Lue keskustelun säännöt.
Miten narsistipuolisosi syyllisti ja haukkui sinua?
Kommentit (106)
Tästä suhteesta on jo aikaa, enkä kauheasti ole enää viimevuosina muistellut, mutta tässä muutamia juttuja. Ja hän ei varmaankaan ole mikään puhdas narsisti, mutta vahvoja sen tyyppisiä piiteitä + lisänä hieman aspergeria.
Piti itseään aivan ylivertaisena verrattuna muihin. Ja kyllä hän olikin oikeasti älykäs, sellainen viiltävän analyyttinen, lähes tunteeton. Sai jotenkin tuntemaan itseni myös spesiaaliksi kun 'pääsin hänen auransa vaikutuspiiriin'. Kaiken osasi kääntää jotenkin ihan omituiseksi, että pitkien väittelyiden loppupuolella minulla oli aivot aivan solmussa ja kun koitin päästä tilanteesta ulos kiltisti hyväksymällä hänen väitteeensä, haukkui minut älyllisesti laiskaksi lampaaksi ja vaatimalla vaati minua perustelemaan kantani (joka olis siis se hänen alkuperäinen näkemyksensä). Kun sain jotnkin sanallisttua vähänkin loogisen ajatusrakennelman, nauroi hän ivallisesti ja pyörsi kantansa lähes samaksi kuin mikä minulla oli alunperin...
Tämä oli ajalta ennen kännyköitä. Hän saattoi haluta olla tavoittamattomissa, jolloin en joko vastannut (lanka)puhelimeen lainkaan (jolloin en siis saanut minulle tärkeitä puheluita) tai jouduin valehtelemaan jotain puhelimeen, jos se olisikin ollut hänelle. Vaikka valehtelin hänen ohjeidensa mukaan, niin jälkeenpäin hän haukkui minut aina; olin valehdellut epäuskottavasti tms. Ja siitä lähti sitten tuntien spekulointi suuntaan kuin toiseenkin ja minun piti osallistua tähän spekulointiin, koska muuten en olisi ottanut hänen ongelmaansa tosissaan, ja minähän sen ongelman olin hänelle aiheuttanut!
En muista hänen koskaan haukkunneen minua tökeröillä haukkumasanoilla, vaan koko kanssakäyminen oli kuin miinoitetulla pellolla hiipparointia, minkä hän vielä sai kuulostamaan ainoalta oikeasti oikealta tavalta olla ja elää. Ja jos en kestänyt, niin minussa oli jotain perustavanlaatuisesti vialla ja minun pitäisi tutkituttaa itseni.
Seitsemän vuotta kestin. Itsetuntoni oli täysin murusina, omakuvani ihan vääristynyt, mutta huh kun elo tuntui kevyeltä tuon jälkeen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väitti parhaan ystäväni olevan ihastunut häneen, ja että olen vitun sokea pässi kun en edes sitä huomaa että kanssani ollaan vain että päästäisiin mieheni sänkyyn...
1. Vallankäyttö ja manipulointi
2. Väsyttäminen, uuvuttaminen
3. Toistuvat perättömät syytökset ja mustamaalaaminen
4. Käytöksen eskaloituminen heti jos vaikutin vähänkin ahdistuneelta, alakuloiselta, väsyneeltä (seurasi rangaistus)
5. Omien vikojen ja puutteiden projisoiminen minuun
6. Halveksiminen
7. Pinnallisuus
8. Kontrollifriikkeys
9. Vaativa persoona
10. Minulla ei ollut oikeutta omaan tunne-elämääni
11. Hän täydellinen, minä vajavainen
12. Kärsin tuon kaiken vuoksi pelkotiloista, iho-oireista, jatkuvista flunssakierteistä, voimattomuudesta, uupumuksesta, päänsäryistä, univaikeuksista...
13. Riidat (minä pysyin aina asiallisena) johtui aina jostain virheestä, mikä johtui puutteellisesta viestinnästäni. Vaati täydellistä empatiaa minulta, vaikka itse kärsi lack of empathy...
14. Kuihdutti ja tukahdutti minut, mikä alkoi korjaantua heti, kun päätin suhteen.
Viesti nro.36 kuulostaa ihan mun mieheltä josta juuri erosin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro pahimpia liian helpon tunnistettavuuden vuoksi, mutta..
Ulos (syömään, kauppaan, minne vaan) lähtiessämme hän tarkisti ulkonäköni, vaatteeni, hiukset ja meikin, että kelpasiko. Joskus jouduin vaihtamaan vaatteet tai meikkaamaan lisää. En saanut käyttää matalapohjaisia kenkiä hänen seurassaan (en olisi saanut omistaakkaan). Kaupassa hän kulki itsekseen oman korin kanssa minusta etäällä ja minä kärryjen kanssa, ettei hän vaikuta "säälittävältä elämäänsä kyllästyneeltä perheenisältä".
Synttärijuhlissani sukulaisten ja ystävien kuullen hän kehui, miten on ostanut minulle hienon lahjan, jonka antaa sitten kun olemme kahden kesken. Todellisuudessa mitään lahjaa ei ollut. (olipa kiva valehdella sit kaikille lahjasta, kun oli niin nöyryyttävää)
Hän teki mielestään kaiken täydellisesti ja jos joskus joku oli hankalaa tai epäonnistui, niin se oli minun vika (sillonkin, jos kyse oli hänen työstään).
Jos oisin tehnyt kaiken niinkuin hän tahtoi, minulla ei olisi ollut autoa, työpaikkaa, puhelinta, nettiä, eikä ystäviä. Niistä kaikista hän oli sitä mieltä, etten tarvitse niitä ja ystäväni olivat roskaväkeä jne.
Ainiin vielä tämä! Hän halusi, että menemme naimisiin, mutta emme tuhlaa rahaa minun sormukseen. Hänellä se olisi oltava työn ja imagon vuoksi, koska aviossa olo on julkista tietoa ja työtoverit tietäisivät. Hääjuhlaa ei tietenkään olisi järjestetty.
Onneksi pääsin eroon, vaikka helppoa se ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
En kerro pahimpia liian helpon tunnistettavuuden vuoksi, mutta..
Ulos (syömään, kauppaan, minne vaan) lähtiessämme hän tarkisti ulkonäköni, vaatteeni, hiukset ja meikin, että kelpasiko. Joskus jouduin vaihtamaan vaatteet tai meikkaamaan lisää. En saanut käyttää matalapohjaisia kenkiä hänen seurassaan (en olisi saanut omistaakkaan). Kaupassa hän kulki itsekseen oman korin kanssa minusta etäällä ja minä kärryjen kanssa, ettei hän vaikuta "säälittävältä elämäänsä kyllästyneeltä perheenisältä".
Synttärijuhlissani sukulaisten ja ystävien kuullen hän kehui, miten on ostanut minulle hienon lahjan, jonka antaa sitten kun olemme kahden kesken. Todellisuudessa mitään lahjaa ei ollut. (olipa kiva valehdella sit kaikille lahjasta, kun oli niin nöyryyttävää)
Hän teki mielestään kaiken täydellisesti ja jos joskus joku oli hankalaa tai epäonnistui, niin se oli minun vika (sillonkin, jos kyse oli hänen työstään).
Jos oisin tehnyt kaiken niinkuin hän tahtoi, minulla ei olisi ollut autoa, työpaikkaa, puhelinta, nettiä, eikä ystäviä. Niistä kaikista hän oli sitä mieltä, etten tarvitse niitä ja ystäväni olivat roskaväkeä jne.
Ainiin vielä tämä! Hän halusi, että menemme naimisiin, mutta emme tuhlaa rahaa minun sormukseen. Hänellä se olisi oltava työn ja imagon vuoksi, koska aviossa olo on julkista tietoa ja työtoverit tietäisivät. Hääjuhlaa ei tietenkään olisi järjestetty.
Onneksi pääsin eroon, vaikka helppoa se ei ollut.
Mitä vaikeaa on päästä eroon noin kamalasta tyypistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kerro pahimpia liian helpon tunnistettavuuden vuoksi, mutta..
Ulos (syömään, kauppaan, minne vaan) lähtiessämme hän tarkisti ulkonäköni, vaatteeni, hiukset ja meikin, että kelpasiko. Joskus jouduin vaihtamaan vaatteet tai meikkaamaan lisää. En saanut käyttää matalapohjaisia kenkiä hänen seurassaan (en olisi saanut omistaakkaan). Kaupassa hän kulki itsekseen oman korin kanssa minusta etäällä ja minä kärryjen kanssa, ettei hän vaikuta "säälittävältä elämäänsä kyllästyneeltä perheenisältä".
Synttärijuhlissani sukulaisten ja ystävien kuullen hän kehui, miten on ostanut minulle hienon lahjan, jonka antaa sitten kun olemme kahden kesken. Todellisuudessa mitään lahjaa ei ollut. (olipa kiva valehdella sit kaikille lahjasta, kun oli niin nöyryyttävää)
Hän teki mielestään kaiken täydellisesti ja jos joskus joku oli hankalaa tai epäonnistui, niin se oli minun vika (sillonkin, jos kyse oli hänen työstään).
Jos oisin tehnyt kaiken niinkuin hän tahtoi, minulla ei olisi ollut autoa, työpaikkaa, puhelinta, nettiä, eikä ystäviä. Niistä kaikista hän oli sitä mieltä, etten tarvitse niitä ja ystäväni olivat roskaväkeä jne.
Ainiin vielä tämä! Hän halusi, että menemme naimisiin, mutta emme tuhlaa rahaa minun sormukseen. Hänellä se olisi oltava työn ja imagon vuoksi, koska aviossa olo on julkista tietoa ja työtoverit tietäisivät. Hääjuhlaa ei tietenkään olisi järjestetty.
Onneksi pääsin eroon, vaikka helppoa se ei ollut.
Mitä vaikeaa on päästä eroon noin kamalasta tyypistä?
Pelko? Sekä lapsen, että omasta puolesta. Usein lupasi ja vannoi tappavansa minut, jos jätän hänet, eikä hän vaikuttanut yhtään epäuskottavalta. Lisäksi hän harrasti aseiden keräilyä. Vaati oikeasti melkoista suunnittelua, että sain järjestettyä niin, että pääsimme lapsen kanssa lähtemään sillä aikaa, kun hän on poissa kotoa ja sain otettua mukaan jopa suuren osan tavaroistamme. Muutimme toiselle paikkakunnalle ja laitoin kaikki tietomme salaiseksi, ettei hän löydä meitä. Yritti kyllä sukulaisteni kanssa, mutta onneksi ei onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on hyvä mies.
Iloitse siitä, ja autahan heikommassa tilanteessa olevia! Se on tosi arvokasta!
T. Selviytyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pilasin nuoruuteni kun olin hänen kanssaan 18-27 v. ei kukaan enään huolinut ihmisrauniota sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
läpsi perseelle ja sanoi että ajattelee pannessaan minua angelina jolieta, parempi että pysyn selin häneen..
No tuo ei kyllä tee kenestäkään vielä narsistia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alussa tämä nainen hukutti minut lahjoihin, kehui maasta taivaaseen ja seksiä riitti. Vaati minua myymään asuntoni ennen naimisiin menoa, itse ajatteli pitää kämppänsä sijoitusasuntonaan. Mutta koska rahamme eivät riittäneet isompaan asuntoon, hän joutui myymään omansakin ja siitä olen saanut kuulla. Muutimme yhteen vasta häiden jälkeen ja on ollut todella raskasta. Hän muuttui kuin taiottuna.
Kaikki mitä teen on väärin, hän mitätöi ja halveksii minua, yleensä muiden kuullen. Seksiä on liian vähän enkä osaa mitään. Oman perheeni parissa ollessamme hän valittaa jatkuvasti ja näyttää selvästi, että on tylsää. Äitini on kamala anoppi ja sisarukseni hölmö, mutta isääni hän imartelee sillä haluaa tältä rahaa. Vaimollani on suuri suunnitelma rikastua sijoittamalla. Kaikki minun kaverini ovat alaluokkaisia. Heitä ei edes kalliisiin häihimme pyydetty. Omia kavereitaan halusi kutsua näyttääkseen heille. Vaimoni on kateellinen, manipuloiva, valehteleva, kilpailuhenkinen, saa raivokohtauksia joissa murjottaa ja uhkailee itsemurhalla, kunnes saa tahtonsa läpi. Hän haluaa aina viimeisen sanan ja voittaa. Ei kestä minkäänlaista arvosteluksi luulemaansa. Hän kertoo tarinoita joihin alussa oikeasti uskoin, nyt olen huomannut että hän keksii kaiken.
Harrastuksiini en saisi mennä ollenkaan, vaimo vahtii kellon kanssa ja vaatii vastaavasti omaa aikaa itselleen. Valvoo yöt alkon kanssa ja nukkuu aamut, viikonloppuna hänen pitää saada omaa aikaa koko aamupäivä ja minun pitää lähteä lapsen kanssa pois. Meillä on lapsi, jolle hän on ollut aika etäinen äiti. Ei itse olisi edes lasta halunnut, siis minun tulee hoitaa hänet. Lapsi hankittiin, koska vaimoni sai päähänpiston että vauva on oltava. Syntymän jälkeen se olikin huono juttu.
Elämäni on raskasta. Miten päädyin elämään tällaisen ämmän kanssa?
Mun ystävät kuulemma puhuu paskaa hänelle minusta.
Mun sukulainen on valittaja (sairasti pitkälle edennyttä syöpää).
Mun *** on löysä.
Olen h***a.
Olen epäluotettava.
Makaan perse homeessa - surin vanhemman menetystä.
Ruma, rahanahne. Kehotti julkisilla paikoilla pitämään suuni kiinni koskapuheeni olivat niin "hulluja".