Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisen pitäisi viettää ns "villi nuoruus"?
13.12.2015 |
Jos ei se yhtään kiinnosta? Jos tykkää mieluumin lukea, leipoa ja opiskella?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
Mihin vastaukseni mahtoi hävitä... no koetan uudestaan.
Siis minun puolestani aivan jokainen tehköön mitä haluaa. Kirjallisuudesta gradunkin tehneenä en todellakaan väheksy lukemista, mutta se ei silti koskaan opeta/laajenna ihmistä samalla lailla kuin omakohtainen kokeminen ja pärjäämisen/rajojen ylittämisen kokemukset. Eikä se heittäytyminen millään tavalla kyllä tarkoita, etteikö voisi myös lukea, pohtia ja prosessoida pääkopassaan asioita - vaikka haluatkin kovasti näin inttää.
Eikä tässä siis edelleenkään ollut kyse dokaamisesta, huumeista tai suojaamattomasta seksistä, vaan esimerkiksi matkustelusta, vieraiden ihmisten ja asioiden kohtaamisesta.
Jos väität selvin päin, että on ihan sama lukea vaikkapa nyt siitä Afrikasta kuin asua siellä jonkin aikaa, niin olet aika nyrjähtänyt tapaus, tiedätkös. Kuulostaa siltä, että yrität väkisin selitellä itsellesi parhain päin asiaa, tehdä arkuudesta hyveen. Ei siinä mitään, ihan ok olla introvertti ja arka, mutta se ei poista sitä, että paljon jää teiltä elämättä ja tajuamatta ja tuntematta,
AP puhuu bilettämisestä vs. lukemisesta ja sinä puhut matkustelusta vs. täydellisestä eristäytymisestä? Hieno trolli, mutta eiköhän nyt ole aika mennä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
en todellakaan aliarvioi lukemista - se ei vaan ole ikinä koskaan milloinkaan yhtä kasvattava kokemus kuin kokea asioita itse. [...]
sinulla ei koskaan uskallus riitä siihen, mistä minä puhun - ja haluat väen väkisin tehdä hyveenkin vielä arkuudestasi.
Ne eivät ole SINULLE yhtä kasvattavia kokemuksia, mutta ihmettelen kuinka gradunkin tehneeksi henkilöksi, sinulle menee valtavan hitaasti perille se että suhtaudut valtavan kapeakatseisesti siihen mitä joku TOINEN voi saada valinnastaan irti.
Koko pointti tässä on, että sinun kokemuksesi ei ole minkään mitta, etkä voi oman kokemuksesi pohjalta vetää johtopäätöstä että elät rikkaampaa ja kokemuksellisempaa elämää kuin joku toinen, joka elää toisin kuin sinä. Jotenkin en vaan pysty murtautumaan minäkeskeisyytesi läpi, vaikka kuinka yritän ja totta puhuen, minulta alkaa keinot olla lopussa kun järkipuhe ei sinulle millään mene perille.
Ja toisekseen: sinulla ei ole mitään tietoa siitä kuinka arka minä olen tai mikä minun kokemuspohjani on. Projisoit minuun kuvitelmasi keskustelukumppanistasi jonakin kokemattomana nössönä, vaikka sitä et voi mitenkään tietää. Kuten ylempänä sanoin, rohkea on se joka on oma itsensä muiden paineesta huolimatta. Sitä tässä iässä jo olen, se ei ole arkuutta vaikka sellaiseksi sitä kuinka yrittäisi kapea-alaisesta ymmärryksestäsi käsin leimata. Totta on kuten kirjoitit, sinä vaan et ymmärrä :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
Mihin vastaukseni mahtoi hävitä... no koetan uudestaan.
Siis minun puolestani aivan jokainen tehköön mitä haluaa. Kirjallisuudesta gradunkin tehneenä en todellakaan väheksy lukemista, mutta se ei silti koskaan opeta/laajenna ihmistä samalla lailla kuin omakohtainen kokeminen ja pärjäämisen/rajojen ylittämisen kokemukset. Eikä se heittäytyminen millään tavalla kyllä tarkoita, etteikö voisi myös lukea, pohtia ja prosessoida pääkopassaan asioita - vaikka haluatkin kovasti näin inttää.
Eikä tässä siis edelleenkään ollut kyse dokaamisesta, huumeista tai suojaamattomasta seksistä, vaan esimerkiksi matkustelusta, vieraiden ihmisten ja asioiden kohtaamisesta.
Jos väität selvin päin, että on ihan sama lukea vaikkapa nyt siitä Afrikasta kuin asua siellä jonkin aikaa, niin olet aika nyrjähtänyt tapaus, tiedätkös. Kuulostaa siltä, että yrität väkisin selitellä itsellesi parhain päin asiaa, tehdä arkuudesta hyveen. Ei siinä mitään, ihan ok olla introvertti ja arka, mutta se ei poista sitä, että paljon jää teiltä elämättä ja tajuamatta ja tuntematta,
AP puhuu bilettämisestä vs. lukemisesta ja sinä puhut matkustelusta vs. täydellisestä eristäytymisestä? Hieno trolli, mutta eiköhän nyt ole aika mennä nukkumaan.
No ei. Ap puhuu villistä nuoruudesta vs. kotona nyhjäämisestä. Kovin on kumminkin hän halunnut kiistellä kanssani ja väittää, että olen väärässä, kun en jaa hänen näkemystään kirjallisuuden kaikkivoittavasta voimasta.
Joten oiskohan niin, että et voi muiden puolesta päättää, mistä tässä ketjussa on puhe. Suosittelen itsellesi iltalääkkeiden ottoa ja tutimaan menoa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
Mihin vastaukseni mahtoi hävitä... no koetan uudestaan.
Siis minun puolestani aivan jokainen tehköön mitä haluaa. Kirjallisuudesta gradunkin tehneenä en todellakaan väheksy lukemista, mutta se ei silti koskaan opeta/laajenna ihmistä samalla lailla kuin omakohtainen kokeminen ja pärjäämisen/rajojen ylittämisen kokemukset. Eikä se heittäytyminen millään tavalla kyllä tarkoita, etteikö voisi myös lukea, pohtia ja prosessoida pääkopassaan asioita - vaikka haluatkin kovasti näin inttää.
Eikä tässä siis edelleenkään ollut kyse dokaamisesta, huumeista tai suojaamattomasta seksistä, vaan esimerkiksi matkustelusta, vieraiden ihmisten ja asioiden kohtaamisesta.
Jos väität selvin päin, että on ihan sama lukea vaikkapa nyt siitä Afrikasta kuin asua siellä jonkin aikaa, niin olet aika nyrjähtänyt tapaus, tiedätkös. Kuulostaa siltä, että yrität väkisin selitellä itsellesi parhain päin asiaa, tehdä arkuudesta hyveen. Ei siinä mitään, ihan ok olla introvertti ja arka, mutta se ei poista sitä, että paljon jää teiltä elämättä ja tajuamatta ja tuntematta,
Vastasin jo ensimmäiseen tekstiisi, etkä sinä tässä kakkosversiossasikaan pääse eroon kapeakatseisuudestasi, joten vastaukseni ensimmäiseen tekstiisi riittäkööt. Jotenkin sinun pitäisi osata ymmärtää, että omien kokemuksiesi pohjalta et voi arvioida toisten kykyä nauttia elämästään. Jotenkin sinun myös pitäisi oppia kunnioittamaan toisten rohkeutta elää sellaisina kuin he ovat, koska se on rohkeampaa kuin mikään sinun villissä kokemuselämässäsi uskaltamasi. En tiedä miten sinua voisi saada sen oppimaan, koska takerrut niin kovasti omaan elämysmaailmaasi. Itseensä sekä omiin kokemuksiinsa ja arvoihinsa koteloituneen ihmisen kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan, vaikka parhaani yritänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
en todellakaan aliarvioi lukemista - se ei vaan ole ikinä koskaan milloinkaan yhtä kasvattava kokemus kuin kokea asioita itse. [...]
sinulla ei koskaan uskallus riitä siihen, mistä minä puhun - ja haluat väen väkisin tehdä hyveenkin vielä arkuudestasi.
Ne eivät ole SINULLE yhtä kasvattavia kokemuksia, mutta ihmettelen kuinka gradunkin tehneeksi henkilöksi, sinulle menee valtavan hitaasti perille se että suhtaudut valtavan kapeakatseisesti siihen mitä joku TOINEN voi saada valinnastaan irti.
Koko pointti tässä on, että sinun kokemuksesi ei ole minkään mitta, etkä voi oman kokemuksesi pohjalta vetää johtopäätöstä että elät rikkaampaa ja kokemuksellisempaa elämää kuin joku toinen, joka elää toisin kuin sinä. Jotenkin en vaan pysty murtautumaan minäkeskeisyytesi läpi, vaikka kuinka yritän ja totta puhuen, minulta alkaa keinot olla lopussa kun järkipuhe ei sinulle millään mene perille.
Ja toisekseen: sinulla ei ole mitään tietoa siitä kuinka arka minä olen tai mikä minun kokemuspohjani on. Projisoit minuun kuvitelmasi keskustelukumppanistasi jonakin kokemattomana nössönä, vaikka sitä et voi mitenkään tietää. Kuten ylempänä sanoin, rohkea on se joka on oma itsensä muiden paineesta huolimatta. Sitä tässä iässä jo olen, se ei ole arkuutta vaikka sellaiseksi sitä kuinka yrittäisi kapea-alaisesta ymmärryksestäsi käsin leimata. Totta on kuten kirjoitit, sinä vaan et ymmärrä :-)
Jankuta nyt vielä siinä... Toistan: itse molemmat elämäntavat hyvin kokeneena tiedän, mistä puhun. Kykenen vertailemaan. Sinä et ole kokenut kuin kotihiiren elämää, joten älä tule selittämään nyt. Hyvähän se on, että olet elämääsi tyytyväinen, muttei kotona nyhjäämistä ja kokemuksiin heittäytymättömyyttä nyt voi miksikään hyveeksikään laskea. Minä sanoisin sitä arkuudeksi kokea, sinun määritelmääsi en ole vielä missään nähnyt.
Sen verran vielä, että synnynnäinen introverttius on asia erikseen. Minäkin olen introvertti. Lämpenen hitaasti selittämään itsestäni IRL vieraille ihmisille, ja joudun sen kanssa päivittäin kamppailemaan. Joo, olisin voinut antaa itselleni luvan makoilla loputtomiin kirjan kanssa kanssa, mutta sen kanssa ei vaan OPI ikinä avoimemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole aika selvää, että tynnyrissä kasvaen oppii maailmasta ja itsestään vähemmän kuin maailmassa elämällä.
Eikös se ole aika selvää, että se tynnyri voi olla ihmisen pään sisälläkin ja silloin ei mikään määrä "maailmassa elämistä" opeta mitään. Rohkeasti olemalla oma itsensä muiden odotuksista huolimatta elää joka tapauksessa täydempää elämää kuin klisee-goalla nakuna kreisibailaten.
Vierailija kirjoitti:
Vietä sinä sitten villi nuoruutesi olemalla alistumatta normeihin. Näytät muille pitkät, kun odottavat sinun olevan ryyppäämässä lauantai-iltana, mutta oletkin kotona vällyjen alla lukemassa. :D
Jos asiaa mietit, niin onhan se omalla tavallaan tylsää sekin, että ryypätään illat ja viikonloput sekä sekoillaan vain sen vuoksi, että niin odotetaan nuorelta ihmiseltä.
Mieluummin kannattaa viettää omanlaisensa villi nuoruus. Revittelet itsellesi sopivissa mitoissa tai olet revittelemättä. Ideana on kuitenkin se, että et myöhemmin kadu sitä aikaa.
Juuri näin! Ja pääasia, ettei itse koe elävänsä ulkoisten odotudten mukaan, kuin näyttelijä jonkun muun kirjoittamassa näytelmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
en todellakaan aliarvioi lukemista - se ei vaan ole ikinä koskaan milloinkaan yhtä kasvattava kokemus kuin kokea asioita itse. [...]
sinulla ei koskaan uskallus riitä siihen, mistä minä puhun - ja haluat väen väkisin tehdä hyveenkin vielä arkuudestasi.
Ne eivät ole SINULLE yhtä kasvattavia kokemuksia, mutta ihmettelen kuinka gradunkin tehneeksi henkilöksi, sinulle menee valtavan hitaasti perille se että suhtaudut valtavan kapeakatseisesti siihen mitä joku TOINEN voi saada valinnastaan irti.
Koko pointti tässä on, että sinun kokemuksesi ei ole minkään mitta, etkä voi oman kokemuksesi pohjalta vetää johtopäätöstä että elät rikkaampaa ja kokemuksellisempaa elämää kuin joku toinen, joka elää toisin kuin sinä. Jotenkin en vaan pysty murtautumaan minäkeskeisyytesi läpi, vaikka kuinka yritän ja totta puhuen, minulta alkaa keinot olla lopussa kun järkipuhe ei sinulle millään mene perille.
Ja toisekseen: sinulla ei ole mitään tietoa siitä kuinka arka minä olen tai mikä minun kokemuspohjani on. Projisoit minuun kuvitelmasi keskustelukumppanistasi jonakin kokemattomana nössönä, vaikka sitä et voi mitenkään tietää. Kuten ylempänä sanoin, rohkea on se joka on oma itsensä muiden paineesta huolimatta. Sitä tässä iässä jo olen, se ei ole arkuutta vaikka sellaiseksi sitä kuinka yrittäisi kapea-alaisesta ymmärryksestäsi käsin leimata. Totta on kuten kirjoitit, sinä vaan et ymmärrä :-)
Jankuta nyt vielä siinä... Toistan: itse molemmat elämäntavat hyvin kokeneena tiedän, mistä puhun. Kykenen vertailemaan. Sinä et ole kokenut kuin kotihiiren elämää, joten älä tule selittämään nyt. Hyvähän se on, että olet elämääsi tyytyväinen, muttei kotona nyhjäämistä ja kokemuksiin heittäytymättömyyttä nyt voi miksikään hyveeksikään laskea. Minä sanoisin sitä arkuudeksi kokea, sinun määritelmääsi en ole vielä missään nähnyt.
Sen verran vielä, että synnynnäinen introverttius on asia erikseen. Minäkin olen introvertti. Lämpenen hitaasti selittämään itsestäni IRL vieraille ihmisille, ja joudun sen kanssa päivittäin kamppailemaan. Joo, olisin voinut antaa itselleni luvan makoilla loputtomiin kirjan kanssa kanssa, mutta sen kanssa ei vaan OPI ikinä avoimemmaksi.
Jankutan nyt kuitenkin sen verran, että sinulla ei voi olla mitään tietoa siitä olenko nyhjännyt vai en. Sinun kannattaisi luopua tuosta mielikuvastasi, koska se ei perustu mihinkään ja sen toisteleminen antaa sinusta kuvan ettei sinua totuus kiinnosta, vaan pyrit leimaamaan keskustelukumppanisi.
Sinulla on vielä tekemistä, että oppisit avoimemmaksi muun kaltaisille arvoille kuin omillesi. Oikeaa rohkeutta on elää omana itsenään. Se ei ole arkaa kokemuksien välttelyä, vaan sitä todellista rohkeutta että uskaltaa katsoa sinun kaltaistasi silmiin ja sanoa, että "kokemuksillasi on arvoa vain sinulle, älä tuputa arvomaailmaasi minulle, minä nautin elämästäni näin enemmän kuin sinä koskaan voit". Sitä sinä et pysty millään ymmärtämään, koska kuvittelet kokemuksiesi pohjalta tietäväsi paremmin miten toistenkin pitäisi elää. Se on hengen ja mielikuvituksen köyhyyttä sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluimmin villiä elämää kuin ei elämää ollenkaan. : /
Vain typerys kuvittelee, että vaihtoehdot nyt sitten ovat kokonaisuudessaan tuossa.
En tarkoittanut sitä että ei ole muita vaihtoehtoja. Mulla ei ollut muuta kuin työ. Ei ollut kavereita jne.
Olin neitsyt 26v. asti. Lähempänä 40v. innostuin ryyppäämään yms. Se oli huono aika koska olin yh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
Mihin vastaukseni mahtoi hävitä... no koetan uudestaan.
Siis minun puolestani aivan jokainen tehköön mitä haluaa. Kirjallisuudesta gradunkin tehneenä en todellakaan väheksy lukemista, mutta se ei silti koskaan opeta/laajenna ihmistä samalla lailla kuin omakohtainen kokeminen ja pärjäämisen/rajojen ylittämisen kokemukset. Eikä se heittäytyminen millään tavalla kyllä tarkoita, etteikö voisi myös lukea, pohtia ja prosessoida pääkopassaan asioita - vaikka haluatkin kovasti näin inttää.
Eikä tässä siis edelleenkään ollut kyse dokaamisesta, huumeista tai suojaamattomasta seksistä, vaan esimerkiksi matkustelusta, vieraiden ihmisten ja asioiden kohtaamisesta.
Jos väität selvin päin, että on ihan sama lukea vaikkapa nyt siitä Afrikasta kuin asua siellä jonkin aikaa, niin olet aika nyrjähtänyt tapaus, tiedätkös. Kuulostaa siltä, että yrität väkisin selitellä itsellesi parhain päin asiaa, tehdä arkuudesta hyveen. Ei siinä mitään, ihan ok olla introvertti ja arka, mutta se ei poista sitä, että paljon jää teiltä elämättä ja tajuamatta ja tuntematta,
Vastasin jo ensimmäiseen tekstiisi, etkä sinä tässä kakkosversiossasikaan pääse eroon kapeakatseisuudestasi, joten vastaukseni ensimmäiseen tekstiisi riittäkööt. Jotenkin sinun pitäisi osata ymmärtää, että omien kokemuksiesi pohjalta et voi arvioida toisten kykyä nauttia elämästään. Jotenkin sinun myös pitäisi oppia kunnioittamaan toisten rohkeutta elää sellaisina kuin he ovat, koska se on rohkeampaa kuin mikään sinun villissä kokemuselämässäsi uskaltamasi. En tiedä miten sinua voisi saada sen oppimaan, koska takerrut niin kovasti omaan elämysmaailmaasi. Itseensä sekä omiin kokemuksiinsa ja arvoihinsa koteloituneen ihmisen kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan, vaikka parhaani yritänkin.
Ei tässä ollut kyse elämästä nauttimisesta. Ihan varmasti arka ihminen nauttii enemmän kotona istuskelusta. Tässä oli kyse ihmisenä kasvamisesta, jota kotona istuskelu ei aivan hurjasti edistä. Se, että pysyttelee omissa ympyröissään ei vaadi pätkääkään rohkeutta.
Sinähän et kyllä keskustele, sorry vaan. Paasaat ja panet suuhuni sanoja. Mutta ok, sovitaan nyt vaan, että emme ole asiasta ollenkaan samaa mieltä. Hyvää joulun alusaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluimmin villiä elämää kuin ei elämää ollenkaan. : /
Vain typerys kuvittelee, että vaihtoehdot nyt sitten ovat kokonaisuudessaan tuossa.
En tarkoittanut sitä että ei ole muita vaihtoehtoja. Mulla ei ollut muuta kuin työ. Ei ollut kavereita jne.
Olin neitsyt 26v. asti. Lähempänä 40v. innostuin ryyppäämään yms. Se oli huono aika koska olin yh.
Tuo nyt vain osoittaa, että ikä ei aina tuo viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole aika selvää, että tynnyrissä kasvaen oppii maailmasta ja itsestään vähemmän kuin maailmassa elämällä.
Eikös se ole aika selvää, että se tynnyri voi olla ihmisen pään sisälläkin ja silloin ei mikään määrä "maailmassa elämistä" opeta mitään. Rohkeasti olemalla oma itsensä muiden odotuksista huolimatta elää joka tapauksessa täydempää elämää kuin klisee-goalla nakuna kreisibailaten.
Mitään välimuotoako muka ei ole? Se on joku rappiolle meno tai kotona viltin alla? ; DD
Täällä on nyt paljon kirjoitettu siitä miten rohkeaa on elää omaa elämäänsä juuri niin kuin itse haluaa välittämättä ympäristön paineista. Se on osin totta tiettyyn pisteeseen saakka.
On ok jäädä sinne kotiin lukemaan sitä kirjaa ja leipomaan niitä korvapuusteja, mutta hieman tulee sellainen vaikutelma, että ei uskalleta lähteä pois siltä omalta mukavuusalueelta (=tuttu ja turvallinen). Toki on mukavaa jäädä kotiin silloin tällöin ja laittaa ne villasukat jalkaan ja silitellä kissaa takan lämmössä. Mutta että elää koko elämänsä niin?
On surullinen ajatus, että tällaiset ihmiset heräävät siellä keinutuolissaan joku päivä 70-kymppisenä siihen kuinka elämä lipui ohitse kun oli vain kotona kirjan ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
Mihin vastaukseni mahtoi hävitä... no koetan uudestaan.
Siis minun puolestani aivan jokainen tehköön mitä haluaa. Kirjallisuudesta gradunkin tehneenä en todellakaan väheksy lukemista, mutta se ei silti koskaan opeta/laajenna ihmistä samalla lailla kuin omakohtainen kokeminen ja pärjäämisen/rajojen ylittämisen kokemukset. Eikä se heittäytyminen millään tavalla kyllä tarkoita, etteikö voisi myös lukea, pohtia ja prosessoida pääkopassaan asioita - vaikka haluatkin kovasti näin inttää.
Eikä tässä siis edelleenkään ollut kyse dokaamisesta, huumeista tai suojaamattomasta seksistä, vaan esimerkiksi matkustelusta, vieraiden ihmisten ja asioiden kohtaamisesta.
Jos väität selvin päin, että on ihan sama lukea vaikkapa nyt siitä Afrikasta kuin asua siellä jonkin aikaa, niin olet aika nyrjähtänyt tapaus, tiedätkös. Kuulostaa siltä, että yrität väkisin selitellä itsellesi parhain päin asiaa, tehdä arkuudesta hyveen. Ei siinä mitään, ihan ok olla introvertti ja arka, mutta se ei poista sitä, että paljon jää teiltä elämättä ja tajuamatta ja tuntematta,
Vastasin jo ensimmäiseen tekstiisi, etkä sinä tässä kakkosversiossasikaan pääse eroon kapeakatseisuudestasi, joten vastaukseni ensimmäiseen tekstiisi riittäkööt. Jotenkin sinun pitäisi osata ymmärtää, että omien kokemuksiesi pohjalta et voi arvioida toisten kykyä nauttia elämästään. Jotenkin sinun myös pitäisi oppia kunnioittamaan toisten rohkeutta elää sellaisina kuin he ovat, koska se on rohkeampaa kuin mikään sinun villissä kokemuselämässäsi uskaltamasi. En tiedä miten sinua voisi saada sen oppimaan, koska takerrut niin kovasti omaan elämysmaailmaasi. Itseensä sekä omiin kokemuksiinsa ja arvoihinsa koteloituneen ihmisen kanssa on vaikea saada keskustelua aikaan, vaikka parhaani yritänkin.
Ei tässä ollut kyse elämästä nauttimisesta. Ihan varmasti arka ihminen nauttii enemmän kotona istuskelusta. Tässä oli kyse ihmisenä kasvamisesta, jota kotona istuskelu ei aivan hurjasti edistä. Se, että pysyttelee omissa ympyröissään ei vaadi pätkääkään rohkeutta.
Sinähän et kyllä keskustele, sorry vaan. Paasaat ja panet suuhuni sanoja. Mutta ok, sovitaan nyt vaan, että emme ole asiasta ollenkaan samaa mieltä. Hyvää joulun alusaikaa.
Ikävä, että koet eri näkemyksen paasaamisena. Olisin kuvitellut, että yliopistossakin humanistisia tieteitä opiskellut henkilö osoittaisi hieman enemmän avarakatseisuutta näkemyksissään, mutta kai senkin koulutuksen voi läpäistä ilman että oma näkemys avartuu. Ainakin jos on lähetenyt liikkeelle siitä, että minulla on jo oikea ymmärrys miten maailma on paras kokea.
Minä todellakin yritän vain parhaani saada sinut ymmärtämään että subjektiivinen näkemyksesi miten ihminen parhaiten kasvaa on parhaimmillaan totta vain sinun kohdallasi. Omaa kokemustasi et voi yleistää kehenkään muuhun.
Maailmanhistoria on todistanut lukemattomia ihmisenä sinua pidemmälle kasvaneita henkilöitä, jotka istuivat enimmäkseen kotiseuduillaan eivätkä eläneet sinun villiä kokemuselämääsi. Kuvailemasi villien kokemusten mahdollisuudetkin ovat laajassa mitassa olleet tarjolla historiallisesti katsoen vain lyhyen aikaa. Olisi kummallista kuvitella, että sinä olisit ihmisenä kasvaneempi kuin vaikkapa Arkimedes, joka kulutti elämänsä Syrakusassa geometriaa tutkien. :-) Arkimedeshän puolusti niitä omia ympyröitään vielä kuolinhetkelläänkin, niin tärkeitä ne hänelle olivat ja ovat ihmiskunnalle olleet. Tärkeämpiä kuin mitään mitä sinä olet kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se ole aika selvää, että tynnyrissä kasvaen oppii maailmasta ja itsestään vähemmän kuin maailmassa elämällä.
Eikös se ole aika selvää, että se tynnyri voi olla ihmisen pään sisälläkin ja silloin ei mikään määrä "maailmassa elämistä" opeta mitään. Rohkeasti olemalla oma itsensä muiden odotuksista huolimatta elää joka tapauksessa täydempää elämää kuin klisee-goalla nakuna kreisibailaten.
Mitään välimuotoako muka ei ole? Se on joku rappiolle meno tai kotona viltin alla? ; DD
Jaa-a. Se on ihan siitä kiinni mikä sinä omana itsenäsi olet. Ole mitä olet, mutta rohkene olla sitä välittämättä siitä mitä muut katsovat sinun kuuluvan kokea.
Vierailija kirjoitti:
On surullinen ajatus, että tällaiset ihmiset heräävät siellä keinutuolissaan joku päivä 70-kymppisenä siihen kuinka elämä lipui ohitse kun oli vain kotona kirjan ääressä.
On aika surullista ajatella, että sinä voit lukea koko ketjun läpi etkä siitä huolimatta tajua monien pointtia. Sinä et voi määritellä toisille, mitä heidän elämänsä ohilipuminen tarkoittaa. Jokainen määrittelee elämänsä arvot itse. Sitä se rohkeus on, että sanoo sinun kaltaisillesi ällistelijöille, että "kiitos vaan, mutta elämäni on hyvin rikasta näinkin vaikket sinä sitä osaa uskoakaan".
Ap, lähetäänkö tällä viikolla pämppää? :D m25
No nyt menee jo aika pitkälle kun aletaan vetämään joku Arkhimedes keskusteluun :D eikö voi esittää mielipidettään ihmisenä kasvamisesta vaikkei olekaan yhtä ansioitunut kuin esim. Arkhimedes? Joka muuten kuulostaa juuri sellaiselta joka eli vain yhtä asiaa varten ja tuhlasi elämänsä neljän seinän sisällä numeroita mietiskellen.. (Joo, tiedetään - hän on legenda ja jäänyt historiaan elämäntyönsä takia).
Vierailija kirjoitti:
No nyt menee jo aika pitkälle kun aletaan vetämään joku Arkhimedes keskusteluun
Joskus täytyy turvautua koviin keinoihin, jotta urautuneen mielen saisi liikkeelle ja keskustelukumppaninsa ymmärtämään oman ajattelunsa virheet. Ihmisenä kasvaneestahan hän oli esimerkki ja historiaan suhteuttamisella yritin osoittaa, että keskustelukumppanini ei ollut ajatellut kantaansa tarpeeksi perusteellisesti.
Eikös se ole aika selvää, että tynnyrissä kasvaen oppii maailmasta ja itsestään vähemmän kuin maailmassa elämällä.