Lue keskustelun säännöt.
Alkaisitko seurustella bipolaarisen kanssa?
11.12.2015 |
Itse en milloinkaan alkaisi, sen verran kamalia kokemuksia on eräällä läheiselläni, lisäksi etäisempikin tuttuni kokemuksineen on erittäin varoittava esimerkki.
Kommentit (48)
Vain jos lääkitys pitää oireet kurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista luettavaa ja laittaa ajattelemaan miten tuttava pariskunta pärjää, kun molemmat sairastaa bipoa.
Suhde on kyllä tuore, mutta sivusta seurattuna tuhoon tuomittu.
Mullon bipoja kavereita, ja en alkaisi seurustelemaan. Helpompiakin parisuhteita saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen bipo. Edellinen mies oli bipo. Nykyinen mies on bipo. He on olleet ja ovat ihania minulla hirveys johtuu epävakaasta pershäröstä.
Bipoilla on kieltämättä jokin outo harha, että kaikki niiden epämieltyisät piirteet johtuu niiden sairaudesta. Sen takia niitä ei juuri voi sietää, kun ne eivät pysty ottamaan mitään vastuuta teoistaan, kun kaikki on aina muka sen kaksisuuntaisuuden syytä.
Mulla on taas kokemusta bipoista, jotka vauhtivaiheessaan ovat sitä mieltä että se on se heidän oikea itsensä ja kaikki vain yrittävät estää heitä olemasta sitä mitä he oikeasti ovat. Ja depisvaiheessa sitten ei saada aikaan mitään.
Kummasta ap nyt kysyy, kaksisuuntaisen mielialahäiriön 1. vai 2. tyypistä? Näillä melkoinen ero kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tunnen yhden pariskunnan jossa mies on bipo ja huh mitä perhe-elämää, pientä lasta käynsääliksi.
Vierailija kirjoitti:
Kummasta ap nyt kysyy, kaksisuuntaisen mielialahäiriön 1. vai 2. tyypistä? Näillä melkoinen ero kuitenkin.
Nii-in 2. tyyppi tässä hei.
Mitäs jos jokainen menisi ihan ensin lukemaan Terveyskirjaston artikkelin ennen kuin tietävänä kommentoi yhtään mitään.
Diagnoosilla on täällä todella todella kummallinen stigma ja ällistyttävän paljon keskustelua. Ja mikä ihmeen bipo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakukisu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasta ap nyt kysyy, kaksisuuntaisen mielialahäiriön 1. vai 2. tyypistä? Näillä melkoinen ero kuitenkin.
Nii-in 2. tyyppi tässä hei.
Mitäs jos jokainen menisi ihan ensin lukemaan Terveyskirjaston artikkelin ennen kuin tietävänä kommentoi yhtään mitään.
Diagnoosilla on täällä todella todella kummallinen stigma ja ällistyttävän paljon keskustelua. Ja mikä ihmeen bipo?
Suosittelen jokaisen luopumaan diagnoosistaan. Vähintään itselleen, Muuten se toki on haastavaa. Vähintään ymmäträmään psykiatrian valeellisuuden. Ihmisissä on ominaisuuksia, mutta yhteiso antaessaan psykiatrisen diagnoosin haluaa pakottaa ihmisen ominaisuuksineen käyttämään sitä mitä hänellä on itseään tai toisia vastaan. Pahuus käyttää psykiatriaa oppinaan. Siksi monet valittavat "stigmasta".
Psykiatriasta on muodostunut paha uskonto, eikä kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus katoa, ennenkuin muuta on tilalla.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3384216/onko-nykyajan-nuoret-henkisesti…
"Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä eli bipolaarihäiriötä kutsuttiin ennen maanis-depressiivisyydeksi. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen ja vahvasti perinnöllinen mielenterveyden häiriö.
Häiriötä luonnehtivat tavanomaisesta poikkeavat mielialojen vaihtelut: masennus ja maniajaksot sekä niin sanotut sekamuotoiset jaksot vaihtelevat. Välillä sairastuneella voi olla täysin oireettomia jaksoja tai jaksoja, jolloin oireet ovat hyvin lieviä.
Maniajaksot ovat masennusjaksoja helpompia tunnistaa, koska sairastuneen käyttäytyminen on niin silmiinpistävän aktiivista. Maanisen vaiheen aikana bipolaarihäiriöstä kärsivä voi tuntea erittäin voimakasta ja epärealistista hyvää oloa useita viikkoja ja jopa kuukausia.
Maniajaksoja leimaa usein harkintakyvyn puute. Häiriöstä kärsivä saattaa tehdä asioita, jotka tuottavat hänelle itselleen ja hänen läheisilleen runsaasti vaikeuksia. Hän voi esimerkiksi sotkea raha-asiansa täysin tai käyttäytyä seksuaalisesti riskialttiisti. Seurauksena voi olla ongelmia perheen, työn ja poliisin kanssa.
Masennusjaksojen aikana sairastunut kokee usein syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät eivät useinkaan hakeudu hoitoon ensimmäisten oireiden ilmaantuessa. Hoitoon hakeutumisen syy on tavallisesti pitkäkestoinen ja vaikea masennusjakso.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot ovat maanisia jaksoja yleisempiä. Masennusjaksot ovat hyvin samantapaisia kuin vakavasta masennuksesta kärsivän ihmisen masennustilat. Masennusjakson aikana kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä kokee syvää väsymystä ja keskittymiskyvyn puutetta, myös unihäiriöt ovat tavallisia.
Häiriöstä kärsivän mielessä voi liikkua arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita ja ajatuksia kuolemasta. Maanisten jaksojen seurauksena voi olla vaikeuksia taloudellisten asioiden ja ihmissuhteiden kanssa ja nämä pahentavat entisestään kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivälle erittäin tyypillisiä syyllisyyden tunteita.
Sekamuotoiset jaksot sisältävät sekä masennusta että maniaa
Sairausjaksot voivat olla myös sekamuotoisia, jolloin niissä esiintyy yhtä aikaa sekä masennusta että maniaa. Sekamuotoinen jakso voi olla erityisen tuskallinen, koska sairastuneen ajatustoiminta on hyvin kiihtynyttä, mutta ajatukset masentuneita. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivällä voi olla aistiharhoja tai harhaluuloja, jotka eivät kuitenkaan ole laadultaan ja selkeydeltään samanlaisia kuin skitsofreniaa sairastavalla.
Tyypin II kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä maniajaksot ovat lievempiä
Tyypin II kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä maniajaksot ovat tasaisempia niin sanottuja hypomaanisia kausia. Hypomaaninen jakso ei ole niin vakava, että se aiheuttaisi merkittäviä vaikeuksia työssä tai sosiaalisissa suhteissa. Kakkostyypin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivät hakeutuvat usein hoitoon vain masennusjaksojen aikana ja siksi häiriö saattaa jäädä kokonaan tunnistamatta.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hallinnan perusedellytys on kyky hyväksyä alttiutensa sairastua toistuviin mania- ja depressiojaksoihin. Sairausjaksojen toistumista voidaan useimpien kohdalla olennaisesti vähentää tai jopa kokonaan estää asianmukaisella lääkityksellä tai elämäntapojen muutoksella."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen bipo. Edellinen mies oli bipo. Nykyinen mies on bipo. He on olleet ja ovat ihania minulla hirveys johtuu epävakaasta pershäröstä.
Bipoilla on kieltämättä jokin outo harha, että kaikki niiden epämieltyisät piirteet johtuu niiden sairaudesta. Sen takia niitä ei juuri voi sietää, kun ne eivät pysty ottamaan mitään vastuuta teoistaan, kun kaikki on aina muka sen kaksisuuntaisuuden syytä.
Mulla on taas kokemusta bipoista, jotka vauhtivaiheessaan ovat sitä mieltä että se on se heidän oikea itsensä ja kaikki vain yrittävät estää heitä olemasta sitä mitä he oikeasti ovat. Ja depisvaiheessa sitten ei saada aikaan mitään.
Tämä! Hypoa oikein odotellaan. En ikinä, koskaan koskisi edes metrisellä seipäällä ”bipoon”.
En koskaan. Enkä muutenkaan ihmisen kanssa, jolla olisi valmiiksi mt-ongelmia.
Sillehän ei mitään voi jos puoliso sairastuisi myöhemmin, mutta lähtökohtaisesti en siihen suohon lähtisi uppoamaan.
Niin ja tosiaan, olen itse bipo joten tiedän mitä se voi pahimmillaan olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen bipo. Edellinen mies oli bipo. Nykyinen mies on bipo. He on olleet ja ovat ihania minulla hirveys johtuu epävakaasta pershäröstä.
Bipoilla on kieltämättä jokin outo harha, että kaikki niiden epämieltyisät piirteet johtuu niiden sairaudesta. Sen takia niitä ei juuri voi sietää, kun ne eivät pysty ottamaan mitään vastuuta teoistaan, kun kaikki on aina muka sen kaksisuuntaisuuden syytä.
Mulla on taas kokemusta bipoista, jotka vauhtivaiheessaan ovat sitä mieltä että se on se heidän oikea itsensä ja kaikki vain yrittävät estää heitä olemasta sitä mitä he oikeasti ovat. Ja depisvaiheessa sitten ei saada aikaan mitään.
Tämä! Hypoa oikein odotellaan. En ikinä, koskaan koskisi edes metrisellä seipäällä ”bipoon”.
*huoh* luitko edes kopioimaani tekstiä?
Mitäs muita ihmisryhmiä sinä vihaat? Kasisuuntainen mielialahäiriö on verrattavissa masennukseen. Mitä sinä ajattelet masentuneista?
Ymmärrätkö että tuollainen itsekeskeinen asenne ei varsinaisesti auta sinua tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Jokainen ihminen ympärilläsi on erilainen, sairaudella tai ilman.
Tunnen vihaa sanojasi kohtaan, koska minusta tuntuu että oletat minun noin vain ottavan vastaan sinun vihapuheen ja leiman. Mutta ei, minulla ei ole tapana vihata yhtään ketään, eikä varsinkaan päästää suutani mitään noin ajattelematonta kuin sinun suustasi tulee.
Masennusjaksojen aikana sairastunut kokee usein syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita.
Hoitoon hakeutumisen syy on tavallisesti pitkäkestoinen ja vaikea masennusjakso.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot ovat maanisia jaksoja yleisempiä.
Häiriöstä kärsivän mielessä voi liikkua arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita ja ajatuksia kuolemasta.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista 25-50 % yrittää itsemurhaa jossakin elämänsä vaiheessa ja 10-15 % tekee sen.
Mitä liikkuu ihmisen mielessä joka sanoo tällaiselle ihmiselle ettei koskisi edes metrisellä seipäällä.
Järkyttävän empatiakyvytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi seurustella minkään sortin mielenterveysongelmaisen kanssa. Olen valitettavasti elänyt koko lapsuuteni hullujen kanssa. Mielenterveysongelmaisten ei tule antaa lisääntyä.
Jos lääkitys olisi kunnossa, terapiat käytynä ym. niin kyllä ainakin tsekkaisin miten alkaa sujua. Hoitokielteisen bipon kanssa en alkaisi seurustella.
Itselläni on ahdistuneisuushäiriö ja kummasti ihan "normaali" kumppani on kelkkaani lähtenyt. Tajutkaa ihmiset, että olennaista missä tahansa sairaudessa on sen asianmukainen hoito. Ilman hoitoa minäkin voisin huonosti, mutta nyt elän käytännössä ihan normaalia elämää ja voin hyvin.
En missään tapauksessa alkaisi seurustella ihmisen kanssa, jolla olisi mitään mielenterveyden ongelmia. Pitkäaikaisen seurustelukumppanin sairastuminen tietysti eri asia.
Rakastan tasapainoista arkea, jossa toiseen voi luottaa eikä tarvi koko ajan odotella mitään ylimääräistä draamaa tai pettyä siihen, että toinen ei taaskaan pystynyt toimimaan kuin normaali aikuinen.
En lähtisi ehdoin tahdoin seurustelemaan myöskään vakavasti fyysisesti sairaan, selkeästi ylipainoisen tai päihdeongelmaisen kanssa, kun en itsekään ole mitään näistä.
Lakukisu kirjoitti:
Masennusjaksojen aikana sairastunut kokee usein syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita.
Hoitoon hakeutumisen syy on tavallisesti pitkäkestoinen ja vaikea masennusjakso.
Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön liittyvät masennusjaksot ovat maanisia jaksoja yleisempiä.
Häiriöstä kärsivän mielessä voi liikkua arvottomuuden ja syyllisyyden tunteita ja ajatuksia kuolemasta.
Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavista 25-50 % yrittää itsemurhaa jossakin elämänsä vaiheessa ja 10-15 % tekee sen.
Mitä liikkuu ihmisen mielessä joka sanoo tällaiselle ihmiselle ettei koskisi edes metrisellä seipäällä.
Järkyttävän empatiakyvytöntä.
Hei, ei mitenkään tavatonta terveiltä ;)
Se kakkostyypin vaimo, kroonisen somaattisen sairauden kanssa elävä
Heh, aika harva toimii joka tilanteessa kuin normaali aikuinen. Pahan riidan ja stressin keskellä itse kukin taantuu tyhmiin käytösmalleihin. Oli sitten diagnooseja eli ei.
Olen kymmenettä vuotta naimisissa kakkostyypin depressiovoittoisen bipon kanssa. Ykköstyyppiä juoksisin karkuun itsesuojelusyistä. Tämäkin matka on ollut opettavainen - oikea lääkitys ratkaisee. Olen vuosien varrella kasvattanut rautaisen itsetunnon (se on ollut testissä) ja oppinut sen, että omasta elämästään täytyy pitää kiinni, jottei toinen vedä alas huonoina aikoina. Rakkaus on kantanut tähän saakka, ja yritän edelleen ymmärtää puolison mielenliikkeita. Ei niitä helpoimpia sairauksia.
Meillä ei ole yhteisiä lapsia, kumpikaan ei halunnut.