Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä ei halua nähdä eikä kuulla minusta :(
10.12.2015 |
Mitä tehdä, kun ystävä, jota on tavannut tiiviisti ja ollut yhteydessä melkein joka päivä, päättääkin ottaa etäisyyttä. Ei "ehdi" ikinä nähdä jos kysyn, on "liian kiire", ei halua olla puhelimitse yhteydessä, on ilmaissut ettei juuri lue viestejä, vastaa satunnaisesti jos vastaa, itse ei ota yhteyttä... Olimme todella läheiset ja meillä oli erinomaiset välit-luulin-, en todellakaan kaatanut hänen niskaansa omia huoliani vaan kuuntelin ja yritin olla avuksi, meillä oli niin kivaa yhdessä.
Sitten näin. En saa mitään muuta vastausta kun ei vaan ehdi mitään. Ei näemmä edes minuutin viestiä ikinä.
Tuntuu kun mut olis jätetty. Mitä voin tehdä?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että olet itse sitä tiedostamattasi raskas ihminen tai teet jotain ns "väärin" vaikka yrität kaikkesi. Annatko ystävällesi oikeasti tilaa vai oletko kokoajan viestittämässä? Ainakin mua ahdistaa, jos joku olettaa että olen 24/7 puhelimen ääressä käytettävissä. En vastaa aina heti koska oikea elämä on puhelinta tärkeämpää.
Voi myös olla, että et ole tehnyt mitään väärää mutta ystäväsi vain kaipaa erilaista seuraa/haluaa olla yksin. Ei aina jaksa jutella jonkun kanssa tai nähdä ketään. Joskus välit myös viilenee ihan siitä syystä, että yhteistä säveltä ja kiinnostusta ei enää samaan tapaan ole vaikka luottamus ja muut perusasiat olisivatkin kunnossa.
Voi myös olla että ystäväsi on oikeasti kiireinen. Tai hänellä on meneillään jotain sellaista elämässään joka vie ajan ja keskittymiskyvyn kaikelta muulta. Joka tapauksessa, hyväksy tilanne ja anna olla. Jos niin on tarkoitus ja jos ystäväsi haluaa pitää sinut elämässään, hän ottaa kyllä itse lopulta yhteyttä. Etsi sinäkin sillä aikaa uusia ystäviä tai kehitä itseäsi!
Olemme erilaiset, totta. Minä olen supersosiaalinen ja hän erakko. Mutta olen käyttäytynyt hänen kanssaan erilailla kuin niiden jotka jaksavat yhteyttä pitää, että jos tämäkin vähä on liika rasite, niin sitten ei yhteinen sävel kyllä hevin löydy.
Näin olen ajatellut, että ottaa yhteyttä, jos vielä haluaa. Toki voi olla ettei ota.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis minulla on paljon enemmän läheisiä ystäviä kuin hänellä eli sikäli olemme eriluonteiset. Mutta hän on minulle erityisen tärkeä ihminen, enkä haluaisi häntä menettää kokonaan, mutta jos vähäinen yhteydenpitokin ahdistaa minulta, niin minua ahdistaa sitten se, että toinen ajattelee niin. Voin olla rasittava, jos haluaa olla yksin.
ap
Todellinen ystävyys kestää pitkiäkin aikoja ilman yhteydenottoja. Jos on pidettävä yhteyttä monta kertaa viikossa ystävyyden säilyttämiseksi, se kuullostaa enemmänkin riippuvuussuhteelta kuin ystävyyssuhteelta.
Elä luovuta! Samalla tavalla kun jim carreys leffassa "the cable guy" sinnikkäästi painostat kunnes ystäväsi palaa ennalleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksa velkasi ja lopetä ystävän miehen vokottelu.
Mielipiteeni on, että ystävillä pitää olla pohjalla aito halu pitää toiseen yhteyttä.Sen kyllä huomaa, vaikka ei olisikaan aina aikaa tavata usein.Torjuva asenne ei kuulu ystävyyteen!
Itse olen feidannut joitain tyyppejä pois elämästäni, koska olen tajunnut että en pidä heistä. Yksi oli synkkä ja kykenemätön iloitsemaan puolestani mistään. Toinen paukoi mitä tahansa ja huumorintaju oli erilainen. En ole heitä kaivannut, vaikka eivät mitään törkeää minulle tehneetkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka usein laitat hänelle viestejä ja yrität ottaa yhteyttä? Ehkä ystäväsi ei vaan enää jaksa niin läheistä ystävyyttä kuin ennen. Näin aika monelle käy iän myötä.
Voisiko ystäväsi olla masentunut? Kerroit hänen olevan erakkoluonteinen, mikä sopisi hyvin yhteen masennuksen kanssa. Masentunut ihminen ei aina kykene tapaamisiin, puheluihin, eikä välttämättä edes tekstareihin.
Mikäli hän on masentunut, ei hän kenties halua rasittaa sinua masennuksellaan.
Toki on mahdollista, että kyseessä on vain itsekäs ääliö ilman mitään muuta tekijää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteeni on, että ystävillä pitää olla pohjalla aito halu pitää toiseen yhteyttä.Sen kyllä huomaa, vaikka ei olisikaan aina aikaa tavata usein.Torjuva asenne ei kuulu ystävyyteen!
Itse olen feidannut joitain tyyppejä pois elämästäni, koska olen tajunnut että en pidä heistä. Yksi oli synkkä ja kykenemätön iloitsemaan puolestani mistään. Toinen paukoi mitä tahansa ja huumorintaju oli erilainen. En ole heitä kaivannut, vaikka eivät mitään törkeää minulle tehneetkään.
Ja sitä on vähän vaikea ja ikävä selittää, jos ystävä kysyy, miksei olla enää pidetty yhteyttä. Pitäiskö toisen sanoa "Paremmin tutustuttuamme tajusin, että en pidä sinusta ja et ole tyyliseni ystävä. En ole suuttunut, mutta en oikeastaan kaipaa seuraasi." Musta se on vähän julmaa, jos toinen ei varsinaisesti ole tehnyt mitään väärää vaan saattaa olla jollekin toiselle ihan hyvä ystävä. Sellaisessa tapauksessa sitä toivoisi, että ystävyys hiljalleen etääntyisi itsestään.
Feidaa sua.
Mulla on pitkäaikainen ystävä, jpka tekee tuota samaa mulle. Yhteydenotot on pitkään olleet vain mun varassa. Mutta sitten mietin asiaa, eikä tuon ystävän tapaamisesta oikeastaan koskaan jäänyt hyvä mieli. Tai ei ainakaan pitkään aikaan. Hän osasi olla todella tyly, jopa ilkeä. Ymmärtämys oli todella tiukassa.
Joten parempi näin. Maailma on potentiaalisia ystäviä täynnä. Älä soittele tai kysele. Ystävä ottaa sitten joskus yhteyttä, tai ei. Elämä jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi AP <3 Mullekin on käynyt samalla tavalla, ja vieläkin kun ajattelen tuota entistä ystävääni, mua kouraisee välillä sydämestä. Oltiin kiinnostuneita samoista asioista, meillä ei ikinä ollut tylsää, ja käytiin reissussakin yhdessä. Ollaan nuoria aikuisia, oltiin parhaita ystäviä. Sitten jossain välissä hän vain lakkasi vastaamasta yhteydenottoihini, ei edes selittänyt mitenkään, jätti vain vastaamatta viesteihin ja puhelimeen.
Tästä on nyt pari vuotta aikaa, enkä ole pitkään aikaan enää yrittänyt olla häneen yhteydessä. Facebook-kavereistaan hän ei ihme kyllä ole poistanut mua, sitä kautta näen, että ainakin hän on elossa. Toivottavasti hänellä menee hyvin, aiemmin hänellä oli ainakin masennusta ja ongelmia vanhempiensa kanssa. AP puhut siitä että tunne on kuin jätetyksi tulleella, siihen voin todellakin samaistua.
Tsemppiä, toivottavasti te saatte asiat vielä selvitettyä. Mulla on opiskelu- ja kaveriporukoiden hajottua jäljellä vain kaksi läheisempää ystävää sekä avomieheni, tunnen oloni välillä tosi yksinäiseksi. Siitä huolimatta haluan jättää tämän entisen ystäväni rauhaan, mun yksinäisyyteni ei oikeuta mua ahdistelemaan häntä, jos hän on päättänyt ettei halua enää olla mun kanssa tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Todellinen ystävyys kestää pitkiäkin aikoja ilman yhteydenottoja. Jos on pidettävä yhteyttä monta kertaa viikossa ystävyyden säilyttämiseksi, se kuullostaa enemmänkin riippuvuussuhteelta kuin ystävyyssuhteelta.
Kestää, kyllä minä sen tiedän :)
Ei tässä välejä poikki olla laittamassa. Mutta se, että ensin ollaan tiivistiyhteydessä ja nähdään ja sitten yhtäkkiä muututaan toiseksi ihmiseksi eikä haluta kuulla, niin se loukkaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteeni on, että ystävillä pitää olla pohjalla aito halu pitää toiseen yhteyttä.Sen kyllä huomaa, vaikka ei olisikaan aina aikaa tavata usein.Torjuva asenne ei kuulu ystävyyteen!
Itse olen feidannut joitain tyyppejä pois elämästäni, koska olen tajunnut että en pidä heistä. Yksi oli synkkä ja kykenemätön iloitsemaan puolestani mistään. Toinen paukoi mitä tahansa ja huumorintaju oli erilainen. En ole heitä kaivannut, vaikka eivät mitään törkeää minulle tehneetkään.
Tätä minä juuri tarkoitan. Se vaisto!!! Minulla on ystäviä joihin voin olla yhteydessä tosi harvoin, mutta ystävyys kestää ja säilyy, mutta kun se yhtäkkiä muuttuu ja sitten kaikesta näkyy ettei kiinnosta niin se herättää.
Tämä minun ystävä jaksoi aina mainita kuinka tärkeä ja rakas olen ja taatusti ole kuunnellut, tukenut, auttanut, ja piristänyt. Kyse ei voi olla edes siitä :(.
ap
Vierailija kirjoitti:
Kuinka usein laitat hänelle viestejä ja yrität ottaa yhteyttä? Ehkä ystäväsi ei vaan enää jaksa niin läheistä ystävyyttä kuin ennen. Näin aika monelle käy iän myötä.
Olemme olleet yhteydessä useamman kerran viikossa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ystäväsi olla masentunut? Kerroit hänen olevan erakkoluonteinen, mikä sopisi hyvin yhteen masennuksen kanssa. Masentunut ihminen ei aina kykene tapaamisiin, puheluihin, eikä välttämättä edes tekstareihin.
Mikäli hän on masentunut, ei hän kenties halua rasittaa sinua masennuksellaan.
Toki on mahdollista, että kyseessä on vain itsekäs ääliö ilman mitään muuta tekijää.
Saattaa vähän ollakin, ja sen tottakai hyväksyn syyksi, mutta senkin voisi sanoa eikä vihjata ettei kiinnosta edes kuulla. Sen verran mitä on yhteisessä harrasteessa nähty niin muille on puhelias ja iloinen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielipiteeni on, että ystävillä pitää olla pohjalla aito halu pitää toiseen yhteyttä.Sen kyllä huomaa, vaikka ei olisikaan aina aikaa tavata usein.Torjuva asenne ei kuulu ystävyyteen!
Itse olen feidannut joitain tyyppejä pois elämästäni, koska olen tajunnut että en pidä heistä. Yksi oli synkkä ja kykenemätön iloitsemaan puolestani mistään. Toinen paukoi mitä tahansa ja huumorintaju oli erilainen. En ole heitä kaivannut, vaikka eivät mitään törkeää minulle tehneetkään.Ja sitä on vähän vaikea ja ikävä selittää, jos ystävä kysyy, miksei olla enää pidetty yhteyttä. Pitäiskö toisen sanoa "Paremmin tutustuttuamme tajusin, että en pidä sinusta ja et ole tyyliseni ystävä. En ole suuttunut, mutta en oikeastaan kaipaa seuraasi." Musta se on vähän julmaa, jos toinen ei varsinaisesti ole tehnyt mitään väärää vaan saattaa olla jollekin toiselle ihan hyvä ystävä. Sellaisessa tapauksessa sitä toivoisi, että ystävyys hiljalleen etääntyisi itsestään.
Voihan se valitettavasti olla näin. Olen vaan hämmentynyt kun hän muuttui niin täysin. Ennen HALUSI nähdä ja kuulla, niin paljon näytti tykkäävänsä ja sitten...ei mitään. Ei jaksa ymmärtää. Ja olen ollut hyvä ystävä hänelle, eri asia jos en ihmisenä sitten kelpaa kun haluan hänestä kuullakin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Voi AP <3 Mullekin on käynyt samalla tavalla, ja vieläkin kun ajattelen tuota entistä ystävääni, mua kouraisee välillä sydämestä. Oltiin kiinnostuneita samoista asioista, meillä ei ikinä ollut tylsää, ja käytiin reissussakin yhdessä. Ollaan nuoria aikuisia, oltiin parhaita ystäviä. Sitten jossain välissä hän vain lakkasi vastaamasta yhteydenottoihini, ei edes selittänyt mitenkään, jätti vain vastaamatta viesteihin ja puhelimeen.
Tästä on nyt pari vuotta aikaa, enkä ole pitkään aikaan enää yrittänyt olla häneen yhteydessä. Facebook-kavereistaan hän ei ihme kyllä ole poistanut mua, sitä kautta näen, että ainakin hän on elossa. Toivottavasti hänellä menee hyvin, aiemmin hänellä oli ainakin masennusta ja ongelmia vanhempiensa kanssa. AP puhut siitä että tunne on kuin jätetyksi tulleella, siihen voin todellakin samaistua.
Tsemppiä, toivottavasti te saatte asiat vielä selvitettyä. Mulla on opiskelu- ja kaveriporukoiden hajottua jäljellä vain kaksi läheisempää ystävää sekä avomieheni, tunnen oloni välillä tosi yksinäiseksi. Siitä huolimatta haluan jättää tämän entisen ystäväni rauhaan, mun yksinäisyyteni ei oikeuta mua ahdistelemaan häntä, jos hän on päättänyt ettei halua enää olla mun kanssa tekemisissä.
Voi olen erittäin pahoillani <3. Tuo on tosi loukkaavaa ja kamalaa. Mulla itselläni on aika paljonkin ystäviä ja kavereita, ja näissä jutuissa usein tukeudun lapsuudenystäviin jotka sitten muistuttavat ettei minussa ole vikaa :). Tämä ystävä vaan tuli minulle tosi tärkeäksi ja omalla lailla arvostin häntä kovasti ja tykkäsin valtavasti ja tunne tuntui olevan molemminpuolinen. Saimme virtaa ja voimaa ja hyvää mieltä siitä kun näimme. Ja sitten... joopa joo.
Kovasti voimia sinulle!! <3
Musta tuntuu, että sun ystävällä oikeasti voi olla kiire tai jotain huolia.
Oon itse nyt ollut varmaan ihan samanlainen paska kavereilleni, koska menetin sukulaiseni ja juuri sopivasti töissäkin joudun tuuraamaan kahta kollegaani. Olen väsynyt, kiireinen ja aivan täysin loppu. En mä ehdi tai edes jaksa näpytellä kenellekkään viestiä enää siinä sivussa. Kyllähän mä asiakaspalvelutyössä jaksan olla iloinen ja puhelias asiakkaille ja jos mä nyt joudun sosiaaliseen tilanteeseen niin mulla ei anna luonne periksi olla töykeä tai näyttää väsymystäni.
Totta kai sekin on mahdollista, että tämä ystäväsi yrittää jostakin syystä sua feidata, mutta kannattaa pyöritellä muitakin vaihtoehtoja.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos. Juuri näin olen tehnyt. Ja tiedän, etten ehkä ole ainoa. Mutta kun ystävyys on vastavuoroista, jos koko ajan selvin sanoin hokee asiaa, niin mulle se luo vaan tunteen ettei sitten halua kuulla. Mutta olen taatusti antanut tilaa, nytkään emme moneen päivään ollenkaan yhteydessä.
ap