Lue keskustelun säännöt.
Jälleen kerran ja jo 15 vuotta joka hvetin aamu
03.12.2015 |
Minä lähden töihin, mies nukkuu-heräilee sitten ehkä kahdelta kun toinen lapsista tulee koulusta. Sitten mies avaa telkkarin ja siinä siiten meneekin ilta mukavasti kuluttaen sohvaa. Mä en jaksa enää. Mä haluan elää..olla yksin lasten kanssa. Toi mies on pelkkää ilmaa ja välttämätön paha. 15vuotta mennyt elämä hukkaan.
Kommentit (159)
Oot jo jaksanut paljon pitempään mitä useimmat olisivat. Ansaitsisit mitalin, nyt voit pakata kimpsut ja lähteä hyvällä omallatunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tunnu ajattelevan lasten näkökulmaa?
Ehkä iltapäivisin isä on ollut kiva kotona, jutellut, pelannut... Ketjussa ei kai kerrota lasten ikää, mutta kyllä ikävä heittää isä pihalle tuosta vain.
Vähän aikaisemmin olisi pitänyt puhua tästä työttömyydestä ja yleisestä passiivisuudesta.
Tämä kyllä tuntuu provolta... vastasin nyt kuitenkin, koska varmasti on oikeastikin olemassa vähän vastaavia tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
miten tää raha-asia on nyt sulke jotenkin vaikea? Oletko tullurt jätetyksi kun vaimo löysi rikkaamman? Ap
En suoranaisesti. Kuitenkin vastaan on tullut sun kaltaisia ahneita akkoja, joita kiinnostaa miehessä eniten raha ja ero tulee, jos ei näytä kiinnostusta näiden rahallisten vaatimusten täyttämiseen. Valituksesi perusteella et tee tähän minkäänlaista poikkeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta toisaalta, mitä menetettävää mulla on? Ap
Aivan. Tuskimpa sun seuraava ukko ainakaan nykyistä varattomampi on.
miten tää raha-asia on nyt sulke jotenkin vaikea? Oletko tullurt jätetyksi kun vaimo löysi rikkaamman? Ap
miten tää kirjoittaminen on nyt sulle jotenkin vaikeaa?
Auta miestä etsimään asunto itselleen, ei se muuten häneltä varmaan onnistu. Ei sinun ja lapsen tarvitse lähteä kodista pois, vain siksi että mies on luovuttanut elämän suhteen.
Välillä tarvitaan raju herätys, että ymmärtää mitä todella tapahtuu ja miten käyttäytyy. Miehelle varmasti tekee hyvää ottaa vastuu omasta elämästä. Tai jos hän ei siihen pysty, se ei ole sinun syysi, olet jo jaksanut ja kantanut tarpeeksi pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei tunnu ajattelevan lasten näkökulmaa?
Ehkä iltapäivisin isä on ollut kiva kotona, jutellut, pelannut... Ketjussa ei kai kerrota lasten ikää, mutta kyllä ikävä heittää isä pihalle tuosta vain.
Vähän aikaisemmin olisi pitänyt puhua tästä työttömyydestä ja yleisestä passiivisuudesta.
Tämä kyllä tuntuu provolta... vastasin nyt kuitenkin, koska varmasti on oikeastikin olemassa vähän vastaavia tilanteita.
Hei, ei tämä provo ole. Ei se isä tee mitään lasten kanssa, jotka ovat jo 11 ja 15. Ei ole koskaan tehnyt..jo vaunujen työntäminen oli hänelle ahdistavaa kun lapset oli pieniä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Auta miestä etsimään asunto itselleen, ei se muuten häneltä varmaan onnistu. Ei sinun ja lapsen tarvitse lähteä kodista pois, vain siksi että mies on luovuttanut elämän suhteen.
Välillä tarvitaan raju herätys, että ymmärtää mitä todella tapahtuu ja miten käyttäytyy. Miehelle varmasti tekee hyvää ottaa vastuu omasta elämästä. Tai jos hän ei siihen pysty, se ei ole sinun syysi, olet jo jaksanut ja kantanut tarpeeksi pitkään.
Kiitos 💕 lähden nyt iltavuoroon ja toivon että kun tulen kotiin saan rohkeutta kertoa päätöksestä! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ja rakkautta koko teidän perheelle! <3 t. masentuneen puoliso
Kiitos paljon, miehen pahin masennuskausi on ohi. Vuosi mentiin sillä että heräsi vasta neljäktä päivällä..se oli aikaa kun lapsi oli pieni ja olisin tukea tarvinnut :/ ap
Meillä 8 vuotta takana. Lapsen syntymän jälkeen mies ei ole onneksi enää "lääkinnyt" päihteillä itseään. Nyt olen tyytyväinen, että vaan nukkuu ja makaa turvassa kotona. Vuosi sitten mies oppi itkemään (=kohtaamaan ahdistuksensa?) ja ennen nykyistä aallonpohjaa oli jopa puoli vuotta ns. tavallista arkea, olen siitä onnellinen. Jos mies ei osaisi puhua olostaan eikä olisi näitä ajoittaisia valopilkkuja, en varmaan haluaisi enää jatkaa. Ehdoton sitoutuminen on kuitenkin hänelle elinehto, koska ilman sitä hänellä ei ole mitään tukiverkkoa, ei toivoa paremmasta eikä luottamusta tulevaisuuteen. Mielessäni vertaan masennusta vaikkapa syöpään: sairaus vetää heikoksi. Näin vältyn syyttelemästä miestä ja jaksan rakastaa sekä olla tukena. t. masentuneen puoliso
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miten tää raha-asia on nyt sulke jotenkin vaikea? Oletko tullurt jätetyksi kun vaimo löysi rikkaamman? Ap
En suoranaisesti. Kuitenkin vastaan on tullut sun kaltaisia ahneita akkoja, joita kiinnostaa miehessä eniten raha ja ero tulee, jos ei näytä kiinnostusta näiden rahallisten vaatimusten täyttämiseen. Valituksesi perusteella et tee tähän minkäänlaista poikkeuksista.
Mä ihan mielelläni ottaisin köyhän ja osallistuvan miehen. Meillä ei ole yhteistä omaisuutta..en siis eron tullessa saa mitään, koska ollaan avoliitossa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ukkos vetää käteen ja heittää mällit eteisen lattialle!
Sen jälkeen vaan sairaseläkeläisen ominaisuudessa mongertaisi sinulle vain: "NGGGGGGH ÖRRRM ÖÖÖÖRRRRRRMMMMMM HHHHHMMMMPPPPPGGG GAAA GAA!"
Saisit vähän YKKÖSBOONUSTA elämään!
😂😂tais kolahtaa? Nousehan sinäkin sieltä sohvalta ylös.
No tottakai! Jokaisen yli 40v muijan nillitys halusta aloittaa uusi, hieno elämä kolahtaa! Maailma on täynnä 40-vuotiaita naisia, jotka ovat omasta mielestään upeita ja ansaitsevat parempaa kuin mitä ovat saaneet! :D
Omalla toiminnalla ei ole tietenkään ollut mitään osuutta asiaan....
Vierailija kirjoitti:
Ei sinun ja lapsen tarvitse lähteä kodista pois, vain siksi että mies on luovuttanut elämän suhteen.
Ei mene töihin, vaikka siten ahneelle akalle jäisi enemmän rahaa omaan käyttöön = luovuttanut elämän suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ja rakkautta koko teidän perheelle! <3 t. masentuneen puoliso
Kiitos paljon, miehen pahin masennuskausi on ohi. Vuosi mentiin sillä että heräsi vasta neljäktä päivällä..se oli aikaa kun lapsi oli pieni ja olisin tukea tarvinnut :/ ap
Meillä 8 vuotta takana. Lapsen syntymän jälkeen mies ei ole onneksi enää "lääkinnyt" päihteillä itseään. Nyt olen tyytyväinen, että vaan nukkuu ja makaa turvassa kotona. Vuosi sitten mies oppi itkemään (=kohtaamaan ahdistuksensa?) ja ennen nykyistä aallonpohjaa oli jopa puoli vuotta ns. tavallista arkea, olen siitä onnellinen. Jos mies ei osaisi puhua olostaan eikä olisi näitä ajoittaisia valopilkkuja, en varmaan haluaisi enää jatkaa. Ehdoton sitoutuminen on kuitenkin hänelle elinehto, koska ilman sitä hänellä ei ole mitään tukiverkkoa, ei toivoa paremmasta eikä luottamusta tulevaisuuteen. Mielessäni vertaan masennusta vaikkapa syöpään: sairaus vetää heikoksi. Näin vältyn syyttelemästä miestä ja jaksan rakastaa sekä olla tukena. t. masentuneen puoliso
Hirveän hankala tilannehan tuo on kun toinen on sairas. Tässä maassa on varmasti paljon kaltaisiani jotka pitkään yritti auttaa jaloilleen päihderiippuvaista. Ainakin noissa tapauksissa siitä avusta ja tuesta ei ole apua jos toinen ei halua parantua - ja joskus se halu herää vasta kun huomaa kuinka menettää kaiken ympärillään. Mielenterveysjutut vähän sama asia...tai sitten aina ei. Vasta väitteli mielenterveyshoidosta yksi potilas joka pitkän sairaalarumban jälkeen sanoi heränneensä haluamaan parantumista vasta kun yksi omahoitaja oli kysynyt : kauanko jaksat vielä olla sairas? Kuulostaa julmalta kysymykseltä, mutta omahoitaja näki ilmeisesti tuon ihmisen potentiaalin, siihen asti oli vaan hoidettu pehmeästi. Ja niin tahtoi parantua, pääsi sairaalasta, luki tutkinnot tohtoria myöten - tosin en tiedä miten nyt elämä on jatkunut. Mutta sen olen huomannut ettei kenenkään kannata liian paljon ruveta elämään elämäänsä toisen kautta vaikka toinen kuinka sairas olisi, omastakin on pidettävä huolta. Entäs jos se toinen tervehtyisi ja haluaisi erota? Näin on käynyt usein alkoholistiperheissä, tuo on tosi rankka paikka jos läheinen tuntee oman elämänsä hukanneen toisen hoivaamiseen...
Yleensä tuollaiset miehet jossain vaiheessa tappaa perheensä tai jonkun ulkopuolisen. Myös työelämän paineessa elävät pyrkyrit tappavat perheensä.
Paha tuossa on miestä valita. Jos et painosta miestäsi mitenkään niin ei hän varmaankaan tapa teitä tai ulkopuolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tuollaiset miehet jossain vaiheessa tappaa perheensä tai jonkun ulkopuolisen. Myös työelämän paineessa elävät pyrkyrit tappavat perheensä.
Paha tuossa on miestä valita. Jos et painosta miestäsi mitenkään niin ei hän varmaankaan tapa teitä tai ulkopuolisia.
Hän on ollu terapiassa mutta kokee että siitä ei ole apua. Meillä ei ole kommunikointiyhteyttä. Ei mitään fyysistä mihonkään suuntaan. Tunteet on kuollu. Ap
Joku ap:n miehen kaltainen saamaton laiskuri tuli taas pilaamaan tämänkin ketjun :(
On se ihme että jonkun mielestä MIEHELLÄ on oikeus nukkua ja katsella telkkaa 15 vuotta kun vaimo hoitaa elatuksen ja kaikki hommat. Ja jos haluaa eroon laiskasta luuserista niin on rahanahne akka joka kehtaa toivoa parempaa elämää HUH!
Vierailija kirjoitti:
Joku ap:n miehen kaltainen saamaton laiskuri tuli taas pilaamaan tämänkin ketjun :(
Se on toki on tullut selväksi, ettei näissä topikeissa miestä saa puolustaa, vaan pitäisi kollektiivisesti voivotella ahneen akan rankkaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Joku ap:n miehen kaltainen saamaton laiskuri tuli taas pilaamaan tämänkin ketjun :(
On se ihme että jonkun mielestä MIEHELLÄ on oikeus nukkua ja katsella telkkaa 15 vuotta kun vaimo hoitaa elatuksen ja kaikki hommat. Ja jos haluaa eroon laiskasta luuserista niin on rahanahne akka joka kehtaa toivoa parempaa elämää HUH!
Ei tossa varmaan pelkästä laiskuudesta ole kiinni, vakavasta masennuksesta. Mutta jos oikeasti ei tunnu olevan halua nousta jaloilleen niin ei siinä toinen paljon auttamaan kykene, korkeintaan huolehtimaan kaikesta arkisesta niin, että sairas voi vain maata sohvan pohjalla. Niin raa'alta kuin kuulostaa, omassa kämpässä miehen on tehtävä valinta: joko jää makaamaan petin pohjalle ja masentuu itsensä kuoliaaksi tai nousee ylös, ottaa vastaan apua ja alkaa parata. Sohvaan hoivaaminen vain siirtää miehen päätöstä jos ei tosiaan 15 vuodessa ole olossaan parantunut. Ap, olet tehnyt osuutesi, anna yhteiskunnan ja yhteisöjen (mielenterveys ym) ottaa nyt vetovastuu miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Joku ap:n miehen kaltainen saamaton laiskuri tuli taas pilaamaan tämänkin ketjun :(
On se ihme että jonkun mielestä MIEHELLÄ on oikeus nukkua ja katsella telkkaa 15 vuotta kun vaimo hoitaa elatuksen ja kaikki hommat. Ja jos haluaa eroon laiskasta luuserista niin on rahanahne akka joka kehtaa toivoa parempaa elämää HUH!
Jep! Ja mä valitsen ihan mielelläni elämän ilman miehiäkin jos se on tän hinta! Ap
Vierailija kirjoitti:
Jep! Ja mä valitsen ihan mielelläni elämän ilman miehiäkin jos se on tän hinta! Ap
Tämä linee paras vaihtoehto. Säästyy mies paljolta kun ei tarvitse katsella ja kuunnella sua.
miten tää raha-asia on nyt sulke jotenkin vaikea? Oletko tullurt jätetyksi kun vaimo löysi rikkaamman? Ap