olen nyt neljättä päivää seurannut, kuinka mies kasaa tiskipöydälle astioitaan

No huh! En katselisi tuollaista äijää päivääkään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies osaa tehdä yhtä ja toista. Se osaa käyttää pyykkikonetta, tiskikonetta, imuria, moppia, hellaa ja uunia ihan hyvin. Mutta... kun näistä "nalkutan", eli kysyn että miksi ei tee kun kerta osaa, niin aina tulee vakio vastaus: "Koska sä teet niin paljon paremmin!". Luulee imartelevansa, vaikka saa mut sillä vaan raivon partaalle!

Jestas miten pelottavan tuttua :D

Mä olen aika hyvä laittamaan ruokaa (alan koulutustakin on), mutta tykkäisin miehenkin kokkaavan, kun hän on päivällisaikaan enemmän kotonakin. Vastaus kuuluu siis "En mä osaa, ja sun ruoka on niin taivaallista". Onkohan tosiaankin näin?

Nyt se sitten kokkailee, kun olen laittanut tarjolle helppoja raaka-aineita ja yksinkertaisia ideoita, joita saa toteuttaa, jos ei itse keksi. Koko ajan on kehittynyt vaan paremmaksi, osaa esim. maustaa tosi hyvin! Ja vaikka se ei aina ihan  Gordonin safkaa ole, syön mielelläni, koska se on juuri minulle tehtyä hyvän mielen ruokaa. Mä tuon sitten usein kaupasta jälkkäriksi jotain herkkua töistä tullessani.

Mies on perso kehuille, kannustakaa ja palkitkaa ne jotenkin, iso kiitos ja halikin riittää... :)

 

sori, mutta kuulostat siltä kuin puhuisit jostain ala-asteikäisestä! :D "lapseni osaa jo itse valmistaa välipaloja ja yksinkertaisia ruokiakin, kunhan muistan jättää tarvikkeet häntä odottamaan. lasta on hyvä muistaa kehua ja kannustaa hänen tekemistään töistä." OMG! kyllä aikuisuuteen kuuluu se, että osaa tehdä ruokaa ihan ilman että joku ne raaka-aineet varailee ja tekee itselleen kuuluvan osan kotitöistä ilman erityiskehuja ja kiitoksia. kyseessä on kuitenkin miehesi, ei lapsesi. kääntäkääpä tämä toisin päin, että joku mies kannustaisi ja palkitsisi naisystäväänsä kotitöiden tekemisestä. absurdia. 

Jos mies ei ole oppinut eikä tottunut tekemään ruokaa, on mun mielestä ihan kohtuutonta vaatia häntä eräänä kauniina päivänä kiinnostumaan ruoanlaitosta ja keksimään päästään ravintosuositukset täyttävän aterian. Itse olin alussa vieressä miehen kanssa kokkaamassa, kun hänelle kananmunan rikkominen ja sipulin pilkkominen oli ylivoimaisen vaikeaa. Nyt mies kokkaa jo taitavasti ja on silminnähden ylpeä ruoistaan, joita oikeasti voin vilpittömästi kehua. Hän hallitsee huomattavasti minua paremmin ajoituksen ja usean lieden yhtäaikaisen käytön. 

Kun itse vaihdoin ensimmäistä kertaa autoon renkaita, ei mies jättänyt minua yksin pulttipyssyn kanssa ihmettelemään, vaan neuvoi ja auttoi. 

Meidät on molemmat kasvatettu hyvin perinteisiin miehen ja naisen rooleihin, siksi edelleen saamme opettaa vastakkaisen sukupuolen taitoja toisillemme. 

niin no, auton renkaiden vaihdossa ja kotitöissä, kuten ruoanlaitossa on moniakin eroja. tässä niistä muutamia.

1) ainakin mun kouluaikoina 2000-luvun alussa kotitalous oli pakollinen oppiaine. siellä opeteltiin sipulit pilkkomaan ja munat rikkomaan. ruokaa laitettiin melkein joka tunnilla. jos ei joku osannut niin vaikka kädestä pitämällä neuvottiin. ihan turha vedota mihinkään kotikasvatukseen.

2) jokaisen on ruokittava itsensä pysyäkseen elossa. autojen renkaiden vaihto ei ole vastaava taito, jota tarvitsisi jokapäiväisessä elämässä. jokaisella on joka luojan päivä mahdollisuus ja pakkokin opetella sitä ruoanlaittoa. renkaiden vaihto, jos auton nyt edes sattuu omistamaan, on sen pari kertaa vuodessa.

3) suurin osa miehistä käy intin. kaveripiirin kertoman perusteella se on vähän sellainen aikuistumiskoulukin. siellä nyt viimeistään pitäisi oppia huolehtimaan itsestään. kai ne leireillä joutuu kokkaamaan. valitettavasti ei ole tarjolla mitään yleissivistävää opetusta, jossa opeteltaisiin vaikkapa autonrenkaiden vaihtoa, pyörän huoltoa ja muita pieniä teknisempiä hommeleita. 

4) ruoanlaitto ei ole mitään järin suuria älynlahjoja vaativaa puuhaa. renkaiden vaihdossa pitänee tietää mitä tekee ja on hieman eri kaliiberin jutuista kyse. vaikuttaa turvallisuuteen yms.

seriously, äitinsä helmoistako sinä miehesi nappasit vai oliko se elänyt eineksille siihen astisen elämänsä?

Miksei voi puhua, kuten aikuiset? Ei tarvii huutaa tai nalkuttaa. Selität vaan, että sua todella turhauttaa tuollainen itsekkyys, ja että nuo asiat pitäisi olla yhtälailla molempien huolehdittavia.

Ei miehet tajua tuollaisia juttuja mököttämällä, antamalla astioiden kasaantua tai vihjailemalla... Niille menee päähän vaan suora puhe. Muutaman kyyneleen voi tirauttaa tehosteeksi, kun on niin kyllästynyt ja väsynyt. ;D Yleensä miehet ei tunnu edes huomaavan tekevänsä sellaisia juttuja, jotka haittaa ja ärsyttää. Siksi parempi siis puhua suoraan. Itse kokeilin joskus, että en vaihtanut lakanoita enää, koska tein sen aina. Kuukauden nukuin likaisissa lakanoissa, sitten ällötti ja laitoin itselle puhtaat sohvalle ja nukuin siellä. Eipä ex silti koskaan vaihtanut niitä lakanoita.

Suurin osa ei usko puhettakaan, esim oma ex. Koska ei huvittanut olla loppuelämää kenenkään kotiorja ja lastenvahti ilman mitään arvostusta, niin lemppasin. Itki perään aika pitkään, annoin mahdollisuuden muutokseen, sama meno jatkui, jätin taas. Nykyään on mies, joka kuuntelee puhetta ja ymmärtää, mitä sille sanoo, ja milloin kannattas kuunnella...

Onhan joku tiskien laittaminen koneeseen todella pieni juttu ärsyyntyä, mutta myös pieni juttu pitää toinen hyvällä tuulella. Tollaisista arjen pienistä huomioinneista se hyvä parisuhde kootaan!! Jos toista ei kiinnosta SANOMISEN JA PUHUMISEN jälkeenkään toisen tunteet pätkän vertaa, niin ei ole oikea tyyppi suhteeseen..

Ja yhdenkään miehen on turha vedota siihen, ettei osaa jotain kotityötä!! Kyllä JOKAINEN tekee ne asiat joskus ensimmäistä kertaa elämässään. Itsekin opettelin kaiken itse, kun muutin omaan kotiin, ei kotona joutunut siivoamaan. Kyllä silti vaan opin pesemään pyykit googlaamalla ja pyykkikoneen käyttöohjeen avulla, laittamaan ruokaa ruokaohjeiden avulla sekä siivoamaan vessan maalaisjärjellä ja esim kalkkipinttymät sai pois googlen ohjeilla myös.

Toki voi kysyä vaimolta/tyttöystävältä neuvoakin, esim onko meillä joku puhdistusaine jo vessanpesuun, vai pitääkö ostaa.

En minäkään osannut auton renkaita vaihtaa, mutta en minä vinissyt, että "en osaaa en voi", vaan perkele opettelin!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies osaa tehdä yhtä ja toista. Se osaa käyttää pyykkikonetta, tiskikonetta, imuria, moppia, hellaa ja uunia ihan hyvin. Mutta... kun näistä "nalkutan", eli kysyn että miksi ei tee kun kerta osaa, niin aina tulee vakio vastaus: "Koska sä teet niin paljon paremmin!". Luulee imartelevansa, vaikka saa mut sillä vaan raivon partaalle!

Jestas miten pelottavan tuttua :D

Mä olen aika hyvä laittamaan ruokaa (alan koulutustakin on), mutta tykkäisin miehenkin kokkaavan, kun hän on päivällisaikaan enemmän kotonakin. Vastaus kuuluu siis "En mä osaa, ja sun ruoka on niin taivaallista". Onkohan tosiaankin näin?

Nyt se sitten kokkailee, kun olen laittanut tarjolle helppoja raaka-aineita ja yksinkertaisia ideoita, joita saa toteuttaa, jos ei itse keksi. Koko ajan on kehittynyt vaan paremmaksi, osaa esim. maustaa tosi hyvin! Ja vaikka se ei aina ihan  Gordonin safkaa ole, syön mielelläni, koska se on juuri minulle tehtyä hyvän mielen ruokaa. Mä tuon sitten usein kaupasta jälkkäriksi jotain herkkua töistä tullessani.

Mies on perso kehuille, kannustakaa ja palkitkaa ne jotenkin, iso kiitos ja halikin riittää... :)

 

sori, mutta kuulostat siltä kuin puhuisit jostain ala-asteikäisestä! :D "lapseni osaa jo itse valmistaa välipaloja ja yksinkertaisia ruokiakin, kunhan muistan jättää tarvikkeet häntä odottamaan. lasta on hyvä muistaa kehua ja kannustaa hänen tekemistään töistä." OMG! kyllä aikuisuuteen kuuluu se, että osaa tehdä ruokaa ihan ilman että joku ne raaka-aineet varailee ja tekee itselleen kuuluvan osan kotitöistä ilman erityiskehuja ja kiitoksia. kyseessä on kuitenkin miehesi, ei lapsesi. kääntäkääpä tämä toisin päin, että joku mies kannustaisi ja palkitsisi naisystäväänsä kotitöiden tekemisestä. absurdia. 

Jos mies ei ole oppinut eikä tottunut tekemään ruokaa, on mun mielestä ihan kohtuutonta vaatia häntä eräänä kauniina päivänä kiinnostumaan ruoanlaitosta ja keksimään päästään ravintosuositukset täyttävän aterian. Itse olin alussa vieressä miehen kanssa kokkaamassa, kun hänelle kananmunan rikkominen ja sipulin pilkkominen oli ylivoimaisen vaikeaa. Nyt mies kokkaa jo taitavasti ja on silminnähden ylpeä ruoistaan, joita oikeasti voin vilpittömästi kehua. Hän hallitsee huomattavasti minua paremmin ajoituksen ja usean lieden yhtäaikaisen käytön. 

Kun itse vaihdoin ensimmäistä kertaa autoon renkaita, ei mies jättänyt minua yksin pulttipyssyn kanssa ihmettelemään, vaan neuvoi ja auttoi. 

Meidät on molemmat kasvatettu hyvin perinteisiin miehen ja naisen rooleihin, siksi edelleen saamme opettaa vastakkaisen sukupuolen taitoja toisillemme. 

 

niin no, auton renkaiden vaihdossa ja kotitöissä, kuten ruoanlaitossa on moniakin eroja. tässä niistä muutamia.

1) ainakin mun kouluaikoina 2000-luvun alussa kotitalous oli pakollinen oppiaine. siellä opeteltiin sipulit pilkkomaan ja munat rikkomaan. ruokaa laitettiin melkein joka tunnilla. jos ei joku osannut niin vaikka kädestä pitämällä neuvottiin. ihan turha vedota mihinkään kotikasvatukseen.

2) jokaisen on ruokittava itsensä pysyäkseen elossa. autojen renkaiden vaihto ei ole vastaava taito, jota tarvitsisi jokapäiväisessä elämässä. jokaisella on joka luojan päivä mahdollisuus ja pakkokin opetella sitä ruoanlaittoa. renkaiden vaihto, jos auton nyt edes sattuu omistamaan, on sen pari kertaa vuodessa.

3) suurin osa miehistä käy intin. kaveripiirin kertoman perusteella se on vähän sellainen aikuistumiskoulukin. siellä nyt viimeistään pitäisi oppia huolehtimaan itsestään. kai ne leireillä joutuu kokkaamaan. valitettavasti ei ole tarjolla mitään yleissivistävää opetusta, jossa opeteltaisiin vaikkapa autonrenkaiden vaihtoa, pyörän huoltoa ja muita pieniä teknisempiä hommeleita. 

4) ruoanlaitto ei ole mitään järin suuria älynlahjoja vaativaa puuhaa. renkaiden vaihdossa pitänee tietää mitä tekee ja on hieman eri kaliiberin jutuista kyse. vaikuttaa turvallisuuteen yms.

 

seriously, äitinsä helmoistako sinä miehesi nappasit vai oliko se elänyt eineksille siihen astisen elämänsä?

Ihan sivullisen mielipiteenä voin kertoa, että tuossa jorinassasi ei ollut päätä eikä häntää.

Ja tämä täysin ksittämätön ja asiaan kuulumaton vertailu renkaiden vaihto vs. ruoan laitto.. Olen tehnyt molempia ja onhan nyt renkaiden vaihto paljon yksinkertaisempi ja toimenpide jos käytössä on kohtuuhyvä hallitunkki ja paineilmatyökalu.. Työkalupelkoisia naisia on helppo huijata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailman isoimpia ongelmia...........................

Näistä "pienistä" asioista ne isot riidat usein kehkeytyvät. Voithan itse olla mukisematta kumppanisi kokoaikainen piika, niin ei ole ongelmaa, vai mitä? Me muut emme ehkä alennu kenkiään pyyhkivien kynnysmatoksi...

 

Aikaa on kuitenkin valittaa av-palstalla. Aina.

Meinaatko että tälläkin aikaa voi passata miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kotona aivan hirveän näköistä, ollut jo monta vuotta. Siis sen näköistä, että jos meillä olisi lapsia tai eläimiä, ne otettaisiin huostaan ja jos meillä tapahtuisi henkirikos, kotimme kunto nousisi varmasti tapetille uutisissa. Mies ei siivoa jälkiään enkä minä suostu tekemään sitä hänen puolestaan. Ei maksa vaivaa ponnistella yksipuolisesti sen eteen että koti näyttäisi kodilta.

 

Oletko minä?

Meillä on pinnat tahmeassa limassa, vessa pesemättä toista vuotta, lattiat täynnä pesemättömiä vaatteita, sohvassa likaläikkiä. 

Minä en vaan suostu tekemään kaikkea yksin ja mies ei siivoa ikinä. Meillä ei siis siivota koskaan. Kai näinkin voi elää. Lähden vanhemmilleni kun haluan elää hetken kuin ihmiset.

Miksette eroa, äly hoi!!! Siis elätte sikolätissä, koko elämänne loppuun asti, jätätte perheen perustamatta, koska ette voi lapsia sinne tehdä. Älkää nyt sanoko rakastavanne miestä niin paljon, että luovutte lapsien teosta, ja inhimillisestä kodista. Miettikää onko teillä kentiäs läheisriippuvuutta.

Minä kun otin vaimokkeen asumaan lähdin siitä, että jatkan niinkuin ennenkin. Teen kaikki kotityöt itse. Siivoukset, ruuanlaitto, tekstiilihuolto jne.

Vaimoke saa kyllä autella, jos siltä tuntuu.

Kaiken takana on järjestelmällisyys. Korjaa jälkesi. Kehitä ruutiinit mahdollisimman yksinkertaisiksi. Koneet ja laitteet antavat vapautta.

Tämä toimii meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas miten pelottavan tuttua :D

Mä olen aika hyvä laittamaan ruokaa (alan koulutustakin on), mutta tykkäisin miehenkin kokkaavan, kun hän on päivällisaikaan enemmän kotonakin. Vastaus kuuluu siis "En mä osaa, ja sun ruoka on niin taivaallista". Onkohan tosiaankin näin?

Nyt se sitten kokkailee, kun olen laittanut tarjolle helppoja raaka-aineita ja yksinkertaisia ideoita, joita saa toteuttaa, jos ei itse keksi. Koko ajan on kehittynyt vaan paremmaksi, osaa esim. maustaa tosi hyvin! Ja vaikka se ei aina ihan  Gordonin safkaa ole, syön mielelläni, koska se on juuri minulle tehtyä hyvän mielen ruokaa. Mä tuon sitten usein kaupasta jälkkäriksi jotain herkkua töistä tullessani.

Mies on perso kehuille, kannustakaa ja palkitkaa ne jotenkin, iso kiitos ja halikin riittää... :)

 

sori, mutta kuulostat siltä kuin puhuisit jostain ala-asteikäisestä! :D "lapseni osaa jo itse valmistaa välipaloja ja yksinkertaisia ruokiakin, kunhan muistan jättää tarvikkeet häntä odottamaan. lasta on hyvä muistaa kehua ja kannustaa hänen tekemistään töistä." OMG! kyllä aikuisuuteen kuuluu se, että osaa tehdä ruokaa ihan ilman että joku ne raaka-aineet varailee ja tekee itselleen kuuluvan osan kotitöistä ilman erityiskehuja ja kiitoksia. kyseessä on kuitenkin miehesi, ei lapsesi. kääntäkääpä tämä toisin päin, että joku mies kannustaisi ja palkitsisi naisystäväänsä kotitöiden tekemisestä. absurdia. 

Yritän nyt sitten sohaista vähän muurahaispesää.

Itse olen ravintola alaa opiskellut kokkaava, tiskaava, siivoavava ja pyykkiä pesevä mies.  Kyllä minä kehun kannustan vaimoa hänen kokkauksistaan vaikka olen itse tottuneempi keittiön puolella. Jos satun olemaan enemmän päivätöissä ja kotiin tultuani huomaan että kämppä on siistimpi kuin lähtiessä, koitan myös kiittää siitä. En ajattele että nythän siippa teki vain "oman osuuden".

Kyllä monet miehet vielä nykyäänkin ovat melko hukassa varsinkin keittiössä mutta toisin kuin aikaisemmin, niin ovat jotkut nuoret naisetkin. Kai sellaisissa perheissä syödään sitten enimmäkseen eineksiä.

Lisäksi miehillä on sellainen ongelma, että kun ovat huonompia jossain, niin eivät mielellään näytä sitä ja tässä on lisäkynnys esimerkiksi ruuanlaittoon, vaikka eivät ihan avuttomia siellä keittiössä olisikaan. Naiset eivät pelkää näyttää ja kertoa osaamattomuuttaan yhtä paljon.

Jokainen voi miettiä toimiiko tässä paremmin pikku kehu, kiitos ja halaus kuin se että kyräillään kulman alta ja vedetään puumerkkiä seinään että nyt teit "oman osasi".

Myös tuo huutelu, että älää peskö miehienne pyykkiä oli vähän kumma. Kun olen laittamassa jotain pyykkiäni koneeseen, kysyn vaimolta onko hänellä mitään sinne, joka sopii näiden kanssa ja päin vastoin hän kysyy minulta.

Elämä on aika ankeaa jos joka pikku askareesta tarvii vetää joku kirjanpito, että ei vain vahingossakaan tee yli sitä omaa osuutta.

Eihän asioista tule mitään, jos joka asia pitää tehdä puoliksi. En todellakaan oleta että esimerkiksi renkaan vaihdossa vaimon pitäisi tulla vaihtamaan kaksi rengasta vaan vaihdan kyllä ne ja hommaan autoon huollot, vaihdan polttimot, pyyhkijänsulat, tarkistan nesteet, imuroin ja pesen sisältä ja päältä. Nämä teen aina minä, eikä se harmita minua yhtään.

En nyt mitätöi sitä tosiasiaa ollenkaan, että nämä kotitöiden suhteet on aika vinksallaan naisten harteilla monesti ja täällä on monilla aihettakin sanomiseen mutta tällaista "minun osuus, sinun osuus" ajattelua ei mielestäni kannata viedä liian pitkälle, kun kyse parisuhteessa kuitenkin on "meistä".

Niin voisihan sitä vaimonkin autosta jättää ilmanpaineet tarkastamatta ja odotella, että huomaako se tämän ennen kuin ajellaan jo vanteilla.

Ehkä kannattaisi avata suu rauhalliseen äänensävyyn asiasta ennemmin.

:D Tää on jotenkin tyydyttävää luettavaa. 

Mä päätin joku vuosi sitten lopettaa miehen kalsareiden, sukkien yms likapyykin keräämisen lattioilta tms. Pesen vaan pyykit jotka on pyykkikorissa. Mainitsin asiasta kyllä miehelle, että vaan korissa olevat pyykit ilmestyy puhtaana kaappiin. Jokunen viikko meni ja oli puhtaat sukat ja kalsarit loppu. Sitten ne alkoi ilmestyä pyykkikoriin :) 

Tästä kyllä välillä on vähän lipsuttu, mutta sitten taas pieni muistutus, kun ihmetellään miksen oo hänen pyykkejä pessyt ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jestas miten pelottavan tuttua :D

Mä olen aika hyvä laittamaan ruokaa (alan koulutustakin on), mutta tykkäisin miehenkin kokkaavan, kun hän on päivällisaikaan enemmän kotonakin. Vastaus kuuluu siis "En mä osaa, ja sun ruoka on niin taivaallista". Onkohan tosiaankin näin?

Nyt se sitten kokkailee, kun olen laittanut tarjolle helppoja raaka-aineita ja yksinkertaisia ideoita, joita saa toteuttaa, jos ei itse keksi. Koko ajan on kehittynyt vaan paremmaksi, osaa esim. maustaa tosi hyvin! Ja vaikka se ei aina ihan  Gordonin safkaa ole, syön mielelläni, koska se on juuri minulle tehtyä hyvän mielen ruokaa. Mä tuon sitten usein kaupasta jälkkäriksi jotain herkkua töistä tullessani.

Mies on perso kehuille, kannustakaa ja palkitkaa ne jotenkin, iso kiitos ja halikin riittää... :)

 

sori, mutta kuulostat siltä kuin puhuisit jostain ala-asteikäisestä! :D "lapseni osaa jo itse valmistaa välipaloja ja yksinkertaisia ruokiakin, kunhan muistan jättää tarvikkeet häntä odottamaan. lasta on hyvä muistaa kehua ja kannustaa hänen tekemistään töistä." OMG! kyllä aikuisuuteen kuuluu se, että osaa tehdä ruokaa ihan ilman että joku ne raaka-aineet varailee ja tekee itselleen kuuluvan osan kotitöistä ilman erityiskehuja ja kiitoksia. kyseessä on kuitenkin miehesi, ei lapsesi. kääntäkääpä tämä toisin päin, että joku mies kannustaisi ja palkitsisi naisystäväänsä kotitöiden tekemisestä. absurdia. 

 

Yritän nyt sitten sohaista vähän muurahaispesää.

Itse olen ravintola alaa opiskellut kokkaava, tiskaava, siivoavava ja pyykkiä pesevä mies.  Kyllä minä kehun kannustan vaimoa hänen kokkauksistaan vaikka olen itse tottuneempi keittiön puolella. Jos satun olemaan enemmän päivätöissä ja kotiin tultuani huomaan että kämppä on siistimpi kuin lähtiessä, koitan myös kiittää siitä. En ajattele että nythän siippa teki vain "oman osuuden".

Kyllä monet miehet vielä nykyäänkin ovat melko hukassa varsinkin keittiössä mutta toisin kuin aikaisemmin, niin ovat jotkut nuoret naisetkin. Kai sellaisissa perheissä syödään sitten enimmäkseen eineksiä.

Lisäksi miehillä on sellainen ongelma, että kun ovat huonompia jossain, niin eivät mielellään näytä sitä ja tässä on lisäkynnys esimerkiksi ruuanlaittoon, vaikka eivät ihan avuttomia siellä keittiössä olisikaan. Naiset eivät pelkää näyttää ja kertoa osaamattomuuttaan yhtä paljon.

Jokainen voi miettiä toimiiko tässä paremmin pikku kehu, kiitos ja halaus kuin se että kyräillään kulman alta ja vedetään puumerkkiä seinään että nyt teit "oman osasi".

Myös tuo huutelu, että älää peskö miehienne pyykkiä oli vähän kumma. Kun olen laittamassa jotain pyykkiäni koneeseen, kysyn vaimolta onko hänellä mitään sinne, joka sopii näiden kanssa ja päin vastoin hän kysyy minulta.

Elämä on aika ankeaa jos joka pikku askareesta tarvii vetää joku kirjanpito, että ei vain vahingossakaan tee yli sitä omaa osuutta.

Eihän asioista tule mitään, jos joka asia pitää tehdä puoliksi. En todellakaan oleta että esimerkiksi renkaan vaihdossa vaimon pitäisi tulla vaihtamaan kaksi rengasta vaan vaihdan kyllä ne ja hommaan autoon huollot, vaihdan polttimot, pyyhkijänsulat, tarkistan nesteet, imuroin ja pesen sisältä ja päältä. Nämä teen aina minä, eikä se harmita minua yhtään.

En nyt mitätöi sitä tosiasiaa ollenkaan, että nämä kotitöiden suhteet on aika vinksallaan naisten harteilla monesti ja täällä on monilla aihettakin sanomiseen mutta tällaista "minun osuus, sinun osuus" ajattelua ei mielestäni kannata viedä liian pitkälle, kun kyse parisuhteessa kuitenkin on "meistä".

Tässä on mielestäni ihan fiksu ajattelutapa ja juuri noin aikuisten pitäisi asiat hoitaa. Mutta tässä ketjussahan nuo "älä pese sen pyykkejä" -neuvot on annettu niille, joiden suhteessa asioita ei ole saatu hoidettua kuin aikuiset. On puhuttu, on suostuteltu, on vaadittu. Vuosien ajan. Eikä asia vain kerta kaikkiaan mene perille.

Tuo kiusanteko ei luultavasti asioita edistä, mutta jotenkin se ylityöllistetty ja väheksytty osapuoli kuitenkin haluaa osoittaa mieltään. Se luultavasti helpottaa oloa vähän.

Mistä näitä av-mammojen miehiä löytyy? :D Mulla on takana kaksi pidempää parisuhdetta, kolmas menossa. Jokainen kolmesta miehestä on käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa, osannut pyykätä ja tiskata, ommella irronneen napin, tehdä kodin pieniä remonttitöitä, jne. Se, joka on ehtinyt, jaksanut ja viitsinyt, tai kumpaa asioiden tekemättömyys on enemmän häirinnyt, on hoitanut kotityöt. Toinen on sitten vuorostaan hoitanut jonkun muun asian. Lapsia ei ole, mutta lemmikkieläimistä mies huolehtii siinä kuin minäkin.

Ehkä se olisi peiliin katsomisen paikka, jos marttyyrinä passaa miestään tai tekee kaiken itse, kun toinen tiskaa lautasetkin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Niin voisihan sitä vaimonkin autosta jättää ilmanpaineet tarkastamatta ja odotella, että huomaako se tämän ennen kuin ajellaan jo vanteilla.

Ehkä kannattaisi avata suu rauhalliseen äänensävyyn asiasta ennemmin.

Oletko sanonut vaimolle, että sinua haittaa että joudut aina huolehtimaan nuo ilmanpaineet? Ymmärrän kyllä, että se on raskasta ja aikaavievää hommaa, kun se päivittäin pitää tehdä ja siihen kuluu monta tuntia.

Täällähän on kerrottu moneen kertaan, että työnjaosta on huomautettu rauhallisesti, painokkaasti ja lopulta joku jopa itkun kanssa kun ei millään mene perille että toinen ei enää jaksa raataa yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mistä näitä av-mammojen miehiä löytyy? :D Mulla on takana kaksi pidempää parisuhdetta, kolmas menossa. Jokainen kolmesta miehestä on käynyt kaupassa, tehnyt ruokaa, osannut pyykätä ja tiskata, ommella irronneen napin, tehdä kodin pieniä remonttitöitä, jne. Se, joka on ehtinyt, jaksanut ja viitsinyt, tai kumpaa asioiden tekemättömyys on enemmän häirinnyt, on hoitanut kotityöt. Toinen on sitten vuorostaan hoitanut jonkun muun asian. Lapsia ei ole, mutta lemmikkieläimistä mies huolehtii siinä kuin minäkin.

Ehkä se olisi peiliin katsomisen paikka, jos marttyyrinä passaa miestään tai tekee kaiken itse, kun toinen tiskaa lautasetkin väärin.

Jotkut miehet ajattelevat että luonnollisesti he tekevät oman osuutensa, jotkut ajattelevat että luonnollisesti nainen hoitaa nuo.

Ensin mainittujen kanssa on helppo tulla toimeen jos onnistuu sellaisen löytämään.

Jälkimmäisten kanssa taas vaaditaan sitä, että osaa pitää puolensa ja osaa vaatia reilua peliä. Aika moni ei osaa tarttua jämäkästi asioihin, vaan toivoo että surulliset silmäykset saavat toisen heltymään. Myötätuntoisen miehen kohdalla voi toimia, itsekkäämmän kohdalla ei.

Nyt on taas muodissa tuo Myers-Briggs-peräinen ihmsten luokittelu. Siinä se viimeinen kirjain  kertoo, rakastaako henkilö sotkua vai siisteyttä. Itse olen siisti J, mieheni on se sotkuinen. Hän ihan oikeasti nauttii siivottomuudesta ja toimii paremmin, kun ympärillä on pientä kaaosta, kuten tavaroita lattialla. Mikä minä olen häntä muuttamaan - nyt enää, kun ei ole kotona asuvia lapsiakaan. Kulkekoon likaisissa, kun niin viihtyy. Meillä on onneksi iso asunto ja molemmilla oma huone, jonka voi järjestää niin kuin haluaa.

Mies ei tunnu käsittävän, mistä on kysymys.

Väännä aihe hänelle rautalangasta ja selitä, että jokainen nostaa itse tiskinsä tiskikoneeseen.

Ei pidä vaatia häneltä liikaa ymmärrystä. Kaikki on selitettävä.

Seuraavaksi voit opettaa, kuinka kierretään hammastahnan korkki kiinni.

Mun mies laittoi kyllä tiskinsä koneeseen, mutta hänellä oli tapana jättää keittiöön roskia työtasoille: jugurttipurkkeja, tyhjiä leipäpusseja yms. Ja hän oli sitä mieltä keskusteltaessa, että ei hän roskia jälkeensä jätä. Rupesin parin viikon ajan keräämään hänen jättämänsä roskat tiskipöydälle pistämättä niitä roskikseen ja sitten erään kerran huomatin, että tuossa on sinun jälkeesi jättämäsi roskat, joita et ole roskikseen pistänyt. Niitä oli aikamoinen pino. No, sen jälkeen paljon vähemmän on roskia hänen jäljiltään jäänyt.

Te teette tän ihan ite!!!!!! Ei voi ketään muuta syyttää.

Jos asia oikeasti vaivaa, NYT loppui se duunikavereiden jälkien siivoaminen. Hankitte itselleni kertsit kunnes joku muu välillä tiskaa. Lopetatte sen ukon passaamisen jos haluatte sille jotain osoittaa. Ette pese niitä pyykkejä tai astioita.

Muuten on ihan turha valittaa

Itse suostutte tuohon!

Täällä sama ongelma. Astiat jää pöytään leväälleen vaikka tiskikoneeseen mahtuisi. Taidan kokeilla tätä samaa, että en pese enää hänen tiskejä