Millainen ihminen haluaa asua kaupungin keskustassa? Laiska?

Varmaan kohtalaisen varakas joka haluaa että kaikki on lähellä.

Laiska? Sanoisin, että päinvastoin!

Keskustassa asuu ihmisiä, joilla on aktiivinen sosiaalinen elämä. Kahvilat, ravintolat, teatterit, baarit ja ylipäätänsä kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä ja niitä myös käytetään ahkerasti.

Autoa omistamaton, palveluiden lähelle haluava. On sen mummonkin parempi asua keskustassa kuin mettän keskellä rasittamassa muuta sukua kun kaupoille ja sairaalalle pitää päästä.

Kaupungin keskustassa asuvat ihmiset ovat aktiivisia ihmisiä, jotka nauttivat kaupungin vilinästä ja haluavat osallistua paljon erilaisiin tapahtumiin.

Millainen ihminen oikein kyselee tälläistä, jotenkin yksinkertainen. Mä en esim koskaan voisi asua maalla. Mutta mulle on ihan itsestään selvää, että joku toinen haluaa.

Sinkut. Helppo käydä baareissa ja myös kuntosalikin on lähellä (joo toki se mahis on lähiöissäki). En vaan näe mitään syytä asua kauempana. Se raha minkä säästäis vuokrassa, menisi kauempana asuessa bussilippuun.

Mä olin paljon aktiivispi kun asuin keskustassa, nykyään taajamassa iltalenkin jälkeen en jaksa kuin sohvalla hengailla, kun lähellä ei oo mitään.

Tässä kaupungissa keskustassa asuu yksi top-10 rikkain ja älyttömän touhukas äijä. Siksi onkin rikas. 

Laiska varmaan ei, päinvastoin.

Sanoisin ehkä autoton (todennäköisimmin ideologisista syistä tai siksi, ettei koe tarpeelliseksi) ja kohtalaisen varakaskin (tai vaihtoehtoisesti henkilö, joka ei pistä asumisväljyydelle niin paljon painoarvoa kuin sille, että pääsee kävellen ydinkeskustaan.)

laiskaksi en sanoisi, koska aika usein nykyään työpaikat ovat muualla kuin keskustassa ja melkein pääasiassa lasten harrastukset ovat muualla kuin keskustassa ja voivat olla lähiöiden kesken hyvinkin eripuolilla kaupunkia: Esimerkiksi Helsingissä Fudista Pirkkolassa - voimistelua Myllypurossa. Näihin kulkeminen vaatii suunnitelmallisuutta ja aikaa, koska keskustassa on aina ruuhkaa ja kestää aikansa ennen kuin pääsee edes (ruuhkaisille kehäteille). Viimeisin ei tietenkään koske lapsettomia.

Lapsettomana ja rikkaampana asuisin varmasti. Ja lapset siis eivät mitenkään poissulje asumista keskustassa, mutta lasten kanssa haluan asua väljästi ja oman pihan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin paljon aktiivispi kun asuin keskustassa, nykyään taajamassa iltalenkin jälkeen en jaksa kuin sohvalla hengailla, kun lähellä ei oo mitään.

*aktiivisempi

Minä ainakin aktivoiduin keskustaan muuttoni jälkeen: auto meni myyntiin ja siirryin julkisen liikenteen tyytyväiseksi käyttäjäksi. Hyöty- ja muunkin liikunnan lisäämisen seurauksena painokin on pudonnut yli 20 kg! Eihän kaikki keskustassa viihdy, mutta minä en enää muualle kaipaa :)

Mä rakastan kaupunkia, sen ääntä ja elämää, ja sitä että saa olla oma itsensä. 

Mä oon asunut nyt reilu vuoden ihan ytimessä ja ei ole mitään parempaa paikkaa asua. Kaikki on lähellä, joka puolelle on lyhyt matka ja ei tarvitse varata aina puolta tuntia matkoihin, kun näkee esim. kaveria kaupungilla. Lisäksi baareista on helppo kävellä kotiin kun on muutaman minuutin matka, eikä tarvitse taksia maksella. Monta ruokakauppaa lähellä, samoin kun kaikki vaatekaupat. Sama pätee ravintoloissa: jos ei jaksa tehdä kotona ruokaa niin ei tarvitse kauas lähteä ravintolaan. Olenko siis laiska? Hmm, korkeintaan mukavuudenhaluinen ;) Lisäksi olen sosiaalinen ja viihdyn ihmisten parissa (kun kysyit millainen ihminen asuu keskustassa). -N21

Vierailija kirjoitti:

Laiska? Sanoisin, että päinvastoin!

Keskustassa asuu ihmisiä, joilla on aktiivinen sosiaalinen elämä. Kahvilat, ravintolat, teatterit, baarit ja ylipäätänsä kaikki palvelut ovat kävelymatkan päässä ja niitä myös käytetään ahkerasti.

Tämä pitää paikkaansa ainakin meidän tapauksessamme. Emme halua, että kaupungilla käyminen on joki n erityinen projekti. Haluan voida käydä kahvilassa tai taidenäyttelyssä kotimatkalla.

Vapaaehtoisesti lapseton keskiluokkainen hipsteri.

Itse asiaa miettimättä tulee mieleeni, että Suomessa on paljon näitä keskuudestaan suurimpien syntisten eli laiskojen etsijiä! Joka asiaa pitää yrittää selittää laiskuudella, kun itse ollaan niin niin ahkeria ja kunnollisia elämän suorittajia. Helppoa ja mukavaahan ei saa olla ikinä missään asiassa, koska se on syntiä.

Minä. Olen koko aikuisikäni asunut keskustassa. Lapsiakin on ja se auto, jolla käydään marketissa ja sukuloimassa. Lapset ovat vielä pieniä, joten ei tässä kamalasti muualla käydä kuin töissä (jonne muuten voin kävellä, koska asutaan keskustassa). Paritalokin löytyy ja oma piha, joten ei siitäkään ole tarvinnut tinkiä. Ihan mahtavaa silti, kun kaikki löytyy läheltä ja kävellen pääsee miltei joka paikkaan. Jos tulee lasten kanssa tylsää, niin aina löytyy jotakin tekemistä läheltä.

En tiedä puhuttuinko tässä nyt pelkästään suurkaupungin keskustassa asumisesta, mutta voin vastata näin pikkukaupungin keskustaan muuttaneena.

Itse ainakin olen aktivoitunut keskustaan muuton jälkeen. Aiemmin asuin 16km päässä keskustasta, enkä omista autoa. Kuljin bussilla aina työmatkan ja ainoa lähellä oleva sivistys oli 5km päässä oleva siwa.

Töistä tultuani en tehnyt juuri mitään, koska kaikki oli niin kaukana ja lekkeileminen ei nyt vaan jaksa kiinnostaa loputtomiin.

Viime kesänä taisin kahdesti käydä siwalla kävellen.

Nyt taas tässä keskustassa asuen kaikki on 3km säteellä. Ruoka kauppaan on 500m. Joka päivä käyn jossain: kaupassa, uimassa, kirjastossa jne ja täytyy kävellä vähintään se 500m

Upp

Rakastan kaupungin vilinää. Pikemmin ekstroverit viihtyy kaupungissa kuin laiskat.

Elämä on helppoa palvelujen äärellä. Vapaa-ajan tekemistä löytyy, aina voi sunnuntaikävelyllä poiketa johonkin museoon käymään. On helppo tavata ystäviä, lähimmät kahvilat ovat viiden minuutin kävelymatkan päässä. Työmatkoihin ja tarhamatkoihin menee alta viisitoista minuuttia. Pääsen kävellen melkein joka paikkaan, minne olen menossa.

Pidän myös ihmisistä, ja siitä, että ympärillä tapahtuu asioita. Koen vain rikastuttavana asiana sen, että kaupunkikuvassa näkyy eri kulttuurisia ihmisiä.  Tarkkailijalle sopivaa olla kaiken keskellä, samalla kuitenkin huomaamaton. Kokoajan on jotain tutkittavaa tai katsottavaa, ihmiset kertovat tarinoita pukeutumisellaan, tavallaan olla. 

Luontoakin löytyy ympäriltä vaikka kuinka paljon, jos osaa nähdä. Puutarhaan joutuu tosin ostamaan pääsylipun, mutta sitten voikin vain nauttia olostaan. Kokonainen saarikin löytyy melko läheltä meitä, ei ole harvinaista että välillä olemme ainoat ihmiselävät koko saaressa.

Hetkeäkään en ole katunut keskustaan muuttoa.