Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Vierailija kirjoitti:
Jos äitiys tuntuu raskaalta kannattaa lukea tämä
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c1bbbe91-0602-47ff-afe7-082f…
Mihin tääkin tyrkky nyt taas liittyy?
Raskainta äitiydessä on jatkuva haukkuminen ka syyllistäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse rakennettu häkki. Siinä syy. Woke, feminismi, epätasa-arvo, yms, yms, lista on pitkä minkälaisen muurin suomalaiset naiset on ihan itse itselleen rakentanut.
Nim: todellisen tasa-arvon ja perinteisten arvojen kunnioittaja.
Tästä uutisoitiin vähän aikaa sitten, että "tasa-arvoisimmissa" maissa on "yllättäen" äidit väsyneempiä. Mitä yllättävää siinä on. Jos naisen pitää äitihommien lisäksi tehdä täyttä päivää kodin ulkopuolella töissä, tottakai se väsyttää enemmän kuin muissa maissa, joissa nainen hoitaa vain ne äitihommat. Eikä käy töissä.
Sitä ei vaan saa sanoa ääneen. Itse rakennettu häkki. Tuplaten töitä.
Kyllä lapseton pariskunta elää huomattavasti leveämmän kuin lapsiperhe. Me saamme vajaa 200 e lapsilisä kuussa tukia. Kyllä kahteen lapseen menee aika paljon enemmän rahaa kuussa, eli ei tässä nyt ihan rikastumaam pääse. Harvoin on varaa itselle mitään hankkia. Kaikkeen menee enemmän rahaa kuin lapsettomalla kun samalla palkalla pitää lapsikin elättää. Lapsi tarvitsee joka vuosi isompia vaatteita, kenkiä, pakollisia urheiluvälineitä koulua varten, naamiaisasut koulua varten, älypuhelimen (sekin on pakollinen koulua varten, kun lapsellakin pitää olla oma Wilma siinä), puhelinliittymän. Sitten on ei pakolliset menot, kuten harrastukset. Lomamatka on huomattavasti kalliimpi lasten kanssa kuin ilman, joten niitä lomareissuja ei kovin usein ole.
Ei ole ilmaista perhe-elämä. Ihan itse maksan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitiys tuntuu raskaalta kannattaa lukea tämä
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/c1bbbe91-0602-47ff-afe7-082f…
Mihin tääkin tyrkky nyt taas liittyy?
Raskainta äitiydessä on jatkuva haukkuminen ka syyllistäminen.
Oletko ihan varma ettei vaan raskainta olisi olla aina oikeassa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapseton pariskunta elää huomattavasti leveämmän kuin lapsiperhe. Me saamme vajaa 200 e lapsilisä kuussa tukia. Kyllä kahteen lapseen menee aika paljon enemmän rahaa kuussa, eli ei tässä nyt ihan rikastumaam pääse. Harvoin on varaa itselle mitään hankkia. Kaikkeen menee enemmän rahaa kuin lapsettomalla kun samalla palkalla pitää lapsikin elättää. Lapsi tarvitsee joka vuosi isompia vaatteita, kenkiä, pakollisia urheiluvälineitä koulua varten, naamiaisasut koulua varten, älypuhelimen (sekin on pakollinen koulua varten, kun lapsellakin pitää olla oma Wilma siinä), puhelinliittymän. Sitten on ei pakolliset menot, kuten harrastukset. Lomamatka on huomattavasti kalliimpi lasten kanssa kuin ilman, joten niitä lomareissuja ei kovin usein ole.
Ei ole ilmaista perhe-elämä. Ihan itse maksan.
Ja mitkä noista asioista tuli sinulle yllätyksenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluikäisten vanhempana koen raskaaksi jatkuvan Wilma viestien tulvan ja niihin reagoimisen. Milloin on mitäkin keskusteluaikaa varattava, on propäiviä (johon pitää muistaa hankkia karkkia, naamiaisasua tms.), milloin on luistelua tai hiihtoa, uimista. On lippua ja lappua täytettäväksi. Lupakyselyjä. Hammaslääkärikäynnit ja koululääkärikäynti jossa vanhemman pitää olla mukana. Kaverisynttäreitä jatkuvasti ja sen lisäksi muita lastenjuhlia.
Mulla meni pieleen kaikista tärkeimmän vaatimuksen suhteen jo aivan alussa eli hankin lapset liian nuorena, ensimmäisen sain jo 20-vuotiaana eikä ollut paljon rahaa itsellä eikä mieskään ollut mua vanhempi tai rikkaampi. Joten enää en voi onnistua yhteiskunnallisten odotusten noudattamisessa, sen suhteen voin huoletta huokaista ja keskittyä vain siihen, että teen kaikessa parhaani lasten kasvatuksessa ja rakastan heitä tarpeeksi. Täydellinen äiti en enää mitenkään voi olla eikä sillä ole minulle väliä. Jos on tapana kokea suorituspaineita, kannattaa lapset hankkia liian nuorena niin pääsee kerralla kaikista paineista ja pääsee asemastaan yllättämään aina vain positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapseton pariskunta elää huomattavasti leveämmän kuin lapsiperhe. Me saamme vajaa 200 e lapsilisä kuussa tukia. Kyllä kahteen lapseen menee aika paljon enemmän rahaa kuussa, eli ei tässä nyt ihan rikastumaam pääse. Harvoin on varaa itselle mitään hankkia. Kaikkeen menee enemmän rahaa kuin lapsettomalla kun samalla palkalla pitää lapsikin elättää. Lapsi tarvitsee joka vuosi isompia vaatteita, kenkiä, pakollisia urheiluvälineitä koulua varten, naamiaisasut koulua varten, älypuhelimen (sekin on pakollinen koulua varten, kun lapsellakin pitää olla oma Wilma siinä), puhelinliittymän. Sitten on ei pakolliset menot, kuten harrastukset. Lomamatka on huomattavasti kalliimpi lasten kanssa kuin ilman, joten niitä lomareissuja ei kovin usein ole.
Ei ole ilmaista perhe-elämä. Ihan itse maksan.
Eipä sitä onnea kaikki rahassa mittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kouluikäisten vanhempana koen raskaaksi jatkuvan Wilma viestien tulvan ja niihin reagoimisen. Milloin on mitäkin keskusteluaikaa varattava, on propäiviä (johon pitää muistaa hankkia karkkia, naamiaisasua tms.), milloin on luisteluaai hiihtoa, uimista. On lippua ja lappua täytettäväksi. Lupakyselyjä. Hammaslääkärikäynnit ja koululääkärikäynti jossa vanhemman pitää olla mukana. Kaverisynttäreitä jatkuvasti ja sen lisäksi muita lastenjuhlia.
Normaalia. Ei se lapsiarki kai lomailua pitänytkään olla? Mikä siinä on että someviestejä naiset kyllä jaksaa, mutta wilma aiheuttaa loppuunpalamista? Synttärit voi helpolla ulkoistaa eikä se nyt niin kallistakaan ole. Pitää muistaa hankkia karkkia?!? Lapsen tehtävä on meillä muistaa karkkinsa. Kaverisynttärien lahjatkin hakee ihan itse sillä aikaa kun minä teen ruokaostokset. Vuodessa on 220 arkipäivää, kuinka monta päivää nuo luettelemasi asiat vievät? Kauan aikaa vuodessa vietät puhelimella? Lasten asiat tulisi olla tärkeämpiä kuin some.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni pieleen kaikista tärkeimmän vaatimuksen suhteen jo aivan alussa eli hankin lapset liian nuorena, ensimmäisen sain jo 20-vuotiaana eikä ollut paljon rahaa itsellä eikä mieskään ollut mua vanhempi tai rikkaampi. Joten enää en voi onnistua yhteiskunnallisten odotusten noudattamisessa, sen suhteen voin huoletta huokaista ja keskittyä vain siihen, että teen kaikessa parhaani lasten kasvatuksessa ja rakastan heitä tarpeeksi. Täydellinen äiti en enää mitenkään voi olla eikä sillä ole minulle väliä. Jos on tapana kokea suorituspaineita, kannattaa lapset hankkia liian nuorena niin pääsee kerralla kaikista paineista ja pääsee asemastaan yllättämään aina vain positiivisesti.
Yksikään suomalainen ei noudata kaikkia suosituksia, oli sitten lapsia tai ei. Oot varmasti hyvä äiti kun keskityt lapsiin, etkä muiden odotuksiin.
Äitinä olo on vaativaa mutta hyvin antoisaa nimimerkillä vanhemmalla iällä saanut pojan josta hyvin ylpeä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapseton pariskunta elää huomattavasti leveämmän kuin lapsiperhe. Me saamme vajaa 200 e lapsilisä kuussa tukia. Kyllä kahteen lapseen menee aika paljon enemmän rahaa kuussa, eli ei tässä nyt ihan rikastumaam pääse. Harvoin on varaa itselle mitään hankkia. Kaikkeen menee enemmän rahaa kuin lapsettomalla kun samalla palkalla pitää lapsikin elättää. Lapsi tarvitsee joka vuosi isompia vaatteita, kenkiä, pakollisia urheiluvälineitä koulua varten, naamiaisasut koulua varten, älypuhelimen (sekin on pakollinen koulua varten, kun lapsellakin pitää olla oma Wilma siinä), puhelinliittymän. Sitten on ei pakolliset menot, kuten harrastukset. Lomamatka on huomattavasti kalliimpi lasten kanssa kuin ilman, joten niitä lomareissuja ei kovin usein ole.
Ei ole ilmaista perhe-elämä. Ihan itse maksan.
Eipä sitä onnea kaikki rahassa mittaa.
Mitään onnea ei mitata rahassa. Olen köyhä vanhempi, mutta elämä on hyvää. En usko että voisin olla paljoa tyytyväisempi. Katto pään päällä, ruokaa, vaatteita, tarvittavat harrastustavarat itselle ja lapsille. Mitä muuta pitäisi edes olla? Matkustelua? Joskus jos tekee mieli matkustelen, ehkä kerran viidessä vuodessa. Mitä enemmän haluaa, sitä enemmän täytyy tehdä ja se on lasten kanssa vietetystä ajasta pois. Onnellisuus on musta osittain valinta, kuten kiire. Aika vähän täällä on pakko tehdä, moni vaan valitsee tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapseton pariskunta elää huomattavasti leveämmän kuin lapsiperhe. Me saamme vajaa 200 e lapsilisä kuussa tukia. Kyllä kahteen lapseen menee aika paljon enemmän rahaa kuussa, eli ei tässä nyt ihan rikastumaam pääse. Harvoin on varaa itselle mitään hankkia. Kaikkeen menee enemmän rahaa kuin lapsettomalla kun samalla palkalla pitää lapsikin elättää. Lapsi tarvitsee joka vuosi isompia vaatteita, kenkiä, pakollisia urheiluvälineitä koulua varten, naamiaisasut koulua varten, älypuhelimen (sekin on pakollinen koulua varten, kun lapsellakin pitää olla oma Wilma siinä), puhelinliittymän. Sitten on ei pakolliset menot, kuten harrastukset. Lomamatka on huomattavasti kalliimpi lasten kanssa kuin ilman, joten niitä lomareissuja ei kovin usein ole.
Ei ole ilmaista perhe-elämä. Ihan itse maksan.
Ja mitkä noista asioista tuli sinulle yllätyksenä?
Ei tullut yllätyksenä. Joku vaan täällä väitti että olisi ilmaista. Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluikäisten vanhempana koen raskaaksi jatkuvan Wilma viestien tulvan ja niihin reagoimisen. Milloin on mitäkin keskusteluaikaa varattava, on propäiviä (johon pitää muistaa hankkia karkkia, naamiaisasua tms.), milloin on luisteluaai hiihtoa, uimista. On lippua ja lappua täytettäväksi. Lupakyselyjä. Hammaslääkärikäynnit ja koululääkärikäynti jossa vanhemman pitää olla mukana. Kaverisynttäreitä jatkuvasti ja sen lisäksi muita lastenjuhlia.
Normaalia. Ei se lapsiarki kai lomailua pitänytkään olla? Mikä siinä on että someviestejä naiset kyllä jaksaa, mutta wilma aiheuttaa loppuunpalamista? Synttärit voi helpolla ulkoistaa eikä se nyt niin kallistakaan ole. Pitää muistaa hankkia karkkia?!? Lapsen tehtävä on meillä muistaa karkkinsa. Kaverisynttärien lahjatkin hakee ihan itse sillä aikaa kun minä teen ruokaostokset. Vuodessa on 220 arkipäivää, kuinka monta päivää nuo luettelemasi asiat vievät? Kauan aikaa vuodessa vietät puhelimella? Lasten asiat tulisi olla tärkeämpiä kuin some.
Ei noista pikkukoululaisista ole noita itse hoitamaan. Äidin ne on hoidettava. Enkä edes harrasta somea. Minulla on vain Whatsapp.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluikäisten vanhempana koen raskaaksi jatkuvan Wilma viestien tulvan ja niihin reagoimisen. Milloin on mitäkin keskusteluaikaa varattava, on propäiviä (johon pitää muistaa hankkia karkkia, naamiaisasua tms.), milloin on luisteluaai hiihtoa, uimista. On lippua ja lappua täytettäväksi. Lupakyselyjä. Hammaslääkärikäynnit ja koululääkärikäynti jossa vanhemman pitää olla mukana. Kaverisynttäreitä jatkuvasti ja sen lisäksi muita lastenjuhlia.
Normaalia. Ei se lapsiarki kai lomailua pitänytkään olla? Mikä siinä on että someviestejä naiset kyllä jaksaa, mutta wilma aiheuttaa loppuunpalamista? Synttärit voi helpolla ulkoistaa eikä se nyt niin kallistakaan ole. Pitää muistaa hankkia karkkia?!? Lapsen tehtävä on meillä muistaa karkkinsa. Kaverisynttärien lahjatkin hakee ihan itse sillä aikaa kun minä teen ruokaostokset. Vuodessa on 220 arkipäivää, kuinka monta päivää nuo luettelemasi asiat vievät? Kauan aikaa vuodessa vietät puhelimella? Lasten asiat tulisi olla tärkeämpiä kuin some.
Ei noista pikkukoululaisista ole noita itse hoitamaan. Äidin ne on hoidettava. Enkä edes harrasta somea. Minulla on vain Whatsapp.
Vielä jatkan, kun en illalla enää ehtinyt, kun oli parempaa tekemistä kuin tänne kirjoittelu. En väitä palavani loppuun Wilma viesteistä, mutta myös mieheni (joka ei edes meidän yhteisestä sopimuksesta hoida wilma-asiota (Ellen erikseen pyydä)), stressaantuu välillä Wilma viestien paljoudesta. Kyllä niitä silloin tulee liikaa. En tiedä miten muilla,mutta jos olen unohtanut jonkin asian, niin ei lapset sitä hoida, se vaan sitten jää hoitamatta. Minä en ymmärrä miksi koulussa pitää olla jatkuvasti karkkipäiviä. En edes haluaisi lasteni syövän niin usein karkkeja. Ja sitten kun lapset vielä vertailevat jopa karkkejaan. Huoh. Kaiken muun lisäksi. Sitten on lelupäivät, jossa lapset pääsevät vertailemaan lelujaan. Naamiaiset vähintään kaksi kertaa vuodessa ja niihin pitäisi asut hankkia. Sitten sinne Wilmaan tulee kaikkea jonninjoutavaa löpinää siitä mitä vanhempien tulee muistaa esimerkiksi suojatien ylityksestä. Niin kuin sellaisia ei itse ymmärtäisi ajatella. Eikä minua kiinnostaisi tehdä mitään opseja ja käydä keskusteluissa. Nekin kun järjestetään silloin kun olen töissä ja vielä kaiken lisäksi käyn töissä naapurikaupungissa.
Ne kaverisynttäritkutsutkin tulevat yleensä niin lyhyellä varoitusajalla että kyllä minä joudun käymään erikseen kaupassa lahjaa varten. Kai omat lapseni ovat kovin suosittuja, kun kutsuja tulee myös minulle täysin vierailta lapsilta, jotka eivät ole edes samalla luokalla. Näitä on siis meillä välillä useatkin kuukaudessa. Ja jotkut vanhemmat järjestävät erikseen myös ylimääräisiä lasten juhlia. Lisäksi tietenkin muut kaveritapaamiset ja pienemmän kanssa niiden sopimiset vanhempien kesken.
Mutta kyllä minulle tulee ulkoa päin vaikka mitä vaatimuksia. Ihan vaikka päättäisi olla ottamatta paineita, niin kyllä niitä vaan vyöryy niskaan. Omassa lapsuudessa opettaja kertoi oppilaille mitä milloinkin tapahtuu. Nyt kaikki on wilmassa ja aikuinen joutuu huolehtimaan.
Ja minä en käytä somea, joten sieltä en hanki paineita itselleni. En ole koskaan käyttänyt.
Minä jäin pariksi vuodeksi kotiin, kun lapset oli alakoulussa. Se viestimäärä, juokseminen ja kesälomien järjestäminen ja muu oli niin ylikäyvää, että mieluummin sitten keskityin kokonaan siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluikäisten vanhempana koen raskaaksi jatkuvan Wilma viestien tulvan ja niihin reagoimisen. Milloin on mitäkin keskusteluaikaa varattava, on propäiviä (johon pitää muistaa hankkia karkkia, naamiaisasua tms.), milloin on luisteluaai hiihtoa, uimista. On lippua ja lappua täytettäväksi. Lupakyselyjä. Hammaslääkärikäynnit ja koululääkärikäynti jossa vanhemman pitää olla mukana. Kaverisynttäreitä jatkuvasti ja sen lisäksi muita lastenjuhlia.
Normaalia. Ei se lapsiarki kai lomailua pitänytkään olla? Mikä siinä on että someviestejä naiset kyllä jaksaa, mutta wilma aiheuttaa loppuunpalamista? Synttärit voi helpolla ulkoistaa eikä se nyt niin kallistakaan ole. Pitää muistaa hankkia karkkia?!? Lapsen tehtävä on meillä muistaa karkkinsa. Kaverisynttärien lahjatkin hakee ihan itse sillä aikaa kun minä teen ruokaostokset. Vuodessa on 220 arkipäivää, kuinka monta päivää nuo luettelemasi asiat vievät? Kauan aikaa vuodessa vietät puhelimella? Lasten asiat tulisi olla tärkeämpiä kuin some.
Ei noista pikkukoululaisista ole noita itse hoitamaan. Äidin ne on hoidettava. Enkä edes harrasta somea. Minulla on vain Whatsapp.
Vielä jatkan, kun en illalla enää ehtinyt, kun oli parempaa tekemistä kuin tänne kirjoittelu. En väitä palavani loppuun Wilma viesteistä, mutta myös mieheni (joka ei edes meidän yhteisestä sopimuksesta hoida wilma-asiota (Ellen erikseen pyydä)), stressaantuu välillä Wilma viestien paljoudesta. Kyllä niitä silloin tulee liikaa. En tiedä miten muilla,mutta jos olen unohtanut jonkin asian, niin ei lapset sitä hoida, se vaan sitten jää hoitamatta. Minä en ymmärrä miksi koulussa pitää olla jatkuvasti karkkipäiviä. En edes haluaisi lasteni syövän niin usein karkkeja. Ja sitten kun lapset vielä vertailevat jopa karkkejaan. Huoh. Kaiken muun lisäksi. Sitten on lelupäivät, jossa lapset pääsevät vertailemaan lelujaan. Naamiaiset vähintään kaksi kertaa vuodessa ja niihin pitäisi asut hankkia. Sitten sinne Wilmaan tulee kaikkea jonninjoutavaa löpinää siitä mitä vanhempien tulee muistaa esimerkiksi suojatien ylityksestä. Niin kuin sellaisia ei itse ymmärtäisi ajatella. Eikä minua kiinnostaisi tehdä mitään opseja ja käydä keskusteluissa. Nekin kun järjestetään silloin kun olen töissä ja vielä kaiken lisäksi käyn töissä naapurikaupungissa.
Ne kaverisynttäritkutsutkin tulevat yleensä niin lyhyellä varoitusajalla että kyllä minä joudun käymään erikseen kaupassa lahjaa varten. Kai omat lapseni ovat kovin suosittuja, kun kutsuja tulee myös minulle täysin vierailta lapsilta, jotka eivät ole edes samalla luokalla. Näitä on siis meillä välillä useatkin kuukaudessa. Ja jotkut vanhemmat järjestävät erikseen myös ylimääräisiä lasten juhlia. Lisäksi tietenkin muut kaveritapaamiset ja pienemmän kanssa niiden sopimiset vanhempien kesken.
Mutta kyllä minulle tulee ulkoa päin vaikka mitä vaatimuksia. Ihan vaikka päättäisi olla ottamatta paineita, niin kyllä niitä vaan vyöryy niskaan. Omassa lapsuudessa opettaja kertoi oppilaille mitä milloinkin tapahtuu. Nyt kaikki on wilmassa ja aikuinen joutuu huolehtimaan.
Ja minä en käytä somea, joten sieltä en hanki paineita itselleni. En ole koskaan käyttänyt.
Olen samaa mieltä Wilma-viesteistä. Ne kuormittavat monesta syystä: tieto on myöhässä, eikä sitä ehdi ajoissa lukea. Opettajaa ei saa kiinni puhelimitse. Tuntimerkinnät ovat passiivista viestintää, ja toisinaan väärin esim opiskelu väline puuttuu: opettaja ei ole antanut oppilaalle vihkoa, koska tämä ollut pois kun ne jaettu. Joka asiasta ei viitsi/jaksa alkaa naputtelemaan viestiä, että miksi tämä merkintä näin jne. Lasta ei aina kuunnella tunnilla, vaikka tällä olisi liikunnassa jalka kipeä tai muuta. Eli viestintä opettajan ja lapsen välillä heikompaa.
Lisäksi, tämä on jotain piiloagressiota naisia kohtaan, koska näillä järjestelmillä on naisten nimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse rakennettu häkki. Siinä syy. Woke, feminismi, epätasa-arvo, yms, yms, lista on pitkä minkälaisen muurin suomalaiset naiset on ihan itse itselleen rakentanut.
Nim: todellisen tasa-arvon ja perinteisten arvojen kunnioittaja.Suomessa hyvin harva mies pystyy tai haluaa maksaa koko perheen elatuksen, siis myös sen tulottoman vaimon osalta koko tämän loppuelämän. Miehet vaativat naisilta perinteisiä sukupuolirooleja, mutta itse eivät kuitenkaan tee omaa osaansa.
Kuinka moni on miehen kanssa tästä puhunut? Kuinka moni nainen on valmis olemaan vain kotona, tehden kotitöitä, sitä kun pidetään epätasa-arvoisena ja vanhanaikaisena?
Meillä on tällainen vanhanaikainen systeemi. Miehelle ajatus kotiäidistä (-rouvasta) sopii hyvin. Se tarkoittaa myös, että miehen ei tarvitse tehdä kotitöitä (no joskus jotain, esim lumitöitä, mutta siihenkin hänellä on kone sentään).
Miehelle ei siis mitään ongelmaa tässä. Mä hoidan lapset ja kodin ja hän saa tehdä uraa. Yksi pankkitili johon molemmilla käyttöoikeus. Eikä hän kysele mihin olen rahaa sieltä ottanut.
Sanot, että hoidat lapset. Minkä ikäinen olet, kun nuorinkin lapsista täyttää 18 vuotta? Mitä sitten teet loppuelämän? Entä jos mies väsähtää, joutuu työttömäksi, haluaa kouluttautua uuteen ammattiin tai muuten tehdä lyhyempää päivää?
Oma mies on sen verran pienituloinen, että hänen palkalla ei perhettä olisi elätetty. Eikä hän siihen yksin olisi ruvennutkaan, sillä hänellä ei olisi ollut rahaa omiin harrastuksiin eikä aikaakaan, kun kaikki aika olisi mennyt töissä.
Meillä kuormitusta ei tule ulkopuolisesta some-maailmasta tai ulkopuolelta. Meillä paineet luo mies, jolla ei ole mitään käsitystä mitä perhe-elämä oikeasti on.
Käyn töissä ja hoidan kodin ja lapset yksin. Mies käy vain töissä ja harrastaa 10 krt viikossa. Harrastukset on hänelle tärkeitä, koska työ on niin vaativaa.
Vaativia on myös hänen kriteerit perhe-elämälle jotka minun on toteutettava. Yksin. Hänen osa on arvioida kuinka hyvin olen suoriutunut.
Lapsillille ei saa tarjota eineksiä. Yhtään. Itsetehtyä ruokaa ainoastaan. Ja sekin on oltava terveellistä. Muuten lapset kuulemma kärsii ja ei "kehity" oikein. Hän itse ei valmista ruokaa. Ainoastaan arvostelee ruuan terveellisyyden ja maun ja onko se tarjoiltu oikeaan aikaan suhteessa lasten urheiluharrastuksiin.
Lapsilla pitää olla siistit ja laadukkaat vaatteet oikean kokoisina ja säänmukaisina. Hän ei itse osallistu vaatteiden hankintaan tai huoltoon, mutta arvioi kuinka olen onnistunut siinä kärkkäästä.
Lasten koulunkäynnistä on huolehdittava, wilmaviestit. Uinnin, urheiluvarusteet, retket yms. Itse hän ei tiedä lasten luokkatunnusta tai opettajan nimeä.
Koti on oltava aina siisti ja valmis yllätysvierailuille, joista mies ei ole muistanut ilmoittaa. Aamulla töihin lähtiessäni siisti koti on voinut "räjähtää" työpäivän aikana kun myöhemmin töihin lähtenyt mies on etsinyt "piilotettuja" vaatteita ja aamiaistarvikeita.
Koti on heti siistittävä kotiin palatessa.
Lasten harrastukset (yleeensä vähintään 1krt pvä) on huolehdittava. Ilmoittautumiset, maksut, varusteiden hankinta, aikataulujen muutokset, retket, leirit. Talkoomyynnit. Kuljetukset, kimppakyydit. Jos yksikin kerta jää välistä tulee huomautus, että etkö tätäkään viitsinyt tehdä. Mies itse ei osallistu.
Sosiaaliset suhteet. Pidän yhteyttä ja sovin sopivin ajoin kivoja vierailuja ja kekkereitä meille. Mies ilmoittaa ajankohdan ja vieraat ja hoidan loput avaimet käteen periaatteella. Mies saapu itse juhliin yleensä myöhässä. Itse en pidä juhlien järjestämisestä ja vieraat ovat miehen puolelta. Jos kieltäydyn järjestämästä olen sosiaalinen erakko ja hylkiö.
Mitäs muuta? Aika paljon on nykyäidillä työn jälkeen paljon hommaa, ei meinaa aika riittää!
Kuinka moni on miehen kanssa tästä puhunut? Kuinka moni nainen on valmis olemaan vain kotona, tehden kotitöitä, sitä kun pidetään epätasa-arvoisena ja vanhanaikaisena?
Meillä on tällainen vanhanaikainen systeemi. Miehelle ajatus kotiäidistä (-rouvasta) sopii hyvin. Se tarkoittaa myös, että miehen ei tarvitse tehdä kotitöitä (no joskus jotain, esim lumitöitä, mutta siihenkin hänellä on kone sentään).
Miehelle ei siis mitään ongelmaa tässä. Mä hoidan lapset ja kodin ja hän saa tehdä uraa. Yksi pankkitili johon molemmilla käyttöoikeus. Eikä hän kysele mihin olen rahaa sieltä ottanut.