Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Alkoholisoidun yksinäisyydestä... :(

Vierailija
17.12.2015 |

Alkaa vituttaa oikein kunnolla kun mietin asiaa. Ihan omasta syystä olen yksin, kuka nyt tällaista juoppoa haluaa kattoa. Mieskin vaan juoksee kylillä, paskat välittää musta.
Mulla ei ole mitään muuta kuin viina, se ei koskaan petä eikä jätä yksin. Se tuo iloa mun elämään.
Tämä nyt vaan piti saada sanottua. Ei mulla muuta.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voit alkoholisoitua mun kansa, jos haluat (olen mies).

Vierailija
2/7 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vitun alkoholistit. Miksi näitä loisia pitää yhteiskunnan elättää?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No missä päin vaikutat? Voitais vetää perseet taas huomenna

Vierailija
4/7 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sulla kuitenkin on mies? Mitä sä oikein vingut?

Vierailija
5/7 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vitun alkoholistit. Miksi näitä loisia pitää yhteiskunnan elättää?

 

Mä elätän itseni joten haista kuule iso läjä paskaa

Vierailija
6/7 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Densoilla on aina joku hyvä syy juoda. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
17.12.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Join the club. Tai ei se mikää klubi ole vaan maanpäällinen helvetti. Ja tässä puhun nyt yksinäisyydestä, alkoholin liikanautiskelu on pientä piperystä siihen verrattuna.

 

Terv, Entinen superkaunis sosiaalinen akateemisesti koulutettu luova nainen. Tämänhetkinen tilanne: Lapsuuden traumoja ei karkuun pääse kun ei edes muista mitä on tapahtunut. Jotain mikä aiheuttaa muistiongelmia ja paniikkihäiriötä ajoittain ja ajoittain ahdistusta. Toisinaan olo kohenee ja tuntuu, että pääsen taas jaloilleni, mutta kompastun siinä kohtaa kun luulen yhteiskunnan auttavan minut töihin/alkuun/kuntouttavaan työhön.

 

Ulkonäkö muuttui rumaksi ja lihavaksi, ja häpeän itseäni niin paljon, etten ole näyttäytynyt entisille kaveeilleni/ystävillekkään vuosiin. Ei pelkästään ulkonäkö, vaan myös elämäntyyli yms. Ja olen äärettömän yksinäinen. Käyn sillointällöin lähiräkälöissä, muihin en kehtaa mennä. Yksinäisyys iskee pahiten juuri joulun ja juhannuksen aikoihin. Ihmismieli on jännä paikka ja inhimillisenä ihmisenä minä itse olen valinnut yksinäisyyteni. Vaikkakin kaipaisin enemmän kuin mitään muuta edes yhden ihmisen elämääni, ketä edes kiinnostaisi olenko elossa. On yllättävän tärkeää saada olla tärkeä jollekkin. en tarkoita edes parisuhdetta vaan ystävää. 

 

Mutta itse olen häkkini lukinnut ja täällä itken ja marisen ja ulvon. ei vaan, esitän aina hymyilevää jne.. vaikka tiedän, että olemuksestani paistaa saamattomuus ja epätoivo. Ihmisraunioksi en halua vielä tunnustautua. Uskottelen usein, että vielä nousen kuin Feeniks-lintu. Ja nousenkin. Tavoitteena onnellisuuden tunne perusolemuksessa.

 

Notta ei muuta kuin kippis! Ongelma on muualla kun pullossa, joten jos siltä tuntuu, juo vaan.