Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisen pitäisi viettää ns "villi nuoruus"?
13.12.2015 |
Jos ei se yhtään kiinnosta? Jos tykkää mieluumin lukea, leipoa ja opiskella?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kykhy asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni olen vastuullinen tyyppi, mutta silti on tullut kuppia nostettua ja yöt (seuraavat päivätkin joskus) rilluteltua. Sekoiluun ei ole kuulunut paikkojen hajottaminen tai muu vastaava. Tarvitsin sitä tai olisin tullut varmaan hulluksi. Ap kun tuosta opiskelusta jauhaa, niin opiskelijaelämään kuului tuo vaihe.
Voisin lisätä vielä, että tärkeintä oli hyvä seura. Jos ei olisi ollut sitä porukkaa, mikä oli, niin olisin useammin istuskellut kotona itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oppii tuntemaan maailmaa ja omat rajansa. Aivan sama kuin miksi kannattaa opiskella.
Hmm. Mutta voihan maailman tuntemista oppia myös lukemalla ja keskustelemalla ihmisten kanssa. :) ap
Tiettyyn pisteeseen kyllä, mutta oma kokemus on aina oma kokemus. Toisilta et opi sitä missä ovat sinun rajasi tai miltä jokin asia henk koht tuntuu, tai millainen juuri sinä olet erilaisissa tilanteissa.
Sori off topic, mutta mites, kun palstan lapsettomilta olen oppinut, että kyllä asiat voi läpikotaisin tietää ja tuntea myös ilman sitä henkilökohtaista kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kumppanina parempi koska en salaa haaveile villistä sinkkuelämästä, koska se on jo täysin nähty. Liian moni parisuhteessa elävä haikailee sinkkuuden hohdokkaita puolia tajuamatta, että onni tuskin löytyy sieltä(kään).
Olen kokeillut päihteitä, irtosuhteita, ollut moraaliton ja villi taiteilijasielu, bailannut, liftannut, tapellut...Nykyään mieheni kanssa nautin kulttuurista, kumppanuudesta, tavallisesta arjesta ja muusta "tylsästä". Moni tuttava ei uskoisikaan millainen villikko olen ollut :)
Miksi ihmeessä pitäisi salaa haaveilla tuollaisesta kauheasta elämästä? Nuoruus on täysin yliarvostettua, on sydänsuruja ja kaikkea, en haluaisi kyllä olla nuori, ei nuoruudessa ole mitään muuta hohdokasta kuin se että kuolemaan on luultavasti vielä pidempi aika, ja on ehkä vähän paremman näköinen kuin vanhana.
Sinkkuna saa olla vanhanakin jos siitä tykkää, eikä siihen tarvita mitään hurjaa nuoruutta. Minä en ole koskaan kokenut minkäänlaista tarvetta irtosuhteille, päihteiden käytölle, liftaamiselle tai varsinkaan tappelulle, bailaaminen on suurimmaksi osaksi vaan kännisekoilua jossa teeskennellään että on hauskaa. Mulla on ollut aina hauskaa ilman viinaa, ja elämässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ilman että sitä etsimällä etsii. Olen tyytyväinen silloin kun kaikki on hyvin, en ole täysin konkurssissa ja kaikki on suht terveitä ja hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kykhy asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Mitä sinä nyt oikein mussutat siellä? Missä minä olen sanonut sekoilleeni? En ole sanonut, enkä puhu nyt dokaamisesta muutenkaan - kaivapa ne kakkulat silmillesi.
Kommenttini oli ketjuun eka, joten turhaan siellä nyt kiukuttelet.
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
SIITÄ on kyse. Ei huumeiden käytöstä, suojaamattomasta seksistä tai alkoholismista.
Semmoinen mummoilu, jossa nostetaan hyveeksi uskaltamattomuus ja järkevyys ja perinteiden noudattaminen viimeiseen pilkuun asti ei OPETA sinulle mistään mitään. Juu, voit lukea vaikkapa Afrikasta monta kirjaa, ja kartuttaa tietoja siitä - mutta et silti koskaan tiedä, millainen olo tulee, kun hengität savannilla auringonlaskun viilentämää ilmaa ja tiedät, että olet siellä omillasi ja PÄRJÄÄT hyvin, tapaat mielenkiintoisia ihmisiä ja kasvatat taitojasi reagoida yllättäviin tilanteisiin, outoihin ihmisiin ja löytää itsestäsi yhä uusia voimavaroja ja taitoja.
Siksi minä sanon, että rohkea ja viisas ihminen panee itsensä alttiiksi. Enkä edelleenkään puhu itsensä monotonisesta perjantaidokaamis-myrkyttämisestä, vaan ihmisten ja kokemusten kohtaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
Fiksua pohdintaa tässä ketjussa. Itselläni oli kyllä nuorena suorituspaineita juuri villin nuoruuden kaltaisten kliseiden takia, enkä ollut kovinkaan onnellinen. Nyt yli 50-vuotiaana olen rohkeimmillani, ja rohkeus vaan kasvaa :-) Nuoruutta en haluaisi takaisin, se oli minulle ahdistavaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Fiksua pohdintaa tässä ketjussa. Itselläni oli kyllä nuorena suorituspaineita juuri villin nuoruuden kaltaisten kliseiden takia, enkä ollut kovinkaan onnellinen. Nyt yli 50-vuotiaana olen rohkeimmillani, ja rohkeus vaan kasvaa :-) Nuoruutta en haluaisi takaisin, se oli minulle ahdistavaa aikaa.
Lisään, että rohkeudella tarkoitan rohkeutta olla juuri minä ja tehdä ihan mitä itse haluan ympäristön mahd odotuksista välittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fiksua pohdintaa tässä ketjussa. Itselläni oli kyllä nuorena suorituspaineita juuri villin nuoruuden kaltaisten kliseiden takia, enkä ollut kovinkaan onnellinen. Nyt yli 50-vuotiaana olen rohkeimmillani, ja rohkeus vaan kasvaa :-) Nuoruutta en haluaisi takaisin, se oli minulle ahdistavaa aikaa.
Lisään, että rohkeudella tarkoitan rohkeutta olla juuri minä ja tehdä ihan mitä itse haluan ympäristön mahd odotuksista välittämättä.
Tuohan sitä parhaimman laatuista rohkeutta onkin. Rohkean ei tarvitse olla villi, ellei sitten itse sitä halua. Rohkein porukasta on se, joka porukan odotusten ja vaatimusten vastaisesti mutta oman tahtonsa mukaisesti, uskaltaa jäädä kotiinsa lukemaan lempikirjaansa, lempikonserttoaan kuunnellen kissa sylissään :-) Rohkeutta on olla oma itsensä, eikä toteuttaa villin nuoruuden ideaalia vain koska muut katsovat, että niin kuuluu käyttäytyä tai muuten ei elä toisten arvojen mukaista oikeaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kerran täällä eletään. Ei se pointti olekaan siinä että juo ja bilettää villisti, vaan siinä mitä oppii itsestään, muista ihmisistä ja elämästä siinä samalla. Niin hyvässä kuin pahassa. Kyllä ihmisestä huomaa ns vanhemmalla iällä onko eletty villisti, maailmankatsomus on avarampi ja mielipiteet yleensä yleismaailmallisempia. He ovat ihmisinä mielenkiintoisempia.
En ymmärrä, miten juuri esim alkoholin juominen, baarisseissa käyminen yms lisäisivät syvällisyyttä enempää kuin esim lukeminen ja ihmisten kanssa keskuteliminen selvin päin. ap
Niin. Et ymmärräkään, koska sinulla ei ole kokemusta sellaisesta. Jos verrataan vaikka kahta 30-vuotiasta ihmistä, joista molemmat harrastavat lukemista ja leipomista, mutta joista toinen on viettänyt sitä "villiä nuoruutta" johon on kuulunut juhliminen, sitä kautta uusien ihmisten tapaaminen, festareille käyminen, kesäyössä naku-uinti vieraassa mökkirannassa, autioiden rakennusten valtaaminen, välivuosi Intiassa, irtosuhteet, roadtrip halki Amerikan vasta tavattujen ihmisten kanssa, pilvenpoltto-loma Amsterdamissa sekä kaikki ne satunnaiset työpaikat joista osasta tuli potkut. On tehty virheitä, oltu tyhmiä, pidetty hauskaa ja otettu riskejä joista osa ei kannattanut mutta tulipa tehtyä. Kumpi näistä kahdesta 30-vuotiaasta omaa sinun mielestäsi enemmän elämänkokemusta? Molemmat osaa lukea ja leipoa mutta vain toisella on täysillä eletty nuoruus takanaan.
Ylläoleva käsitys "villistä nuoruudesta" kuulostaa kaamealta kliseeltä. Pilveä poi polttaa iha n kotimaaassakin, intilaisten tehtävä ei ole toimia eksoottisina statisteina sinun draamassasi, naku-uinneissa ei ole mitään ihmeellistä ja satunnaisa työpaikkoja on ollut jokaisella.
Minä arvostan paljon enemmän ihmistä joka elää omaa elämäänsä mieluummin kuin noita villin nuoruuden tylsiä moneen kertaan nähtyjä kliseitä.
Ärsyttää vähän kun ihmiset tässäkin ketjussa kirjoittavat, että vain villi nuoruus on "elämistä" tai että muu on tylsää, ja että kyllä sitä vanhana sitten haluaa seikkailla jos ei nuorena. Ihmiset ovat erilaisia.
Olen ollut aina aika ujo, enkä ole koskaan ollut kännissä, tykännyt bileistä, käyttänyt huumeita tai harrastanut yhden yön suhteita. Tykkään rauhallisesta elämästä.
Olen silti mm. asunut ulkomailla, matkustellut eri maissa ja ollut pitkään rakkaan mieheni kanssa. Kyllä minullakin riittää vanhoille päiville mukavaa muistelemista :)
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei se yhtään kiinnosta? Jos tykkää mieluumin lukea, leipoa ja opiskella?
Eihän se mitenkään pakollista ole,mutta yleensä ihmetellään epävillejä tyyppejä,vähän niin kuin absolutisti joutuu perustelemaan kantaansa koska alkoholin juomista pidetään "normaalina".
Yläasteella tosin tunsin itseni friikiksi,kun ei innostanut käydä baareissa väärillä papereilla tai muuta,kaverit nauroivat kun vertailtiin vappusekoiluja ja minä kerroin lukeneeni vappuna kokeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos pilaa itsensä jo nuorena niin se on sitten siinä. Mieluummin pilaa itsensä vasta vähän ennen kuolemaa vanhana.
Voisitko vielä tarkentaa että miten se "itsensä pilaaminen" tapahtuu,ettei jää keneltäkään vahingossa tekemättä ennen kuolemaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei se yhtään kiinnosta? Jos tykkää mieluumin lukea, leipoa ja opiskella?
Eihän se mitenkään pakollista ole,mutta yleensä ihmetellään epävillejä tyyppejä,vähän niin kuin absolutisti joutuu perustelemaan kantaansa koska alkoholin juomista pidetään "normaalina".
Yläasteella tosin tunsin itseni friikiksi,kun ei innostanut käydä baareissa väärillä papereilla tai muuta,kaverit nauroivat kun vertailtiin vappusekoiluja ja minä kerroin lukeneeni vappuna kokeisiin.
Yhteiskunta on viimeisten vuosikymmenien aikana kiepahtanut arvostamaan ekstroverttejä enemmän kuin introverttejä. Kun aiemmin arvostettiin introverttien hiljaista tunnollisuutta ja työteliäisyyttä ja katsottiin alaspäin ekstroverttien innokasta hösöttämistä ja säheltämistä, niin nykyään introverttejä pidetään tylsinä nössöinä ja ekstroverttejä kiinnostavina täysillä eläjinä. Arvomuutoksesta voi olla kahta mieltä, mutta pitkän päälle tämä muutos on mielestäni kulttuurin tappio.
Noi muutaman kommentin listat asioista on kyllä sellaisia, että mä olen ihan tyytyväinen, että ne on jääneet väliin. Mun elämä on ehkä tylsää jonkun mielestä, mutta ainakin se on mun oma valinta eikä mun kavereitten tai yhteiskunnan pakottamaa. Ei mulla ole mitään tarvetta rajojen kokeiluun enkä mä nyt kolmekymppisenä haikaile menetetyn nuoruuden perään, vaikka villi vaihe jäikin välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
Höpö höpö. Sinä saat tehdä ihan kuten haluat, ja kirjallisuudesta gradun tehneenä en todellakaan aliarvioi lukemista - se ei vaan ole ikinä koskaan milloinkaan yhtä kasvattava kokemus kuin kokea asioita itse. Eivätkä ole millään tasolla toisensa poissulkevia.
Sorry, mutta et tiedä, mistä puhut! Minä sentään olen tiiviisti tehnyt molempia, sinulla ei koskaan uskallus riitä siihen, mistä minä puhun - ja haluat väen väkisin tehdä hyveenkin vielä arkuudestasi.
Vierailija kirjoitti:
Noi muutaman kommentin listat asioista on kyllä sellaisia, että mä olen ihan tyytyväinen, että ne on jääneet väliin. Mun elämä on ehkä tylsää jonkun mielestä, mutta ainakin se on mun oma valinta eikä mun kavereitten tai yhteiskunnan pakottamaa. Ei mulla ole mitään tarvetta rajojen kokeiluun enkä mä nyt kolmekymppisenä haikaile menetetyn nuoruuden perään, vaikka villi vaihe jäikin välistä.
Ei se siinä vaiheessa vielä iskekään. Yleensä vasta viisikymppisenä. Varo vaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo... on se vähän kälyistä, jos joku jo parikymppisenä on keskiluokkainen, poroporvarillinen täti. Kattokruunut ja pitkopullat peliin.
Dokaaminen sinänsä ei ole mikään pakko, mutta kyllä sen ikäisenä pitäisi ideaalisti olla uskallusta ja kykyä katsella maailmaa ja kokea asioita. Matkustaa, tutustua ihmisiin, etsiä omaa alaansa ja kokeilla erilaisia asioita.
Eikä solahtaa semmoiseen kädenlämpöiseen rutiiniin, neljän seinän sisään.
Jos ei ikinä uskalla mitään, ei voi tietää myöskään, missä olisi hyvä ja mistä tykkäisi - OIKEASTI. Siinähän meinaan tyytyy johonkin tavalliseen ja keskivertoon ilman, että tietää, mitä muuta olisi tarjolla.
Se mitä et ole näemmä sekoilukokeiluistasi oppinut on kyky asettua toisen asemaan. Sinä et vaan OIKEASTI pysty tajuamaan, että se tasainen viisaus, jota väheksyt voi jonkun toisen mielestä olla arvostettavaa ja hauskaa. Mitenköhän sinä sen läksyn oppisit, jotta et omasta kapeasta näkökannasta väheksyisi toisten sinusta eroavaa elämää?
Minä puhun rajojen ylittämisestä ja mukavuusalueensa ulkopuolelle heittäytymisestä.
Niinhän sinä puhut, mutta väheksyvä asenteesi toisiin näkyy siinä, ettet millään näytä tajuavan että jokainen ei tee sitä sinun tavallasi. Sinulla on ahtaan stereotyyppinen näkymys siitä mitä rajojen ylittäminen voi tarkoittaa. Yhdenkin kirjan lukeminen kotinsa hiljaisuudessa voi viedä lukijansa useamman rajan ylitse kuin mitä sinä elämänkokeilullasi ikinä pystyt ylittämään. Sitä sinä et tajua, enkä oikein tiedä miten sitä sinulle voisi opettaa, kun katsantosi on niin rajallinen.
Mihin vastaukseni mahtoi hävitä... no koetan uudestaan.
Siis minun puolestani aivan jokainen tehköön mitä haluaa. Kirjallisuudesta gradunkin tehneenä en todellakaan väheksy lukemista, mutta se ei silti koskaan opeta/laajenna ihmistä samalla lailla kuin omakohtainen kokeminen ja pärjäämisen/rajojen ylittämisen kokemukset. Eikä se heittäytyminen millään tavalla kyllä tarkoita, etteikö voisi myös lukea, pohtia ja prosessoida pääkopassaan asioita - vaikka haluatkin kovasti näin inttää.
Eikä tässä siis edelleenkään ollut kyse dokaamisesta, huumeista tai suojaamattomasta seksistä, vaan esimerkiksi matkustelusta, vieraiden ihmisten ja asioiden kohtaamisesta.
Jos väität selvin päin, että on ihan sama lukea vaikkapa nyt siitä Afrikasta kuin asua siellä jonkin aikaa, niin olet aika nyrjähtänyt tapaus, tiedätkös. Kuulostaa siltä, että yrität väkisin selitellä itsellesi parhain päin asiaa, tehdä arkuudesta hyveen. Ei siinä mitään, ihan ok olla introvertti ja arka, mutta se ei poista sitä, että paljon jää teiltä elämättä ja tajuamatta ja tuntematta,
Nonny se ilmestyi se eka versio, sori toisto.
78/80, kommentit tulevat nyt näkyviin ihme viiveellä
Miksi tällaista pitää kysyä? Totta kai jokainen tekee elämällään mitä haluaa, miksi siihen pitää muiden lupa saada? Ap tuntuu olevan epävarma valinnoistaan, ei tätä muuten selitä.
Itse olen villin nuoruuden elänyt ja olen villi vielä nelikymppisenäkin, mutta ei ole tarvetta lytätä toisten valintoja. Jokainen tekee niinkuin parhaaksi näkee.