Miksi aviomieheni puhuu näin minulle..

Vierailija kirjoitti:

Hei. Elämäni todellakin menee koko ajan huonompaan suuntaan ja en enää edes mielessäni toivo tulevaisuudelta mitään. Nämä asiat joista sanoitte, saa minut säpsähtämään pelosta:( Mitä tämä elämä tekeekään minulle. Olen jo melkein unohtanut millainen ennen olin. Hetken aikaa mietin miten hyvin ennen voin. Häpeän sisimmässäni itseäni kun en tee mitään. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi että suostun tämmöistä kuuntelemaan. Tämä vaikuttaa kuitenkin jo niin että huomaan yhä vähemmän pitäväni keneenkään yhteyttä. Ja siitä vielä, kyllä nainen huomaa jos miehet katsovat. En sille mitään voi ja tiedän että näin oli jo nuorempana. Siltikään en ole ollut siitä koskaan mitenkään ylpeä. Enkä ole hyväksi käyttänyt kauneuttani koskaan missään tilanteessa. AP

Ota yhteyttä johonkin ammattilaiseen joka voi auttaa sua näkemään koko todellisen tilantee. Eihän miehesi ole väkivaltainen tai uhkaa sillä? Uskallatko sanoa että et enää haukkumista siedä? Pelottaa sun puolesta että toi vaan jatkuu ja pahenee. Jos mietit tarkkaan tuleeko mieleen muuta esim. Mies tekee kaikki isommat päätökset? Suhtautuuko miten siihen että et pidä yhteyttä ystäviin/sukulaisiin? En usko että sinussa on mitään vikaa ja paljon olet nyt niitä ohjeita saanut joissa sanotaan että tee loppu haukkumiselle ja että annat sen tehdä noin ja hyväksyt sen. Pistää vihaksi kun on itse käynyt läpi hirvittävän suhteen. Älä syytä itseäsi! Äläkä usko jos sanotaan että hyväksyt haukkumisen. Et varmasti sitä oikeasti hyväksy. Olet vain joutunut tilanteeseen jossa kiusaaja on sinua vahvempi. Sinulla ei ole mitään hävettävää vaan miehesi pitäisi hävetä käytöstään. Yritä ajatella niin että et ole voinut itse sille mitään että kohdallesi sattui kusipää jossittelu on turhaa ja itsensä syyttely vie vain syvemmälle. Jos päädyt siihen ajatukseen ettei miehesi sinua oikeasti rakasta silloin on lähdettävä ja rohkeasti pyydettävä apua läheisiltä. Itse pohdin rakastaako vai ei ihan liian pitkään. Ei se ole rakkautta jos haluaa satuttaa ja satuttamalla onnistuu rajoittamaan normaalia elämääsi.

Pelasta loppuelämäsi ja eroa..

m-v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Elämäni todellakin menee koko ajan huonompaan suuntaan ja en enää edes mielessäni toivo tulevaisuudelta mitään. Nämä asiat joista sanoitte, saa minut säpsähtämään pelosta:( Mitä tämä elämä tekeekään minulle. Olen jo melkein unohtanut millainen ennen olin. Hetken aikaa mietin miten hyvin ennen voin. Häpeän sisimmässäni itseäni kun en tee mitään. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi että suostun tämmöistä kuuntelemaan. Tämä vaikuttaa kuitenkin jo niin että huomaan yhä vähemmän pitäväni keneenkään yhteyttä. Ja siitä vielä, kyllä nainen huomaa jos miehet katsovat. En sille mitään voi ja tiedän että näin oli jo nuorempana. Siltikään en ole ollut siitä koskaan mitenkään ylpeä. Enkä ole hyväksi käyttänyt kauneuttani koskaan missään tilanteessa. AP

Ota yhteyttä johonkin ammattilaiseen joka voi auttaa sua näkemään koko todellisen tilantee. Eihän miehesi ole väkivaltainen tai uhkaa sillä? Uskallatko sanoa että et enää haukkumista siedä? Pelottaa sun puolesta että toi vaan jatkuu ja pahenee. Jos mietit tarkkaan tuleeko mieleen muuta esim. Mies tekee kaikki isommat päätökset? Suhtautuuko miten siihen että et pidä yhteyttä ystäviin/sukulaisiin? En usko että sinussa on mitään vikaa ja paljon olet nyt niitä ohjeita saanut joissa sanotaan että tee loppu haukkumiselle ja että annat sen tehdä noin ja hyväksyt sen. Pistää vihaksi kun on itse käynyt läpi hirvittävän suhteen. Älä syytä itseäsi! Äläkä usko jos sanotaan että hyväksyt haukkumisen. Et varmasti sitä oikeasti hyväksy. Olet vain joutunut tilanteeseen jossa kiusaaja on sinua vahvempi. Sinulla ei ole mitään hävettävää vaan miehesi pitäisi hävetä käytöstään. Yritä ajatella niin että et ole voinut itse sille mitään että kohdallesi sattui kusipää jossittelu on turhaa ja itsensä syyttely vie vain syvemmälle. Jos päädyt siihen ajatukseen ettei miehesi sinua oikeasti rakasta silloin on lähdettävä ja rohkeasti pyydettävä apua läheisiltä. Itse pohdin rakastaako vai ei ihan liian pitkään. Ei se ole rakkautta jos haluaa satuttaa ja satuttamalla onnistuu rajoittamaan normaalia elämääsi.

Toivottavasti käyt antamassa tänne viesti ketjuun väliaika tietoja siitä mihin suuntaan asiat menee. Olen huolissani sinusta vaikka olet täysin vieras. Tiedän vain sen mihin tuo voi pahimmillaan johtaa. Enkä haluaisi edes pahimmalle viholliselle niin käyvän. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Yritä jaksaa

Vierailija kirjoitti:

Miksi se mulkku mies sinusta eroaisi vaikka ei rakasta? Sinähän olet kuitenkin ilmainen kodinhoitaja ja vakipillu jonka niskaa voi vielä kaataa oman paskan olonsa ja epävarmuutensa.

Sisimmässään mies tietää ettet häntä enää katselisi jos olisit "normaali" eli siksi sinua haukkuu ja lyttää ja mollaa. Ja tämä paska tulee jatkumaan niin kauan kuin sinä annat sen jatkua.

Hae ammatti/keskusteluapua sillä olet eksyksissä ja luulet rakastavasi miestä joka on sinulle ilkeä mutta oikeasti rakastat haavekuvaa tästä miehestä/perheidyllistä.

Rakasta itseäsi ja hyväksy itsesi äläkä anna miehen paskapuheiden enää vaikuttaa itseesi vaan pidä puolesi ja muuta elämäsi suunta.

Olet itse aikuisena ihmisenä vastuussa omasta onnestasi! Nyt olet antanut vallan miehelle joka haluaa lytätä sinut ihmisenä ja naisena ja samalla mies saa kiksit ja egobuustin :(

Näinhän se meneekin. Kiitos tuesta ja kommenteista sekä neuvoista. Onhan se kumma että annoin mennä asioiden näin pitkälle. Ei olisi pitänyt. Sitä vaan ei ihan helpolla halua toisesta uskoa pahaa:( tarviisin todellakin tuen tähän tilanteeseen että saan itseni takaisin. Haluan hymyillä ja nauraa vielä joku päivä, olla vapaa tästä olosta:) AP

m-v kirjoitti:

m-v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Elämäni todellakin menee koko ajan huonompaan suuntaan ja en enää edes mielessäni toivo tulevaisuudelta mitään. Nämä asiat joista sanoitte, saa minut säpsähtämään pelosta:( Mitä tämä elämä tekeekään minulle. Olen jo melkein unohtanut millainen ennen olin. Hetken aikaa mietin miten hyvin ennen voin. Häpeän sisimmässäni itseäni kun en tee mitään. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi että suostun tämmöistä kuuntelemaan. Tämä vaikuttaa kuitenkin jo niin että huomaan yhä vähemmän pitäväni keneenkään yhteyttä. Ja siitä vielä, kyllä nainen huomaa jos miehet katsovat. En sille mitään voi ja tiedän että näin oli jo nuorempana. Siltikään en ole ollut siitä koskaan mitenkään ylpeä. Enkä ole hyväksi käyttänyt kauneuttani koskaan missään tilanteessa. AP

Ota yhteyttä johonkin ammattilaiseen joka voi auttaa sua näkemään koko todellisen tilantee. Eihän miehesi ole väkivaltainen tai uhkaa sillä? Uskallatko sanoa että et enää haukkumista siedä? Pelottaa sun puolesta että toi vaan jatkuu ja pahenee. Jos mietit tarkkaan tuleeko mieleen muuta esim. Mies tekee kaikki isommat päätökset? Suhtautuuko miten siihen että et pidä yhteyttä ystäviin/sukulaisiin? En usko että sinussa on mitään vikaa ja paljon olet nyt niitä ohjeita saanut joissa sanotaan että tee loppu haukkumiselle ja että annat sen tehdä noin ja hyväksyt sen. Pistää vihaksi kun on itse käynyt läpi hirvittävän suhteen. Älä syytä itseäsi! Äläkä usko jos sanotaan että hyväksyt haukkumisen. Et varmasti sitä oikeasti hyväksy. Olet vain joutunut tilanteeseen jossa kiusaaja on sinua vahvempi. Sinulla ei ole mitään hävettävää vaan miehesi pitäisi hävetä käytöstään. Yritä ajatella niin että et ole voinut itse sille mitään että kohdallesi sattui kusipää jossittelu on turhaa ja itsensä syyttely vie vain syvemmälle. Jos päädyt siihen ajatukseen ettei miehesi sinua oikeasti rakasta silloin on lähdettävä ja rohkeasti pyydettävä apua läheisiltä. Itse pohdin rakastaako vai ei ihan liian pitkään. Ei se ole rakkautta jos haluaa satuttaa ja satuttamalla onnistuu rajoittamaan normaalia elämääsi.

Toivottavasti käyt antamassa tänne viesti ketjuun väliaika tietoja siitä mihin suuntaan asiat menee. Olen huolissani sinusta vaikka olet täysin vieras. Tiedän vain sen mihin tuo voi pahimmillaan johtaa. Enkä haluaisi edes pahimmalle viholliselle niin käyvän. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Yritä jaksaa

Onko näin hyviä ihmisiä vielä olemassa. Tippa silmässä luen täällä. Voin sanoa tänne miten asiat etenee. Aion toimia. Kiitos siitä teille kaikille. AP

Itse olen niin v-mäinen akka, että haukun takaisin jos mua haukutaan. No, jostain syystä narsistit eivät ole kiinnostuneet minusta.. hahaa! 

Itse samanmoisessa tilanteessa olleena voin sanoa, että kolikolla on monessa tapauksessa kaksi puolta. Kävimme mieheni kanssa pitkän terapia jakson samanlaisen asian tiimoilta. Terapian aikana kävi hyvin selväksi miksi mieheni oli sanonut "pahoja" asioitaan. Olimme molemmat tasapuolisesti syyllisiä siihen mihin tilanteeseen suhteemme ajautui, mieheni tosin sai asiasta suuremman painolastin. Tilanne meillä ajautui siihen, koska miehelleni tapahtui suuria muutoksia omassa elämässään ja en ollut asiassa häntä tukemassa tarpeeksi, joten mieheni oli jäänyt asian kanssa yksin. Olin monesti tiedostamattani syyttänyt miestäni asiasta mihin jamaan se oli mennyt. Toisin sanoen olin omalta osaltani mukana laukaisemassa mieheni luottamustani minuun ihmisenä ja kumppanina. En edelleenkään vähättele hänen tekemisiään, mutta tänä päivänä ymmärrän paremmin hänen tekoaan. Tällä hetkellä meillä menee hyvin ja toivon että asiat saatte yhdessä ratkaistua, yksin et voi asioita muuttaa muuten kuin lähtemällä tilanteesta pois. Onko miehellesi mahdollisesti tullut pula luottamuksesta sinuun ja siihen että haluat hänelle hyvää ja olet ollut tukemassa häntä vaikeina aikoina? Onko mahdollisesti perheessänne tapahtunut sellaista josta miehesi on jäänyt paitsi?

Vierailija kirjoitti:

m-v kirjoitti:

m-v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Elämäni todellakin menee koko ajan huonompaan suuntaan ja en enää edes mielessäni toivo tulevaisuudelta mitään. Nämä asiat joista sanoitte, saa minut säpsähtämään pelosta:( Mitä tämä elämä tekeekään minulle. Olen jo melkein unohtanut millainen ennen olin. Hetken aikaa mietin miten hyvin ennen voin. Häpeän sisimmässäni itseäni kun en tee mitään. Kukaan ulkopuolinen ei uskoisi että suostun tämmöistä kuuntelemaan. Tämä vaikuttaa kuitenkin jo niin että huomaan yhä vähemmän pitäväni keneenkään yhteyttä. Ja siitä vielä, kyllä nainen huomaa jos miehet katsovat. En sille mitään voi ja tiedän että näin oli jo nuorempana. Siltikään en ole ollut siitä koskaan mitenkään ylpeä. Enkä ole hyväksi käyttänyt kauneuttani koskaan missään tilanteessa. AP

Ota yhteyttä johonkin ammattilaiseen joka voi auttaa sua näkemään koko todellisen tilantee. Eihän miehesi ole väkivaltainen tai uhkaa sillä? Uskallatko sanoa että et enää haukkumista siedä? Pelottaa sun puolesta että toi vaan jatkuu ja pahenee. Jos mietit tarkkaan tuleeko mieleen muuta esim. Mies tekee kaikki isommat päätökset? Suhtautuuko miten siihen että et pidä yhteyttä ystäviin/sukulaisiin? En usko että sinussa on mitään vikaa ja paljon olet nyt niitä ohjeita saanut joissa sanotaan että tee loppu haukkumiselle ja että annat sen tehdä noin ja hyväksyt sen. Pistää vihaksi kun on itse käynyt läpi hirvittävän suhteen. Älä syytä itseäsi! Äläkä usko jos sanotaan että hyväksyt haukkumisen. Et varmasti sitä oikeasti hyväksy. Olet vain joutunut tilanteeseen jossa kiusaaja on sinua vahvempi. Sinulla ei ole mitään hävettävää vaan miehesi pitäisi hävetä käytöstään. Yritä ajatella niin että et ole voinut itse sille mitään että kohdallesi sattui kusipää jossittelu on turhaa ja itsensä syyttely vie vain syvemmälle. Jos päädyt siihen ajatukseen ettei miehesi sinua oikeasti rakasta silloin on lähdettävä ja rohkeasti pyydettävä apua läheisiltä. Itse pohdin rakastaako vai ei ihan liian pitkään. Ei se ole rakkautta jos haluaa satuttaa ja satuttamalla onnistuu rajoittamaan normaalia elämääsi.

Toivottavasti käyt antamassa tänne viesti ketjuun väliaika tietoja siitä mihin suuntaan asiat menee. Olen huolissani sinusta vaikka olet täysin vieras. Tiedän vain sen mihin tuo voi pahimmillaan johtaa. Enkä haluaisi edes pahimmalle viholliselle niin käyvän. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Yritä jaksaa

Onko näin hyviä ihmisiä vielä olemassa. Tippa silmässä luen täällä. Voin sanoa tänne miten asiat etenee. Aion toimia. Kiitos siitä teille kaikille. AP

Kyllä meitä hyviä ihmisiä on. Ja todella hieno päätös että aiot toimia. Kenenkään ei pitäisi joutua kestämään oman puolison alistamista. Onneksi minäkin tajusin lopulta toimia vaikka ajatuksena olikin että ihan sama joka tapauksessa käy huonosti ja elämä on pilalla. Sain huomata olevani väärässä ja olen nyt nykyisen kumppanin kanssa onnellisempi kuin olisin koskaan uskaltanut toivoa. Vieläkin on paljon korjattavaa mutta itsensä korjaaminen on helppoa kun tuntee olonsa turvalliseksi ja suuren työn on tehnyt myös nyksä. Yritä pysyä vahvana ja jos tarvitset lisää voimia hae sitä täältä. Täällä kyllä tsempataan sua eteenpäin.

M-V kirjauduin äsken ulos mut oli vielä pakko tulla kurkkaamaan.

Miksi mies haukkuu sinua? Koska sinä ANNAT hänen haukkua. Hän tosiaan tekee sitä, koska kukaan ei estä, ei sano että "nyt lopetat". Miksi hän ei jätä sinua, vaikka "väittää" sinun olevan ruma ja kamala?  Koska kysymys ei ole siitä, oletko sinä oikeasti sitä mitä hän sanoo (todennäköisesti et ole..) vaan hänen olemattomasta itsetunnostaan. Miehen henkinen "pienuus" laittaa hänet lyttäämään ja haukkumaan sinut maanrakoon, alistamaan sinut henkisesti, ettet sinä keksisi, että maailmassa on paljon parempia miehiä kuin hän...Ei hän sinua jätä, koska taatusti ei itse saisi parempaa naista kuin sinä...

Tiedätkös jotkut ihmiset ovat vaan kusipäitä, siihen ei välttämättä löydy syytä eikä selitystä mistään.

Mutta varaudu myös siihen, että kun nouset takajaloillesi ja alat puolustamaan itseäsi, helvetti on irti... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on vuosia lytännyt sanomisillaan minun itsetuntoa alas. [...] halveksien naurahtaen puhuu ja sanoo ettei kukaan minusta tykkäisi jos tietäisi millainen olen. [...] Muuten hyvä mies

"Muuten hyvä mies" ei puhu koskaan vaimostaan halveksivasti.

Millainen ihminen sitten olet omasta mielestäsi - muuta kuin kaunis?

Ennen olin iloinen ja positiivinen. Nykyään en enää pysty. Nämä sanomiset saaneet minut pikku hiljaa sulkeutumaan:( AP

Voiko se liittyä mitenkään hänen lapsuudenperheeseensä tai kavereihinsa? Hyväksyvätkö olemassaolosi, vai kokevatko sinun tulleen heidän väliin "pilaamaan kaiken"? Jos miehesi ei ole tarpeeksi itsenäinen ja kypsä, ei ole irtaantunut lapsuudenperheestä eikä osaa kyseenalaistaa ja vastustaa heidän asennevaikutusta sinuun/sinunkaltaisiin, vaan se näkyy hlaveksuntana.

Toinen vaihtoehto on, että hän on niin mustasukkainen, ilkeä tai epävarma. Ja epäkypsä.

Kolmas vaihtoehto on, että olet itse oikeasti ilkeä, eikä hän enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Itse samanmoisessa tilanteessa olleena voin sanoa, että kolikolla on monessa tapauksessa kaksi puolta. Kävimme mieheni kanssa pitkän terapia jakson samanlaisen asian tiimoilta. Terapian aikana kävi hyvin selväksi miksi mieheni oli sanonut "pahoja" asioitaan. Olimme molemmat tasapuolisesti syyllisiä siihen mihin tilanteeseen suhteemme ajautui, mieheni tosin sai asiasta suuremman painolastin. Tilanne meillä ajautui siihen, koska miehelleni tapahtui suuria muutoksia omassa elämässään ja en ollut asiassa häntä tukemassa tarpeeksi, joten mieheni oli jäänyt asian kanssa yksin. Olin monesti tiedostamattani syyttänyt miestäni asiasta mihin jamaan se oli mennyt. Toisin sanoen olin omalta osaltani mukana laukaisemassa mieheni luottamustani minuun ihmisenä ja kumppanina. En edelleenkään vähättele hänen tekemisiään, mutta tänä päivänä ymmärrän paremmin hänen tekoaan. Tällä hetkellä meillä menee hyvin ja toivon että asiat saatte yhdessä ratkaistua, yksin et voi asioita muuttaa muuten kuin lähtemällä tilanteesta pois. Onko miehellesi mahdollisesti tullut pula luottamuksesta sinuun ja siihen että haluat hänelle hyvää ja olet ollut tukemassa häntä vaikeina aikoina? Onko mahdollisesti perheessänne tapahtunut sellaista josta miehesi on jäänyt paitsi?

Oli elämässä millaisia vain asioita, niin kenenkään huono kohtelu tai käytös ei ole kohdeltavan vika. Ei koskaan. Edes terapiassa ei pitäisi päätyä tuollaiseen lopputulemaan, koska ihmisen huono käytös on yksinkertaisesti huonoa ja sen käyttäytyjän vastuulla. 

Muuten hyvä mies?? Ei siltä kuulosta.

Minä olen narsisti-linkin laittaja. Ihan oikeasti, jos ihminen on narsisti, hän vähättelee ja haukkuu puolisoaan kaikesta mahdollisesta. Lisätuntomerkkeinä on, että suhde alkoi varsin upeasti. Lisäksi narsisti koittaa rajoittaa puolisonsa sosiaalista piiriä, eli eristää puolisonsa muista ihmisistä, jotta puoliso olisi riippuvaisempi narsistista. Hän on myös empatiakyvytön, eli ei pysty ymmärtämään toisen ihmisen tunteita tai vaikka pystyisikin, eli välitä niistä.

Jos olet puolisosi mitätöimä, niin ota selvää mitä narsismi on. Minulla kesti liki 4 v tajuta asia. Nyt mieheni huonotuulisuus, jatkuva syyttely ja mitätöinti on saanut selityksen. Enää en loukkaannu mistään, koska 90 % syy ei ole minussa, vaan mieheni narsismissa. Eli siinä, että hän on lapsena joutunut äitinsä riittämättömän tai vääränlaisen huolenpidon uhriksi, Kun loukkauksia tulee, niin ajattelen että siinä se narsismi taas näkyy.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen narsisti-linkin laittaja. Ihan oikeasti, jos ihminen on narsisti, hän vähättelee ja haukkuu puolisoaan kaikesta mahdollisesta. Lisätuntomerkkeinä on, että suhde alkoi varsin upeasti. Lisäksi narsisti koittaa rajoittaa puolisonsa sosiaalista piiriä, eli eristää puolisonsa muista ihmisistä, jotta puoliso olisi riippuvaisempi narsistista. Hän on myös empatiakyvytön, eli ei pysty ymmärtämään toisen ihmisen tunteita tai vaikka pystyisikin, eli välitä niistä.

Jos olet puolisosi mitätöimä, niin ota selvää mitä narsismi on. Minulla kesti liki 4 v tajuta asia. Nyt mieheni huonotuulisuus, jatkuva syyttely ja mitätöinti on saanut selityksen. Enää en loukkaannu mistään, koska 90 % syy ei ole minussa, vaan mieheni narsismissa. Eli siinä, että hän on lapsena joutunut äitinsä riittämättömän tai vääränlaisen huolenpidon uhriksi, Kun loukkauksia tulee, niin ajattelen että siinä se narsismi taas näkyy.

Mulla edellinen "suhde" oli kuin suoraan oppikirjasta tai tosta sun tekstin alusta. Eli ex mieheni on narsisti luultavasti. Koulutusta diagnoosin tekoon mulla ei ole mutta lähes kaikki narsistin tunnusmerkit löytyi. Tohon sun listaan voisin vielä lisätä rajun väkivallan, seksuaalisen nöyryyttämisen ja sen että mul ei ollu euroakaan omaa rahaa. Olen suht vahvatahtoinen ja päättäväinen luonne eikä mua ole helppo käyttää hyväksi mutta niin vaan kävi että narsistin uhriksi joudun. Elämästä 5,5 yritin noudattaa orjallisesti sairaita "sääntöjä" joita tuli koko ajan lisää. Olin mustelmilla oleva anteeksipyyntö kyltti. Hiivin kotona etten ärsytä. En uskaltanut syödä ilman lupaa(mies laittoi sopivan annoksen etten liho) suihkussakaan ei saanut käydä ilman lupaa. Menetin lähes kaikki ystävät ja äitini itki joka kerta nähdessään minut (usein). Esimerkki tilanne kotona: kysyin voinko ottaa palan leipää.sain luvan joten otin Leipä paketista viimeisen palan. Olisi pitänyt tajuta ettei sitä saa syödä kun asia selvisi mies pahoinpiteli niin rajusti etten voinut useaan päivään syödä mitään. Ymmärsin viimeiset 4 vuotta että pitää päästä pois mutta mihin. Yritin monia monia kertoja lähteä mutta joka kerran sai mut jäämään aluksi tyhjillä lupauksilla ja olemalla todella hurmaava. Viimeisillä kerroilla uskoin olevani niin tyhmä ja huono ihminen etten pärjää ilman häntä. Mulla ei viimeiseen kahteen vuoteen ollut omaa tahtoa ollenkaan. Kun se hakkas ni mä pyysin hädissäni anteeks et olin niin ärsyttävä et oli pakko lyödä vaikka ei kuulemma ikinä niin ois halunnut tehdä. Lopulta pelkäsin joka kerta ku se kävi kiinni että se tappaa. Sen ajatuksen avulla viimein lähdin. Luulin että kuolen joka tapauksessa. Lähtöni oli narsistille likaa alkoi jatkuva uhkailu minun ja läheisten. Lopulta vuosi eron jälkeen muutin toiseen kaupunkiin ja pääsin exästä eroon. Kerroin tuota tarinaani sen takia että näin vuosia myöhemminkin sattuu kun joku sanoo että itse hyväksyit sen ja olisit lähtenyt ajoissa ja muuta syyllistävää. Olin todella nuori suhteen alkaessa. Mies 10v vanhempi. Minut aivopestiin oikeasti eikä helvetissä eläminen ollut mulle mitenkään vapaaehtoista. Ikinä en sellaista kohtelua pyytänyt enkä halunnut. Pelkäsin henkeni edestä. Tiedän että oma kokemukseni on todella raju tapaus mutta en ikinä syyttäisi urhia. Uhri on kuullut sitä tarpeeksi. Itse aloin toipua kun ymmärsin oikeasti olevani uhri ja että kävi todella huono tuuri. Ja että uhri olisi voinut olla kuka tahansa nuori tyttö. Sekin helpotti että sain kuulla että kaikki hänen aikaisemmat naisystävät ovat kokeneet saman kohtalon. Yrittäkää ymmärtää että narsistin uhri ei oikeasti osaa eikä pysty noin vaan lähtemään. Sen ymmärtävät ne jotka on sen kokeneet. Oon pahoillani kun vuodatan tänne mutta välillä on ihan hyvä käydä menneitä läpi. Voin olla onnellinen pelkästään siitäkin etten päätynyt henkirikoksenuhrien tilastoihin. On hirveä ajatus että se hirviö voi kulkea vapaana ja valita itselleen uuden uhrin eikä tule koskaan saamaan mitään rangaistusta. minä olin kolmas hänen uhrinsa. Kuinka monta elämää yksi narsisti voi pilata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen narsisti-linkin laittaja. Ihan oikeasti, jos ihminen on narsisti, hän vähättelee ja haukkuu puolisoaan kaikesta mahdollisesta. Lisätuntomerkkeinä on, että suhde alkoi varsin upeasti. Lisäksi narsisti koittaa rajoittaa puolisonsa sosiaalista piiriä, eli eristää puolisonsa muista ihmisistä, jotta puoliso olisi riippuvaisempi narsistista. Hän on myös empatiakyvytön, eli ei pysty ymmärtämään toisen ihmisen tunteita tai vaikka pystyisikin, eli välitä niistä.

Jos olet puolisosi mitätöimä, niin ota selvää mitä narsismi on. Minulla kesti liki 4 v tajuta asia. Nyt mieheni huonotuulisuus, jatkuva syyttely ja mitätöinti on saanut selityksen. Enää en loukkaannu mistään, koska 90 % syy ei ole minussa, vaan mieheni narsismissa. Eli siinä, että hän on lapsena joutunut äitinsä riittämättömän tai vääränlaisen huolenpidon uhriksi, Kun loukkauksia tulee, niin ajattelen että siinä se narsismi taas näkyy.

Mulla edellinen "suhde" oli kuin suoraan oppikirjasta tai tosta sun tekstin alusta. Eli ex mieheni on narsisti luultavasti. Koulutusta diagnoosin tekoon mulla ei ole mutta lähes kaikki narsistin tunnusmerkit löytyi. Tohon sun listaan voisin vielä lisätä rajun väkivallan, seksuaalisen nöyryyttämisen ja sen että mul ei ollu euroakaan omaa rahaa. Olen suht vahvatahtoinen ja päättäväinen luonne eikä mua ole helppo käyttää hyväksi mutta niin vaan kävi että narsistin uhriksi joudun. Elämästä 5,5 yritin noudattaa orjallisesti sairaita "sääntöjä" joita tuli koko ajan lisää. Olin mustelmilla oleva anteeksipyyntö kyltti. Hiivin kotona etten ärsytä. En uskaltanut syödä ilman lupaa(mies laittoi sopivan annoksen etten liho) suihkussakaan ei saanut käydä ilman lupaa. Menetin lähes kaikki ystävät ja äitini itki joka kerta nähdessään minut (usein). Esimerkki tilanne kotona: kysyin voinko ottaa palan leipää.sain luvan joten otin Leipä paketista viimeisen palan. Olisi pitänyt tajuta ettei sitä saa syödä kun asia selvisi mies pahoinpiteli niin rajusti etten voinut useaan päivään syödä mitään. Ymmärsin viimeiset 4 vuotta että pitää päästä pois mutta mihin. Yritin monia monia kertoja lähteä mutta joka kerran sai mut jäämään aluksi tyhjillä lupauksilla ja olemalla todella hurmaava. Viimeisillä kerroilla uskoin olevani niin tyhmä ja huono ihminen etten pärjää ilman häntä. Mulla ei viimeiseen kahteen vuoteen ollut omaa tahtoa ollenkaan. Kun se hakkas ni mä pyysin hädissäni anteeks et olin niin ärsyttävä et oli pakko lyödä vaikka ei kuulemma ikinä niin ois halunnut tehdä. Lopulta pelkäsin joka kerta ku se kävi kiinni että se tappaa. Sen ajatuksen avulla viimein lähdin. Luulin että kuolen joka tapauksessa. Lähtöni oli narsistille likaa alkoi jatkuva uhkailu minun ja läheisten. Lopulta vuosi eron jälkeen muutin toiseen kaupunkiin ja pääsin exästä eroon. Kerroin tuota tarinaani sen takia että näin vuosia myöhemminkin sattuu kun joku sanoo että itse hyväksyit sen ja olisit lähtenyt ajoissa ja muuta syyllistävää. Olin todella nuori suhteen alkaessa. Mies 10v vanhempi. Minut aivopestiin oikeasti eikä helvetissä eläminen ollut mulle mitenkään vapaaehtoista. Ikinä en sellaista kohtelua pyytänyt enkä halunnut. Pelkäsin henkeni edestä. Tiedän että oma kokemukseni on todella raju tapaus mutta en ikinä syyttäisi urhia. Uhri on kuullut sitä tarpeeksi. Itse aloin toipua kun ymmärsin oikeasti olevani uhri ja että kävi todella huono tuuri. Ja että uhri olisi voinut olla kuka tahansa nuori tyttö. Sekin helpotti että sain kuulla että kaikki hänen aikaisemmat naisystävät ovat kokeneet saman kohtalon. Yrittäkää ymmärtää että narsistin uhri ei oikeasti osaa eikä pysty noin vaan lähtemään. Sen ymmärtävät ne jotka on sen kokeneet. Oon pahoillani kun vuodatan tänne mutta välillä on ihan hyvä käydä menneitä läpi. Voin olla onnellinen pelkästään siitäkin etten päätynyt henkirikoksenuhrien tilastoihin. On hirveä ajatus että se hirviö voi kulkea vapaana ja valita itselleen uuden uhrin eikä tule koskaan saamaan mitään rangaistusta. minä olin kolmas hänen uhrinsa. Kuinka monta elämää yksi narsisti voi pilata.

Sen voisin vielä kysyä että kuinka monen mielestä oli ihan mun oma valinta käydä tuo paska läpi? Tai että mun pitäis ton jälkeen etsiä syitä itsestäni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää sua itsestäänselvyytenä.

Tätä vähän pelkäsinkin. En voi ymmärtää miksi. Hän itsekin tietää että jos haluaisin niin saisin itselleni miehen kuin miehen. En silti muita haluaisi, haluaisin elää hänen kanssaan lopun elämääni. AP

Sitten sinun pitää vaan oppia elämään asian kanssa!

Narsut ovat hengenvieviä hirviöitä - ja vaikka henki vielä pihisikin - kuivattavat kasaan uhrinsa.

Lähteminen suhteesta on vaikeaa - onneksi mun kohdalla oli vilpittömiä tukijoita, vaikka heidänkin oli vaikea ymmärtää kompasteluani kohti vapautta.

Harmittaa vietävästi menetetty aika ja raha, joka upposi moiseen ihmiseen. Siis aviomieheen, josta halusi uskoa hyvää.