Keskellä yötä soi ovikello - mitä teet?
Kommentit (252)
Järkyttyisin. Meillä ei ole ovikelloa.
Jatkan parittelua hiljaa ettei vanhemmat ala parveilemaan oven takana.
Tietysti. Sitä vartenhan se ovikello on.
Edellinen asunto oli isossa kerrostalossa ja siellä joskus soi ovikello tai koputeltiin oveen keskellä yötä. Rapussa oli pimeää ja joku humalainen huuteli, että avaa nyt, mutta en avannut, kun oli varmaan erehtynyt ovesta.
Pari kertaa pohjoisessa hiihtokeskuksessa joku on tullut yöllä ovelle, kun mulla on tapana etenkin lomalla valvoa myöhään ja on siis valot päällä. Siellä meen kyllä avaamaan, kun pitkät etäisyydet viranomaisiin yms. ja joku voi tarvita apua. Viimeksi oli humalainen teini, joka oli lähtenyt bileistä äkisti ja eksynyt sitten, kun paljon mökkejä ja oma majoitus oli vähän kauempana. Lainasin puhelinta ja sai soitettua kavereille.
Työnnän pitkäpiippuisen postiluukusta ulos ja kysyn mitä asiaa...
Mulla on ovi valmiiksi takalukossa eli mä vain käännän kylkeä ja pieraisen.
Puen, otan hälyttimen kaukosäätimen mukaan, mutta en ota hälytintä heti pois päältä vaan jätän tikittämään taustalle kunnes selviää mitä oven takana on. Koira onkin jo ovella haukkumassa kuultuaan ovikellon soivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kamerat hälyttää jo ennen kuin kukaan ehtii ovelle ovikelloa soittamaan.
Kerropa nyt tarkemmin miten kamera hälyttää?
Ja itsellä kun edellisen kerran ovikello soi keskellä yötä siellä oli kotoaan poistunut dementikko alusvaatteisillaan ilman kenkiä. Keskellä talvea.
Jos en olisi avannut ovea, olisi lehdissä ollut pikku-uutinen hankeen paleltuneesta vanhuksesta.
Meillä on puhelimissa sellainen äppi mikä hälyttää kun kamerat havaitsevat liikettä etuoven läheisyydessä. Eli siis kun joku tulee meidän ovelle/etupihalle, se ilmoittaa, että "liikettä havaittu" ja kuvaa koko ajan. Ja tämä siis ennenkuin ovikello edes soi.
Öisin kyllä pidän äänettömällä puhelintani eli en kuule vaikka kamerat ja puhelin hälyttää. Muuta jos heräisin yöllä siihen normaaliin ovikellon soittoon niin katsoisin tosiaan puhelimen äpistä, että kuka siellä on. Ja voin puhelimeni kautta kysyä, että millä asialla siellä ollaan.
Meillä ei ole ovikelloa, ovet lukossa, mutta meillä toimii teleportti.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ovikelloa, ovet lukossa, mutta meillä toimii teleportti.
Katsot sitten että olet kunnolla siinä vihreällä laatalla, ilkeä jättää osia värähtelymuotoon.....
Jos meidän ovelle tulisi yöllä joku, suurimmalla todennäköisyydellä se olisi naapuri, jolla on todella iso hätä tai poliisi, jolla on todella huonoja uutisia. Kysyisin kuitenkin ensin, kuka siellä on, ja jollei vastausta tulisi tai olisi joku tuntematon ei-viranomainen, käskisin lähteä menemään, koska asutaan paikassa, johon ei kukaan naapuruston ulkopuolinen voi eksyä mitään apua hakemaan. Luultavasti soittaisin myös häkeen, koska iso todennäköisyys olisi, että kyseessä on joku, jolla on vähintään pahat mielessä, ellei ole jotain konnuuksia jo tehnyt.
En avaa päivälläkään ovea, jollen odota kotiinkuljetusta tai näe ikkunasta, että pihassa on jonkun kulj. firman auto. Kaikki tutut, jotka meillä kyläilevät, asuvat niin kaukana, että soittavat/laittavat viestin ennen kuin pöllähtävät pihaan.
Isolla todennäköisyydellä en päiväsaikaan edes kuulisi koputusta, jollei koirat reagoisi. Enkä yölläkään, mutta silloin koirat herättäisi varmasti.
Kerran noin tapahtunut asuessani vielä lapsuudenkodissa omakotitalossa. Olin ollut viettämässä iltaa kaverin luona ja yöllä ajoin mopolla kotiin. Hetki sen jälkeen kun olin tullut sisälle ovikelloa soitettiin aika aggressiivisesti. Äitini heräsi ja tuli ihmettelemään. En itse uskaltanut avata ovea, mutta äiti laittoi valot päälle ja katsoi ikkunasta. Kyseessä oli humaloitunut naapurin nuori, jolla oli kotiavaimet hukassa. Onneksi ei kerennyt yllättämään mua pihassa skootterin kanssa säätäessä, koska olisin saanut paskahalvauksen. :D oli onneksi naispuolinen, joten ehkä shokki olisi häipynyt nopeasti.
Itse olen aika ahkeraan joutunut pimpottelemaan naapurin ovea, joten jos yöllä kerrostalossa kävisi niin, huutelisin ensin postiluukusta, että kuka ja mitä asiaa.
Mulla ei ole ovikelloa, mutta jos joku tulis ovelle koputtelemaan, niin koira kyllä alottais sellasen mekkalan, ettei täällä nukkuis sen jälkeen enää kukaan. Katsoisin ikkunasta kuka ovella on ja päättäisin sen perusteella mitä tekisin.
Kerran kun asuin maalla talon pihaan kaarsi myöhään illalla vanhanmallinen mersu josta tuli kaksi korstoa ulos. Pelästyin mutta laskeskelin varmempi mennä rapulle kysymään mitä etsivät? Jos oisivat tajunneet nuorehko nainen yksin kotona en tiedä...
Huutelin vielä (näyttelin) taakseni, käyn kysymässä mitä...
Noh toinen kysyi: Onks se palvaamo täällä? Palvaamo!
Hetkellisesti nauratti onneksi kykeni olemaan vakava, ja neuvommaan ne ihan vaan pois meidän pihasta! Soitin sitten miehelleni, joka tiesi naapurustossa oli todellakin jokin kotipalvaamo (mikä lie?), siis olivat olleet "oikealla asialla". Kyllä pelästyin ja jäi arkuus yöllisiä kulkijoita kohtaan vuosiksi.
Kysyn ovipuhelimesta, että mikä hätänä. Naapuritalon vanha mummeli on joskus soittanut kelloa illalla, kun hänen avaimensa ovat olleet hukassa, mutta nyt hän on muuttanut hoitokotiin.
Ap ei kuulu sulle., TUkehdu uteliaisuuteesi
Just muutettuani rivitaloon, yöllä ikkunan takaa kuului hurjaa kiroilua, kahden eri miehen ääni. Pelästyi ja jähmetyin, ovatko tulossa mun asuntoon? Onneksi menivät naapuriin. Kun asiasta sitten siellä asuvalla nuorelle naiselle kiukustuin (pelon takia). Tämä suuttui minulle eikä sen koommin päivää sanonut.
Kyllä ihmiset ovat kummallisia.
Kurkkaisin ikkunasta ovelle ja kysyisin oven läpi "mitä asiaa", jos ei ole kukaan tuttu. Rivitalossa asutaan.
Silloin kun asuttiin kerrostalossa, ovelle tuli yks ilta hätääntynyt nainen kysyen -Saanks tulla hetkeks teidän eteiseen? Päästettiin nainen rappukäytävästä sisälle. Tämän jälkeen rappukäytävästä kuului meuhkausta, kunnes alaovi kävi, ja mies huuteli jotain mennessään. Nainen kiitti ja lähti tämän jälkeen.
En ole varma asuiko nainen edes tuossa talossa vai tuliko vain rappuun turvaan, talossa ei vielä ollut ovikoodeja tuohon aikaan. Jäi mieleen, että aina on uskallettava auttaa.