Ystävä ei halua nähdä eikä kuulla minusta :(

Kiitos viimeisiin.

Olette avanneet mun silmiä.

Juu, mun ja lapsuudenystävän välillä on ollut myös vuoden tauko ja niin ollaan kuin siskokset nykyään.

Ehkä tämä tiivis tahti näkemisissä sitten vaan vaikutti niin, että toista alkoi väsyttää ja minä taas kummastelin mitä tapahtui. Itse olen sosiaalisesti niin aktiivinen ja toinen kaipaa rauhaa. Ehkä uskon nyt, että hän silti välittää, oon ollut hiukan yliherkkä varmaan. Vaikka tuntuuhan se kummalta kun toinen noin vain muuttuu ihan yhtäkkiä, MITÄÄN ei tapahtunut sellaista, mutta sen tiedän, että hänellä pientä masennusta on. Koitan nyt antaa tilaa hänelle, erilainen kun on, mutta ihan hemmetin rakas mulle silti.

Kiitos vastauksista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että olet itse sitä tiedostamattasi raskas ihminen tai teet jotain ns "väärin" vaikka yrität kaikkesi. Annatko ystävällesi oikeasti tilaa vai oletko kokoajan viestittämässä? Ainakin mua ahdistaa, jos joku olettaa että olen 24/7 puhelimen ääressä käytettävissä. En vastaa aina heti koska oikea elämä on puhelinta tärkeämpää.

Voi myös olla, että et ole tehnyt mitään väärää mutta ystäväsi vain kaipaa erilaista seuraa/haluaa olla yksin. Ei aina jaksa jutella jonkun kanssa tai nähdä ketään. Joskus välit myös viilenee ihan siitä syystä, että yhteistä säveltä ja kiinnostusta ei enää samaan tapaan ole vaikka luottamus ja muut perusasiat olisivatkin kunnossa.

Voi myös olla että ystäväsi on oikeasti kiireinen. Tai hänellä on meneillään jotain sellaista elämässään joka vie ajan ja keskittymiskyvyn kaikelta muulta. Joka tapauksessa, hyväksy tilanne ja anna olla. Jos niin on tarkoitus ja jos ystäväsi haluaa pitää sinut elämässään, hän ottaa kyllä itse lopulta yhteyttä. Etsi sinäkin sillä aikaa uusia ystäviä tai kehitä itseäsi!

 

Olemme erilaiset, totta. Minä olen supersosiaalinen ja hän erakko. Mutta olen käyttäytynyt hänen kanssaan erilailla kuin niiden jotka jaksavat yhteyttä pitää, että jos tämäkin vähä on liika rasite, niin sitten ei yhteinen sävel kyllä hevin löydy.

Näin olen ajatellut, että ottaa yhteyttä, jos vielä haluaa. Toki voi olla ettei ota.

ap

Minulla oli ystävän tapainen, joka halusi olla jatkuvasti yhteydessä minuun, tekstasi jatkuvasti ja jos en heti vastannut, soitti ja vaati selitystä, miksi en vastaa hänelle. Hänen yhteydenpitonsa ja huomionosoituksensa rupesivat ahdistamaan minua, sillä jntroverttina tarvitsen paljon omaa aikaa jaksaakseni olla ihmisten seurassa. Lisätään tähän vaatelias ja stressaava elämäntilanne, niin sain jossakin vaiheessa kyllikseni ripustautuvasta ystävästä, joka ei uskonut, kun sanoin, että en vain jaksa. Lopulta pistin välit kokonaan häneen poikki, kun hän ei ymmärtänyt, että tosiaankin tarvitsen omaa aikaa. En halua roikkua jatkuvasti puhelimessa puhumassa hänen kanssaan vaan haluan tehdä välillä jotakin muuta. Enkä tosiaankaan halua tavata joka viikonloppu häntä. Kirvelevin mielin tein sen, sillä tiesin hänen tarvitsevan jonkun henkiseksi tuekseen. Minä vain en jaksanut olla hänelle sellainen. Saatuani hänet ymmärtämään, että tämä tosiaankin oli tässä, en ole kuullut hänestä mitään. Olen helpottunut.

Tiedän myös, miltä tuntuu, kun ystävä ottaa etäisyyttä eikä halua kertoa, miksi hän niin tekee. Siinä ei tiedustelut auta. Kun toinen on päättänyt olla kertomatta mitään, hän ei tosiaankaan kerro vaikka kuinka kyselisin perään. 

Anna ystäväsi olla. Hänellä voi olla esimerkiksi kaamosmasennus, eikä hän vain jaksa olla ihmisten kanssa. Ehkä töissä on kiireistä. Joillakin aloilla joulunaluskiireet ovat suorastaan tappavia. Elä elämääsi ja anna hänen olla. Uskon, että hän ottaa sinuun yhteyden, kun on siihen valmis. 

Voi ap, ap... 

1. Sä et omista sun ystävääsi, toki sulla voi olla loukkaantunut olo mutta hyvin mahdollisesti ihan syyttä suosta. Mietipä oikeesti noita ajatuksias ihan AJATUKSEN KANSSA ja katso peiliin, MIKSI-MINÄ-LOUKKAANNUN-OIKEASTAAN?

2. Ystävyys on sitä ettei ole liian ehdoton, niinkuin sinä nyt ajtuksinesi olet vähän..

3. On tärkeä; ystävyys ei katoa vaikka olisitte kuinka kauan kaukana toisistanne, siis jos se ystävyyttä todella on niin se ei katoa

4. Pitäiskö sun hankkia myös muita ystäviä ja kavereita, edelleen ystäväsi ei ole sun omistuksessa joten et voi tarrautua noin. 

5. Kunnioita ystäväsi rajoja, jos hän ei nyt syystä tai toisesta vain jaksa niin ei siitä sun tarvi potea huonoa oloa. Se on ihan ok ettei olla aina jatkuvasti niin läheisissä väleissä vaikka ystäviä ollaan.

6. Lue uudelleen ja SISÄISTÄ, ja move on!  Heippa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että olet itse sitä tiedostamattasi raskas ihminen tai teet jotain ns "väärin" vaikka yrität kaikkesi. Annatko ystävällesi oikeasti tilaa vai oletko kokoajan viestittämässä? Ainakin mua ahdistaa, jos joku olettaa että olen 24/7 puhelimen ääressä käytettävissä. En vastaa aina heti koska oikea elämä on puhelinta tärkeämpää.

Voi myös olla, että et ole tehnyt mitään väärää mutta ystäväsi vain kaipaa erilaista seuraa/haluaa olla yksin. Ei aina jaksa jutella jonkun kanssa tai nähdä ketään. Joskus välit myös viilenee ihan siitä syystä, että yhteistä säveltä ja kiinnostusta ei enää samaan tapaan ole vaikka luottamus ja muut perusasiat olisivatkin kunnossa.

Voi myös olla että ystäväsi on oikeasti kiireinen. Tai hänellä on meneillään jotain sellaista elämässään joka vie ajan ja keskittymiskyvyn kaikelta muulta. Joka tapauksessa, hyväksy tilanne ja anna olla. Jos niin on tarkoitus ja jos ystäväsi haluaa pitää sinut elämässään, hän ottaa kyllä itse lopulta yhteyttä. Etsi sinäkin sillä aikaa uusia ystäviä tai kehitä itseäsi!

 

Olemme erilaiset, totta. Minä olen supersosiaalinen ja hän erakko. Mutta olen käyttäytynyt hänen kanssaan erilailla kuin niiden jotka jaksavat yhteyttä pitää, että jos tämäkin vähä on liika rasite, niin sitten ei yhteinen sävel kyllä hevin löydy.

Näin olen ajatellut, että ottaa yhteyttä, jos vielä haluaa. Toki voi olla ettei ota.

ap

 

 

Minulla oli ystävän tapainen, joka halusi olla jatkuvasti yhteydessä minuun, tekstasi jatkuvasti ja jos en heti vastannut, soitti ja vaati selitystä, miksi en vastaa hänelle. Hänen yhteydenpitonsa ja huomionosoituksensa rupesivat ahdistamaan minua, sillä jntroverttina tarvitsen paljon omaa aikaa jaksaakseni olla ihmisten seurassa. Lisätään tähän vaatelias ja stressaava elämäntilanne, niin sain jossakin vaiheessa kyllikseni ripustautuvasta ystävästä, joka ei uskonut, kun sanoin, että en vain jaksa. Lopulta pistin välit kokonaan häneen poikki, kun hän ei ymmärtänyt, että tosiaankin tarvitsen omaa aikaa. En halua roikkua jatkuvasti puhelimessa puhumassa hänen kanssaan vaan haluan tehdä välillä jotakin muuta. Enkä tosiaankaan halua tavata joka viikonloppu häntä. Kirvelevin mielin tein sen, sillä tiesin hänen tarvitsevan jonkun henkiseksi tuekseen. Minä vain en jaksanut olla hänelle sellainen. Saatuani hänet ymmärtämään, että tämä tosiaankin oli tässä, en ole kuullut hänestä mitään. Olen helpottunut.

Tiedän myös, miltä tuntuu, kun ystävä ottaa etäisyyttä eikä halua kertoa, miksi hän niin tekee. Siinä ei tiedustelut auta. Kun toinen on päättänyt olla kertomatta mitään, hän ei tosiaankaan kerro vaikka kuinka kyselisin perään. 

Anna ystäväsi olla. Hänellä voi olla esimerkiksi kaamosmasennus, eikä hän vain jaksa olla ihmisten kanssa. Ehkä töissä on kiireistä. Joillakin aloilla joulunaluskiireet ovat suorastaan tappavia. Elä elämääsi ja anna hänen olla. Uskon, että hän ottaa sinuun yhteyden, kun on siihen valmis. 

Juu, hän saattoi käsittää, että odotan vastausta aina ja heti ja puhuimme tämän selväksi. En odota, ja ajattelin että tämä keskustelu teki asiat selviksi puolin ja toisin, mutta ei sitten tehnyt.

Annan hänelle aikaa kyllä nyt kun asiaa olen miettinyt. En missään nimessä halua häntä menettää. Olen siis soittanut hänelle vuoden sisään ehkä 2 kertaa että mistään ahdistelusta ei ole kyse :). Viestejä enemmän mutta en niitäkään älyttömästi. Toki hänen mittapuussaan paljon, kun ei ole yhteydenpitäjä. Ehkä alan uskoa, ettei tämä johdu minusta. Ehkä vaan "hullaannuin" hienoista väleistämme, joista minä sain virtaa ja toinen ei ehkä samanlailla. Toki on sanonut että jopa huono mieli poistuu minun seurassa. Niin koitan nyt vaan uskoa tulevaan, ja just näin teen. Odotan, kun jaksaa taas.

Ja jos ei kuulu, niin sitten on kai kestettävä sekin.

ap

Hahha, ei vittu ap... Sut tunnistaa noista sun itse kirjoittamista viesteistä helposti!!:D Joo haukuppa vaan sitten se paska ihminen lyttyyn joka on sun ystäväsi kuitenkin, hän kun onkin niin outo että häntä ahdistaa sun läsnä olo... Just.  Etkö sä vielä kuudenkaan sivun jälkeen ole sisäistänyt yhtään mitään tästä asiasta? Kyllä muakin ahdistais tollanen ihminen joka ei ymmärrä yhtään millään tapaa että toinen voi ajatella asian toisella tapaa ja toinen toisella, ja sanoo vielä itseänsä EMPAATTISEKSI? Ei oo kyllä empatiaa nähnytkään, herkkä kyllä olet selkeästi ja ehdoton mutta et empaattinen kun on niin vaikea käsittää ihan tavallinen eroavaisuus ihmisissä ja ruveta niitä haukkumaan.

Kuinkahan moni ap niistä sun ystävistä on sitten aitoja ystäviä? Kaikkia ei kuule kiinnosta jakaa joka kissanristiäistä kaikkien kanssa. Arvasinhan mä, että se itsesi arvottaminen ystäviesi lukumäärällä tulee tähän vielä. Sairastupa ap vakavasti, niin katsotaan, moniko jaksaa sinua silloin. Ja en halua sanoa tätä ilkeästi, mutta kun ottaa päähän kaltaisesi muka ystävillä kehuskeljiat, jotka oikeasti vain jaksavat lässyttää tuubaa monien kanssa.

Jos tämä ystäväsi on taipuvainen alakuloon, niin häntä ei ehkä sellainen kiinnosta. Masennus kun jo on sellainen sairastuminen, jossa ne hyvät ystävät punnitaan.

Vierailija kirjoitti:

Voi ap, ap... 

1. Sä et omista sun ystävääsi, toki sulla voi olla loukkaantunut olo mutta hyvin mahdollisesti ihan syyttä suosta. Mietipä oikeesti noita ajatuksias ihan AJATUKSEN KANSSA ja katso peiliin, MIKSI-MINÄ-LOUKKAANNUN-OIKEASTAAN?

 

2. Ystävyys on sitä ettei ole liian ehdoton, niinkuin sinä nyt ajtuksinesi olet vähän..

 

3. On tärkeä; ystävyys ei katoa vaikka olisitte kuinka kauan kaukana toisistanne, siis jos se ystävyyttä todella on niin se ei katoa

 

4. Pitäiskö sun hankkia myös muita ystäviä ja kavereita, edelleen ystäväsi ei ole sun omistuksessa joten et voi tarrautua noin. 

 

5. Kunnioita ystäväsi rajoja, jos hän ei nyt syystä tai toisesta vain jaksa niin ei siitä sun tarvi potea huonoa oloa. Se on ihan ok ettei olla aina jatkuvasti niin läheisissä väleissä vaikka ystäviä ollaan.

 

6. Lue uudelleen ja SISÄISTÄ, ja move on!  Heippa.

 

 

1. Saattaa ollakin syyttä suotta :). Se totaalinen muutos hänen käytöksessä hämmensi minut ja halusin vastauksia.

2. Totta, hieman olen ehdoton :). Hänen seurassaan oli ehkä liian kivaa .. :)

3. Ei katoakaan, mutta kun tiedän että toinen ei voi täysin hyvin, se vaan painaa minua, ja HALUAN niin palavasti auttaa, että on hillittävä itseäni, kun hän ei apua halua.

4. Kuten olen maininnut, minulla on paljon ystäviä ja kavereita, mutta ystävät otan sydämeeni ja tämmöstä se sitte on kun joku tuntuu erilaiselta...

5. Kyllä olen sanonut kunnioittavani ja ottanut etäisyyttä, tällä hetkellä ei TODELLAKAAN voi kokea minkäänlaista ahdistusta sillä en pidä ollenkaan yhteyttä.

6. Yritän :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni ap niistä sun ystävistä on sitten aitoja ystäviä? Kaikkia ei kuule kiinnosta jakaa joka kissanristiäistä kaikkien kanssa. Arvasinhan mä, että se itsesi arvottaminen ystäviesi lukumäärällä tulee tähän vielä. Sairastupa ap vakavasti, niin katsotaan, moniko jaksaa sinua silloin. Ja en halua sanoa tätä ilkeästi, mutta kun ottaa päähän kaltaisesi muka ystävillä kehuskeljiat, jotka oikeasti vain jaksavat lässyttää tuubaa monien kanssa.

Jos tämä ystäväsi on taipuvainen alakuloon, niin häntä ei ehkä sellainen kiinnosta. Masennus kun jo on sellainen sairastuminen, jossa ne hyvät ystävät punnitaan.

Ääh, en kehu, muutama hyvä ystävä, sitten liuta kavereita. Tiedän tasan tuon, HARVASSA on ne jotka surun ja hädän hetkellä läsnä ovat. Huomasin sen, kun vietin suruaikaa kuoleman johdosta. Oli tasan pari, jotka jaksoi.

Se, miksi olen maininnut, että mulla on ystäviä, on se, että en roiku ystävässäni yksinäisyyden vuoksi, vaan tasan siksi olen hänen kanssaan, koska VÄLITÄN just hänestä. Ja varmasti olen tukena vaikka vois kuin huonosti, en tosiaan hylkää minkään sairastumisen takia!!!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Hahha, ei vittu ap... Sut tunnistaa noista sun itse kirjoittamista viesteistä helposti!!:D Joo haukuppa vaan sitten se paska ihminen lyttyyn joka on sun ystäväsi kuitenkin, hän kun onkin niin outo että häntä ahdistaa sun läsnä olo... Just.  Etkö sä vielä kuudenkaan sivun jälkeen ole sisäistänyt yhtään mitään tästä asiasta? Kyllä muakin ahdistais tollanen ihminen joka ei ymmärrä yhtään millään tapaa että toinen voi ajatella asian toisella tapaa ja toinen toisella, ja sanoo vielä itseänsä EMPAATTISEKSI? Ei oo kyllä empatiaa nähnytkään, herkkä kyllä olet selkeästi ja ehdoton mutta et empaattinen kun on niin vaikea käsittää ihan tavallinen eroavaisuus ihmisissä ja ruveta niitä haukkumaan.

En ikinä haukkuisi kyseistä ihmistä. Olen vaan ottanut asioita itseeni, ehkä juuri eroavaisuudesta johtuen.

ap

Kannattaa myös muistaa, että jotkut ihmiset kuuluvat elämääsi aina, toiset viettävät pitkänkin aikaa kanssasi, jotkut puolestaan vain käväisevät elämässäsi. Heillä kaikilla on oma tehtävänsä elämässäsi. Kaikilla näillä kohtaamisilla on oma merkityksensä. 

Kaikki iIhmiset ovat omalla tavalla tärkeitä riippumatta, kuinka kauan he viipyvät elämässäsi. Tämä sinun ystäväsi saattaa kuulua siihen ihmisryhmään, jotka vain käväisevät elämässäsi ja sitten jatkaat omaa elämäänsä.  Lyhyelläkin kohtaamisella saattaa olla iso merkitys. Mieti, mitä olet oppinut ystäväsi läsnäolosta. Mitä sillä on haluttu opettaa sinulle, että olet tuntenut hänet intensiivisen hetken. Todennäköisesti myös ystäväsi on kokenut olemassaolosi tärkeänä sen hetken, kuin sitä on kestänyt. Todennäköisesti nyt on kuitenkin aika jatkaa eri polkuja. Vihoittelematta, kantamatta kaunaa. Vaatimatta mitään. Nauti siitä, mitä teillä oli yhdessä sen hetken kun oli. Tsemppiä sinulle, ap. :) 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että jotkut ihmiset kuuluvat elämääsi aina, toiset viettävät pitkänkin aikaa kanssasi, jotkut puolestaan vain käväisevät elämässäsi. Heillä kaikilla on oma tehtävänsä elämässäsi. Kaikilla näillä kohtaamisilla on oma merkityksensä. 

Kaikki iIhmiset ovat omalla tavalla tärkeitä riippumatta, kuinka kauan he viipyvät elämässäsi. Tämä sinun ystäväsi saattaa kuulua siihen ihmisryhmään, jotka vain käväisevät elämässäsi ja sitten jatkaat omaa elämäänsä.  Lyhyelläkin kohtaamisella saattaa olla iso merkitys. Mieti, mitä olet oppinut ystäväsi läsnäolosta. Mitä sillä on haluttu opettaa sinulle, että olet tuntenut hänet intensiivisen hetken. Todennäköisesti myös ystäväsi on kokenut olemassaolosi tärkeänä sen hetken, kuin sitä on kestänyt. Todennäköisesti nyt on kuitenkin aika jatkaa eri polkuja. Vihoittelematta, kantamatta kaunaa. Vaatimatta mitään. Nauti siitä, mitä teillä oli yhdessä sen hetken kun oli. Tsemppiä sinulle, ap. :) 

Näinkin voi olla, MUTTA koitan nyt kuitenkin jaksaa uskoa ettei tämä ollut tässä. Ja jos oli, niin sillekään ei voi sitten mitään. Sen tein ja näytin minkä pystyin. Pallo on hänellä ja pysyy kunnes asiat muuttuu, suuntaan tai toiseen. Kiitos. ap

Mitä vanhemmaksi on tullut on ymmärtänyt sen, että omaa elämää ei voi ystävien kautta elää. Kaikki ihmiset elää sitä omaa elämää ja arkea, tietenkin jaetaan sitä sitten niiden ystävien kanssa. Joskus on elämänvaiheita, joissa ollaan enemmän tekemisissä ja joskus taas vähemmän. Se jos ystävä ei halua juuri sinua nähdä ei välttämättä ole henkilökohtaista, hänellä on oikeus päättää mitä tekee ja siitä on turha loukkaantua.

Omaa elämää kannattaa elää siten, että tekee itselle tärkeitä asioita, oli ne sitten jotain mitä tehdään yksin tai muiden kanssa.

Minäpäs avaudun tähän kanssa. :D En voi tietää mitä Ap:n kaverin mielessä liikkuu mutta minä olen tehnyt saman tai oikeastaan ihan totaalisen välirikon kaverin kanssa.

Minä olen ehdottomasti erakkoluonne ja kaverini taas sosiaalinen ja menevä. Oli meillä tosi kivaakin yhdessä, siitä huolimatta että meillä oli aivan erilaiset kiinnostuksen kohteet (siis ihan kaikki. Elokuvat, musiikki, you name it!).

Mutta sitten mulla oli omaa stressiä muista asioista ja olisin kaivannut omaa aikaa, omaa rauhaa.

Kaverini oli tekstiviesteillä pommittaja, pitkin päivää puhelin piippasi tulemaan viestejä joissa ei oikeastaan sisältöä ollut. Ilmeisesti olin niin hyvä kaveri että minun kanssa piti jakaa KAIKKI. Mitä hän juuri söi/aikoo kohta syödä, mitä juoruja oli seiskassa (ei kiinnosta minua), asioita joista hänen muut kaverit oli keskustelleet (ihmiset joita en edes tunne) jne.

Pyysin siis että josko viestiteltäisiin ihan vaan jos oikeasti on asiaa koska olen aika väsynyt ja en halua puhelinlaskua kasvattaa, höpistään ylimääräisiä juttuja sitten kun nähdään. Sain olla rauhassa pari päivää ja sitten sama meno jatkui taas.

Kaverillani oli myös tapa/tarve auttaa minua ihan kaikessa. Esim. joskus jossain keskustelussa tuli esiin että minä keitän teeveden kattilassa kun en omista vedenkeitintä. Kaverilla oli varastossa käyttämätön vedenkeitin jota sitten tyrkytti minulle monesti vaikka sanoin että en tarvitse sitä. Ja kun luulin että asia on sillä selvä niin myöhemmin tulee viesti "tuonko mä sulle ton vedenkeittimen?".

Näitä tapauksia oli monta.

Varmasti kaveri tarkoitti vain ja ainoastaan hyvää mutta kun ei millään tajunnut että hänen toiminta aiheutti mulle vain ahdistumista. Lopulta niin paljon että oli pakko pistää välit poikki kokonaan.

En sano että Ap:n tilanne on sama, en voi tietää.

Mutta sainpahan avautua minäkin. :D

Mutta voihan se olla että vaikka Ap on omasta mielestään antanut tilaa, niin kaverista ei välttämättä siltä tunnukaan ja on todella vaikea sanoa ystävälle että hei sun seurasi ahdistaa tms. :/

Vierailija kirjoitti:

Minäpäs avaudun tähän kanssa. :D En voi tietää mitä Ap:n kaverin mielessä liikkuu mutta minä olen tehnyt saman tai oikeastaan ihan totaalisen välirikon kaverin kanssa.

Minä olen ehdottomasti erakkoluonne ja kaverini taas sosiaalinen ja menevä. Oli meillä tosi kivaakin yhdessä, siitä huolimatta että meillä oli aivan erilaiset kiinnostuksen kohteet (siis ihan kaikki. Elokuvat, musiikki, you name it!).

Mutta sitten mulla oli omaa stressiä muista asioista ja olisin kaivannut omaa aikaa, omaa rauhaa.

Kaverini oli tekstiviesteillä pommittaja, pitkin päivää puhelin piippasi tulemaan viestejä joissa ei oikeastaan sisältöä ollut. Ilmeisesti olin niin hyvä kaveri että minun kanssa piti jakaa KAIKKI. Mitä hän juuri söi/aikoo kohta syödä, mitä juoruja oli seiskassa (ei kiinnosta minua), asioita joista hänen muut kaverit oli keskustelleet (ihmiset joita en edes tunne) jne.

Pyysin siis että josko viestiteltäisiin ihan vaan jos oikeasti on asiaa koska olen aika väsynyt ja en halua puhelinlaskua kasvattaa, höpistään ylimääräisiä juttuja sitten kun nähdään. Sain olla rauhassa pari päivää ja sitten sama meno jatkui taas.

Kaverillani oli myös tapa/tarve auttaa minua ihan kaikessa. Esim. joskus jossain keskustelussa tuli esiin että minä keitän teeveden kattilassa kun en omista vedenkeitintä. Kaverilla oli varastossa käyttämätön vedenkeitin jota sitten tyrkytti minulle monesti vaikka sanoin että en tarvitse sitä. Ja kun luulin että asia on sillä selvä niin myöhemmin tulee viesti "tuonko mä sulle ton vedenkeittimen?".

Näitä tapauksia oli monta.

Varmasti kaveri tarkoitti vain ja ainoastaan hyvää mutta kun ei millään tajunnut että hänen toiminta aiheutti mulle vain ahdistumista. Lopulta niin paljon että oli pakko pistää välit poikki kokonaan.

En sano että Ap:n tilanne on sama, en voi tietää.

Mutta sainpahan avautua minäkin. :D

Mutta voihan se olla että vaikka Ap on omasta mielestään antanut tilaa, niin kaverista ei välttämättä siltä tunnukaan ja on todella vaikea sanoa ystävälle että hei sun seurasi ahdistaa tms. :/

:D No voin kyllä rehellisesti sanoa et TUOLLAINEN EN OLE :D. Mulla on ihan reilusti oma elämä kaikinpuolin. Tuossa ystäväni olis taatusti poikkassut välit. Tuollainen on minustakin ahdistavaa. En mä nyt niiiiiiin kauhea kai ole :D.

Ja ainaskin saa olla nyt rauhassa minulta :)

Jossain viestissä kirjoitit ettei toisen murheita saa unohtaa omissa murheissaan tms. Kyllä kuule asia on niin että jos ihmiselle tulee vaikeita asioita eteen niin sulla on täysi oikeus uppoutua niihin omiin vaikeuksiisi ja kriiseihisi rauhassa, en minä vaadi ystäviäni kuuntelemaan peräpukamistani jos toinen on vaikkapa menettänyt juuri läheisen ihmisen tai vastaavaa...peräpukamille on aikaa sitten joskus myöhemmin piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpäs avaudun tähän kanssa. :D En voi tietää mitä Ap:n kaverin mielessä liikkuu mutta minä olen tehnyt saman tai oikeastaan ihan totaalisen välirikon kaverin kanssa.

Minä olen ehdottomasti erakkoluonne ja kaverini taas sosiaalinen ja menevä. Oli meillä tosi kivaakin yhdessä, siitä huolimatta että meillä oli aivan erilaiset kiinnostuksen kohteet (siis ihan kaikki. Elokuvat, musiikki, you name it!).

Mutta sitten mulla oli omaa stressiä muista asioista ja olisin kaivannut omaa aikaa, omaa rauhaa.

Kaverini oli tekstiviesteillä pommittaja, pitkin päivää puhelin piippasi tulemaan viestejä joissa ei oikeastaan sisältöä ollut. Ilmeisesti olin niin hyvä kaveri että minun kanssa piti jakaa KAIKKI. Mitä hän juuri söi/aikoo kohta syödä, mitä juoruja oli seiskassa (ei kiinnosta minua), asioita joista hänen muut kaverit oli keskustelleet (ihmiset joita en edes tunne) jne.

Pyysin siis että josko viestiteltäisiin ihan vaan jos oikeasti on asiaa koska olen aika väsynyt ja en halua puhelinlaskua kasvattaa, höpistään ylimääräisiä juttuja sitten kun nähdään. Sain olla rauhassa pari päivää ja sitten sama meno jatkui taas.

Kaverillani oli myös tapa/tarve auttaa minua ihan kaikessa. Esim. joskus jossain keskustelussa tuli esiin että minä keitän teeveden kattilassa kun en omista vedenkeitintä. Kaverilla oli varastossa käyttämätön vedenkeitin jota sitten tyrkytti minulle monesti vaikka sanoin että en tarvitse sitä. Ja kun luulin että asia on sillä selvä niin myöhemmin tulee viesti "tuonko mä sulle ton vedenkeittimen?".

Näitä tapauksia oli monta.

Varmasti kaveri tarkoitti vain ja ainoastaan hyvää mutta kun ei millään tajunnut että hänen toiminta aiheutti mulle vain ahdistumista. Lopulta niin paljon että oli pakko pistää välit poikki kokonaan.

En sano että Ap:n tilanne on sama, en voi tietää.

Mutta sainpahan avautua minäkin. :D

Mutta voihan se olla että vaikka Ap on omasta mielestään antanut tilaa, niin kaverista ei välttämättä siltä tunnukaan ja on todella vaikea sanoa ystävälle että hei sun seurasi ahdistaa tms. :/

:D No voin kyllä rehellisesti sanoa et TUOLLAINEN EN OLE :D. Mulla on ihan reilusti oma elämä kaikinpuolin. Tuossa ystäväni olis taatusti poikkassut välit. Tuollainen on minustakin ahdistavaa. En mä nyt niiiiiiin kauhea kai ole :D.

Ja ainaskin saa olla nyt rauhassa minulta :)

:D jep. Joskus vaan voi omien asioiden takia tarvita taukoa. Eiköhän ystäväsi sitten yhteyttä ota aikanaan. :)

Mä vähensin erään ystävän kanssa oloa, koska hänelle tuli lemmikki. Puhui koko ajan siitä kuinka ihana on. mua alkoi ärsyttää se. Koko ajan heillä ollessa hän piti sylissä lemmikkiä ja kehui lemmikkiä onnellisena. Oli se minustakin ok, mutta en jaksa koko aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Jossain viestissä kirjoitit ettei toisen murheita saa unohtaa omissa murheissaan tms. Kyllä kuule asia on niin että jos ihmiselle tulee vaikeita asioita eteen niin sulla on täysi oikeus uppoutua niihin omiin vaikeuksiisi ja kriiseihisi rauhassa, en minä vaadi ystäviäni kuuntelemaan peräpukamistani jos toinen on vaikkapa menettänyt juuri läheisen ihmisen tai vastaavaa...peräpukamille on aikaa sitten joskus myöhemmin piste.

Tarviiko niin kärjistetysti aina.

Tässä ei nyt oo kukaan kuollut ja juu ei tartte kestää jos ei halua. Mihin se ystävyys perustuu jos ei koskaan tartte jaksaa toista. Minä minä minä.

No jos muka välität niin kauheasti niin tee kuten hän toivoo. Ei siitä saa mieltään pahoittaa, jos välität hänestä. Jos et välitä, niin keskityt vain siihen miten kurjaa sulla itselläsi nyt on. Mietipä, jos hän saisi kuulla, että sulla on kurjaa hänen persoonansa (jos kyse ei ole muusta) takia, että mille se hänestä tuntuisi?

Vierailija kirjoitti:

No jos muka välität niin kauheasti niin tee kuten hän toivoo. Ei siitä saa mieltään pahoittaa, jos välität hänestä. Jos et välitä, niin keskityt vain siihen miten kurjaa sulla itselläsi nyt on. Mietipä, jos hän saisi kuulla, että sulla on kurjaa hänen persoonansa (jos kyse ei ole muusta) takia, että mille se hänestä tuntuisi?

Anteeksi nyt, en hänen persoonastaan mieltä pahota, vaan siitä kuinka yhtäkkiä ei halua kuulla minusta käytännössä mitään. Jollekin se on ok, minulle se ei ole ihan okei. Pahoittelen jos olen ahdistava tai muuta.

ap