Onko sinunkin äitisi vittuilija?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on oman aikakautensa lapsi, noinhan lapsia kasvatettiin tuonne 70-luvulle saakka, lasta ei saanut kannustaa, mieluimmin moittia ja vähätellä, ettei ylpisty tai tule omahyväinen. Näin neuvoivat ammattilaiset. Ja yhä edelleen olet äitisi tytär, mihin se kissa karvoistaan pääsisi.

Noin oli 70-luvulla joissakin perheissä, toisissa äiti kannusti ja kehui. Mikään vuosiluku, syntymäaika tai ajan henki ei ole peruste jatkaa huonoja kasvatusmetodeja tai kohdella aikuista lasta koko ikänsä vähätellen ja vittuillen.

Niinpä. Minäkin sanoin lukuisia lukuisia kertoja äidille kuinka hänen sanomisensa ja tekemisensä loukkaavat minua, ja hän vain jatkoi samaa rataa. Eikä puolusteluna todellakaan ollut "mutta kun luin vuonna 1978 kasvatusoppaasta että näin lapsia kohdellaan", vaan kieltäminen, marttyrointi, minun syyttäminen, itkupotkuraivarit jne.

Sitäpaitsi, vaikka olisi minkälaisen opin sisäistänyt, niin kun toinen (oma lapsi!!!!) sanoo että sinä satutat minua, tai että en voi enää pitää yhteyttä jos jatkat samalla lailla, niin millainen ihminen pitäisi vaan tiukasti kiinni siitä vuonna 1978 oppimastaan metodologiasta? Mieluummin satuttaa lastaan tai jopa menettää hänet kokonaan, kuin muuttaisi tapojaan? Ei ainakaan terve, lastaan rakastava ihminen.

 

--28

Lähes täysin samaa olen kokenut anopin taholta. Ei keskusteluyhteyttä. Vittuilua ja kieltämistä, syyttämistä ihan utopistisista asioista ym,...

joo, ei olla tekemisissä.

Kirjoitin tämän jo tuonne Paskin joulumuistosi-topiciin, mutta sopinee myös tänne:

"Parisenkymmentä vuotta sitten. Tongittuaan joulusiivouksensa yhteydessä laatikkoni ja luettuaan päiväkirjani, narsistiäitini sai minut "kiinni" katumuspillereiden hankinnasta kun olin 16v. Kertoi asiasta ihan _kaikille_, soitti koulun opinto-ohjaajallekin. Meillä seksi oli vähän niinkuin tabu, ainakin frigidille äidilleni ja hän sai sätkyn tästä minun yksityisasiastani. Soitti poikaystäväni äidillekin ja haukkui minut hänelle (mitä poikaystävän äiti ihmetteli).

Koko siihenastisen elämäni äitini oli tasaisin väliajoin kertonut minulle, ettei minusta tule koskaan mitään, eikä kukaan mies huoli minua. Kun sitten teininä nämä faktat sisäistäneenä yritin pitää poikaystäväni sillä ainoalla tavalla mitä tiesin, sai äitini taas lyömäaseen. Ei ole varmaan tähän päivään mennessä tajunnut psyykelleni ja seksuaalisuudelleni aiheuttamaansa tuhoa.

Oli se kiva joulu, tämä nolo yksityisasiani kun oli koko joulun teema. Tossukkaisäni ei sanonut mitään estääkseen hullua vaimoaan. Tämän vuoksi aina ennen joulua tuntuu pahalta."

Tuossa siis yksi pieni esimerkki v*ttuilevasta äidistäni, johon olen aikuisiälläni katkaissut välit. Hän oli mm. aina heittämässä minua kotoa pois ja kertoi, että 18-vuotiaana minun pitää muuttaa. Olin lukiossa, mutta muutin sitten pois ja äitini ihmetteli, että miksi..

On aina haukkunut, moittinut ja yrittänyt alistaa minua. Vertaillut veljiini aina heidän voitokseen. Tehnyt kaikkensa, että minulla on huonot välit veljiini, tai siis olemattomat. Hän kun aina haukkui minua myös heille ja sai heidät uskomaan minun huonouteeni.

Tuo Redditin Raised by narcissist - sivusto on muuten kullanarvoinen vertaistukiryhmä ja kuulun itse siihen. Suosittelen muillekin, täällä näkyy olevan monta narsistin lasta. Rärkeintä on muistaa, että tämä kokemamme v*ttumainen kohtelu ei ole meidän syytämme.

Nooh, vanhapiika -tuulella jos sattuu olemaan ,niin käytös voi olla ällööö.

Sympatiani kaikille. Täällä oli paljon tuttuja juttuja, mutta meillä se vittuilija on ollut isä. Minäkin muuten pelkään kovia ääniä ja sitä että joku suuttuu. Lisäksi inhoan avainten kilinää, koska se tiesi sitä että isä tulee kotiin ja haukkuminen ja vittuilu alkaa. Nykyään isä ihmettelee miksi lapset on hänet hyljänneet, miten voimmekin olla niin julmia ja itsekkäitä, jätämme vanhan ihmisen (55v) yksin. Hän on myös ollut alkoholisti niin kauan kuin muistan ja mennyt vain pahempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaisia äitejä ole olemassa. Koska kun nainen saa lapsen, hänen elämänsä on vihdoin oikeaa elämää eikä äidin ja lapsen sidettä riko mikään. Lapsi rakastaa äitiään aina ehdoitta ja huolehtii aina ikääntyvästä äidistään. Lapsuus on kaikille lapsille ja vanhemmille ihanaa pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ja vanhemmuus on koko elämän suola. Tai näin minulle on kerrottu. 

Nykyäideillä on usein näin (lapsensa 90-luvulta eteenpäin saaneina), koska lapsen saaminen on alkanut olla aidosti valinta ja koska tuolloin alettiin ymmärtää paremmin lasten emotionaalisia tarpeita. Tässä keskustelussa puhuvat enimmäkseen 60-80-luvulla syntyneet.

Asia ei ikävä kyllä ole näin. Monet näistä äideistä, jotka ovat saaneet tunnekylmän ja vähättelevän kasvatuksen, kasvattavat (ehkä tiedostamattaan) omat 90-luvulta eteenpäin syntyneet lapsensa myöskin samalla tavalla. Jos se on ainoa kasvatuksen malli, jonka on saanut, ei välttämättä osaa kasvattaa omia lapsiaan eri tavalla, eikä välttämättä tiedosta, että omaan kasvatustyyliin olisi tarpeen kiinnittää huomiota (niin että ei siirtäisi itse saamaansa ikävää kasvatusta lapsiinsa).

t. 90-luvulla syntynyt vähättelevän 60-luvun äidin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällaisia äitejä ole olemassa. Koska kun nainen saa lapsen, hänen elämänsä on vihdoin oikeaa elämää eikä äidin ja lapsen sidettä riko mikään. Lapsi rakastaa äitiään aina ehdoitta ja huolehtii aina ikääntyvästä äidistään. Lapsuus on kaikille lapsille ja vanhemmille ihanaa pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ja vanhemmuus on koko elämän suola. Tai näin minulle on kerrottu. 

Nykyäideillä on usein näin (lapsensa 90-luvulta eteenpäin saaneina), koska lapsen saaminen on alkanut olla aidosti valinta ja koska tuolloin alettiin ymmärtää paremmin lasten emotionaalisia tarpeita. Tässä keskustelussa puhuvat enimmäkseen 60-80-luvulla syntyneet.

Asia ei ikävä kyllä ole näin. Monet näistä äideistä, jotka ovat saaneet tunnekylmän ja vähättelevän kasvatuksen, kasvattavat (ehkä tiedostamattaan) omat 90-luvulta eteenpäin syntyneet lapsensa myöskin samalla tavalla. Jos se on ainoa kasvatuksen malli, jonka on saanut, ei välttämättä osaa kasvattaa omia lapsiaan eri tavalla, eikä välttämättä tiedosta, että omaan kasvatustyyliin olisi tarpeen kiinnittää huomiota (niin että ei siirtäisi itse saamaansa ikävää kasvatusta lapsiinsa).

t. 90-luvulla syntynyt vähättelevän 60-luvun äidin lapsi.

Hups, siis 60-luvulla syntyneen äidin lapsi...

Sain tänään äidiltäni perinteisen joulunpilaamispuhelun. Tämä on suoranainen traditio, ainakin sen jälkeen kun ymmärsin säästää itseäni ja jättää menemättä äitini luo jouluksi. Taas kuulin kuinka kelvoton olen kaikilla sektoreilla, nyt vain uusien havaintojen kautta. Monenakohan jouluna olen sen eukon sanoja itkenyt.

Jos jotain tässä maailmassa kadehdin, niin se on joidenkin ystävieni kannustavat ja viisaat äidit.

Mun äiti vittuili aina kun se tuli auttamaan mua kun lapset oli pieniä. Oli pakko vaan ottaa vastaan kaikki vittuilu. Sen lisäks mä olen aasi ja yksinkertainen ja laiska ja en opi ikinä mitään. Ja hoitanut lapset väärin ja en osaa laittaa ruokaa ja siivoan väärin ja en kuuntele vaikka opetetaan. Aina se kertoo ettei sitä oo ikinä autettu missään ja sen työ on raskasta ja vittuimaista ja mä en siihen kykenis tuntiakaan ja meiän ikäluokasta ei oo yhtään mihinkään ja koko ajan vaan pahenee ja mitä nuorempi nainen niin sitä enemmän luuseri. no en haluaiskaan tehdä sen töitä ja tulla noin katkeraks.  

Yksi päivä jouluun on ja yksin sen taas vietän.  Säästyy uusilta traumoilta ja voi keskittyä vanhojen hoitamiseen, jotka äiti antoi. Hyvää joulua teille jokaikiselle!

Taikuri kirjoitti:

Jos ap:n äiti on niin paska niin voin tulla vittuilemaan sen kuoliaaksi, yleensä pelkkä läsnäoloni saa ihmiset pahalle päälle, ja kun avaan suuni niin he etsivät jo hirttoköyttä

Oot ihana!

En nyt muista mitään vittuiluja, mutta kai tappoyritys tytärtään vastaan ajaa saman asian. Ei sitten olla nähtykkään sen jälkeen. Olin yhdeksän.

Vierailija kirjoitti:

Sympatiani kaikille. Täällä oli paljon tuttuja juttuja, mutta meillä se vittuilija on ollut isä. Minäkin muuten pelkään kovia ääniä ja sitä että joku suuttuu. Lisäksi inhoan avainten kilinää, koska se tiesi sitä että isä tulee kotiin ja haukkuminen ja vittuilu alkaa. Nykyään isä ihmettelee miksi lapset on hänet hyljänneet, miten voimmekin olla niin julmia ja itsekkäitä, jätämme vanhan ihmisen (55v) yksin. Hän on myös ollut alkoholisti niin kauan kuin muistan ja mennyt vain pahempaan suuntaan.

Minulla hiukan samanlainen tilanne. Isääni olen pelännyt ja vierastanut aina, olen sen tajunnut vasta nyt 60 vuotiaana. Äitini vielä eläessä asiat lutviutuivat jotenkuten. Äidin kuoleman jälkeen tapahtui asioita joita minä ja lapseni emme hänelle anteeksi anna, ei ole kyllä pyytänytkään. Katkaisimet välimme häneen.

Nyt isäni on huonossa kunnossa, toivoo kuulema kuolevansa. Ainoa huoli minulla on, mitä kuolinilmoituksen laitetaan, me emme nimeämme siihen anna laittaa.

On ollut helppoa elää, kun pistimme välit poikki, ei tarvitse kärvistellä hänen arvosteltavanaan.

Vierailija kirjoitti:

Sain tänään äidiltäni perinteisen joulunpilaamispuhelun. Tämä on suoranainen traditio, ainakin sen jälkeen kun ymmärsin säästää itseäni ja jättää menemättä äitini luo jouluksi. Taas kuulin kuinka kelvoton olen kaikilla sektoreilla, nyt vain uusien havaintojen kautta. Monenakohan jouluna olen sen eukon sanoja itkenyt.

 

Jos jotain tässä maailmassa kadehdin, niin se on joidenkin ystävieni kannustavat ja viisaat äidit.

 

Vinkki ensi joululle: älä vastaa puhelimeen. Olet jo nähnyt millainen puhelu sieltä tulee joka kerta, niin miksi kiusaamaan itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini jaksaa aina vaan ilahduttaa kommenteillaan, joilla korostaa puutteitani.

"Ole kiltti miehellesi, hän sentään huoli sinut"

Tää on hyvä :)

Oma äitini on laukonut myös kaikenlaisia kommentteja koko ikäni ajan, mutta todennäköisesti hän oli masentunut ja purki omaa pahaa oloaan meihin lapsiin, on nimittäin ihan erilainen rakastava äiti nuorimmalle siskolleni (ikäeroa yli 10 vuotta). Anoppini sitävastoin on pahimman luokan vittuilija. Mieheni käytännössä muutti kotoaan jo 15-vuotiaana kavereiden nurkkiin pyörimään ja nykyäänkin vierailee kotonaan erittäin harvakseltaan. Yleensä mieheni ei edes äitiään enää kuuntele eikä hänen kanssaan juuri puhu, mutta silloin kun jostain puhelevat päättyy se yleensä siihen, miten mieheni poistuu paikalta ovet paukkuen ja kiukusta puhisten. Anopilla on siis tapana oikeasti vittuilla ja ärsyttämällä ärsyttää ja sitten olla marttyyri, kuinka hän ei mitään pahaa ole ikinä kellekään tehnyt. Ei varmaan tarvitse sanoa, etteivät muutkaan pojat (poikia kolme) äitiään paljon käy tapaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tänään äidiltäni perinteisen joulunpilaamispuhelun. Tämä on suoranainen traditio, ainakin sen jälkeen kun ymmärsin säästää itseäni ja jättää menemättä äitini luo jouluksi. Taas kuulin kuinka kelvoton olen kaikilla sektoreilla, nyt vain uusien havaintojen kautta. Monenakohan jouluna olen sen eukon sanoja itkenyt.

 

Jos jotain tässä maailmassa kadehdin, niin se on joidenkin ystävieni kannustavat ja viisaat äidit.

 

Vinkki ensi joululle: älä vastaa puhelimeen. Olet jo nähnyt millainen puhelu sieltä tulee joka kerta, niin miksi kiusaamaan itseäsi.

Vinkki otettu vastaan ja taottu paksuun kalloon.

Nämä vuorovaikutusvammat yleensä periytyy sukupolvelta toiselle. Yksilöt ovat yleensä voimattomia näissä ketjuissa. Ei toki aina.

Mutta kun suhteutat asian näin, on äitisi käytöstä helpompi ymmärtää. En silti tarkoita, että sitä tulisi hyväksyä.

Ymmärrys auttaa irtautumaan ja antamaan anteeksi. Anteeksianto on tärkeämpää sinulle itsellesi kuin äidillesi.

Ei. Minun äitini ei ole koskaan ikinä mistään vittuillut, ei huomautellut, ei ilmaissut tyytymättömyyttään. Olen saanut olla oma itseni ja tehdä virheeni. Huomautan vielä, että äitini on/oli täällä niin paljon parjattu yksinhuoltaja-teiniäiti.

Vierailija kirjoitti:

Nämä vuorovaikutusvammat yleensä periytyy sukupolvelta toiselle. Yksilöt ovat yleensä voimattomia näissä ketjuissa. Ei toki aina.

Mutta kun suhteutat asian näin, on äitisi käytöstä helpompi ymmärtää. En silti tarkoita, että sitä tulisi hyväksyä.

Ymmärrys auttaa irtautumaan ja antamaan anteeksi. Anteeksianto on tärkeämpää sinulle itsellesi kuin äidillesi.

Yksilö voi aina vaikuttaa käytökseensä. Kukaan ei ole tahdoton sätkynukke, jonka on ihan pakko olla muille inhottava. Sitäpaitsi yleensä nämä vittuilijat kyllä osaavat käyttäytyä ihan hyvinkin, kunhan kyse on sen oman kulissin ylläpidosta. Itselleni oli kovinkin silmiä avaava hetki huomata, että äitini osasi kyllä olla (muille) ystävällinenkin ja esim. noudattaa yleisiä käytössääntöjä. Minun kohdallani hän siis VALITSI olla epäystävällinen ja vittuilla - jos osaa olla muille ystävällinen, osaisi olla sitä minullekin jos vain haluaisi. Mutta eipä halunnut.

Jos yrittää näiden luonnevikaisten käytöstä ymmärtää, menee vain itsekin sekaisin. Ei hulluja voi ymmärtää, siksi ne nimenomaan on hulluja.

Minua äiti viilsi käsivarteen että sain tikit ku olin 9-10v ja ku olin teini heitti saksilla jotka osuivat jalkaan ja taas seurauksena yksi tikki. En saanut istua missä halusin tuli kiroileen ja pyyhkiin tuolin jolla istuin ku olin hänen istuimensa ja valokuva-albumia en saanut katsoa ilman kiroilua ja huutoa juoksi seläntaakseni koska hänen laukku oli samalla hyllyllä kuin kuva albumi ja siellä hänen papereitaan. Lisäksi minua on yritetty kuristaa ja silmät puhkoa eli painaa sormillaan silmiini ja ajanut lattiaharja nostettuna päänpäälleen ku olin 9v ja pelotellut että jättää kun keinuin joskus 17-18 aikaan takapihalla kavereiden kanssa tuli ikkunan eteen takki päällä ja minä pelkäsin että jättää minut ym ym. Kun olin raskaana soitti lääkärille kun kävelin hänen mielestään liian reippaasti ja soitti yksi pv että muut oikeat äidit ovat jo lasten kanssa ulkona ja teki kolme lastensuojeluilmoitusta/vuosi ku tytär oli tarhassa sitten piruili että lapsellamme on liian isot kengät tippuvat jalasta vaikka olivat sopivat ja aina oli sanomista vaatteista kaikista ja kun lapsellemme ostettiin takki tai kengät äiti soitti miten jossakin lehdessä oli lämmin nätti takki ja yritti kuvailla millaiset kengät pitäisi ostaa ja haukku ja luulotteli miehestäni aiheettomasti kaikkea että on insesti isä ja kävelyn haukku ja ku tyttäremme kasvoi ja halusi pelata vuoden jalkapalloa äiti piruili että ku mieheni ei saanu poikaa yrittää tehdä lapsestamme poikaa! Alussa kävimme äidilläni kylässä oli pv ja klo ajat 15min tarkkuudella! Enää ei olla käyty vuosiin vain tyttäremme kelpaa kylään mummulleen jolle äitini on fiksu ja ihana ja minulle on vain hetkellisesti mukava sitten pitää loukata ja sanoa rumasti. Yritin käydä äidillä parivuotta sitten aattona kylässä niin jouduin lähtemään pois sieltä koska rupesi hyssyttelemään ja heristeli sormeaan että naapurit kuulee (hän asuu kerrostalossa) ja kuulemma makasin hänen tuolissaan käski istua kunnolla vaikka en maannut mutta en ollut ihan tikkusuorassa kuin kirkonpenkissä! Tänäkin päivänä äiti ilkeilee minulle ja välillä on mukavasti en tajua