastakaikua. Asia on ns. korkeamman kädessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paketointi kodin ulkopuolella?

Niin. En voi paketoida kotona, ettei lapset näe. He menevät niin myöhään nukkumaan.

Ap

Lopeta valehtelu, menet toiseen huoneeseen ja ovi kiinni, ja paketoit. Voiko aikuinen olla noin avuton ja saamaton. Jatka vielä, niin täältä menee viestejä lastensuojeluun. Et kykene huolehtimaan lapsistasi.

No en mene, sitten se ei olisi yllätys.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tähän mennessä olet sanonut, että vain sinun auttamisesi on tärkeää. Ei haittaa, vaikka pilaat lastesi elämän. Koska Sinulla on ollut vaikeaa

Totta kai se haittaa, mutta olen vain sanonut, että en jaksa murehtia sitä, eli sillälailla se ei haittaa. Että eläisin tyhjin silmin suorittaen vanhemmuutta, että voisin valehdella itselleni ja muille, että olen hyvä vanhempi. Mutta kyllä asia minua painaa, mutta toisaalta kaikissa vanhemmissa on jotain vikaa, en ole poikkeus. Pahinta on ehkä rakkaudentunteen puute, mutta sitä ei ollut äidillänikään, ja hän saa teidän kiitostaan, ja saisi, jos esittelisi täällä ajatuksiaan, tosin olen törmännyt muutamiin ketjuihin, joissa on äitini kaltainen ap joka saa moitteita, kun esitteli kasvatusmetodejaan. Olen keskeneräinen, sille nyt vain ei mahda mitään. Oli äitinikin, vaikkei tiedostanut sitä. Minä sentään tiedostan. Meille ei tule idyllistä hyvää joulua, kiitos minun (eikä mieskään osaa sellaista järjestää) mutta ilmeisesti se ei ole hyvän joulun edelletys, että on paljon perinteitä ja idyllisyyttä?

Ap

Hei,

Vilkaisin ketjua ja noita lähetysaikoja. Olet aloittanut valituksen eilen illalla, nyt jatkoit klo 8 ja olet ilmeisesti istunut siinni verkossa jatkuvasti siitä lähtien. Olisko aika tehdä jotain muuta kuin kirjoittaa valituksia? Ei oma eikä lasten joulumieli tuolla parane, vaikuttaa aika epäkypsän ihmisen marinalta.

Vierailija kirjoitti:

Millainen joulu on mielestäsi hyvä joulu? Et suinkaan ole luonut mieleesi jonkinlaista ihannekuvaa joulusta tyyliin Fanny ja Alexander? Muista, että se on vain elokuva eikä elokuva ole totta, vain ohjaajan päässä syntynyt kuvitelma jostakin ihanteellisesta. Yhdessäolo, jutustelu, lueskelu ja pitkään nukkuminen, siinä se!

Vähän siivousta, sitten joulukoristeita esille, ehkä kuusikin ja sen alle muutama paketti. Vielä hyvää ruokaa, useammalle päivälle jaoteltuna. Kaikkea ei tarvitse panna esille yhdellä kertaa. Pipareita ja torttuja kahvin kanssa. Ei siis mitään hirvittävää raatamista. Eikö mies ole mukana kuvioissa, kun tunnut sälyttävän omille harteillesi koko tunnelman luonnin. Ota myös lapset mukaan valmisteluun. Kun he ovat itse osallistuneet puuhiin, arvostavat he juhlaa aivan eri tavalla. Ja sinä itse, kaivaudu nyt sieltä masennuksen kuopasta esiin!

Lapsuudessani joulussa oli Fanny Ja Alexander-tyyppisiä piirteitä. Mutta äiti ei halunnut minua mukaan jouluvalmisteluihin, tai jos se kävi, niin moitti sitä, miten tein asiat. Mutta kyllähän siitä äidin luomasta tunnelmasta saattoi nauttiakin. Itse en kykene luomaan muille, ehkä juuri tuon trauman takia, että minua on moitittu ja se toinen henkilö on loistavasti luonut komeaa joulua ja taputtaa itseään päähän, kun on niin mainio. Ja sätti sellaista joulua, jonka mä max. nyt saisin aikaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen joulu on mielestäsi hyvä joulu? Et suinkaan ole luonut mieleesi jonkinlaista ihannekuvaa joulusta tyyliin Fanny ja Alexander? Muista, että se on vain elokuva eikä elokuva ole totta, vain ohjaajan päässä syntynyt kuvitelma jostakin ihanteellisesta. Yhdessäolo, jutustelu, lueskelu ja pitkään nukkuminen, siinä se!

Vähän siivousta, sitten joulukoristeita esille, ehkä kuusikin ja sen alle muutama paketti. Vielä hyvää ruokaa, useammalle päivälle jaoteltuna. Kaikkea ei tarvitse panna esille yhdellä kertaa. Pipareita ja torttuja kahvin kanssa. Ei siis mitään hirvittävää raatamista. Eikö mies ole mukana kuvioissa, kun tunnut sälyttävän omille harteillesi koko tunnelman luonnin. Ota myös lapset mukaan valmisteluun. Kun he ovat itse osallistuneet puuhiin, arvostavat he juhlaa aivan eri tavalla. Ja sinä itse, kaivaudu nyt sieltä masennuksen kuopasta esiin!

Kannattaa myös pitää mielessä kuinka Fannylle ja Aleksanderille käy...

Ap on päättänyt pettyä jouluunsa, olipa se millainen tahansa. Tuskin sitä voi auttaa mikään.

Miten heille käy? En muista sitä loppua.

Ap

Musta ihan oikeesti AP vaikuttaa siltä että oot masentunu. Voisitko käydä terveyskeskuksessa?

Vierailija kirjoitti:

Kerro ap, miksi lahjat pitää VIEDÄ PAKETOITAVAKSI muualle?? Etkö osaa paketoida, lahjapaperi ei paljon maksa, ja ne voi paketoida vaikka lehtiin, tulee ekologinen paketti.

Olet kyllä hoitoa vailla, tuttavalääkärin sanoin, et kuulosta normaalilta, ei tuo käytös ole normaalia.

Osaan paketoida, mutta minusta pilaisi idyllin, jos teen sen lasten tieten.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei,

 

Vilkaisin ketjua ja noita lähetysaikoja. Olet aloittanut valituksen eilen illalla, nyt jatkoit klo 8 ja olet ilmeisesti istunut siinni verkossa jatkuvasti siitä lähtien. Olisko aika tehdä jotain muuta kuin kirjoittaa valituksia? Ei oma eikä lasten joulumieli tuolla parane, vaikuttaa aika epäkypsän ihmisen marinalta.

Teepä nyt jotakin järkevää ja lopeta valittaminen, eikö täällä vaan pyörähdetä tortunpaiston lomassa?

Oot kyllä just semmonen "emmää" ja "eiku" tyyppi. Kaikki mitä sulle yritetään ehdottaa, käännät negatiiviseksi. Sussa ei ole kyllä ripaustakaan positiivisuutta jäljellä.

Omasta lapsuudesta muistan jouluna olleen parasta se, että sai lahjoja ja naurettiin, laulettiin ja rupateltiin koko perheen kesken.  Oltiin yhdessä.

En ole ikinä tykännyt pipareista, joulutortuista enkä kuivakakuista. Jätin ne lapsena suosiolla muille, vaikka kivaa niitä oli tehdä ja katsoa kun äiti tekee. Lanttu- ja porkkanalaatikkoa maistoin ekan kerran ehkä joskus yläasteella. Haudallakäymiset oli kaikkein "inhottavin" juttu, mutta isä teki siitäkin iloisen niin, että laittoi joulucd:n soimaan ja autossa laulettiin yhdessä.

Ruokailu on tullut ykkösjutuksi nyt vasta aikuisiällä. Odotan itse esikoistani ja haluan hänelle iloisen, raittiin ja lämpimän joulun. Lapset nurisee ja oudoksuu tottakai, heille se pakettien aukominen on nyt ykkösjuttu ja joulun kohokohta. Kyllä se siitä "paremmaksi" muuttuu (uskot tai et) ja näinä jouluina luot itse lapsiesi perinteet joita he tulevat vaalimaan aikuisiällä.

Tiedän, että väännät tästäkin jotain negatiivista, mutta fakta on se että sun pitäis avata oikeesti silmäsi ja olla äiti lapsillesi.

Haha. Jouluna on tarkoitus pitää hauskaa. Tehdä mitä huvittaa. Eikä mitään homeisia pakkojuttuja. Olet juuttunut siihen homeeseen ap.

Vierailija kirjoitti:

Musta ihan oikeesti AP vaikuttaa siltä että oot masentunu. Voisitko käydä terveyskeskuksessa?

No oon masentunut. Mutta se johtuu asioista. Ne ovatkin rempallaan, tai asenteeni, olisi ihmeellistä, jos en olisi masentunut. Olen terapiassa ja miehen kanssa on isoja myllerryksiä, ja itseni. Ne tietenkin kaikki vetävät mielialan ja tilanteen tällaiseksi. Mutta joo, oon aika loppu. Joulu on väsyttävää aikaa. Ja siis tuo miehen aikatauluilu vain tuli yllätyksenä ja alkoi tuntua pahalle, vaikka pahalle tuntui jo sitäkin ennen. Mies on menoja ansainnut, mutta ei tosiaan varoittanut edeltä. En kyllä olisi kenties jaksanut ajastaa jouluostoksia aikaisemmaksikaan, oon vain ajatellut, että näihin päiviin mahdutan sen, kun mulla on nyt useita vapaita tässä. Meillä ei oikein tuo puhe pelaa, minä puhun ja katkeruuksissani jäkätän (paha asia, tiedän) ja mies ei tarpeeksi puhu, ettei tule riitaa ja minä suutu. Mies kai vähän pelkää minua ja se on tosi kamalaa, koska en ole oikeasti julma ihminen. Oon vaan ollut kaikenlaisessa puristuksessa itseni kanssa. Ja miehellä on toisaalta ollut härän voimat. Tai niin oon luullut ja toivonut. Nyt mun terapian kautta olen alkanut pyytää keskustelua ja koittanut saada miestä puhumaan enemmän siitä, mitä hän tuntee. Luulin, että mies ilmanmuuta kertoisi, jos tuntee jotain negaa, minkä haluaa minun tietävän, mutta ei ole kyennyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Oot kyllä just semmonen "emmää" ja "eiku" tyyppi. Kaikki mitä sulle yritetään ehdottaa, käännät negatiiviseksi. Sussa ei ole kyllä ripaustakaan positiivisuutta jäljellä.

Omasta lapsuudesta muistan jouluna olleen parasta se, että sai lahjoja ja naurettiin, laulettiin ja rupateltiin koko perheen kesken.  Oltiin yhdessä.

En ole ikinä tykännyt pipareista, joulutortuista enkä kuivakakuista. Jätin ne lapsena suosiolla muille, vaikka kivaa niitä oli tehdä ja katsoa kun äiti tekee. Lanttu- ja porkkanalaatikkoa maistoin ekan kerran ehkä joskus yläasteella. Haudallakäymiset oli kaikkein "inhottavin" juttu, mutta isä teki siitäkin iloisen niin, että laittoi joulucd:n soimaan ja autossa laulettiin yhdessä.

Ruokailu on tullut ykkösjutuksi nyt vasta aikuisiällä. Odotan itse esikoistani ja haluan hänelle iloisen, raittiin ja lämpimän joulun. Lapset nurisee ja oudoksuu tottakai, heille se pakettien aukominen on nyt ykkösjuttu ja joulun kohokohta. Kyllä se siitä "paremmaksi" muuttuu (uskot tai et) ja näinä jouluina luot itse lapsiesi perinteet joita he tulevat vaalimaan aikuisiällä.

Tiedän, että väännät tästäkin jotain negatiivista, mutta fakta on se että sun pitäis avata oikeesti silmäsi ja olla äiti lapsillesi.

Tosi kiva nähdä tuollainen asenne, lapsesi tulee tykkäämään teidän jouluistanne ja sinusta!