Vasu, tuli palautetta lapsen käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Ap taas.

Missään nimessä en mieltäni pahoittanut vaan avoimesti ihmettelen, miksi tottelevaisuudesta, hillitystä käytöksestä saadaan ongelma aikaiseksi. Pk:n mielestä asialle täytyisi tehdä jotakin mutta kuten jo sanoin, kotona mielipiteet ja tunteet ilmaistaan välillä vähän liiankin kovaäänisesti (naapureiden hermoja ajatellen). Ollaan kuitenkin aina kannustettu siihen, että mielipiteet ja tunteet saa ja pitää tuoda julki, niitä ei tarvitse panttailla.

Lapsi tosiaan aloitti pk:n viime keväänä. Hoitajat ovat pysyneet samoina. Kyseessä pieni päiväkoti (tällä hetkellä parikymmentä lasta). Lapsen "omahoitaja" on ennestään tuttu niin lapselle kuin meille vanhemmillekin (esikoinen käynyt samaa päiväkotia).

Muiden lasten kanssa hän tulee kuulemma todella hyvin toimeen. Muut hakeutuvat hänen seuraansa ja välillä tulee riitaa että kenen vuoro on leikkiä hänen kanssaan. Lapsi yritetään siis niin sanotusti omia itselleen. 

Kuulostaa aivan omalta lapseltani joka on nyt ekalla. Myös päiväkodissa palaute oli saman suuntaista. Varsinaisesti asia ei ole ongelma tällä hetkellä eikä lasta itseään vaivaa vaikka joskus antaa periksi mielipiteissä, mutta se että ei ryhmässä tarvittaessa pysty sanomaan mielipidettään esim. siinä pelossa että se ei ole sama kuin kavereilla tai jostakin muusta syystä saattaa koulussa kyllä jossakin vaiheessa ongelmaksi muodostua.

Näissä vasuissa on pielessä se, että siellä puhutaan siihen malliin kuin lapsen käytös päiväkodissa olisi vanhempien vastuulla, vaikka vanhemmilla on vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen miten lapsi päiväkodissa käyttäytyy, kas kun vanhempi ei ole siellä päiväkodissa paikalla. On omituista, että lapsi on siellä hoidossa yleensä sen 9 tuntia ainakin, ammattikasvattajien kanssa, mutta päiväkodin asenne on, että kasvattakaa eri tavalla tää lapsenne niin että meidän ei tarvitse kun ei me muuten jakseta sitä. Joskus tuntuu että anteeksi vaan että tänne teidän työpaikalle on tuotu näitä lapsia häiritsemään teidän kahvittelua, onhan se liikaa tietenkin vaadittu että näistä pitäis jotain huoltakin pitää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meijän esikoistyttö on kans tollanen, kaikki aikuiset rakastaa sitä. Ollaan oltu välillä sairaalassa öitä terveysongelmien takia ja on oikea hoitajien unelma. Kotona kyllä ilmaistaan mielipide ja uhmataan.

Tammikuussa alkais päiväkoti, hyvä tietää, että tommostaki voi sitten olla edessä! :/ huhhuh.

Pojat ovat aina ongelma. Joko poika on liian villi ja vilkas tai liian rauhallinen. Tämä omien poikien ja kavereiden poikien kohdalta huomattua.

Sen sijaan tytöissä ei näytä niin hirveästi olevan ongelmia päiväkodin henkilökunnan mielestä. Tytölle sallitaan paljon enemmän tilaa olla sellainen kuin on. Tyttö ei automaattisesti ole vääränlainen, kuten poika. Joten ei teillä ole mitään hätää, tytöllä menee varmasti hyvin hoidossa. :)

Kiitos viestistäsi, huojensi kyllä mieltä :) vaikka ei tietenkään päiväkodin tuollainen toiminta oikein ole!

Vierailija kirjoitti:

Ei, siellä ei yritetä tehdä ongelmaa, vaan selvittää onko sellainen.on vanhempia, jotka kohtelevat lasta ns.kaltoin, lapsi ei uskalla olla erimieltä asioista koska pelkää mitä siitä seuraa (huuto, haukkuminen, fyysinen väkivalta). Vaikka sanot että lapsi on kotona erilainen, niin pk:ssa painaa lapsen käytös, mitä he siellä näkevät.

Joo, itse olin aina superhillitty ja hyväkäytöksinen lapsi, joka ei juuri ikinä mielipiteitään tai tunteitaan ilmaissut just siksi, että kotona piestiin tunteiden osoittamisesta, joten sikäli kyllä ymmärrän jos joku on tollasesta lapsen "estyneisyydestä" huolestunut.

Olisit sanonut suoraan, että et voi puuttua ongelmaan, jota et näe kotona. On tuollainen käytös vähän erikoista ja harvinaistakin, koska yleensä lapsilla on jossain vaiheessa tarve kapinoida ja lapsi tekee sitä avoimesti kotona, miksi ei päiväkodissa, jos siellä viihtyy ja tuntee hyvin kaikki aikuiset. Olisi hyvä osata ilmaista tunteita muuallakin kuin omassa kodissa, ei se käytös sinällään varmasti ole ongelma, kun on hyvin käyttäytyvä lapsi. Ehkä se tulee luonnostaan, jos kunnon eskariuhma pärähtää päälle, luonto poistaa ongelman siinä kohtaa tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa erikoiselta. Ehkä meinasivat, että voisit kotona kannustaa lasta tuomaan rohkeammin mielipiteitään esiin myös päiväkodissa?

Tai ehkä vasu-keskustelun piti joku epäpätevä lastenhoitaja? Vasu on varhaiskasvatuslain mukaan lastentarhanopettajan tehtävä...

Vasu on lain mukaan varhaiskasvatuksen henkilökunnan tehtävä. Ei siinä ole mitään ammattirajausta. Jopa perhepäivähoitajana toimiva puuseppä on pätevä tekemään vasun.

t. lastenhoitaja, vanha sellainen

Lapsi on usein vieraskorea eli ei uskalla olla oma itsensä eikä näyttää tunteitaan, jos kokee paikan vieraammaksi ja ihmiset etäisemmiksi. Tästä on ainakin puhuttu usein meidän vasu-keskusteluissamme. Kun lapsi vihdoin näyttää tunteitaan eli suuttuu esim. hoitajalle, niin hän kokee paikan ja ihmiset sen verran turvallisina, että uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää tunteensa.

Hillityn lapsen suhteen siis epäillään, että hän jännittää päiväkotia ja henkilökuntaa eikä uskalla olla oma itsensä. Sinällään en tiedä, mitä henkilökunta odottaa vanhempien tekevän paitsi tietysti yrittävän puhua positiivisesti hoitopaikasta ja henkilökunnasta. Ekan lapsen kohdalla olin ihan ulalla, kun jaksettiin monesti päivän päätteeksikin korostaa, miten lapsi taas peitti mielipahansa siirtymällä syrjään ja että kotona voitaisiin asiaa puida. Siis miten? Kun en tiedä, mistä pahoitti mielensä ja kun lapsi kotona räiskyi ihan riittämiin... Toisen kohdalla sitten jo tajusin, mikä on meininki ja osasin hymähdellä hyväksyvästi, kun lapsi vihdoin melkein vuoden jälkeen oli uskaltanut raivostua. Hyvä kun ei kakkukahveja juotu sen kunniaksi!

Lapselle on ilmeisesti raskasta vetää roolia ja olla kiltti ja huomaamaton ja tästä henkilökunta kai on huolissaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että asia on ainakin meidän kohdalla tuotu esille enemmän vanhempia syyllistävään sävyyn, aivan kuin lapsessa olisi jotain vikaa, ja meidän vanhempien pitäisi se fiksailla pois.

Vierailija kirjoitti:

Tai ehkä vasu-keskustelun piti joku epäpätevä lastenhoitaja? Vasu on varhaiskasvatuslain mukaan lastentarhanopettajan tehtävä...

Lain mukaan LTO on vastuussa, että jokaisesta ryhmän lapsesta tehdään VASU, mutta sen voi tehdä myös lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Ap taas.

Missään nimessä en mieltäni pahoittanut vaan avoimesti ihmettelen, miksi tottelevaisuudesta, hillitystä käytöksestä saadaan ongelma aikaiseksi. Pk:n mielestä asialle täytyisi tehdä jotakin mutta kuten jo sanoin, kotona mielipiteet ja tunteet ilmaistaan välillä vähän liiankin kovaäänisesti (naapureiden hermoja ajatellen). Ollaan kuitenkin aina kannustettu siihen, että mielipiteet ja tunteet saa ja pitää tuoda julki, niitä ei tarvitse panttailla. 

Lapsi tosiaan aloitti pk:n viime keväänä. Hoitajat ovat pysyneet samoina. Kyseessä pieni päiväkoti (tällä hetkellä parikymmentä lasta). Lapsen "omahoitaja" on ennestään tuttu niin lapselle kuin meille vanhemmillekin (esikoinen käynyt samaa päiväkotia).

Muiden lasten kanssa hän tulee kuulemma todella hyvin toimeen. Muut hakeutuvat hänen seuraansa ja välillä tulee riitaa että kenen vuoro on leikkiä hänen kanssaan. Lapsi yritetään siis niin sanotusti omia itselleen. 

Miten lujasti tai painokkaasti he sanoivat tuota? Tulee nyt mieleen, että totesivat asian ja sanoivat, että lasta voi kannustaa kotona ilmaisemaan jne ja sinä kuulit, että ovat huolissaan? Entä jos heidän oli ikään kuin pakko sanoa noin, että vaikuttavat huolehtivan lapsesta, vaikka ymmärrän hyvin, että se kääntyy itseään vastaan.

Meidänkin pojasta on tullut sekä eskarista että alkuopetuksen opelta samaa viestiä, että poika ei ilmaise negatiivisia tunteitaan, mutta sanottu, että kai tekee niin kotona? Sanoimme (me olemme menneet näihin miehen kanssa yhdessä ja annan pääasiassa lehmänhermoisen mieheni puhua :) ) että kyllä, mikä pitääkin paikkaansa. Sitten sanoin olevani hiukan huolissani, ettei poika ilmaise, koska muistan itse olleeni samanlainen ja että se tuntui harmilliselta ja koitin sanoa, että kannustakaa te lasta sanomaan vaan. (Tosin epäilin, ettei kukaan huomaa milloin siihen olis syytä, kuten ei minustakaan aikoinaan.) Eivät sitten antaneet asiaan mitään kotiläksyä, siksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on usein vieraskorea eli ei uskalla olla oma itsensä eikä näyttää tunteitaan, jos kokee paikan vieraammaksi ja ihmiset etäisemmiksi. Tästä on ainakin puhuttu usein meidän vasu-keskusteluissamme. Kun lapsi vihdoin näyttää tunteitaan eli suuttuu esim. hoitajalle, niin hän kokee paikan ja ihmiset sen verran turvallisina, että uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää tunteensa.

Hillityn lapsen suhteen siis epäillään, että hän jännittää päiväkotia ja henkilökuntaa eikä uskalla olla oma itsensä. Sinällään en tiedä, mitä henkilökunta odottaa vanhempien tekevän paitsi tietysti yrittävän puhua positiivisesti hoitopaikasta ja henkilökunnasta. Ekan lapsen kohdalla olin ihan ulalla, kun jaksettiin monesti päivän päätteeksikin korostaa, miten lapsi taas peitti mielipahansa siirtymällä syrjään ja että kotona voitaisiin asiaa puida. Siis miten? Kun en tiedä, mistä pahoitti mielensä ja kun lapsi kotona räiskyi ihan riittämiin... Toisen kohdalla sitten jo tajusin, mikä on meininki ja osasin hymähdellä hyväksyvästi, kun lapsi vihdoin melkein vuoden jälkeen oli uskaltanut raivostua. Hyvä kun ei kakkukahveja juotu sen kunniaksi!

Lapselle on ilmeisesti raskasta vetää roolia ja olla kiltti ja huomaamaton ja tästä henkilökunta kai on huolissaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että asia on ainakin meidän kohdalla tuotu esille enemmän vanhempia syyllistävään sävyyn, aivan kuin lapsessa olisi jotain vikaa, ja meidän vanhempien pitäisi se fiksailla pois.

Kun alan miettiä, niin kyllä minä jollain tasolla jännitin päiväkotia, mutta se johtui lähinnä siitä, että äiti oli minulle kotona melkoinen despootti ja hänelle mielialojani näyttäessäni tuli vihaa minua kohtaan. Pelkäsin tietenkin, että tarhan tädit suuttuvat samalla tavalla.

Olen tehnyt varmasti virheitä oman lapsenikin kanssa ja mietinkin, olenko aiheuttanut hänen pidättelynsä. Mutta toisaalta kun hän kiukkuaa kotona niin se lehmänhermoinen mieheni osaa ottaa ne kyllä vastaan, enkä minäkään pojalle niistä enää suutu. Joskus kun hän oli pienempi olen varmaan suuttunut :(

Mutta nyt on tullut opelta koulusta viestiä, että poika on ollut koulussa itkuinen (kotona ei niinkään ole) ja siitä keskusteltiin, niin tultiin siihen tulokseen, että se on hänen tapansa näyttää negatiivinen olo ulospäin eikä asiantunteva opettaja pitänyt sitä minään huonona. Lapselle annettiin myös neuvoja mitä tehdä ennen kuin pettyy niin, että itku tulee.

Ja vaikka mitä tekisi kasvatuksellisesti niin nämä ovat myös persoonakysymyksiä, isäni on samanlainen herkkis ja sekä minä että poika olemme tulleet kovasti siihen "sukulinjaan".

29

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on usein vieraskorea eli ei uskalla olla oma itsensä eikä näyttää tunteitaan, jos kokee paikan vieraammaksi ja ihmiset etäisemmiksi. Tästä on ainakin puhuttu usein meidän vasu-keskusteluissamme. Kun lapsi vihdoin näyttää tunteitaan eli suuttuu esim. hoitajalle, niin hän kokee paikan ja ihmiset sen verran turvallisina, että uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää tunteensa.

Hillityn lapsen suhteen siis epäillään, että hän jännittää päiväkotia ja henkilökuntaa eikä uskalla olla oma itsensä. Sinällään en tiedä, mitä henkilökunta odottaa vanhempien tekevän paitsi tietysti yrittävän puhua positiivisesti hoitopaikasta ja henkilökunnasta. Ekan lapsen kohdalla olin ihan ulalla, kun jaksettiin monesti päivän päätteeksikin korostaa, miten lapsi taas peitti mielipahansa siirtymällä syrjään ja että kotona voitaisiin asiaa puida. Siis miten? Kun en tiedä, mistä pahoitti mielensä ja kun lapsi kotona räiskyi ihan riittämiin... Toisen kohdalla sitten jo tajusin, mikä on meininki ja osasin hymähdellä hyväksyvästi, kun lapsi vihdoin melkein vuoden jälkeen oli uskaltanut raivostua. Hyvä kun ei kakkukahveja juotu sen kunniaksi!

Lapselle on ilmeisesti raskasta vetää roolia ja olla kiltti ja huomaamaton ja tästä henkilökunta kai on huolissaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että asia on ainakin meidän kohdalla tuotu esille enemmän vanhempia syyllistävään sävyyn, aivan kuin lapsessa olisi jotain vikaa, ja meidän vanhempien pitäisi se fiksailla pois.

Tätä syyllistävää sävyä minäkään en ymmärrä. Lapsi on hoidossa laitoksessa jossa on hänelle vieraita ihmisiä. Jotka vaihtuvat usein melko tiheään ja joiden nimiä lapsi häthätää jaksaa muistaa. Lapsiryhmä voi olla tosi iso, pieni lapsi ei muista usein kaikkien nimiä vielä monen kuukauden jälkeenkään. Lapsen on sopeuduttava koko ajan jonkun toisen ihmisen toimintaan ja päiväkodin rytmiin vaikka se olisi hyvin erilainen kuin hänen oma rytminsä.

 Kuka sellaisessa paikassa on yhtä rento kuin kotonaan? Ja miksi pitäisi olla?  Mistä lähtien laitostuminen niin perusteellisesti, on ollut hyvä asia? Varsinkin kun koulussa sitten taas pitää oppia nimenomaan hillitsemään itseään. 

Jos jotain tässä elämässä inhoan, niin sitä että hoitajat alkavat kohdella hoidettavia liian rajattomasti, liian "ominaan" ja määritellä millainen hoidettavan pitäisi olla. Tätä tapahtuu päivähoidossa ja vanhustenhoidossa ja kaikkialla jossa hoidettava ei itse voi puolustaa omia rajojaan ja omaa persoonaansa. Se ei ole ammattitaitoista hoitamista, vaan vallankäyttöä.

Näätkö itse nyt ongelmia enemmän kuin iitä onkaan? Ehkä tarkoitus oli vain sanoa, että lasta voi rohkaista ilmaisemaan itseään myös päiväkodissa, ettei hänen asiansa jää kovaäänisempien takia huomaamatta. Omaan tahtiin tietysti, ei painostaen.

Vierailija kirjoitti:

Näätkö itse nyt ongelmia enemmän kuin iitä onkaan? Ehkä tarkoitus oli vain sanoa, että lasta voi rohkaista ilmaisemaan itseään myös päiväkodissa, ettei hänen asiansa jää kovaäänisempien takia huomaamatta. Omaan tahtiin tietysti, ei painostaen.

Mutta eikö tämä rohkaisu ole nimenomaan päiväkodin henkilökunnan tehtävä, koska he näissä tilanteissa ovat? Viisivuotias ei kykene sellaiseen mallintamiseen, että kävisi äitinsä kanssa päiväkodin jälkeen läpi tällaisia tilanteita ja käsittelisi niitä, muistaisi ne sitten taas viikon päästä kun tulee uusi tilanne, muistelisi ohjeet ja noudattaisi niitä. Ohjauksen ja rohkaisun on tultava sillä hetkellä kun se tilanne on päällä.

Mun lapsi sai usein noottia yhdeltä lastentarhanopettajalta siitä, että lapsi on liian suulas, näsäviisas ja puuttuu asiohin, jotka ei hälle kuulu. Tai ilmaisee mielipiteitään liikaa. Kuitenkaan lapsi ei siis sanonut mitään pahaa yms, mutta ei vain hänen toimintansa ollut sopivaa lastentarhan open mielestä. Tarkemmin ei suostunut kuvaamaan tilanteita, vaan että " lapsella tulee olemaan vaikeuksia koulussa ".

Ekaluokalla taas opettaja kehui lapsen oppimisintoa, ja sitä kuinka lapsi kysyy ja on aktiivinen. Ope antoi paljon lisätehtäviä ja antoi lapsen myös autttaa matikassa muita. Lapsi kuulemma keskittyi hyvin ja oli innokas oppimaan lisää.

Niin ne mielipiteet voi olla erilaisia. Lapsi on viihtynyt koulussa ja menestynyt hyvin, on lisäksi sosiaalinen yms.

Kyllä mua huolestuttais todella paljon, jos lapsi olis täysin erilainen hoidossa ku muualla. Mun mielestä hyvä et käydään kaikki tollanen läpi ja mietitään yhteistyössä. Hoidossa lapsi viettää niin paljon aikaa et kyllä mä ainakin kunnoitan hoitajien näkemyksiä ja havaintoja. Lapsen parashan siinä on kyseessä!

up

Vasussa on tarkoitus keskustella lasta koskevista asioista yhdessä. Tavoitteena siis, että niin kotona kuin päivähoidossa tiedetään, missä mennään ja mihin asioihin voisi kiinnittää huomiota.

Jos lapsen käytös on päivähoidossa kovin erilaista kuin kotona, ettekö haluaisi sitä tietää? Ja sopia yhdessä pk:n kasvattajan kanssa, mitä asialle tehdään, vaikkakin toimenpiteet tapahtuisivat ainoastaan pk-päivän aikana?

Vierailija kirjoitti:

No päiväkodissa saadaan ongelmia ihan mistä vain. Kas kummaa, kun päiväkodissa piti ihan väen vängällä saada lapsellemme tehostettu tuki, mutta psykologi, neuvolan terveydenhoitaja, puheterapeutti tai neuvolalääkäri ei löytänyt lapsesta mitään. Ja kas kummaa, koulussa ei sitten mitään tehostettua tukea olekaan tarvittu.

Ihan turhanpäiväistä, ja olisi pitänyt itse laittaa vain kovemmin hanttiin.

Meidän pk:ssa myls ohjattu ties mille terapeutille jotka lopetettu jo ensi tapaamisella. Esim. Tasapainovaikeuksien takia 2-v poika joka kuitenkin pyöräili ilman apupyöriä. Nauroi vaan terapeutti et ei alkeellisintakaan syytä käydä siellä.

Minun erittäin temperamenttinen tyttöni vielä päiväkodissa hermostui välillä. Nyt koulussa ei enää ilmaise mielipidettään äänekkäästi. Tyttösi on varmasti taitava hillitessään itsensä jo tuossa iässä! Siihenhän sitä pyritään, käyttäytymään julkisella paikalla hillitysti. Hän on taitavampi tässä kuin muut ikäisensä, joilla ei vielä itsehillintää ole niin paljon - ja päiväkoti tekee siitä ongelman! Huoh... En minäkään kehoita tyttöäni riehumaan koulussa, vaan olen kehunut hyvästä käytöksestä. Tuulettaa kyllä tunteita kotona sitten.

Kuule ap, olen odennut, että päiväkodeissa ei mikään käytös kelpaa. Hillitty ja hiljainen leimataan epänormaaliksi, kunnes lapsi muuttuu raisuksi ja villiksi, mutta sitten valittavat siitä. suo siellä ja vetelä täällä.

 Jos olisi varaa, niin pitäisin lapset kotona ja antaisin piupaut niille ns.asiantuntijakasvattajille.