Lue keskustelun säännöt.
Äideiltä vaaditaan nykyään jo liikaa
Provosoiva otsikko, mutta pyydän, lukekaa perustelutkin.
Juttelin tässä kahdeksankymppisen äitini kanssa. Hän on saanut meidät lapset 1950-60 -luvuilla, ja tehnyt palkkatöitä perheenhoidon ohella.
Moni arkiseen elämään liittyvä fyysinen asia on helpottunut. Enää ei tarvitse tiskata itse ja pyykkitorni vähentää paljon vaivaa.
Mutta kun koneistus lisääntyy, vaatimustasokin lisääntyy. 1950-luvulla ei pyykätty vaatteita yhden tai kahden käyttökerran päälle, alusvaatteitakin käytetiin puoli viikkoa samoja. Hienhaju oli normaali asia. Hiukset pestiin kerran viikossa tai kahdessa, ja kun ne alkoivat näyttää rasvaisilta, ne kietaistiin nutturalle tai liiskattiin brylkreemillä päätä myöten.
Ruoka oli tankkaamista, ei kulinaarista iloittelua. Vilkaiskaapa joskus 50-luvun reseptejä. Ok, aineksia oli vähän saatavilla, mutta ajattelukin oli toisenlaista: kukaan ei edes kuvitellut, että viikonloppuisin pitäisi tehdä monimutkaisia kolmen ruokalajin perheaterioita kotioloissa.
Lastenkasvatus perustui täysin toisenlaiselle ajettelulle kuin nykyään. Lapsentahtisuutta ei tunnettu, naisen tehtävä oli ennen kaikkea olla hyvä vaimo. Hyvää lastenkasvatusta oli hankkia lapsille kaksi lämmintä ateriaa päivässä, ehjät vaatteet ja piiskaa, jos lintsasivat koulusta tai kiroilivat aikuisille. Virikkeistä tai lasten älyllisestä kehityksestä ei puhuttu, ja lapset temmelsivät omissa oloissaan valtosan päivästä (mikä näkyi järkyttävänä tapaturmien määränä ja lapsikuolleisuutena).
Naisten ei oletettu tekevän uraa tai edes käyvän töissä naimisiin mentyään. Toki monet alemman sosiaaliluokan naiset niin tekivät, koska miestä ei joko ollut tai miehen tulot eivät yksin riittäneet. Mutta samanlaisia paineita uran hankkimiseen ei silti ollut.
Entä nyt?
Naisen pitää hankkia hyvä koulutus ja oma ura. Naisen pitää olla seksikäs ja innostunut sängyssä, pitää kunnostaan huolta - kaikki asioita, joille ei 1950-60-luvuilla yksikään vaimo uhrannut ajatustakaan (naisten seksuaalisuus oli melko tuntematon käsite, ja kuntoilusta kävi arkinen työnteko).
Sosiaalisia suhteita pitää huoltaa, kuten piti silloin ennenkin.
Lastenkasvatuksesta on tullut äitien päätehtävä, ja siinä suorittaminen on tärkeää. Virikkeitä, harrastuksia, lasten taitojen hiomista... Lapsille pitää tehdä itse ruokaa alusta pitäen, vaikka todellisuudessa vain viidesosa kotitalouksista tekee arkisin ruoan alusta alkaen itse! Kunnon äiti ei vie lapsiaan mummolaan yökylään, monella sitä optiota ei edes ole. Ei tule kyseeseenkään, että lapset jätettäisiin naapurin kymmenvuotiaan hoiviin, ja vanhemmat lähtisivät ravintolaan tai teatteriin, kuten 1950-luvulla vielä yleisesti tehtiin - ylipäätään lastenhoitoapua on erittäin vaikea saada mistään edes rahalla.
Päivähoito on ilman muuta nykyään paremmalla tolalla, tosin perheiden valinnanvaraa ja hoidon tasoa ollaan nyt kovaa vauhtia leikkaamassa. Kukaan ei tunnu enää muistavan aikaa ENNEN subjektiivista päivähoito-oikeutta, jolloin töissäkäyvienkin perheiden saattoi olla vaikeaa saada lapselleen päivähoitopaikkaa. Varoitan, että tuohon suuntaan ollaan palaamassa ja kovaa vauhtia, kun kunnat säästöpaineissaan leikkaavat päivähoidon määrärahoja!
Alkoholia kunnon äiti ei tietenkään juo nykyään lainkaan, tupakkaa ei polteta jne. Kännisiä naisia ei suvaittu 1950-60-luvuillakaan, mutta juhlissa pidettiin silti itsestäänselvänä, että myös perheenäidit nostivat lasillisen. Lapset olivat kotona sen lapsenlikan hoivissa - nyt moni joutuu ottamaan lapset mukaan, ja takaraivossa soivat syyllistävät "anna lapselle raitis se-ja-se" mainokset.
Tähän enää vain yksi ESIMERKKI, siis huom. yksi lukuisten samankaltaisten joukossa. Some. Nykyään moni joutuu jo ihan työnsä takia olemaan läsnä sosiaalisessa mediassa. Ennen riitti, kun piti yhteyttä sukulaisiin ja pariin ystäväperheeseen muutaman kerran vuodessa. Nyt pitää päivittää sometilejä ja vastata kavereiden, työtovereiden ja sidosryhmien viesteihin mielellän HETI, ettei saa laiskan tai epäsosiaalisen leimaa.
Mutta ei mene kauaa, kun aletaan syyllistää tuostakin. Kuulemma lapset eivät opi puhumaan ja sosiaalisia taitoja, kun ÄIDIT eivät ole henkisesti läsnä....
http://yle.fi/uutiset/puhumattomat_kolmevuotiaat_uusi_ilmio__some_varas…
(Oiskohan nyt niin, että verrattuna vaikkapa 1950-60-lukuihin nykyäiti on lapsensa kanssa ja keskustelee tämän kanssa keskimäärin huomattavasti enemmän kuin ennen. Ääripäät varmaan ovat olemassa, mutta keskivertoäidit näin).
Toisin sanoen tiivistetysti: henkiset paineet ovat kovat, ja kasvavat koko ajan lisää. Äitien odotetaan olevan hyviä ja erinomaisia todella monessa roolissa yhtä aikaa. Ennen riitti paljon vähempi erinomaisuus, eikä naisilla ollut koko ajan silmien edessä verrokkeja ja moraalista paheksuntaa (mä väitän, että tällaiset av-palstat paitsi toimivat tietolähteenä ja tukena, myös luovat paineita ja koventavat ilmapiiriä).
Kommentit (394)
Muistelemme usein sisarusten kesken edesmennyttä äitiämme. Kuumana kesäpäivänä äiti nousi kolmen aikaan lämmittämään pirtin ison uunin. Turvallista vaikka ei ollut elää pärekatto. Äiti leipoi ensin rieskat, piimälimput, pullan ja pikkuleipiä. Laittoi sitten karjalanpaistin uuniin muhimaa. Lähti isän kanssa verkot kokemaan ja sen jälkeen karjan hoito. Kun kaikki tämä oli tehty lähdimme heinäpellolle, äiti etunenässä. Kun olimme ahertaneet päivän heinäpellolla, me pääsimme uimaan. Tämä jälkeen äidin kanssa vielä marjoja poimimaan, isä niitti lisää heinää seuraavelle päivälle korjattavaksi. Jossakin välissä äiti pesi pyykit ja siivosi, kotimme oli aina siisti.
Kuinka äiti jaksoi, sitä me olemme ihmetelleet, toki autoimme kun töihin kykenimme.
Muistimmeko koskaan kyllin kiittää. Nyt sytytän kynttilän isälle ja äidille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistelemme usein sisarusten kesken edesmennyttä äitiämme. Kuumana kesäpäivänä äiti nousi kolmen aikaan lämmittämään pirtin ison uunin. Turvallista vaikka ei ollut elää pärekatto. Äiti leipoi ensin rieskat, piimälimput, pullan ja pikkuleipiä. Laittoi sitten karjalanpaistin uuniin muhimaa. Lähti isän kanssa verkot kokemaan ja sen jälkeen karjan hoito. Kun kaikki tämä oli tehty lähdimme heinäpellolle, äiti etunenässä. Kun olimme ahertaneet päivän heinäpellolla, me pääsimme uimaan. Tämä jälkeen äidin kanssa vielä marjoja poimimaan, isä niitti lisää heinää seuraavelle päivälle korjattavaksi. Jossakin välissä äiti pesi pyykit ja siivosi, kotimme oli aina siisti.
Kuinka äiti jaksoi, sitä me olemme ihmetelleet, toki autoimme kun töihin kykenimme.
Muistimmeko koskaan kyllin kiittää. Nyt sytytän kynttilän isälle ja äidille!
Kuinka pitkään teillä heinätyöt kesti? Mitkä marjat kysyi yhtä aikaa heinänkorjuun kanssa? Omasta lapsuudesta mummolassa muistan, että heinät korjattiin heinäkuussa ja mustikat poimittiin elokuun puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelemme usein sisarusten kesken edesmennyttä äitiämme. Kuumana kesäpäivänä äiti nousi kolmen aikaan lämmittämään pirtin ison uunin. Turvallista vaikka ei ollut elää pärekatto. Äiti leipoi ensin rieskat, piimälimput, pullan ja pikkuleipiä. Laittoi sitten karjalanpaistin uuniin muhimaa. Lähti isän kanssa verkot kokemaan ja sen jälkeen karjan hoito. Kun kaikki tämä oli tehty lähdimme heinäpellolle, äiti etunenässä. Kun olimme ahertaneet päivän heinäpellolla, me pääsimme uimaan. Tämä jälkeen äidin kanssa vielä marjoja poimimaan, isä niitti lisää heinää seuraavelle päivälle korjattavaksi. Jossakin välissä äiti pesi pyykit ja siivosi, kotimme oli aina siisti.
Kuinka äiti jaksoi, sitä me olemme ihmetelleet, toki autoimme kun töihin kykenimme.
Muistimmeko koskaan kyllin kiittää. Nyt sytytän kynttilän isälle ja äidille!
Kuinka pitkään teillä heinätyöt kesti? Mitkä marjat kysyi yhtä aikaa heinänkorjuun kanssa? Omasta lapsuudesta mummolassa muistan, että heinät korjattiin heinäkuussa ja mustikat poimittiin elokuun puolella.
Nämä entisten aikojen ihmeäidit on niitä, jotka kävi avantopyykillä samaan aikaan kuin tekivät heinätöitä ja poimivat puolukoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelemme usein sisarusten kesken edesmennyttä äitiämme. Kuumana kesäpäivänä äiti nousi kolmen aikaan lämmittämään pirtin ison uunin. Turvallista vaikka ei ollut elää pärekatto. Äiti leipoi ensin rieskat, piimälimput, pullan ja pikkuleipiä. Laittoi sitten karjalanpaistin uuniin muhimaa. Lähti isän kanssa verkot kokemaan ja sen jälkeen karjan hoito. Kun kaikki tämä oli tehty lähdimme heinäpellolle, äiti etunenässä. Kun olimme ahertaneet päivän heinäpellolla, me pääsimme uimaan. Tämä jälkeen äidin kanssa vielä marjoja poimimaan, isä niitti lisää heinää seuraavelle päivälle korjattavaksi. Jossakin välissä äiti pesi pyykit ja siivosi, kotimme oli aina siisti.
Kuinka äiti jaksoi, sitä me olemme ihmetelleet, toki autoimme kun töihin kykenimme.
Muistimmeko koskaan kyllin kiittää. Nyt sytytän kynttilän isälle ja äidille!
Kuinka pitkään teillä heinätyöt kesti? Mitkä marjat kysyi yhtä aikaa heinänkorjuun kanssa? Omasta lapsuudesta mummolassa muistan, että heinät korjattiin heinäkuussa ja mustikat poimittiin elokuun puolella.
Nämä entisten aikojen ihmeäidit on niitä, jotka kävi avantopyykillä samaan aikaan kuin tekivät heinätöitä ja poimivat puolukoita.
Aivan, jätin avantopyykin kertomatta etten herätä liikaa närää nykyäideissä. Ensin äidit kuumensivat muuripadassa veden pesivät pyykin ja avannolla jäätävässä vedessä huuhtelivat.
Isät eivät ehtineet pyykinpesuun paneutua, maalaistalossa heilläkin kädet täynnä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelemme usein sisarusten kesken edesmennyttä äitiämme. Kuumana kesäpäivänä äiti nousi kolmen aikaan lämmittämään pirtin ison uunin. Turvallista vaikka ei ollut elää pärekatto. Äiti leipoi ensin rieskat, piimälimput, pullan ja pikkuleipiä. Laittoi sitten karjalanpaistin uuniin muhimaa. Lähti isän kanssa verkot kokemaan ja sen jälkeen karjan hoito. Kun kaikki tämä oli tehty lähdimme heinäpellolle, äiti etunenässä. Kun olimme ahertaneet päivän heinäpellolla, me pääsimme uimaan. Tämä jälkeen äidin kanssa vielä marjoja poimimaan, isä niitti lisää heinää seuraavelle päivälle korjattavaksi. Jossakin välissä äiti pesi pyykit ja siivosi, kotimme oli aina siisti.
Kuinka äiti jaksoi, sitä me olemme ihmetelleet, toki autoimme kun töihin kykenimme.
Muistimmeko koskaan kyllin kiittää. Nyt sytytän kynttilän isälle ja äidille!
Kuinka pitkään teillä heinätyöt kesti? Mitkä marjat kysyi yhtä aikaa heinänkorjuun kanssa? Omasta lapsuudesta mummolassa muistan, että heinät korjattiin heinäkuussa ja mustikat poimittiin elokuun puolella.
Nämä entisten aikojen ihmeäidit on niitä, jotka kävi avantopyykillä samaan aikaan kuin tekivät heinätöitä ja poimivat puolukoita.
Aivan, jätin avantopyykin kertomatta etten herätä liikaa närää nykyäideissä. Ensin äidit kuumensivat muuripadassa veden pesivät pyykin ja avannolla jäätävässä vedessä huuhtelivat.
Isät eivät ehtineet pyykinpesuun paneutua, maalaistalossa heilläkin kädet täynnä työtä.
Mutta eipä kummaltakaan vaadittu minkäänlaista vanhemmuutta, äidin ei tarvinnut opiskella eikä rasittaa älyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelemme usein sisarusten kesken edesmennyttä äitiämme. Kuumana kesäpäivänä äiti nousi kolmen aikaan lämmittämään pirtin ison uunin. Turvallista vaikka ei ollut elää pärekatto. Äiti leipoi ensin rieskat, piimälimput, pullan ja pikkuleipiä. Laittoi sitten karjalanpaistin uuniin muhimaa. Lähti isän kanssa verkot kokemaan ja sen jälkeen karjan hoito. Kun kaikki tämä oli tehty lähdimme heinäpellolle, äiti etunenässä. Kun olimme ahertaneet päivän heinäpellolla, me pääsimme uimaan. Tämä jälkeen äidin kanssa vielä marjoja poimimaan, isä niitti lisää heinää seuraavelle päivälle korjattavaksi. Jossakin välissä äiti pesi pyykit ja siivosi, kotimme oli aina siisti.
Kuinka äiti jaksoi, sitä me olemme ihmetelleet, toki autoimme kun töihin kykenimme.
Muistimmeko koskaan kyllin kiittää. Nyt sytytän kynttilän isälle ja äidille!
Kuinka pitkään teillä heinätyöt kesti? Mitkä marjat kysyi yhtä aikaa heinänkorjuun kanssa? Omasta lapsuudesta mummolassa muistan, että heinät korjattiin heinäkuussa ja mustikat poimittiin elokuun puolella.
Nämä entisten aikojen ihmeäidit on niitä, jotka kävi avantopyykillä samaan aikaan kuin tekivät heinätöitä ja poimivat puolukoita.
Aivan, jätin avantopyykin kertomatta etten herätä liikaa närää nykyäideissä. Ensin äidit kuumensivat muuripadassa veden pesivät pyykin ja avannolla jäätävässä vedessä huuhtelivat.
Isät eivät ehtineet pyykinpesuun paneutua, maalaistalossa heilläkin kädet täynnä työtä.
Maalla kasvaneena voin kertoa, että ei ne isännät missään töissään täystyöllistettyjä olleet kun oli se vuodenaika kun avantopyykkejä pestiin. Vaikka olisi ollut elikoitakin, päivällä oli tuntitolkulla luppoaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelemme usein sisarusten kesken edesmennyttä äitiämme. Kuumana kesäpäivänä äiti nousi kolmen aikaan lämmittämään pirtin ison uunin. Turvallista vaikka ei ollut elää pärekatto. Äiti leipoi ensin rieskat, piimälimput, pullan ja pikkuleipiä. Laittoi sitten karjalanpaistin uuniin muhimaa. Lähti isän kanssa verkot kokemaan ja sen jälkeen karjan hoito. Kun kaikki tämä oli tehty lähdimme heinäpellolle, äiti etunenässä. Kun olimme ahertaneet päivän heinäpellolla, me pääsimme uimaan. Tämä jälkeen äidin kanssa vielä marjoja poimimaan, isä niitti lisää heinää seuraavelle päivälle korjattavaksi. Jossakin välissä äiti pesi pyykit ja siivosi, kotimme oli aina siisti.
Kuinka äiti jaksoi, sitä me olemme ihmetelleet, toki autoimme kun töihin kykenimme.
Muistimmeko koskaan kyllin kiittää. Nyt sytytän kynttilän isälle ja äidille!
Kuinka pitkään teillä heinätyöt kesti? Mitkä marjat kysyi yhtä aikaa heinänkorjuun kanssa? Omasta lapsuudesta mummolassa muistan, että heinät korjattiin heinäkuussa ja mustikat poimittiin elokuun puolella.
Nämä entisten aikojen ihmeäidit on niitä, jotka kävi avantopyykillä samaan aikaan kuin tekivät heinätöitä ja poimivat puolukoita.
Aivan, jätin avantopyykin kertomatta etten herätä liikaa närää nykyäideissä. Ensin äidit kuumensivat muuripadassa veden pesivät pyykin ja avannolla jäätävässä vedessä huuhtelivat.
Isät eivät ehtineet pyykinpesuun paneutua, maalaistalossa heilläkin kädet täynnä työtä.
Maalla kasvaneena voin kertoa, että ei ne isännät missään töissään täystyöllistettyjä olleet kun oli se vuodenaika kun avantopyykkejä pestiin. Vaikka olisi ollut elikoitakin, päivällä oli tuntitolkulla luppoaikaa.
Ja kaikkiin kodin töihin sai muuten pilkkahinnalla palkattua apua ja kunnatkin tarjosivat kodinhoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä päivänä sekä mies että nainen voi opiskella, hankkia tuloillaan sellaiset koneet jotka hoitavat kaiken kotona, jos vain älyää ajastaa hommat hoituvat. Miksi niin moni ruikuttaa rahapulaansa, hankkii sellaisen koulutuksen ja ammatin ettei tarvitse ruikuttaa, vai eikö älli riitä. Suomessa opiskelu on ilmaista, pitää toki ihan pikkasen itse yrittää. Tiedän että kaikki eivät ole ruudinkeksijöitä, vaikka lukisivat Aapista maailman tappiin saakka, ei tule valmista.
Ennen kuoli kylmään ja nälkään, jos ei tehnyt töitä niitä paskahommiakin.
Jos tuollaisen sirkuksen ympärilleen rakentaa. Voi burnoutin sairastaa. Ja heittää turhat nurkkaan. Sika moni somesirkuksen pyörittäjä saattaa yhtäkkiä ottaakin loparit siitä. Ei lapsia voi kasvattaa kaikkien painevaatimusten mukaan. Ne on erilaisia, toiset vaativat enemän toiset vähemmän. Sisaruksia oli ennen vanhaa niin paljon, että vanhimmat katsoivat nuorempiensa perään. Lapset auttoivat talon töissä jne. Iltaa ei täyttänyt tv, ei some, ehkä kirja joskus. On ihan turha verrata eri aikakausia noin pienellä määrällä ympäristötekijöitä. Kun ennen ei asioista tiedetty niin laajasti. Nyt tiedetään. Mut kaikki ei osaa soveltaa omaan perheeseensä sopivaa tietopatteristoa. Jos yälläisiä aloituksia kirjoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelemme usein sisarusten kesken edesmennyttä äitiämme. Kuumana kesäpäivänä äiti nousi kolmen aikaan lämmittämään pirtin ison uunin. Turvallista vaikka ei ollut elää pärekatto. Äiti leipoi ensin rieskat, piimälimput, pullan ja pikkuleipiä. Laittoi sitten karjalanpaistin uuniin muhimaa. Lähti isän kanssa verkot kokemaan ja sen jälkeen karjan hoito. Kun kaikki tämä oli tehty lähdimme heinäpellolle, äiti etunenässä. Kun olimme ahertaneet päivän heinäpellolla, me pääsimme uimaan. Tämä jälkeen äidin kanssa vielä marjoja poimimaan, isä niitti lisää heinää seuraavelle päivälle korjattavaksi. Jossakin välissä äiti pesi pyykit ja siivosi, kotimme oli aina siisti.
Kuinka äiti jaksoi, sitä me olemme ihmetelleet, toki autoimme kun töihin kykenimme.
Muistimmeko koskaan kyllin kiittää. Nyt sytytän kynttilän isälle ja äidille!
Kuinka pitkään teillä heinätyöt kesti? Mitkä marjat kysyi yhtä aikaa heinänkorjuun kanssa? Omasta lapsuudesta mummolassa muistan, että heinät korjattiin heinäkuussa ja mustikat poimittiin elokuun puolella.
Nämä entisten aikojen ihmeäidit on niitä, jotka kävi avantopyykillä samaan aikaan kuin tekivät heinätöitä ja poimivat puolukoita.
Aivan, jätin avantopyykin kertomatta etten herätä liikaa närää nykyäideissä. Ensin äidit kuumensivat muuripadassa veden pesivät pyykin ja avannolla jäätävässä vedessä huuhtelivat.
Isät eivät ehtineet pyykinpesuun paneutua, maalaistalossa heilläkin kädet täynnä työtä.
Maalla kasvaneena voin kertoa, että ei ne isännät missään töissään täystyöllistettyjä olleet kun oli se vuodenaika kun avantopyykkejä pestiin. Vaikka olisi ollut elikoitakin, päivällä oli tuntitolkulla luppoaikaa.
Meidän suurten ikäluokkien aikaan, Suomi rakennettiin. Miehet tekivät metsätöitä ja Suomea rakennettiin kouluja ym. tarvittiin kipeästi.
Ei todellakaan vaadita, nykyajan naiset vaan jatkuvasti kitisevät jos ihan joka asia ei mene heidän itse määrittelemällä tavalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiys on paras rooli elämässä, vaikka se ei helppoa olekaan. En haluaisi olla mies, koska en saisi kokea äitiyttä.
Ei pidä vähätellä menneiden sukupolvien työtä, kun ei itse ole elänyt sitä aikaa.
Kun puhutaan historian lapsikuolleisuudesta (jo ennen vuotta 1950), onnettomuuksilla oli siinä vain pieni osa. Suurin osa kuolleisuudesta johtui rokoista, tuberkuloosista, nälkävuosista, joihin ei ollut olemassa lääkkeitä tai sosiaaliavustuksia. Myös synnytysten hoito oli alkeellisempaa kuin nykyisin. Ennen lapset liikkuivat ulkona enemmän, mikä oli fyysisesti terveellisempää kuin nykyinen netissä istuminen.
Jos Ap haluaisi elää mielestään 'helpompaa' 50-lukua, niin voithan kokeilla; luovu kodinkoneista, autosta, kännykästä, tietokoneesta, ja opeta lapsille itse harrastukset, esim. pianonsoitto, hiihto, käsityöt. Autoja oli silloin, mutta ei kaikilla. Ei ollut kaikilla myöskään lankapuhelinta. TV oli mustavalkoinen, eikä sitäkään ollut kaikilla. Tamppaa matot joka viikko ulkona ja pese pyykit käsin tai pulsaattorikoneella, joka ei linkoa saati kuivata pyykkiä. Leivo joka viikko pullaa ja leipää itse. Mieheltä et voi pyytää apua kodinhoitoon, se oli silloin naisten tehtävä. Naiset eivät kulkeneet verkkareissa ja lenkkareissa, vaan aina avokkailla ja jäykkä jakkupuku päällä. Hiukset eivät roikkuneet ponnarilla, vaan niitä piti permanentata ja kähertää ja tupertaa. Piikkiset papiljotit päässä voit nukkua yösi kuten ennen nukuttiin. Lasten vaipat olivat pestäviä harsovaippoja ja lapset pestiin metallivannoissa saunassa. Kaikilla ei ollut juoksevaa lämmintä vettä ja sisävessaa, vaan käytiin ulkohuussissa ja lämmitettiin vesi kattilassa. WC paperi oli siihen aikaan kovaa paperia arkeissa. Sukkahousuja ei ollut, vaan sukkanauhaliivit ja sukat. Tamponeja ei ollut, vaan paksuja siteitä. Kaiken tämän ja paljon muuta voit kokeilla vaikka vuoden ajan ihan itse ja sitten puhua uudestaan 'helposta 1950-luvun elämästä'.
Onhan nykyään paljon sellaista, mitä joskus ennen vanhaan ei ollut. On Wilmat ja vasukeskustelut ja ties mitkä. Lasten pitäisi olla itseohjautuvia, mutta vastuu on kuitenkin viime kädessä vanhempien.
Nykyajan malli esittää suosituksia asiasta kuin asiasta voi pahimmillaan ruokkia väsymystä, suorituspaineita ja näin ollen rima onkin helpompi alittaa kuin ylittää.
Kuitenkin keskivertoperheessä on kaksi vanhempaa. Minun puolisoni jostain syystä kuvitteli, ettei hänen tarvitse lukea Wilmaa tai olla perillä asioista, kun minä kuitenkin hoidan eikä edes tiennyt, että minulla on joku ongelma asian suhteen. Mitä tällä tarkoitan on, että toinen ei lue ajatuksia näidenkään asioiden osalta. Keskusteltiin ja homma hoitui, nykyään molemmat on asioista kartalla. Työnjakoa tehdään muutenkin sekä poimitaan suosituksista ne meidän mielestä tärkeimmät sekä sellaiset, jotka luonnistuu omassa arjessa parhaiten.
Arki tietysti työllistää itse kutakin, mutta mikäpä ei. Aika aikansa kutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä valitsen nykyajan äitiyden satakertaa mieluummin.
50-luvulla äiti mitä todennäköisimmin asui nykyaikaa huomattavasti alkeellisemmin. Juokseva vesi ei ollut itsestäänselvyys monessakaan maatalossa, kaupungissa tähän ylellisyyteen päästiin useammin, joskaan ei aina sielläkään. Sähköäkään tuskin joka paikassa vielä 50-luvulla yli. Talvipimeydessä elettiin takan, kynttilöiden ja öljylamppujen avulla. Vilpoinen tuli äkkiä tupaan, jos tulisija pääsi sammumaan. Pyykit pestiin nyrkkipyykillä, astiat käsin, leivinuuni lämmitettiin puulla ja puuhellalla saatiin lämmintä vettä. Saunapäivä kerran viikossa. Vaippoja ei ollut, harsoja käytettiin, joita sai pestä vuorellisen päivittäin. Kuukautissiteet ommeltiin ja pestiin itse. Kysyin mummiltani, joka kasvatti lapsensa 60-luvun alkuvuosina, oliko silloin vauvanruokia tarjolla kaupassa. Ei ollut mitään, vastasi hän. Kaikki tehtiin itse. Kodinkoneet tuskin olivat yhtä laadukkaita kun nykyään, tehosekoittimen sijaan soossit muussattiin itse käsin. Vatsanpuruja vähentävät tuttipullot, kohinalaitteet, unipussit ja vauvan kehitykseen liittyvä tutkimustieto loisti poissaolollaan. Googlea ei ollut. Turvauduttiin sivistymättömien ja kouluttamattomien mummelien tietoon. Asenneilmapiiri tuskin oli nykyistä suvaitsevaisempi taikka armollisempi, koska kovaan elämään oli kaikki aiemmat sukupolvet tottuneet.
Kaupassakäynti oli vähän toista kuin klikata kotiinkuljetuspalveluun mitä haluaa yltäkylläisyyden valtamerestä. Sodan jälkeen elettiin pitkään pula-aikaa, ja kaupat myivät usein eioota. Ei ollut viittäkymmentä sorttia maitoa, juustoa, laktoositonta, vegeä, luomua, you name it. Lihaa saatiin harvemmin ja se saatiin luineen ja jänteineen, kana kokonaisena, hyvä jos ei höyhenineen. Hedelmiä oli tarjolla aniharvoin ja kasviksia pääosin kausituotteina. Ruoan säilöntä oli myös hieman alkeellisempaa. Ei ollut mitään high tech jääkaappipakastimia. Siinä sitten rääkyvän lapsikatraan kanssa ensin kantamaan vedet kaivosta ja lämmittämään puuhellalla tai saunassa lämmintä vettä, pyykkäämään ja keittelemään perunaa tai velliä, mitä nyt kaapista pystyi rääpimään. Kasvimaa hoitamatta ja sipulit mätänemässä maahan. Klapit loppumassa. Miehet ei todellakaan auttaneet kotitöissä, se oli naisten hommaa. Miehet keskittyivät työntekoon ja ryyppäämiseen. Saattoivatpa joskus tulla kotiin ja vetäistä vaimoa turpaan kännipäissään. Sotatraumat jne. Ehkäisykin oli vähän niin ja näin, ja lapsia syntyi, halusi nainen tahi ei.
Nykyajan äitiydessä on tosiaan vikana ainoastaan se, että sitä joutuu tekemään liian yksin ja äidit ottaa aivan liian paljon paineita jostain täysin turhanpäiväisistä asioista. Jälkimmäinen kyllä on täysin oma valinta. Realitycheck olisi tarpeen monelle mammalle. Ei ole niin vaarallista vaikka ketsupissa olisi vähän sokeria tai perttipirkko katsoo piirrettyjä enemmän kuin 15 minuuttia.
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Miettikää niitä ihanan rantuisia pöksyjä ennen, ihanaa ruskeaa!
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Muiden kersat ovat lähes aina todella ärsyttäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistelemme usein sisarusten kesken edesmennyttä äitiämme. Kuumana kesäpäivänä äiti nousi kolmen aikaan lämmittämään pirtin ison uunin. Turvallista vaikka ei ollut elää pärekatto. Äiti leipoi ensin rieskat, piimälimput, pullan ja pikkuleipiä. Laittoi sitten karjalanpaistin uuniin muhimaa. Lähti isän kanssa verkot kokemaan ja sen jälkeen karjan hoito. Kun kaikki tämä oli tehty lähdimme heinäpellolle, äiti etunenässä. Kun olimme ahertaneet päivän heinäpellolla, me pääsimme uimaan. Tämä jälkeen äidin kanssa vielä marjoja poimimaan, isä niitti lisää heinää seuraavelle päivälle korjattavaksi. Jossakin välissä äiti pesi pyykit ja siivosi, kotimme oli aina siisti.
Kuinka äiti jaksoi, sitä me olemme ihmetelleet, toki autoimme kun töihin kykenimme.
Muistimmeko koskaan kyllin kiittää. Nyt sytytän kynttilän isälle ja äidille!
Kuinka pitkään teillä heinätyöt kesti? Mitkä marjat kysyi yhtä aikaa heinänkorjuun kanssa? Omasta lapsuudesta mummolassa muistan, että heinät korjattiin heinäkuussa ja mustikat poimittiin elokuun puolella.
Nämä entisten aikojen ihmeäidit on niitä, jotka kävi avantopyykillä samaan aikaan kuin tekivät heinätöitä ja poimivat puolukoita.
Aivan, jätin avantopyykin kertomatta etten herätä liikaa närää nykyäideissä. Ensin äidit kuumensivat muuripadassa veden pesivät pyykin ja avannolla jäätävässä vedessä huuhtelivat.
Isät eivät ehtineet pyykinpesuun paneutua, maalaistalossa heilläkin kädet täynnä työtä.
Maalla kasvaneena voin kertoa, että ei ne isännät missään töissään täystyöllistettyjä olleet kun oli se vuodenaika kun avantopyykkejä pestiin. Vaikka olisi ollut elikoitakin, päivällä oli tuntitolkulla luppoaikaa.
Meidän suurten ikäluokkien aikaan, Suomi rakennettiin. Miehet tekivät metsätöitä ja Suomea rakennettiin kouluja ym. tarvittiin kipeästi.
Eiköhän siihen rakentamiseen liittynyt esim se, että satuttiin jäämään läntiselle puolelle.
Kaiken maailman karjalaiset juntit kuvittelevat olevansa suuria Suomen rakentajia, kun ovat kivipeltoon jotain tehneet, jotta välttyneet mielenterveysongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Nunna kirjoitti:
Mä ihmetten miksi niitä lapsia ylipäätään tehdään? Enkä nyt halua tässä mitään vela vs lapsellinen vastakkainasettelua, vaan ihan aidosti kiinnostaisi tietää, mikä on se ajatus, joka ajaa hankkimaan lapsen?
Itse en näe siinä muuta kuin huonoja puolia. Aina lapselliset toitottaa kuinka hyvä asia on, mutta kun se käytäntö merkitsee niin paljon enemmän kuin sanat. Ja käytännön elämä näyttää kurjuuden maksimoinnilta, kun on lapsia. Miksi?
Ja joo onhan ne söpöjä ja kivoja, mutta niin on leijonatkin. En silti halua omaa leijonaa.
Muiden kersat ovat lähes aina todella ärsyttäviä.
No niinpä, sitä suuremmalla syyllä ihmettelen mistä se ajatus kumpuaa, että hankinpa lapsen?
Eka katsoo muiden rääkyviä räkänokkia ja kurjuutta ja Jee nyt mäkin hommaan tuollaisen! Älytöntä.
Mikä on homman nimi teillä? Mieskö maksaa kaiken, sinulla paljon pienempi palkka? Vai miksi ihmeessä oot tommoisen kanssa? Lapsetkin kärsii tuollaisesta persoonallisuushäiriöisestä isästä. Tuollainen varmaan erotessa uhkaa, että tahtoo lapset 50/50, mutta eihän se voi harrastamista lopettaa ja alkaa huolehtia lapsista, joten ei tarvitse pelätä sen pilaavan vuoroillaan lapsia. Eroa nyt kun lapsissa on vielä enemmän hommaa kuin itsenäisemmissä teineissä. Muuten se mies tosiaan haluaa sitten sen 50/50 ihan vain kostaakseen sinulle. Jos eroat nyt niin mies toki haukkuu sinut kaikille, vieraannutat tms. kun hän ei jaksa hoitaa, mutta kyllähän sen läpi sentään ihmiset näkee. Mies mäkeen.