Vasu, tuli palautetta lapsen käytöksestä.

Olisit kertonut että lapsi näyttää kyllä tunteitaan kotona niin päiväkodin huoli olisi helpottanut. Itse varhaiskasvattajana olen ollut myös huolissani lapsesta joka ei näytä kiukkua millään tavoin, vaan ilmaisi kaikki tunteet itkemällä surullisesti, lapsi oli yksivuotiaan tasolla tunneilmaisussa.

Nykyään neuvotaan vanhempia olemaan johdonmukaisia ja se tulkitaan usein niin että kun lapsi tekee jotain niin seurakset ovat jäähy yms. Lapsi viedään sitten rankulle naama peruslukemilla tai jopa hymyillen. Aikuisenkin on hyvä näyttää lapselle tunteita, myös vihaisuutta ja kiukkua ja lisäksi nimetä tunteita.

Mielestäni olet ymmäertänyt vasukeskustelun väärin, jos menet sinne ottamaan kehut ja torut. Keskustelussa on tarkoitus yhdessä miettiä ja keskustella onnistumisista ja mahdollisesta tuesta joissain kehityksen osa-alueissa.

Päiväkodilla voi myös olla huoli lapsen itsetunnosta jos ei uskalla päiväkodissa pitää yhtään puoliaan. Mikään ei ole typeränpää kuin sanoa "tämä on päiväkodin ongelma kun meillä kotona ei ole tälläistä". Te itse voitte tukea lapset itsetunnon kehitystä ja opettaa pitämään puoliaan.

Eräs vanhempi kerran sanoi minulle ettei voi vaikuttaa lapsen ryhmässä toimimiseen vaan se on päivähoidon ongelma. Väärin, vanhempi voi opettaa lasta odottamaan, istumaan paikallaan ja kuuntelemaan ohjeita, tunneilmaisua ja oikeanlaisia sosiaalisia taitoja.

Ap, ota palaute vastaan ja ole iloinen, että kuulet millainen lapsesi on päiväkodissa. Tähän tulet törmäämäön myös koulussa: kotona kiukutteleva lapsi on koulussa hyväkäytöksinen. Pääasia, että lapsi voi jossain ilmaista itseään. Oma erittäin tempoeramenttinen, hitaasti lämpiävä lapseni on aina ollut superkiltti päiväkodissa ja koulussa. Mutta kotona...raivonnut senkin edestä. Päiväkodissa kyselivät millainen lapseni on kotona. Kerroin tietysti ja olivat sen jälkeen tyytyväisiä.

Nyt ap varmaan kannatta rohkaista lasta kertomaan mielipiteitään kavereilleen. Ettei hän ole muiden vietävissä. Muut eivät saa määrätä kenen kanssa lapsesi leikkii, vaan hän saa itse valita. Tästä tulee ristiriitoja ja on hyvä opetella sitä kautta ristiriitojen ratkomista jo pienenä. Tuskin lapsesi käytös on päiväkodille ongelma. He vain toivat esiin huolensa tässä yhdessä asiassa lapsen parasta ajatellen.

Vierailija kirjoitti:

Vasussa on tarkoitus keskustella lasta koskevista asioista yhdessä. Tavoitteena siis, että niin kotona kuin päivähoidossa tiedetään, missä mennään ja mihin asioihin voisi kiinnittää huomiota.

Jos lapsen käytös on päivähoidossa kovin erilaista kuin kotona, ettekö haluaisi sitä tietää? Ja sopia yhdessä pk:n kasvattajan kanssa, mitä asialle tehdään, vaikkakin toimenpiteet tapahtuisivat ainoastaan pk-päivän aikana?

Meillä lapset on erilaisia päiväkodissa ja kotona, olleet aina, enkä minä näe sitä minään ongelmana. On vaan järkevää, että lapsi oppii, että "töissä" käyttäydytään eri lailla kuin kotona. Päiväkodissa tsempataan, maistellaan ruokia vaikka niistä ei tykätä, koetetaan totella aikuista, koska se on lapsen työ. Kotona sitten relataan. Jos lapsi tekee sen työnsä hyvin, niin luulisi että päiväkoti olisi tyytyväinen. Mutta ei, pitää päästä oikein sen lapsen ihon alle tonkimaan lapsen ominaisuuksia ja persoonallisuutta, arvottamaan sitä, menemään sellaiselle alueelle jonne päiväkodin hoitajan, lapsen elämässä hetkellisesti piipahtavan vieraan aikuisen, ei minun mielestäni tarvitse mennä, jos lapsen kotiolot on kunnossa.

Meillähän on nyt huudossa kulttuuri,  jossa ihan kaikkia ihmisiä arvostellaan ihan koko ajan, opinnoissa ja työssä ja työnhaussa. Se on trendi joka alkaa mennä sillä lailla överiksi, että se on muuttumassa vallankäytöksi jossa ei enää kunnioiteta ihmisten oikeutta olla erilainen. Kun ennen riitti että teki asioita oikealla lailla, nyt pitää vielä ollakin tietynlainen, oikeanlainen. Muuten saa heti leiman otsaansa ja jonkin sortin diagnoosin.  Säälittää lapsireppana jotka ei saa kasvurauhaa. Aina on joku kyttäämässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei, siellä ei yritetä tehdä ongelmaa, vaan selvittää onko sellainen.on vanhempia, jotka kohtelevat lasta ns.kaltoin, lapsi ei uskalla olla erimieltä asioista koska pelkää mitä siitä seuraa (huuto, haukkuminen, fyysinen väkivalta). Vaikka sanot että lapsi on kotona erilainen, niin pk:ssa painaa lapsen käytös, mitä he siellä näkevät.

Tässä vastauksessa kulminoituu kaikki se mitä en päivähoidossa todellakaan hyväksy. On HYVIN erikoinen asetelma että lapsia koko ajan tarkkaillaan ja joka risahduksesta raportoidaan vanhemmalle "tiedoksi"-periaatteella. Nämä "kasvatuksen ammattilaiset" voisivat jättää sen pilipali-kouluksensa pohjalta psykoanalysoinnin ammattilaisille ja lakata "huolestumasta" joka mukulasta. Oikea akkojen kyttäyskerho, on se niin nautinnollista kun saa raportoida joka päivä jonkun mukulan tottelemattomuuksista ja mukien tiputtelusta työstä palaavalle vanhemmalle. Ei omalla osaamattomuudella ja työhön soveltumattomuudella olisi mitään tekoa asian kanssa. 

Jännä kun tässäkin tarhantäti asettaa itsensä korkeimmaksi auktoriteetiksi tarkkailemaan lasta, eihän sen väliä mitä lapsen vanhempi sanoo, eikö niin? Jokainen vanhempihan on jollain tavalla viallinen ja sitä kautta niiden mukuloissakin on jotain vikaa. Onneksi nämä wannabe-kansankynttilät kertovat meille miten tulee toimia oikein! 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on usein vieraskorea eli ei uskalla olla oma itsensä eikä näyttää tunteitaan, jos kokee paikan vieraammaksi ja ihmiset etäisemmiksi. Tästä on ainakin puhuttu usein meidän vasu-keskusteluissamme. Kun lapsi vihdoin näyttää tunteitaan eli suuttuu esim. hoitajalle, niin hän kokee paikan ja ihmiset sen verran turvallisina, että uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää tunteensa.

Hillityn lapsen suhteen siis epäillään, että hän jännittää päiväkotia ja henkilökuntaa eikä uskalla olla oma itsensä. Sinällään en tiedä, mitä henkilökunta odottaa vanhempien tekevän paitsi tietysti yrittävän puhua positiivisesti hoitopaikasta ja henkilökunnasta. Ekan lapsen kohdalla olin ihan ulalla, kun jaksettiin monesti päivän päätteeksikin korostaa, miten lapsi taas peitti mielipahansa siirtymällä syrjään ja että kotona voitaisiin asiaa puida. Siis miten? Kun en tiedä, mistä pahoitti mielensä ja kun lapsi kotona räiskyi ihan riittämiin... Toisen kohdalla sitten jo tajusin, mikä on meininki ja osasin hymähdellä hyväksyvästi, kun lapsi vihdoin melkein vuoden jälkeen oli uskaltanut raivostua. Hyvä kun ei kakkukahveja juotu sen kunniaksi!

Lapselle on ilmeisesti raskasta vetää roolia ja olla kiltti ja huomaamaton ja tästä henkilökunta kai on huolissaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että asia on ainakin meidän kohdalla tuotu esille enemmän vanhempia syyllistävään sävyyn, aivan kuin lapsessa olisi jotain vikaa, ja meidän vanhempien pitäisi se fiksailla pois.

Näinhän se on. Joskus toivoisi että päiväkodissa mietittäisiin mikä siellä ympäristönä aiheuttaa sen, että lapsi ei koe uskaltavansa olla oma itsensä (jos siis kotona ilmaisee reippaasti tunteensa ja pk:ssa ei). Sillä ihan selvästi tällaisessa tapauksessa lapsi ei vielä luota päiväkodon henkilökuntaan jostain syystä. Ja siihen syyhyn ei vanhemmat kyllä voi kovin vaikuttaa. Jos vanhemmat alkavat "puida" asiaa kotona, tuntee lapsi varmasti että hän on jotenkin väärin käyttäytynyt ja alkaa jännittää ja arkailla entistä enemmän. Pk:n henkilökunnan tulisi mennä itseensä ja miettiä, ovatko aidosti läsnä lapselle vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Esim. erityisherkät lapset vaistoaa tosi herkästi teeskentelyn ja yliolkaisuuden. Ja voivat sitten olla pidättäytyviä ja omaa tilaa tarvitsevia (huom. eivät kuitenkaan kaikki). Ap:lle ja ylläolevan kommentin kirjoittajalle vinkkinä että lukaiskaa Elaine N. Aronin kirja "Erityisherkkä lapsi". Voi olla silmät avaava kokemus. Lapsissanne ei ole mitään vikaa, ympäristön kyvyssä kohdata erilaisia persoonallisuuksia taas on yleensä paljonkin.  

Onhan se hienoa että lapsi uskaltaa olla oma itsensä päiväkodissa ja tuoda tunteitakin esiin.

Mutta ainakin aluksi (päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia) tuollainen vieraskoreus on ihan normaalia.

Typerää tehdä siitä ongelma. Toki pk:n henkilöstön on oltava selvillä, ettei se johdu juurikin vaikka kaltoinkohtelusta. Yritä ottaa se niin, että tiedät itse ettei ongelmaa ole. Juttele lapsesi kanssa. Onko hän oireillut kotona tuosta, että päivät joutuu pinnistelemään kiltisti pk:ssa?

Olen itse ollut älyttömän pidättyväinen kerhossa ja esikoulussa. Minua inhotti hoitajien läheisyys vaikka ne mukavia olivatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa erikoiselta. Ehkä meinasivat, että voisit kotona kannustaa lasta tuomaan rohkeammin mielipiteitään esiin myös päiväkodissa?

Tai ehkä vasu-keskustelun piti joku epäpätevä lastenhoitaja? Vasu on varhaiskasvatuslain mukaan lastentarhanopettajan tehtävä...

Jatkan vielä: Toisaalta kuulostaa myös erikoiselta, jos lapsi kotona on rohkea, mutta pk:ssa ei. Onko lapsi esim. aloittanut vasta päivähoidon? Onko muutoksia esim. hoitajien/opettajien suhteen? Onko mahdollisesti päiväkodissa kiusattu lasta?

Missäköhän todellisuudessa sä elät!?!

Ihmisillä on aina ollut luonne EROJA!!!

Tuosta on varmaan vain sanottu, koska haluavat kannustaa lasta näyttämään tunteensa. Esim. jotkut lapset eivät itke, vaikka itkettää. Voi olla myös pelkona, että lasta kasvatetaan kotona autoritaarisella johtajuudella, jolloin lapsen ielipiteille ja neuvottelulle ei jää tilaa. Ei tällaista usein suoraan sanota, vaan juurikin jotain, että ei näytä tunteitaan. Hillitty käytös on ihan ok, mutta siellä taustalla VOI olla myös ikäviä asioita. Autoritaarisella eli aikuisjohtoisella kasvatuksella kasvatetut lapset pärjäävät aika huonosti elämässä, vaikka ulospäin ovat juuri hillittyjä ja "helppoja". Toinen seikka on se, että päiväkodissa puututaan myös ryhmäkäyttäytymiseen -jos lapsi ei uskalla sanoa mielipiteitään ja tuoda tunteitaan ilmi, voi olla ettei hän osaa puolustaa itseään ryhmässä. 

Tässäkin on vain aloittajan kertomus ja hänen OMA tulkintansa asiasta. Todennäköisesti olisimme saaneet asiasta aivan erilaisen kuvan, jos olisimme olleet läsnä vasu-keskustelussa. Asiaa on varmaan sivuttu ohimennen ja ap suivaantunut siitä, jonka jälkeen ei ole kuullut muuta. Loukkaantunut siis siitä, että lapsesta otettu jokin ns. negatiivinen asia esiin. 

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin on vain aloittajan kertomus ja hänen OMA tulkintansa asiasta. Todennäköisesti olisimme saaneet asiasta aivan erilaisen kuvan, jos olisimme olleet läsnä vasu-keskustelussa. Asiaa on varmaan sivuttu ohimennen ja ap suivaantunut siitä, jonka jälkeen ei ole kuullut muuta. Loukkaantunut siis siitä, että lapsesta otettu jokin ns. negatiivinen asia esiin. 

Höh. Totta kai tässä on vain aloittajan näkemys asiasta. Niin kuin ihan kaikissa muissakin keskustelupalstan aloituksissa on aina ollut ja aina tuleva olemaan. Ja muut kertovat omia tulkintojaan vastaavasta tilanteesta. Näinhän se keskustelu yleensä etenee. Kun ei av-raati, tai mikään muukaan keskustelu sen puoleen, ole mikään kaikkivaltias tuomaristo, joka tarkkailee tapahtumaa ja sitten antaa siitä oman kaikin tavoin oikeudenmukaisen tuomion.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on usein vieraskorea eli ei uskalla olla oma itsensä eikä näyttää tunteitaan, jos kokee paikan vieraammaksi ja ihmiset etäisemmiksi. Tästä on ainakin puhuttu usein meidän vasu-keskusteluissamme. Kun lapsi vihdoin näyttää tunteitaan eli suuttuu esim. hoitajalle, niin hän kokee paikan ja ihmiset sen verran turvallisina, että uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää tunteensa.

Hillityn lapsen suhteen siis epäillään, että hän jännittää päiväkotia ja henkilökuntaa eikä uskalla olla oma itsensä. Sinällään en tiedä, mitä henkilökunta odottaa vanhempien tekevän paitsi tietysti yrittävän puhua positiivisesti hoitopaikasta ja henkilökunnasta. Ekan lapsen kohdalla olin ihan ulalla, kun jaksettiin monesti päivän päätteeksikin korostaa, miten lapsi taas peitti mielipahansa siirtymällä syrjään ja että kotona voitaisiin asiaa puida. Siis miten? Kun en tiedä, mistä pahoitti mielensä ja kun lapsi kotona räiskyi ihan riittämiin... Toisen kohdalla sitten jo tajusin, mikä on meininki ja osasin hymähdellä hyväksyvästi, kun lapsi vihdoin melkein vuoden jälkeen oli uskaltanut raivostua. Hyvä kun ei kakkukahveja juotu sen kunniaksi!

Lapselle on ilmeisesti raskasta vetää roolia ja olla kiltti ja huomaamaton ja tästä henkilökunta kai on huolissaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että asia on ainakin meidän kohdalla tuotu esille enemmän vanhempia syyllistävään sävyyn, aivan kuin lapsessa olisi jotain vikaa, ja meidän vanhempien pitäisi se fiksailla pois.

 

Näinhän se on. Joskus toivoisi että päiväkodissa mietittäisiin mikä siellä ympäristönä aiheuttaa sen, että lapsi ei koe uskaltavansa olla oma itsensä (jos siis kotona ilmaisee reippaasti tunteensa ja pk:ssa ei). Sillä ihan selvästi tällaisessa tapauksessa lapsi ei vielä luota päiväkodon henkilökuntaan jostain syystä. Ja siihen syyhyn ei vanhemmat kyllä voi kovin vaikuttaa. Jos vanhemmat alkavat "puida" asiaa kotona, tuntee lapsi varmasti että hän on jotenkin väärin käyttäytynyt ja alkaa jännittää ja arkailla entistä enemmän. Pk:n henkilökunnan tulisi mennä itseensä ja miettiä, ovatko aidosti läsnä lapselle vuorovaikutuksessa hänen kanssaan. Esim. erityisherkät lapset vaistoaa tosi herkästi teeskentelyn ja yliolkaisuuden. Ja voivat sitten olla pidättäytyviä ja omaa tilaa tarvitsevia (huom. eivät kuitenkaan kaikki). Ap:lle ja ylläolevan kommentin kirjoittajalle vinkkinä että lukaiskaa Elaine N. Aronin kirja "Erityisherkkä lapsi". Voi olla silmät avaava kokemus. Lapsissanne ei ole mitään vikaa, ympäristön kyvyssä kohdata erilaisia persoonallisuuksia taas on yleensä paljonkin.  

Meillä on nyt kuudesluokkalainen tyttö, joka on koko ikänsä ollut hillitty ja hiljainen päivähoidossa ja koulussa. Osittain se on vieraskoreutta, osittain käytöstapoja. Kotona ja kaveriporukassa on reipas ja äänekäs, enkä ole ikinä ajatellut, että hänen hiljaisuutensa päiväkodissa tai koulussa johtuisi siitä, että hän ei luota henkilökuntaan ja joutuu vetämään jotain roolia tai on erityisherkkä. En itsekään ole suuna päänä työpaikalla tai vieraammassa porukassa, vaikka kotona ja ystävien kanssa olen hyvinkin vilkas.

Lain mukaan LTO on vastuussa, että jokaisesta ryhmän lapsesta tehdään VASU, mutta sen voi tehdä myös lastenhoitaja.

... mutta mikä hyöty on siitä, että sen tekee lastenhoitaja???

Itse olin juuri tuollainen lapsena. Olin vieraskorea ja hiljainen, mutta kotona kunnon tuittupää. Ihan normaali ihminen musta tuli. Ehkä edelleenkin osaan hyvin käyttäytyä vieraissa ja tarvittaessa piilottaa tunteita, mutta musta se on vaan hyvä, ettei anna kaiken kiehua yli.

Sain samaa palautetta 3v lapsesta. Ihan siis siitäkin kun muut lapset esim. ruokalassa pelleilee ja nauraa niin omani saattaa hillitysti hymyillä, muttei "purskahda iloitsemaan muiden kanssa". Ja kuinka ei luonut ystävyyssuhteita toisiin lapsiin vaan tykkää leikkiä yksin tai vanhempien lasten kanssa. Ja ihan tämän takia tarvitsi kahden lapsen paikan... Kiehuin sisäisesti. Ei saa lapsi olla omanlaisensa persoona vaan on oltava samassa muotista muiden kanssa j jos ei ole, tarvitsee lisää tukea,jotta saadaan hänet vaikka väkisin sullottua siihen muottiin. Lapseni on ujo ja samanlainen kuin minä. Seuraa ensin sivusta ja menee aikansa, että lähtee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos sulle ei ole koskaan kukaan tätä kertonut, niin minä kerron. Sinä itse päätät, nouseeko teillä vasussa esille ongelmia ja kuinka paljon. Jos haluat että ongelmia on, menee äiti vasukeskusteluun. Siellä on se tunnelma, että varmasti tässä nyt jokin epäkohta löytyy sekä lapsesta että vanhemmista kun riittävästi ruoditaan. Ja jos äiti syyllistyy jostain, ollaan ilahtuneita että no niin mekin ajateltiin että tähän asiaan tosiaan voitaisiin kotonakin kiinnittää huomiota. Äiti joka ei suostu syyllistymään, on hankala ihminen. Mikä herättää heti huolen että mites siellä kotona ne kotiasiat. Jonka jälkeen voidaankin ottaa lapsi ja äiti oikein erityistarkkailuun ja keskustella tästä asiasta oikein urakalla työyhteisössä jos ei ole mitään muuta juoruttavaa. Se vie vanhempien hermot ja järjen enkä tiedä ketä se hyödyttää.

Jos ette halua että teillä on ongelmia perheenä, vanhempina ja lapsen kanssa niin vasutapaamiseen menee isä. Tsadaa, kiva ja kiltti päiväkodin työntekijä käy vasun pikapikaa läpi. Joo ei mitään ongelmia, joskus jotain mutta sellaisiahan ne lapset on. Onpa ihanaa kun isäkin tällä lailla tänne vasuun nyt oikein tuli, aijjai. 

Minä tyhmänä menin ensimmäiset vuodet vasukeskusteluun ja oli hankalaa. Sen jälkeen kun lasten isä alkoi käydä nämä vasukeskustelut, niin ikinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Ei ikinä. Ällistyttävää, mut näin se vaan toimii.:)

Olet oikeassa. Olen todennut yleensä jokapaikassa, että isää kunnioitetaan jotenkin enemmän tai luotetaan/katsotaan ylös, kun taas äitiä ei ihan sillätavalla.

Itse opiskelen opettajaksi, tästä johtuen minua selvästikin arvostetaan kasvattajana/äitinä, kuten tietenkin muitakin äitejä. (Vaistosin tämän palaverissa, kun suunnitelma tehtiin varhaiskasvatuksesta.)

Tosin itse tiedän, että meidän perheessä saisi puuttuakin asioihin, koska traumaa on jäänyt entisestä pph.sta. (Lapset puhuu,että oli lyönyt lapsia ym) Eipä vain ole mistään keskustelua nostettu. En ole viitsinyt ottaa asiaa esillekään.

Olen todennut, että naiset luottavat/kunnioittavat miehiä eritavalla kuin lasten äitejä.

Vierailija kirjoitti:

No päiväkodissa saadaan ongelmia ihan mistä vain. Kas kummaa, kun päiväkodissa piti ihan väen vängällä saada lapsellemme tehostettu tuki, mutta psykologi, neuvolan terveydenhoitaja, puheterapeutti tai neuvolalääkäri ei löytänyt lapsesta mitään. Ja kas kummaa, koulussa ei sitten mitään tehostettua tukea olekaan tarvittu.

Ihan turhanpäiväistä, ja olisi pitänyt itse laittaa vain kovemmin hanttiin.

Sittenhän se tehostettu tuki toimi, kun tuen tarvetta ei koulussa enää ole ollut. En ymmärrä miksi tämä olisi kellekään vanhemmalle ongelma, kun lapsi saa enemmän aikuisen huomiota ja aikaa. Tehostettua tukea voidaan antaa juuri niiden ongelmien takia, jotka näkyvät siellä ryhmässä, vaikka ne eivät psykologille tai neuvolaan näkyisikään, eikä siihen tarvita mitään diagnooseja tai älyttömiä poikkeamia. Ihan vaan aiempaa enemmän tai paremmin kohdistettua tukea. Sitten kun tukea ei enää tarvita, se tehostettu tuki voidaan tyytyväisin mielin purkaa. Tätä tuen tarvetta täytyy kuitenkin säännöllisesti seurata juuri siksi, ettei kukaan epähuomiossa jää turhaan sellaiseen putkeen, kuten joskus viime vuosikymmenillä jäätiin. Ei tehostettu tuki tee kenestäkään mitään ongelmalasta tai erityisoppilasta.

Vierailija kirjoitti:

Sain samaa palautetta 3v lapsesta. Ihan siis siitäkin kun muut lapset esim. ruokalassa pelleilee ja nauraa niin omani saattaa hillitysti hymyillä, muttei "purskahda iloitsemaan muiden kanssa". Ja kuinka ei luonut ystävyyssuhteita toisiin lapsiin vaan tykkää leikkiä yksin tai vanhempien lasten kanssa. Ja ihan tämän takia tarvitsi kahden lapsen paikan... Kiehuin sisäisesti. Ei saa lapsi olla omanlaisensa persoona vaan on oltava samassa muotista muiden kanssa j jos ei ole, tarvitsee lisää tukea,jotta saadaan hänet vaikka väkisin sullottua siihen muottiin. Lapseni on ujo ja samanlainen kuin minä. Seuraa ensin sivusta ja menee aikansa, että lähtee mukaan.

Mutta aion seuraavassa vasussa ottaa esille oman näkökantani hoitajien toiminnasta ja käytöksestä. Ryhmässä on nyt yksi vähemmän hillityn lapseni takia, silti heillä ei ole aikaa. Kiire on, ymmärrettävää ja näillä kahden paikkalaisilla saadaan hieman kiirettä hillittyä, mutta ei se silti tarkoita sitä, että ulkoilutilanteessa voidaan juoruta yhtenä läjänä ja lapset hoitakoot itse riitansa ja huolehtivat itse mitä tekee. Tätä tapahtuu meidän päiväkodissa koko ajan. Olen mm aidan toiselta puolelta tuonut tullessani n.1,5v lapsen ja vaikka hoitajat seisoivat 5m päässä, kukaan heistä ei huomannut tätä. Syyttivät vielä jotain hoitajaa joka ei ollut edes paikalla, kun se ei varmaan tätä tilannetta huomannut. Ai! Ja viimeksi 7 hoitajaa rivissä seisoivat niin kiireellisenä omista jutuistaan, ettei edes jaksettua puuttua siihen, että heistä 2m päässä lapsi hakkasi omaani kepillä päähän. Minä jouduin menemään väliin ja kieltämään kepillä lyömisen. Edes tässä tilanteessa ei näistä seitsemästä kukaan viitsinyt tilanteeseen puuttua jos edes huomasivat tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Lain mukaan LTO on vastuussa, että jokaisesta ryhmän lapsesta tehdään VASU, mutta sen voi tehdä myös lastenhoitaja.

... mutta mikä hyöty on siitä, että sen tekee lastenhoitaja???

Lastenhoitaja on päivittäin tekemisissä lapsen kanssa ja näkee millainen on. On lastenhoitajia joiden koulutukseen on kuulunut paljon varhaiskasvatusta, kasvatustieteitä, yms toisin kuin lähihoitajilla.

Lastenhoitaja todellakin voi olla varhaiskasvatuksen ammattilainen, enemmän kuin esim sosionomi joita päiväkodeissa myös on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vitsi mua rasittaa nää mielensäpahoittaja vanhemmat. Siinä vasussa nyt niinku on idea et kerrotaan miten lapsi käyttäytyy ja mitä siellä tekee. Riehujan vanhemmat hermostuu kun sanotaan et lapsi riehuu ja hiljasen lapsen vanhemmat hermostuu ku sanotaan et on hiljanen. Voi jeesus nyt jo. Tuskin on ongelma vaan kertoivat teille että on hiljainen ja vetäytyvä. Tollasista asioista siellä on tarkoitus puhua!

Itse asiassa vasu-keskustelussa tulisi löytää erityisesti nimenomaan lapsen vahvuuksia.

Mihin tämä perustuu? Miksi me sitten täytellään lappusia, joihin tulee sekä vahvuudet että kehitettävät puolet? Minä en kans ymmärrä tätä vasu-kitinää ollenkaan. Kertoi paljon vanhemmasta jos ei kestä kuunnella YHTÄ näkökulmaa lapsensa käyttäytymisestä. Auta armias jos se poikkeaa siitä omasta.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos sulle ei ole koskaan kukaan tätä kertonut, niin minä kerron. Sinä itse päätät, nouseeko teillä vasussa esille ongelmia ja kuinka paljon. Jos haluat että ongelmia on, menee äiti vasukeskusteluun. Siellä on se tunnelma, että varmasti tässä nyt jokin epäkohta löytyy sekä lapsesta että vanhemmista kun riittävästi ruoditaan. Ja jos äiti syyllistyy jostain, ollaan ilahtuneita että no niin mekin ajateltiin että tähän asiaan tosiaan voitaisiin kotonakin kiinnittää huomiota. Äiti joka ei suostu syyllistymään, on hankala ihminen. Mikä herättää heti huolen että mites siellä kotona ne kotiasiat. Jonka jälkeen voidaankin ottaa lapsi ja äiti oikein erityistarkkailuun ja keskustella tästä asiasta oikein urakalla työyhteisössä jos ei ole mitään muuta juoruttavaa. Se vie vanhempien hermot ja järjen enkä tiedä ketä se hyödyttää.

Jos ette halua että teillä on ongelmia perheenä, vanhempina ja lapsen kanssa niin vasutapaamiseen menee isä. Tsadaa, kiva ja kiltti päiväkodin työntekijä käy vasun pikapikaa läpi. Joo ei mitään ongelmia, joskus jotain mutta sellaisiahan ne lapset on. Onpa ihanaa kun isäkin tällä lailla tänne vasuun nyt oikein tuli, aijjai. 

Minä tyhmänä menin ensimmäiset vuodet vasukeskusteluun ja oli hankalaa. Sen jälkeen kun lasten isä alkoi käydä nämä vasukeskustelut, niin ikinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Ei ikinä. Ällistyttävää, mut näin se vaan toimii.:)

Olet oikeassa. Olen todennut yleensä jokapaikassa, että isää kunnioitetaan jotenkin enemmän tai luotetaan/katsotaan ylös, kun taas äitiä ei ihan sillätavalla.

Itse opiskelen opettajaksi, tästä johtuen minua selvästikin arvostetaan kasvattajana/äitinä, kuten tietenkin muitakin äitejä. (Vaistosin tämän palaverissa, kun suunnitelma tehtiin varhaiskasvatuksesta.)

Tosin itse tiedän, että meidän perheessä saisi puuttuakin asioihin, koska traumaa on jäänyt entisestä pph.sta. (Lapset puhuu,että oli lyönyt lapsia ym) Eipä vain ole mistään keskustelua nostettu. En ole viitsinyt ottaa asiaa esillekään.

Olen todennut, että naiset luottavat/kunnioittavat miehiä eritavalla kuin lasten äitejä.

Vai voiko se syy olla myös niissä miehissä? Ei ne ota henkilökohtaisesti sitä jos niille sanoo et lapsi käyttäytyy tavalla x. Ne sanoo että "jaaha". Varmaan yhtään miehen tekemää avautumista ei tästä teemasta löydä.