Mun PMS-oireet ajaa meidät eron partaalle :(

Joku kysyi miksi raivoaa kotona mutta ei töissä. Kyllä minulla kiehuu töissäkin, mutta saatan pinnistellä päivän hammasta purren ja kaikki purkautuu ulos turvallisessa kotiympäristössä. Olen tästä itse todella pahoillani. Olen muuten kiltti ja empaattinen, enkä kestä itseäni noina muutamana päivänä. Oikeasti pelkään menkkoja joka kuukausi tämän takia. Sanonkin että minut olisi paras sulkea johonkin siksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi miksi raivoaa kotona mutta ei töissä. Kyllä minulla kiehuu töissäkin, mutta saatan pinnistellä päivän hammasta purren ja kaikki purkautuu ulos turvallisessa kotiympäristössä. Olen tästä itse todella pahoillani. Olen muuten kiltti ja empaattinen, enkä kestä itseäni noina muutamana päivänä. Oikeasti pelkään menkkoja joka kuukausi tämän takia. Sanonkin että minut olisi paras sulkea johonkin siksi aikaa.

Muistan lukeneeni jonkun psykiatrin jutun joskus, missä verrattiin itsehillintää lihakseen. Huono puoli on se, että se ylikuormitettuna väsyy (sinnittelet päivän, illalla turvallisemmassa ympäristössä ei vain jaksa enää), hyvä puoli taas se, että sitä voi pidemmällä aikavälillä kehittää.

Täällä myös yksi joka on aamuyön tuskaillut ...ei PMS:ää vaan muuten surkutellut miten naisen elämä voi olla niin vaikeaa hormonien kanssa. Olen reilu kolmekymppinen nainen ja käyn ovulaation aikaan todella turhautuneeksi ja äksyileväksi jos en saa seksiä. Miesystävä asuu eri paikkakunnalla ja vuorotyöt menee ristiin niin välillä katastrofi on valmis ja sitten tulee morkkis että miten aikuinen ihminen voi käyttäytyä näin hölmösti, eikä mikään tunnu auttavan. Nimimerkillä kohta lähdössä reilun sadan kilometrin ajelulle seksin perässä ennen töihin menoa.

Mutta tsemppiä kaikille PMS- ja muille hormonihirviöille. Itsekin otan mieluusti vinkkejä vastaan jos jollain on niitä tarjota, kamalaa rähjätä miehelle tai lapsille tai työkavereille sen takia että on niin puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika iso osa ei näytä kokeneen pahoja PMS oireita. Itsekin varmaan toki tuomitsisin huuhaaksi, ellen olisi kärsinyt tästä samasta jo parisen vuotta. Ei paljoa naurata teidän "asiantuntijoiden" ohjeet hermojen hillitsemisestä kun kyse on vastaavasta ongelmasta mitä oikeassakin masennuksessa - nyt vain vaikuttajina ovat naisen hormonitasapainon heittelyt..

 

Se ei nyt edelleen mitenkään selitä miksi ne oireet pysyy piilossa työpaikalla mutta ei kotona. Jos ne kerran ovat niin pahat että henkilö ei mitään niille pysty, niin sitten ei pysty työpaikallakaan.

Anna mä arvaan, tämä kommentoija on takuuvarmasti mies. Tai sitten olet erittäin epäempaattinen nainen. 

Tai ehkä hänen empatiansa suuntautui ap:n miestä ja lapsia kohtaan?

Multa löytyy kyllä empatiaa ap:takin kohtaan, mutta olisi tosiaan kiva kuulla näiiden "ette ymmärrä kun teillä ei ole näin pahat oireet"- jankkaajien selitys sille, miksi ei raivota ystäville tai työkavereille, mutta miehelle kyllä.

Tuohon tosiaan olisi hyvä kuulla selitys, koska se vetää maton alta siltä "emmä voi sil mittää!" -puolustelulta, mitä täällä nyt yritetään. Mutta eihän siihen näiltä selitystä saa. Pahantuulista "jankuti, jankuti" -läppää vaan irtoaa takaisin päin. Sen tarkoituksena on yrittää vaientaa selityksen kysyminen antamalla ymmärtää, että kysymys on sopimaton eikä siihen ole koskaan aikomustakaan vastata. Ei vastata, koska kunnollista vastausta ei ole.

Mun pms-oireet oli aikanaan ihan järkyttävät. Ahdistusta ja itkuisuutta viikon joka kuukausi puhumattakaan järkyttävästä vuodosta. Hankin ehkäisykapselin, pois jäi menkat ja joka kuukausittainen raivoviikko. Iso kiitos lääketieteelle!

Minulla oli hirveät PMS-oireet aikaisemmin. Olen ns. kiltti ihminen, enkä halunnut purkaa kiukkuani ympäristööni, en "edes" mieheeni. Kaikki energiani meni itseni hillitsemiseen. Tärisin ja yritin hillitä itseäni, etten olisi ollut rasittava muille. Lopulta tulin hyvin itsetuhoiseksi. Monien kokeilujen jälkeen löytyi minulle sopiva lääkitys: hormonia + psyykelääkettä.

Voimakkaat PMS-oireet ovat hirveät. On täysin ymmärrettävää, että jos on joutunut äärimmäisellä pinnistelyllä hillitsemään itsensä töissä, niin kotona pimahtaa. En sitä sano, että se on hyväksyttävää, mutta täysin ymmärrettävää se on. 

Mene ap lääkäriin. Etsi kunnes löydät avun jostakin. Minusta on ihan ok, jos kotona tehdään erityisjärjestelyjä silloin, kun vointi on huonoimmillaan:  esim. mies ottaa lastenhoitovastuuta (jos lapsia on) mahdollisimman paljon noina päivinä ja sitten se tasattaisiin sinulle parempina päivinä jne.

Perheen tulevaisuuden kannalta olosi pitäisi saada (vitamiineilla, lääkkeillä, millä tahansa) kuitenkin sille tasolle, että pystyisit/jaksaisit kohdella läheisiäsikin hyvin. 

Ajattelen niin, että todella paha PMS saa naisen tilaan, jossa hänen syyntakeisuutensa on alentunut ja hän voi olla hirveä läheisilleen tai itselleen. Hänen omalla vastuulla on kuitenkin hakea apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen silloin tällöin lääkinnyt itseäni alkoholilla,koska sehän lisää serotoniinitasoja. Tällein keskellä viikkoa ei pystynyt sitä tekemään.

Käytkö töissä?

Käyn töissä. Siksipä en nyt ottanutkaan alkoa. Tähän asti työmoraalini on voittanut vitutuksen. Ja kuten sanoin, töissä voin tarvittaessa olla yksin tai järjestää työni muulla tavalla - olen esimies. Ap

Pystyt hallitsemaan alkoholin käyttöäsi ja pystyt hallitsemaan käytöstäsi työpaikalla, mutta et mitenkään pysty kohtelemaan miestäsi ja lapsiasi kunnioittavasti. Huomaatko itse kuinka teet väärin? Järjestät sitten niin, että olet kotosalla tarvittaessasi yksin ja suoriudut muualle. Ei muuta kuin rivakalle kävelykierrokselle vihmaiseen sateeseen, niin pahimmat höyryt ja lasten kiusaamishalut akasta haihtuvat. Jos osaat sen tehdä töissä, osaat sen tehdä kotonakin. Kotona et vain viitsi, koska siitä ei ole vielä ollut sinulle riittävän kovia seuraamuksia.

 

Haista paska