Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Keinohedelmöitys(kö?)

Vierailija

eli kamala vauvakuume, ollut jo 11vuotiaasta lähtien, lapsena ajattelin että kyllä mä joskus sen miehen saan ja lapsia, mutta nyt ikää sen 25v eikä miestä näy, Tiedän aikaa olisi viellä, mutta haluaisin lapsen alle 27vuotiaana, ihan että jaksaa paremmin ja en halua ihan mummo olla lapsen ollessa teini, joten olen vakavasti alkanut miettiä keinohedelmöitystä, olen asiaa tutkinutkin mutta käytännön kokemuksia en niinkään paljoa, joten olisiko täällä ketään jotka ovat hankkineet lapsen yksin? Onko hankalaa tai meneekö vuosia ehdokkaan hakemiseen?

Kommentit (10)

Vierailija

Se on kyllä sen verran iso päätös, että minä odottaisin vaikka kuinka vauvakuumeisena sen pari vuotta vielä. Voi myös olla, että kohtaat nyt alle kolmikymppisenä hyvän puolisoehdokkaan, ja kyllä se suhteen luominen alkuun pienen vauvan kanssa on aika raskasta. Mieti rauhassa mitä haluat elämältä? Haluatko perheen jossa on mieskin osallisena? Kyllä se yksin lapsen klinikalla hankkiminen tuntuu aina eriltä kuin lapsen hankkiminen normaalisti, joten kannattaa harkita ihan rauhassa. Tiedän että kuulostaa ärsyttävältä, mutta olet vielä nuori ja sinulla on ihan oikeasti aikaa miettiä asiaa kunnolla. Joillain muilla ei ole. Pelkkä vauvakuume ei myöskään ole välttämättä hyvä syy tehdä lasta yksin, vaan kyllä sitä asiaa kannattaa miettiä laajemmin. Vauvakuumekin menee monilla itsestään ohi. Toki sellainen jälkeläisen kaipuu ei välttämättä mene, mutta ne ovat mielestäni eri asioita. Jälkeiläisen kaipuussa miettii ihmisen kasvatusta vauvasta aikuiseksi, ja haluaa tavallaan siirtää sitä omaa tietoa ja taitoa tulevalle sukupolvelle. Sitä haluaa antaa hyvät eväät elämänalulle, ja reflektoikin paljon mitä itsellä on annettavaa lapselle aidosti. Vauvakuume sen sijaan on hyvin biologista kaipuuta saada hoivata ja helliä pientä vauvaa tai pientä lasta. Se ei jatku loputtomiin, vaikka toki monilla ilmenee sitten aikanaan mummokuumetta.

Vierailija

Niin se piti vielä sanoa, että kyllä 27-vuotiaalla ja 25-vuotiaalla ei ole yhtään mitään eroa siinä, kuinka paljon jaksaa yövalvomisia ym. 25-vuotiaalla ja 40-vuotiaalla sen sijaan jo on. Ja jos saat esim. esikoisen 28-vuotiaana, niin lapsen täyttäessä 16v olet 44v, eli et todellakaan mikään mummo vaan kaikinpuolin normaali-ikäinen teinin äiti. Ihan noilla puheilla kuulostat jo tosi kypsymättömältä vanhemmaksi. Saati sitten täysin yksin hankkimaan lapsen klinikan avulla. Joten ihan ystävyydellä suosittelen että odotat rauhassa sen pari vuotta. Elämässä on muutakin kuin vauvakuume.

3

Vierailija

Kuten aiemmat kommentoijat, suosittelen odottamaan muutaman vuoden ja pitämään silmät auki sopivan miehen varalta.

Jos sitten edelleen harkitset lasta ilman parisuhdetta, vaihtoehtoja on kaksi.

1 Lapsi tutun luovuttajan kanssa

Tuttu luovuttaja voi olla esimerkiksi homomies tai heterosinkku. Voitte sopia itse miehen mahdollisesta roolista lapsen elämässä, esim. a) isyyden tunnustaminen ja tapaamisoikeuksien sopiminen lastenvalvojalla, b) ei isyyden tunnustamista, mutta jonkinlainen läsnäolo lapsen elämässä tai b) lapselle ei kerrota luovuttajan henkilöllisyyttä.

Tutun luovuttajan kanssa hedelmöitys voidaan hoitaa koti-inseminaatiolla tai klinikalla. Klinikalla hoidot alkavat reilun puolen vuoden viiveellä, koska luovuttajan sukupuolitaudit tutkitaan huolella.

2 Lapsi yksin klinikalla anonyymin luovuttajan sukusoluilla

Hoitoihin pääsy luovutettuja sukusoluja käyttäen edellyttää psykologin arviota, eli klinikasta riippuen yksi tai kaksi psykologikäyntiä, joilla käsitellään asiaa sekä vanhemman että syntyvän lapsen näkökulmasta. Luovuttajasta saa tietoonsa hiusten ja silmien värin sekä pituuden.

Itsellisenä naisena et ole oikeutettu Kela-korvauksiin, eli hoidot on varauduttava maksamaan kokonaisuudessaan itse. Jos tärppää inseminaatiolla, rahaa kuluu yksittäisiä tuhansia. Jos tarvitaan alkionsiirtoa, lääkkeineen hoitoihin voi kulua yli kymmenen tuhatta euroa.

Hoidot vaativat säännöllisiä käyntejä klinikalla virka-aikaan, voivat vaatia tujuja hormoneja ja ovat toiveikkuuden ja pettymysten vuoristorataa. Eli henkisesti hyvin kuormittavaa aikaa.

Ja sitten on vielä edessä odotus yksin ja vuosien arki yksin lapsen kanssa.

Terveisin klinikalla tehdyn 10-kuisen äiti

Vierailija

Pelkäät, ettet jaksa lapsen teini-ikää nelikymppisenä, mutta olet vakuuttunut, että jaksat totaaliyksinhuoltaja-arkea seuraavat 18v plus odotusaika? Ota ihan rauhallisesti vaan ja jos 35-vuotiaana olet vielä sinkku, niin ole yhteydessä lapsettomuushoitoja tarjoavaan tahoon.

Vierailija

Lapsettomuushoidot ovat, kuten nro 5 totesi, niin iso/raskas/kallis (ja kallis siis erityisesti siksi, että yksityinen on ainoa vaihtoehto - julkisella hoidetaan vain pariskuntia) juttu, että sinun tilanteessasi itse odottaisin vielä hetken. Panostaisin ennemmin sen parisuhteen etsimiseen/luomiseen, muutama vuosi ei oikeasti ole pitkä aika. Erityisesti jos myöhemmin haluat kuitenkin parisuhteen, ehkä enemmänkin lapsia kuin vain sen yhden niin en vielä kiirehtisi.

Itse ajattelin nuorempana, että jos 35-vuotiaana olen lapseton enkä sellaisessa parisuhteessa, jossa lapsi olisi ajankohtainen, niin sitten hankkisin lapsen itse. Ajattelin sitä sellaisena "takarajana" jolloin ei ole enää varaa jahkailla ja tuohon ikään mennessä olisi ehtinyt jo säästää hoitoihin tarvittavat rahatkin.

Onneksi ei tarvinnut niin kauaa odotella, vaan odotan nyt esikoista yhdessä hyvän miehen kanssa vakaaseen suhteeseen. Olen lapsen syntyessä joo vanhempi (32v) kuin joskus haaveilin olevani esikoisen syntyessä, mutta se on ihan kohtuullinen hinta siitä että lapsi saa syntyä vakaampaan elämäntilanteeseen. Säästötkin saa nyt käyttää lapseen ja esimerkiksi hoitovapaaseen :)

Tietysti jokainen tekee omat ratkaisunsa. Jos on varma valinnastaan, vakaa elämäntilanne eikä talous kärsi liikaa tuhanssien, ehkä yli kymmenenkin tuhannen euron hoidoista (ja sen jälkeen lapsen ja vanhempainvapaan kuluista jne) niin mikäs siinä. Eikä se välttämättä ole huono asia hankkia lasta yksin nuorenakaan. Ymmärrän kyllä hyvin miksi jotkut hankkivat lapsen yksin. Itse vain näin sen vaihtoehdon ns viimeisenä korttina.

Vierailija

Tapasin mieheni vasta kun olimme 32-vuotiaita. Saimme esikoisen 6 vuotta myöhemmin. Voin kertoa, ettei se ikääntyminen vaikuta jaksamiseen sillä tavalla kuin tällä palstalla annetaan ymmärtää. Omaa ikääntymistä ei huomaa eikä se ole millään häirinnyt hyvää vanhemmuutta.

Vierailija

Olet juuri niin vanha, kuin itse haluat. Luuletko, että kaikki 25v äidit tuolla kirmailee lastensa kanssa leikkipuistoissa? Eivät todellakaan. Ihan samalla lailla sieltä löytyy niitä ylipainoisia telkkarinkatsojia, kuin nelikymppisistä löytyy niitä vanhoja mummoja. 

kike79
Seuraa 
Liittynyt18.1.2015

Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni vasta kun olimme 32-vuotiaita. Saimme esikoisen 6 vuotta myöhemmin. Voin kertoa, ettei se ikääntyminen vaikuta jaksamiseen sillä tavalla kuin tällä palstalla annetaan ymmärtää. Omaa ikääntymistä ei huomaa eikä se ole millään häirinnyt hyvää vanhemmuutta.

Aivan niin, otse olen 36 ja saan esikoiseni viikon päästä, raskaus oli mitä helpoin ja edelleen kivuton, olen juossut vessassa niin monta kertaa ettei uskoisikaan kuukaudet, e kä ole väsynyt siitäkään. Joten uskon että vauva arki tulee sujumaan erinomaisen hyvin, väsymyksestö en kärsi pahemmin ja käveken edelleen joka paikkaan :) rv 39

Maailmalle olet vain joku, jollekulle olet koko maailma ♥

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat