Lue keskustelun säännöt.
olen nyt neljättä päivää seurannut, kuinka mies kasaa tiskipöydälle astioitaan
01.12.2015 |
Ei oikeastaan ikinä saa laitettua astioitaan koneeseen ja minä ne tiskipöydältä yleensä nakannut hänen puolestaan koneeseen. Nyt päätin, että testaan kuinka ison kansan astioita hän tiskipöydälle pinoaa, ennenkuin tajuaa pistää ne koneeseen. Tänään alkoi neljäs päivä ja astioita kerääntynyt jo ihan kiitettävä kasa tiskipöydälle. Tässä välissä olen jo pari koneellista astioita pessyt. Miten voi olla 46v miehen näin älyttömän vaikeaa laittaa käyttämänsä astiat koneeseen??? Ei kyllä muutenkaan tee kotitöitä yhtään. Joskus kun laittaa pyykkikoneen päälle, pistää pesuun ainoastaan omia vaatteitaan:(
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan asunut miehen (tai naisen) kanssa ja olen sinkku, joten älkää hermostuko kysymyksestäni. Oletteko yrittäneet kysyä siipaltanne esimerkiksi näin:
- Miksi sinä et tiskaa käyttämiäsi astioita?- Miksi sinä et pane käyttämiäsi astioita tiskikoneeseen?
- Miksi sinun mielestäsi valkoiset ja punaiset vaatteet voi panna samaan pesuun?- Miksi sinä et pese vessanpönttöön jättämiäsi ulostetahroja pois?
- Miksi sinä et halua puhua tästä asiasta vaan suutut tai mökötät?
Miksi panette pystyyn valtataistelun tai vihjepommituksen näin yksinkertaisesti keskusteltavista asioista? Ihminen, joka on tottunut olemaan siivoamatta jälkiään, ei välttämättä älyä ollenkaan sitä, että likaisten astioiden kasa vain kasvaa sen vuoksi, että siippa "katsoo, mitä tapahtuu, kun kasa vain kasvaa enkä minäkään koske siihen, ähäkutti".
Mikä ihme siinä on, että kaksi toisistaan tykkäävää ihmistä eivät pysty puhumaan halki näin yksinkertaisia asioita?
Koskaan ei keneltäkään pidä kysyä miksi-kysymyksiä, koska niiden avulla ajaa toisen nurkaan! Pätee lapsiin ja aikuisiin.
Lisäksi voin kertoa sinulle sinkku, että iso osa miehistä osaa seurusteluvaiheessa laittaa tiskit koneeseen, siivota jälkensä ja pestä pyykkinsä, iso osa tekee innolla ruokaa jne. Mutta sitten, kun ollaan yhdessä, alkaa osaaminen rapistua. Erityiseksi kulminaatiovaiheeksi on kirkastunut ensimmäinen äitiysloma, jonka aikana se kotona oleva nainen ikään kuin automaattisesti katsotaan vastuulliseksi myös kotitöistä. Sama jatkuu, vaikka mies jäisi vanhempain- ja hoitovapaalle. Jostain syystä lasten hoitaminen sujuu naisilta luonnostaan kaiken muun ohella, miehet saavat keskittyä vain lapsiin ja kodinhoito jää naiselle. Ei aina, mutta usein,
Siksi monella on se noin 45v mies, joka ei enää edes huomaa, että kodissa on tiskikone tai imuri. Hän luulee, että ne eivät jotenkin ole häntä varten, koska siellä taloudessa on se nainen. Naisen pinna sotkuihin katkeaa miestä nopeammin, nainen siis siivoaa. Ei hän ole miestä siihen opettanut, hän ei ole vain tehnyt samaa kuin mies eli opetellut olemaan tekemättä.
Ehkä kannattaa sitten kiinnittää vähän huomiota siihen miesvalintaankin... Meillä kun mies oli omassa asunnossaan suht sotkuinen, mutta yhteenmuuttaessa ei ole tosiaan olettanut minun hoitavan kotitöitä.
En voisi kuvitellakaan olevani miehen kanssa, joka ei osaisi viedä pöydästä astioita tiskiin ja olettaisi vaimon hoitavan aivan kaikki kuten äiti ikään.
Joskus jos nyt jää olkkariin kahvikuppi, niin se ei ole vaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei sitten kannata olla kovin voitonriemuinen omasta tiskaavasta miehestään, jos on asunut yhdessä alle 7 vuotta ja jos ei ole yhteisiä lapsia. Useimmat onkin aluksi ihan riittävän osallistuvia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei sitten kannata olla kovin voitonriemuinen omasta tiskaavasta miehestään, jos on asunut yhdessä alle 7 vuotta ja jos ei ole yhteisiä lapsia. Useimmat onkin aluksi ihan riittävän osallistuvia.
Vaikea kyllä uskoa, että mies joka on ollut osallistuva sen 6 vuotta muuttuisi seitsemännen vuoden kohdalla yhtäkkiä passiiviseksi sohvarotaksi...
Että eiköhän niitä merkkejä ole ollut nähtävissä jo aiemmin, mutta niiltä on suljettu silmät kunnes hommat räjähtää käsiin. Sitten voi edes itselleen vakuutella, että kyllä tuo ennen osallistui.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei sitten kannata olla kovin voitonriemuinen omasta tiskaavasta miehestään, jos on asunut yhdessä alle 7 vuotta ja jos ei ole yhteisiä lapsia. Useimmat onkin aluksi ihan riittävän osallistuvia.
Kuinka moni maltaa seurustella riittävän pitkään ennen perheen perustamista tai ottaa selvää riittävän kattavasti miehen tautoista? Tuolla on tavaton määrä perheitä, joissa on vain suoraa päätä menty naimisiin ja hypätty kohti tuntematonta. Onhan se jännittävää, mutta jännityksellä on hintansa.
Aina voidaan tietysti sanoa, että mieheni oli niin ja niin herttainen, osallistuva ja ystävällinen kun tapasimme, mutta mentyämme naimisiin hän osoittautuikin varsinaiseksi laiskaksi sadistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä näyttäisi kuuluvan samaan sarjaa kuin naisen mökötys. Kun mies kysyy, miksi mökötät, niin nainen vastaa, että kyllä sinä tiedät eikä kerro syytä. Miehen pitäisi olla ajatustenlukija. Vallankäyttöä sieltä pahemmasta päästä. Ja nyt sitten valtaa käytetään jättämällä miehen astiat pesemättä. Eikä tietenkään sanota mitään. Siellä se rouva vain istuu seslongilla naama mutrussa ja kädet kyynärpäitä myöten ristissä, hyvä ettei kaulinkin hyppysissä Justiina Puupään tavoin. Otsassa melkein lukee, että kyllä sinä tiedät, miksi. Olen nainen, mutta en ymmärrä tällaista vallankäyttöä. Miten voi parisuhde, jos ei osata puhua edes arkisista asioista? Molemmat olisivat kurinpalautuksen tarpeessa.
Nyt on 3 vaihtoehtoa: 1 olet aina ollut sinkku. 2 .sinulle on osunut oikeasti hyvä mies ja luulet sen olevan omaa ansiotasi.
ja 3. Miehesi on täysin tossun alla eikä uskalla sanoa mitään vastaan ja tekee kuinka sinä käsket , mutta suunnittelee jo irtiottoa.
Katsopas kun on puhuttu ja puhuttu ja keskusteltu nätisti ja ikävä kyllä joskus myös vähemmän nätisti. Ei auta.
Minä olen antanut periksi, olkoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei sitten kannata olla kovin voitonriemuinen omasta tiskaavasta miehestään, jos on asunut yhdessä alle 7 vuotta ja jos ei ole yhteisiä lapsia. Useimmat onkin aluksi ihan riittävän osallistuvia.
Vaikea kyllä uskoa, että mies joka on ollut osallistuva sen 6 vuotta muuttuisi seitsemännen vuoden kohdalla yhtäkkiä passiiviseksi sohvarotaksi...
Että eiköhän niitä merkkejä ole ollut nähtävissä jo aiemmin, mutta niiltä on suljettu silmät kunnes hommat räjähtää käsiin. Sitten voi edes itselleen vakuutella, että kyllä tuo ennen osallistui.
No ei se nyt hetkessä käykään se muutos, vaan siinä vuosien varrella pikkuhiljaa. Nimenomaan tiettyyn pisteeseen sitä usein sulkee silmät, koska on rakastunut ja näkee toisessa hyvää, ja koska se kuitenin tekee edes jotain, vaikkakin sitten enää vain pyynnöstä. Kuten joku sanoikin, naisen ensimmäinen äitiysloma tyypillisesti taannuttaa miehet avuttomiksi kotitöiden välttelijöiksi. Totutaan siihen että nainen hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei sitten kannata olla kovin voitonriemuinen omasta tiskaavasta miehestään, jos on asunut yhdessä alle 7 vuotta ja jos ei ole yhteisiä lapsia. Useimmat onkin aluksi ihan riittävän osallistuvia.
Ei ihminen loppujen lopuksi muutu vaan se oma sisin korostuu ajanmyötä. Sitä vaan ajanmyötä rupeaa kiinnittämään eriasioihin huomiota. Kahden ihmisen taloudessa sitä tekemistä on vähemmän ja sitä tulee huomaatta tehtyä se toisenkin osuus, mutta kun sitä vastuuta tulee lasten myötä enemmän niin sitä voi herätä huomaamaan, että minähän teen kaiken vaikka toinen tekisi sen ihan saman kuin ennenkin. Kuinka paljon sitä loppujen lopuksi toinen tekee perheen eteen ilman, että siihen edes kiinnittää huomiota, kun keskitytään siihen mitä toinen jättää tekemättä tai sanomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei sitten kannata olla kovin voitonriemuinen omasta tiskaavasta miehestään, jos on asunut yhdessä alle 7 vuotta ja jos ei ole yhteisiä lapsia. Useimmat onkin aluksi ihan riittävän osallistuvia.
Vaikea kyllä uskoa, että mies joka on ollut osallistuva sen 6 vuotta muuttuisi seitsemännen vuoden kohdalla yhtäkkiä passiiviseksi sohvarotaksi...
Että eiköhän niitä merkkejä ole ollut nähtävissä jo aiemmin, mutta niiltä on suljettu silmät kunnes hommat räjähtää käsiin. Sitten voi edes itselleen vakuutella, että kyllä tuo ennen osallistui.
No ei se nyt hetkessä käykään se muutos, vaan siinä vuosien varrella pikkuhiljaa. Nimenomaan tiettyyn pisteeseen sitä usein sulkee silmät, koska on rakastunut ja näkee toisessa hyvää, ja koska se kuitenin tekee edes jotain, vaikkakin sitten enää vain pyynnöstä. Kuten joku sanoikin, naisen ensimmäinen äitiysloma tyypillisesti taannuttaa miehet avuttomiksi kotitöiden välttelijöiksi. Totutaan siihen että nainen hoitaa.
Kuka miehen siihen totuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei sitten kannata olla kovin voitonriemuinen omasta tiskaavasta miehestään, jos on asunut yhdessä alle 7 vuotta ja jos ei ole yhteisiä lapsia. Useimmat onkin aluksi ihan riittävän osallistuvia.
Vaikea kyllä uskoa, että mies joka on ollut osallistuva sen 6 vuotta muuttuisi seitsemännen vuoden kohdalla yhtäkkiä passiiviseksi sohvarotaksi...
Että eiköhän niitä merkkejä ole ollut nähtävissä jo aiemmin, mutta niiltä on suljettu silmät kunnes hommat räjähtää käsiin. Sitten voi edes itselleen vakuutella, että kyllä tuo ennen osallistui.
No ei se nyt hetkessä käykään se muutos, vaan siinä vuosien varrella pikkuhiljaa. Nimenomaan tiettyyn pisteeseen sitä usein sulkee silmät, koska on rakastunut ja näkee toisessa hyvää, ja koska se kuitenin tekee edes jotain, vaikkakin sitten enää vain pyynnöstä. Kuten joku sanoikin, naisen ensimmäinen äitiysloma tyypillisesti taannuttaa miehet avuttomiksi kotitöiden välttelijöiksi. Totutaan siihen että nainen hoitaa.
Kuka miehen siihen totuttaa?
Ja taas palataan siihen, että kaikki on naisen omaa syytä. Miehethän on vain just sellaisia, kuin naiset niistä tekee, ei niissä ole mitään omaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei sitten kannata olla kovin voitonriemuinen omasta tiskaavasta miehestään, jos on asunut yhdessä alle 7 vuotta ja jos ei ole yhteisiä lapsia. Useimmat onkin aluksi ihan riittävän osallistuvia.
Vaikea kyllä uskoa, että mies joka on ollut osallistuva sen 6 vuotta muuttuisi seitsemännen vuoden kohdalla yhtäkkiä passiiviseksi sohvarotaksi...
Että eiköhän niitä merkkejä ole ollut nähtävissä jo aiemmin, mutta niiltä on suljettu silmät kunnes hommat räjähtää käsiin. Sitten voi edes itselleen vakuutella, että kyllä tuo ennen osallistui.
No ei se nyt hetkessä käykään se muutos, vaan siinä vuosien varrella pikkuhiljaa. Nimenomaan tiettyyn pisteeseen sitä usein sulkee silmät, koska on rakastunut ja näkee toisessa hyvää, ja koska se kuitenin tekee edes jotain, vaikkakin sitten enää vain pyynnöstä. Kuten joku sanoikin, naisen ensimmäinen äitiysloma tyypillisesti taannuttaa miehet avuttomiksi kotitöiden välttelijöiksi. Totutaan siihen että nainen hoitaa.
No meillä elellään yhdessä nyt kuudetta vuotta ja miehen aktiivisuus kotitöissä on vaan lisääntynyt. Luulisin ainakin, ettei tuo enää ihan alkuhurmauksen vuoksi tuota tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei sitten kannata olla kovin voitonriemuinen omasta tiskaavasta miehestään, jos on asunut yhdessä alle 7 vuotta ja jos ei ole yhteisiä lapsia. Useimmat onkin aluksi ihan riittävän osallistuvia.
Vaikea kyllä uskoa, että mies joka on ollut osallistuva sen 6 vuotta muuttuisi seitsemännen vuoden kohdalla yhtäkkiä passiiviseksi sohvarotaksi...
Että eiköhän niitä merkkejä ole ollut nähtävissä jo aiemmin, mutta niiltä on suljettu silmät kunnes hommat räjähtää käsiin. Sitten voi edes itselleen vakuutella, että kyllä tuo ennen osallistui.
No ei se nyt hetkessä käykään se muutos, vaan siinä vuosien varrella pikkuhiljaa. Nimenomaan tiettyyn pisteeseen sitä usein sulkee silmät, koska on rakastunut ja näkee toisessa hyvää, ja koska se kuitenin tekee edes jotain, vaikkakin sitten enää vain pyynnöstä. Kuten joku sanoikin, naisen ensimmäinen äitiysloma tyypillisesti taannuttaa miehet avuttomiksi kotitöiden välttelijöiksi. Totutaan siihen että nainen hoitaa.
No meillä elellään yhdessä nyt kuudetta vuotta ja miehen aktiivisuus kotitöissä on vaan lisääntynyt. Luulisin ainakin, ettei tuo enää ihan alkuhurmauksen vuoksi tuota tee.
Se on hienoa että teillä on niin.
Meillä on kotona aivan hirveän näköistä, ollut jo monta vuotta. Siis sen näköistä, että jos meillä olisi lapsia tai eläimiä, ne otettaisiin huostaan ja jos meillä tapahtuisi henkirikos, kotimme kunto nousisi varmasti tapetille uutisissa. Mies ei siivoa jälkiään enkä minä suostu tekemään sitä hänen puolestaan. Ei maksa vaivaa ponnistella yksipuolisesti sen eteen että koti näyttäisi kodilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona aivan hirveän näköistä, ollut jo monta vuotta. Siis sen näköistä, että jos meillä olisi lapsia tai eläimiä, ne otettaisiin huostaan ja jos meillä tapahtuisi henkirikos, kotimme kunto nousisi varmasti tapetille uutisissa. Mies ei siivoa jälkiään enkä minä suostu tekemään sitä hänen puolestaan. Ei maksa vaivaa ponnistella yksipuolisesti sen eteen että koti näyttäisi kodilta.
Oletko minä?
Meillä on pinnat tahmeassa limassa, vessa pesemättä toista vuotta, lattiat täynnä pesemättömiä vaatteita, sohvassa likaläikkiä.
Minä en vaan suostu tekemään kaikkea yksin ja mies ei siivoa ikinä. Meillä ei siis siivota koskaan. Kai näinkin voi elää. Lähden vanhemmilleni kun haluan elää hetken kuin ihmiset.
Mies sitä, mies tätä... nainen, mene peilin eteen ja katso sieltä takaisin tuijottavaa syyllistä!
Vierailija kirjoitti:
Tiedän omasta ukostani, että on työpaikallaan todella siisti ettei kukaan vaan ikinä pääse arvostelemaan sotkuisuudesta. Ei takuulla jätä likaisia kahvikuppejaan vahingossaakan pöytään lojumaan. MUTTA kotona on täysin toinen ääni kellossa. Luulee varmaan saavansa tiskikoneesta sähköiskun, jos siihen sormellakaan kajoaa. Kaikki konstit on vuosien mittaan yritetty, mutta kun ei mene perille, niin ei mene.
Kutsutte työkaverit illalliselle ja jätät siivoamatta.
Vierailija kirjoitti:
Minä en vaan suostu tekemään kaikkea yksin ja mies ei siivoa ikinä. Meillä ei siis siivota koskaan. Kai näinkin voi elää. Lähden vanhemmilleni kun haluan elää hetken kuin ihmiset.
Juu sama juttu. Minä vietän viikossa 3-4 iltaa isäni luona. Kotona mahtuu kyllä nukkumaan ja istumaan jossain sotkun keskellä, kyllä niinkin voi todistettavasti elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei sitten kannata olla kovin voitonriemuinen omasta tiskaavasta miehestään, jos on asunut yhdessä alle 7 vuotta ja jos ei ole yhteisiä lapsia. Useimmat onkin aluksi ihan riittävän osallistuvia.
Vaikea kyllä uskoa, että mies joka on ollut osallistuva sen 6 vuotta muuttuisi seitsemännen vuoden kohdalla yhtäkkiä passiiviseksi sohvarotaksi...
Että eiköhän niitä merkkejä ole ollut nähtävissä jo aiemmin, mutta niiltä on suljettu silmät kunnes hommat räjähtää käsiin. Sitten voi edes itselleen vakuutella, että kyllä tuo ennen osallistui.
No ei se nyt hetkessä käykään se muutos, vaan siinä vuosien varrella pikkuhiljaa. Nimenomaan tiettyyn pisteeseen sitä usein sulkee silmät, koska on rakastunut ja näkee toisessa hyvää, ja koska se kuitenin tekee edes jotain, vaikkakin sitten enää vain pyynnöstä. Kuten joku sanoikin, naisen ensimmäinen äitiysloma tyypillisesti taannuttaa miehet avuttomiksi kotitöiden välttelijöiksi. Totutaan siihen että nainen hoitaa.
Kuka miehen siihen totuttaa?
Ja taas palataan siihen, että kaikki on naisen omaa syytä. Miehethän on vain just sellaisia, kuin naiset niistä tekee, ei niissä ole mitään omaa.
Tottakai miehissä on "omaa"... mutta kuka on käskenyt ottaa miehen jonka "oma" on mm. se että ei osaa yksinkertaisia jokapäiväisiä asiota kuin esim. laittaa astiat tiskikoneeseen!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona aivan hirveän näköistä, ollut jo monta vuotta. Siis sen näköistä, että jos meillä olisi lapsia tai eläimiä, ne otettaisiin huostaan ja jos meillä tapahtuisi henkirikos, kotimme kunto nousisi varmasti tapetille uutisissa. Mies ei siivoa jälkiään enkä minä suostu tekemään sitä hänen puolestaan. Ei maksa vaivaa ponnistella yksipuolisesti sen eteen että koti näyttäisi kodilta.
Oletko minä?
Meillä on pinnat tahmeassa limassa, vessa pesemättä toista vuotta, lattiat täynnä pesemättömiä vaatteita, sohvassa likaläikkiä.
Minä en vaan suostu tekemään kaikkea yksin ja mies ei siivoa ikinä. Meillä ei siis siivota koskaan. Kai näinkin voi elää. Lähden vanhemmilleni kun haluan elää hetken kuin ihmiset.
Hyi vattu... Jouduin lapsuuteni elämään kuvailunlaisessa kodissa ja aikuisena en hetkeäkään suostuisi enää uudelleen siihen.
Tähän minä en kyllä osaa sanoa mitään. Olen naimisissa miehen kanssa joka on aina laittanu tiskinsä koneeseen, eikä muutenkaan ole kädetön.