Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä ei halua nähdä eikä kuulla minusta :(
10.12.2015 |
Mitä tehdä, kun ystävä, jota on tavannut tiiviisti ja ollut yhteydessä melkein joka päivä, päättääkin ottaa etäisyyttä. Ei "ehdi" ikinä nähdä jos kysyn, on "liian kiire", ei halua olla puhelimitse yhteydessä, on ilmaissut ettei juuri lue viestejä, vastaa satunnaisesti jos vastaa, itse ei ota yhteyttä... Olimme todella läheiset ja meillä oli erinomaiset välit-luulin-, en todellakaan kaatanut hänen niskaansa omia huoliani vaan kuuntelin ja yritin olla avuksi, meillä oli niin kivaa yhdessä.
Sitten näin. En saa mitään muuta vastausta kun ei vaan ehdi mitään. Ei näemmä edes minuutin viestiä ikinä.
Tuntuu kun mut olis jätetty. Mitä voin tehdä?
Kommentit (110)
Jotkut ihmiset ei pysty sanomaan tällaisia asioita suoraan. Siis että joskus on aikoja, että tarvitsevat tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen itse juuri sellainen tyyppi joka kaipaa paljon yksinoloa ja tilaa ja en jaksa välttämättä aina vastailla puhelimeen enkä viesteihinkään heti kun saapuvat. En siis vaan jaksa olla yhteydessä. Ja se on mun valinta johon mulla on oikeus. Ystävät ovat yhteyksissä silloin kun se tuntuu molemmista hyvältä.
AP vaikuttaa kaiken kirjoittamansa perusteella todella ajdistavalta ihmiseltä omasta näkökulmastani. Ystävät on joo tärkeitä, mutta jos aikuista ihmisyä noin paljon ahdistaa ja mietityttää kun ei just nyt jonkun kaverin kanssa natsaa, niin onhan tuo jo älytöntä. Elä omaa elämääsi ja lakkaa rassaamasta mieltäsi tämän ystävän asioilla. Näette sitten joskus taas jos se sattuu molempia kiinnostamaan.
Sellaista se elämä on että välillä ollaan tiiviimmin tekemisissä ja toisinaan taas ei. Joidenkin ystävien kanssa välit haalenee kun elämäntilanteet muuttuu ja sekin on ihan okei.
Juu hän on samanlainen tyyppi ja erotuksena tässä on etten TODELLAKAAN ole koskaan odottanut että mulle vastaillaan aina ja heti, olen joutunut tätä asiaa oikomaan, koska se että itse vastaan yleensä nopeesti ei tarkoita että toisen pitää.
Niin, olen aikuinen, ehkä sit lapsellinen sellainen, mutta kyllä minua ahdistaa jos itelle läheinen ihminen muuttuu minua vältteleväksi ihmiseksi yhtäkkiä. Ja elän toki omaa elämääni, mutta olen semmoinen turhan empaattinen, herkkä ja toisia ajatteleva, että minkäs teen, että tuli huoli onko tällä ihmisellä kaikki hyvin. Se on mun luonne niin kuin toisen on tuo vetäytyvyys, että sillain.
ap
Niin ja toki siis jokaisella on oikeus olla vaikka aina omissa oloissaan. Senkin voisi vaan reilusti ilmaista. En minä itsekään aina jaksa ketään.
ap
Olitko sä se ystävä, josta täällä eilen oli avautuminen, kun se syö aina työttömän kaverinsa kaapin tyhjäksi? Sitä aloittajaa neuvottiin pitämään vähän hajurakoa tähän toisen kaapilla aterioivaan ystävään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta näkökulmastani en voi muuta sanoa kuin että anna ystävällesi hänen tarvitsemansa tila. Itse en kestä jokapäiväistä yhteydenpitoa, vaikka kyseessä olisi kuinka hyvä ystävä. Lopulta tunnen oloni niin nurkkaan ahdistetuksi, etten voi kuin kadota maan rakoon.
Olen antanut kyllä tilaa. Vaikka oltiinhan me tiiviisti yhteydessä. Ja siksi tämä yhtäkkinen tilantarve vaikuttaakin henkilökohtaiselta.
ap
Ei tilaa voi antaa jos on tiiviisti yhdessä. Minua ahdistaisi ihan hitosti jos pitäisi olla saman ystävän kanssa useasti viikossa yhteyksissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olitko sä se ystävä, josta täällä eilen oli avautuminen, kun se syö aina työttömän kaverinsa kaapin tyhjäksi? Sitä aloittajaa neuvottiin pitämään vähän hajurakoa tähän toisen kaapilla aterioivaan ystävään?
:D
Vierailija kirjoitti:
Olitko sä se ystävä, josta täällä eilen oli avautuminen, kun se syö aina työttömän kaverinsa kaapin tyhjäksi? Sitä aloittajaa neuvottiin pitämään vähän hajurakoa tähän toisen kaapilla aterioivaan ystävään?
Hahhhaaahaaaa, en ole syönyt ikinä mitään hänen luonaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitte liian tiuhaan yhteydessä, tulee ahdistus ja kyllästyminen.
Ikävä juttu, olisi sitten sanonut asian eikä kysellyt näkemisiä, jos se häntä niin ahdisti.
ap
Et kuitenkaan ole se joka tuli aina syömään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta näkökulmastani en voi muuta sanoa kuin että anna ystävällesi hänen tarvitsemansa tila. Itse en kestä jokapäiväistä yhteydenpitoa, vaikka kyseessä olisi kuinka hyvä ystävä. Lopulta tunnen oloni niin nurkkaan ahdistetuksi, etten voi kuin kadota maan rakoon.
Olen antanut kyllä tilaa. Vaikka oltiinhan me tiiviisti yhteydessä. Ja siksi tämä yhtäkkinen tilantarve vaikuttaakin henkilökohtaiselta.
ap
Ei tilaa voi antaa jos on tiiviisti yhdessä. Minua ahdistaisi ihan hitosti jos pitäisi olla saman ystävän kanssa useasti viikossa yhteyksissä.
Kaikki teitäkin ahdistaa :D
Mä olen harva se päivä viikossa JOKA PÄIVÄ yhteydessä tiettyihin ystäviin ja minusta se on MUKAVAA! Joskus voi olla sit taukojakin eikä haittaa tietenkään :D
Mutta toiselle tuokin tosiaan voi olla ahdistavaa, enpä ole osannut oikein ajatella asiaa noin vaikka tiedän että on itsenäinen luonne ja tarvii yksityisyyttä, mutta että nyt joku viesti ahdistaisi mihin ei edes kiire vastata-no niin on mullakin opittavaa ettei samanlaisia olla.
Mutta ehkä olis paree olla enemmän itsensäkaltaisten kanssa, ja olla välittämättä niistä jotka ei välitä niin muista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olitte liian tiuhaan yhteydessä, tulee ahdistus ja kyllästyminen.
Ikävä juttu, olisi sitten sanonut asian eikä kysellyt näkemisiä, jos se häntä niin ahdisti.
ap
Et kuitenkaan ole se joka tuli aina syömään?
Hän on syönyt mun luona, mä en koskaan hänen luona. Sorry :D
ap
On täällä ihmisiä, kun niin monia ahdistaa ystävät.
Miten voitte olla YSTÄVIÄ jos yhteydenpito aina ahdistaa, näkeminen ahdistaa jne?
On minullakin ystävä joka halusi nähdä usein, välillä nähtiin usein välillä ei, mutta en silti mitenkään ahdistunut hänestä koskaan.
Ymmärrän, jos ystävä on epätoivoinen takertuja joka sysää kaikki huolet niskaan, soittelee koko ajan, istuu kylässä monta tuntia päivässä, mutta...ihan tavallinen yhteydenpito vaikka olisikin tiivistä...ahdistaa...ihanko totta.Huh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna tuollaisen olla. Jos kaikki ahdistaa, sellaisen on paras olla yksin. Hyvin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Olitko sä se ystävä, josta täällä eilen oli avautuminen, kun se syö aina työttömän kaverinsa kaapin tyhjäksi? Sitä aloittajaa neuvottiin pitämään vähän hajurakoa tähän toisen kaapilla aterioivaan ystävään?
Muistaakseni sillä työttömän kaverilla ei ollut juuri muita ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olen niin kamala, olettaisin olevani yksinäisempi. Kavereita ja ystäviä tuntuu olevan. En silti koe olevani mitenkään erikoinen, pidän vaan ihmisistä ja olen iloinen luonne. Mutta tämä "erakkotyyppi" on mulle vaan rakas ja tärkeä ihan aidosti ja oikeasti, ja siksi on koskenut niin kovasti tämä. Mutta kunnioitan toki häntä niin paljon, että saa mitä haluaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten kauan tilannetta on jatkunut? tiedätkö, ihmiset tosiaan ovat kiireisiä. mulle on käynyt monen hyvän ystävän kanssa noin, mutta yritetään sitten sovitella aikatauluja ja nähdä edes joskus :) anna vähän tilaa ja aikaa toiselle. jos menee pitkä aika, ettei mitään kuulu, voit kysäistä missä mennään. aina ei kannata olettaa pahinta...
Tiedän, olen itsekin kiireinen. Tilaa olen varmasti antanut, enkä sano mitään jollei ehdi nähdä, mutta se tuntuu jo pahalta, että ilmaisee ettei jaksa eikä viitsi katsoa puhelintaan, toisin sanoen ei halua kuullakaan minusta tuolla perusteella. Tässä on nyt reilu kuukausi ollut tätä, sitä ennen tuli nähtyä oikeastaan joka viikko välillä useita kertoja kun oli vaan niin kivaa yhdessä. Olis vaan kiva saada selitys.
ap
Olis kiva saada selitys.... no sitä et täältä saa vaan kysy häneltä, jonka aivoituksen ko. asiassa ovatkin...
JOskus on niin noloa olla nainen, joka jankkaa ja jankkaa, eikä edes tahdo tehdä ongelmanratkaisua vaan siirtää tunteistaankin vastuun toisaalle: ulkoistaminen, aikamme ongelma(ko)?!
Kuinka pitkä ystävyytenne on? Jos "kuherruskuukausi" on päättynyt, ja erakko palaa tavallisiin uomiinsa sen jälkeen.
Sanoit, että harrasteen parissa ystäväsi juttelee muille iloisesti. Voisiko olla mahdollista, että jotain kuitenkin olisi sattunut? Esim. joku kolmas osapuoli sanonut sinusta jotain epäedullista tai että olisit huomaamattasi levittänyt jotain ystäväsi kertomaa asiaa. Tms.
Itse olen koko ikäni ollut sellainen, jolle riittää työympäristössä, perheympäristössä ja harrastuksissa virikeympäristöä niin paljon, että tarvii aina välillä vaan saada toipua yksin. Parasta ystäväni tapaan korkeintaan kerran viikossa - tosin oon muutaman reissun hänen kanssa tehnyt, jolloin tietty ollaan nähty päivittäin. Joskus voi mennä viikkojakin ettei nähdä.
Hän ei ole ainoa ystäväni. Vuosien varrella ystäviksi on jäänyt kai sitten itseni kaltaisia, joille siis riittää harvempikin yhteydenpito. Yksi ystäväni on sellainen, jota tapaan noin joka toinen vuosi. Silti aina voi jatkaa juttua kuin ei väliä olisi ollutkaan.
Tarvitsen kipeästi rauhaa ja yksinäisyyttä. Ilman pulinaa. Tarvitsen aikaa kuunnella itseäni.
Minuakin ahdistaisi ystävä, jonka kanssa pitäisi viettää aikaa joka päivä. En silti ajattele, että kaltaiseni olisivat huonoja tai kelvottomia ihmisiä, sen kummemmin kuin parempia ja kelvollisempia. Me nyt vain olemme tällaisia.
Tiedän varmasti ainakin yhden orastavan ystävyyssuhteen joka päättyi minun elämässäni juuri tämän erilaisuuden vuoksi. Muistan sen siksi, että siitä ihmisestä tykkäsin oikeasti, mutta en jaksanut häntä niin paljon kuin häntä olisi tarvinnut jaksaa. Muitakin ihmisiä on ehkä mennyt ohi, mutta ne eivät ole jääneet kaivelemaan. Jos ei ystävä voi jaksaa minua tämän ominaisuuteni vuoksi niin eipä hänkään sitten mikään oikea ystävä ollutkaan.
Lisäys viestiin 78: Puhelinta en todellakaan ehdi tuijotella päivät ja pitkät, saati vastailla kaikenmoisiin viesteihin. Sitäkin vielä saavat ystäväni minulta sietää...
Oletko sä liian ehdoton ton asiasi kanssa nyt. Ystävän ei kuulu koskaan olla ehdoton, koska ihmisillä tulee ja menee erilaisia elämäntilanteita, jopa vaikka niin vaikeita että haluaa vain ihan itsekseen olla ja sä mietit heti että koko ystävyys on muka mennyt kankkulan kaivoon? Varmasti on ystävälläsi nyt joku syy tuohon, ja sun on kunnioitettava hänen rajojaan ja toiveitaan. Ihan yhtälailla hänkin kunnioittaisi sinua vastaavassa tilanteessa. Mulla on todella hyvä lapsuuden ystävä ja me pysytään ystävinä aina, vaikka välissä on jopa vuodenkin tauko kuulematta, joskus satunnaisia kuukausia kuulematta jne. Sitä on ystävyys, ei se katoa jos se ystävyyttä on. Voithan sä kysyä missä nyt mennään että saat varmuuden, mutta tosiystävä pysyy aina tosiystävänä vaikka välimatka olisi mikä :)
Alue: Aihe vapaa
Mä olen itse juuri sellainen tyyppi joka kaipaa paljon yksinoloa ja tilaa ja en jaksa välttämättä aina vastailla puhelimeen enkä viesteihinkään heti kun saapuvat. En siis vaan jaksa olla yhteydessä. Ja se on mun valinta johon mulla on oikeus. Ystävät ovat yhteyksissä silloin kun se tuntuu molemmista hyvältä.
AP vaikuttaa kaiken kirjoittamansa perusteella todella ajdistavalta ihmiseltä omasta näkökulmastani. Ystävät on joo tärkeitä, mutta jos aikuista ihmisyä noin paljon ahdistaa ja mietityttää kun ei just nyt jonkun kaverin kanssa natsaa, niin onhan tuo jo älytöntä. Elä omaa elämääsi ja lakkaa rassaamasta mieltäsi tämän ystävän asioilla. Näette sitten joskus taas jos se sattuu molempia kiinnostamaan.
Sellaista se elämä on että välillä ollaan tiiviimmin tekemisissä ja toisinaan taas ei. Joidenkin ystävien kanssa välit haalenee kun elämäntilanteet muuttuu ja sekin on ihan okei.