Lue keskustelun säännöt.
olen nyt neljättä päivää seurannut, kuinka mies kasaa tiskipöydälle astioitaan
01.12.2015 |
Ei oikeastaan ikinä saa laitettua astioitaan koneeseen ja minä ne tiskipöydältä yleensä nakannut hänen puolestaan koneeseen. Nyt päätin, että testaan kuinka ison kansan astioita hän tiskipöydälle pinoaa, ennenkuin tajuaa pistää ne koneeseen. Tänään alkoi neljäs päivä ja astioita kerääntynyt jo ihan kiitettävä kasa tiskipöydälle. Tässä välissä olen jo pari koneellista astioita pessyt. Miten voi olla 46v miehen näin älyttömän vaikeaa laittaa käyttämänsä astiat koneeseen??? Ei kyllä muutenkaan tee kotitöitä yhtään. Joskus kun laittaa pyykkikoneen päälle, pistää pesuun ainoastaan omia vaatteitaan:(
Kommentit (100)
Kun tapasin miehen oltiin molemmat sillä lailla huolettomia että siisteydelle ei kauheasti pantu painoa. Mä olin kyllä opiskeluaikana siisti ihminen, mutta miehen kanssa yhteen muutettua tilanne jotenkin muuttui. Yhtäkkiä vaan asuttiin läävässä mutta se ei oikeastaan haitannut kumpaakaan. Sitten tuli jälkikasvua ja minä kasvoin tässä suhteessa aikuiseksi, mies ei. Viimeisin käänne on se että mies lähti reissutöihin eli on arkena pois kotoa. Yksi suurimpia muutoksia on ollut se mahtava hallinnan tunne kun yhtäkkiä asuukin siistissä, järjestyksessä olevassa kodissa kossa ei koko ajan tarvitse ajatella että toivottavasti ei tule yllätysvieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona aivan hirveän näköistä, ollut jo monta vuotta. Siis sen näköistä, että jos meillä olisi lapsia tai eläimiä, ne otettaisiin huostaan ja jos meillä tapahtuisi henkirikos, kotimme kunto nousisi varmasti tapetille uutisissa. Mies ei siivoa jälkiään enkä minä suostu tekemään sitä hänen puolestaan. Ei maksa vaivaa ponnistella yksipuolisesti sen eteen että koti näyttäisi kodilta.
Oletko minä?
Meillä on pinnat tahmeassa limassa, vessa pesemättä toista vuotta, lattiat täynnä pesemättömiä vaatteita, sohvassa likaläikkiä.
Minä en vaan suostu tekemään kaikkea yksin ja mies ei siivoa ikinä. Meillä ei siis siivota koskaan. Kai näinkin voi elää. Lähden vanhemmilleni kun haluan elää hetken kuin ihmiset.
Hyi vattu... Jouduin lapsuuteni elämään kuvailunlaisessa kodissa ja aikuisena en hetkeäkään suostuisi enää uudelleen siihen.
Ymmärrän hyvin. Ei tähän moni suostuisikaan. Mulle kuitenkin se, etten ole yksin vastuussa asiasta, joka oikeasti on molempien vastuulla, merkitsee vielä enemmän kuin siisti koti.
Suurin osa naisista siivoaa mieluummin yksin kuin elää kaatopaikalla. Minä en ole yksi heistä. Eli meillä eletään miehen siisteysstandardien mukaan.
55
Vaikutat aika ikävältä pirttihirmulta. Mullakin on välillä tiskit altaassa useamman viikon, ennen kuin tiskaan ne.
M23
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa tehdä yhtä ja toista. Se osaa käyttää pyykkikonetta, tiskikonetta, imuria, moppia, hellaa ja uunia ihan hyvin. Mutta... kun näistä "nalkutan", eli kysyn että miksi ei tee kun kerta osaa, niin aina tulee vakio vastaus: "Koska sä teet niin paljon paremmin!". Luulee imartelevansa, vaikka saa mut sillä vaan raivon partaalle!
Jestas miten pelottavan tuttua :D
Mä olen aika hyvä laittamaan ruokaa (alan koulutustakin on), mutta tykkäisin miehenkin kokkaavan, kun hän on päivällisaikaan enemmän kotonakin. Vastaus kuuluu siis "En mä osaa, ja sun ruoka on niin taivaallista". Onkohan tosiaankin näin?
Nyt se sitten kokkailee, kun olen laittanut tarjolle helppoja raaka-aineita ja yksinkertaisia ideoita, joita saa toteuttaa, jos ei itse keksi. Koko ajan on kehittynyt vaan paremmaksi, osaa esim. maustaa tosi hyvin! Ja vaikka se ei aina ihan Gordonin safkaa ole, syön mielelläni, koska se on juuri minulle tehtyä hyvän mielen ruokaa. Mä tuon sitten usein kaupasta jälkkäriksi jotain herkkua töistä tullessani.
Mies on perso kehuille, kannustakaa ja palkitkaa ne jotenkin, iso kiitos ja halikin riittää... :)
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat aika ikävältä pirttihirmulta. Mullakin on välillä tiskit altaassa useamman viikon, ennen kuin tiskaan ne.
M23
Vaikutat epäsiistiltä porsaalta, jonka mielestä on ok elää homeisten astioiden keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies sitä, mies tätä... nainen, mene peilin eteen ja katso sieltä takaisin tuijottavaa syyllistä!
Mistä sinä olet noin seonnut? Jos luet uudelleen viestit, niin huomaat halutessasi, että melkein kaikista käy ilmi se ettei nainen YKSIN jaksa ihan kaikkea molemmille kuuluvaa duunia tehdä!!!
Vierailija kirjoitti:
Kun tapasin miehen oltiin molemmat sillä lailla huolettomia että siisteydelle ei kauheasti pantu painoa. Mä olin kyllä opiskeluaikana siisti ihminen, mutta miehen kanssa yhteen muutettua tilanne jotenkin muuttui. Yhtäkkiä vaan asuttiin läävässä mutta se ei oikeastaan haitannut kumpaakaan. Sitten tuli jälkikasvua ja minä kasvoin tässä suhteessa aikuiseksi, mies ei. Viimeisin käänne on se että mies lähti reissutöihin eli on arkena pois kotoa. Yksi suurimpia muutoksia on ollut se mahtava hallinnan tunne kun yhtäkkiä asuukin siistissä, järjestyksessä olevassa kodissa kossa ei koko ajan tarvitse ajatella että toivottavasti ei tule yllätysvieraita.
Tähän vielä että nyt kun meillä on siistiä vasta ymmärrän kuinka paljon se ainainen sotku painoi mieltä. Anopilla oli tapana tulla aina kuin suinkin mahdollista ilmoittamatta ja minä sitten koin aina häpeää siitä kaaoksesta vaikka todellisuudessa hän oli itse kasvattanut pojan joka ei osaa laittaa mitään takaisin paikoilleen ja joka jättää kaikki tavarat siihen mihin sattuu ne laskemaan. Osa meidän kodista on miehen valtakuntaa ja se osa on täysin hoarding-tilassa, ei siksi etteikö mies voisi heittää tavaroita pois vaan siksi ettei millekään ole paikkaa ja kaikki uusien tavaroiden pakkausjäte esim jätetään lojumaan siihen missä pakkaus revitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona aivan hirveän näköistä, ollut jo monta vuotta. Siis sen näköistä, että jos meillä olisi lapsia tai eläimiä, ne otettaisiin huostaan ja jos meillä tapahtuisi henkirikos, kotimme kunto nousisi varmasti tapetille uutisissa. Mies ei siivoa jälkiään enkä minä suostu tekemään sitä hänen puolestaan. Ei maksa vaivaa ponnistella yksipuolisesti sen eteen että koti näyttäisi kodilta.
Oletko minä?
Meillä on pinnat tahmeassa limassa, vessa pesemättä toista vuotta, lattiat täynnä pesemättömiä vaatteita, sohvassa likaläikkiä.
Minä en vaan suostu tekemään kaikkea yksin ja mies ei siivoa ikinä. Meillä ei siis siivota koskaan. Kai näinkin voi elää. Lähden vanhemmilleni kun haluan elää hetken kuin ihmiset.
Hyi vattu... Jouduin lapsuuteni elämään kuvailunlaisessa kodissa ja aikuisena en hetkeäkään suostuisi enää uudelleen siihen.
Ymmärrän hyvin. Ei tähän moni suostuisikaan. Mulle kuitenkin se, etten ole yksin vastuussa asiasta, joka oikeasti on molempien vastuulla, merkitsee vielä enemmän kuin siisti koti.
Suurin osa naisista siivoaa mieluummin yksin kuin elää kaatopaikalla. Minä en ole yksi heistä. Eli meillä eletään miehen siisteysstandardien mukaan.
55
Ja aika moni nainen elää mieluummin yksin kuin jossain kaatopaikalla jonkun miehen kanssa. Eivät ole niin läheisriippuvaisia tai kullinkipeitä, että eläisivät suuren osan elämästään epämiellyttävissä oloissa sen takia, että se kulli ei osaa/viitsi/kehtaa siivota.
Sitten aina valitetaan kun me naiset nalkutetaan ja urputetaan.
Laiskapaskojen miesten oma vika. Pitävät naisia piikoina.
En koskaan pese mieheni pyykkejä, ei häiritse minua jos häneltä loppuu vaatteet. Keittiö on pakko pitää siistinä jos aikoo laittaa ruokaa... enkä viitsi läävässä asua, pakko myös siivota.
Naiset, älkää peskö miestenne vaatteita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hieno mies. Meillä mies sekä lapset laittavat omat astiat koneeseen. Teini juuri kertoi minulle hämmentyneenä että kaverin kotona vaan kasataan tiskipöydälle.
Ap on korottanut itsensä ja kirjoittaa kuinka torvelo ukko hänellä on kun ei laita astioita pesukoneeseen.
Ap itse, sen sijaan että juttelisi asiasta ukkonsa kanssa, avaa läppärinsä ja kirjoittaa urputusviestin nettiin.
Loisto parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa tehdä yhtä ja toista. Se osaa käyttää pyykkikonetta, tiskikonetta, imuria, moppia, hellaa ja uunia ihan hyvin. Mutta... kun näistä "nalkutan", eli kysyn että miksi ei tee kun kerta osaa, niin aina tulee vakio vastaus: "Koska sä teet niin paljon paremmin!". Luulee imartelevansa, vaikka saa mut sillä vaan raivon partaalle!
Jestas miten pelottavan tuttua :D
Mä olen aika hyvä laittamaan ruokaa (alan koulutustakin on), mutta tykkäisin miehenkin kokkaavan, kun hän on päivällisaikaan enemmän kotonakin. Vastaus kuuluu siis "En mä osaa, ja sun ruoka on niin taivaallista". Onkohan tosiaankin näin?
Nyt se sitten kokkailee, kun olen laittanut tarjolle helppoja raaka-aineita ja yksinkertaisia ideoita, joita saa toteuttaa, jos ei itse keksi. Koko ajan on kehittynyt vaan paremmaksi, osaa esim. maustaa tosi hyvin! Ja vaikka se ei aina ihan Gordonin safkaa ole, syön mielelläni, koska se on juuri minulle tehtyä hyvän mielen ruokaa. Mä tuon sitten usein kaupasta jälkkäriksi jotain herkkua töistä tullessani.
Mies on perso kehuille, kannustakaa ja palkitkaa ne jotenkin, iso kiitos ja halikin riittää... :)
sori, mutta kuulostat siltä kuin puhuisit jostain ala-asteikäisestä! :D "lapseni osaa jo itse valmistaa välipaloja ja yksinkertaisia ruokiakin, kunhan muistan jättää tarvikkeet häntä odottamaan. lasta on hyvä muistaa kehua ja kannustaa hänen tekemistään töistä." OMG! kyllä aikuisuuteen kuuluu se, että osaa tehdä ruokaa ihan ilman että joku ne raaka-aineet varailee ja tekee itselleen kuuluvan osan kotitöistä ilman erityiskehuja ja kiitoksia. kyseessä on kuitenkin miehesi, ei lapsesi. kääntäkääpä tämä toisin päin, että joku mies kannustaisi ja palkitsisi naisystäväänsä kotitöiden tekemisestä. absurdia.
Vierailija kirjoitti:
Ap on korottanut itsensä ja kirjoittaa kuinka torvelo ukko hänellä on kun ei laita astioita pesukoneeseen.
Ap itse, sen sijaan että juttelisi asiasta ukkonsa kanssa, avaa läppärinsä ja kirjoittaa urputusviestin nettiin.
Loisto parisuhde.
Mistä tiedät, ettei ole miehen kanssa puhunut?
Jos tämä toisen aikuisen vapaamatkustajuus ratkeaisi pelkällä puheella, kellään meistä ei olisi tätä ongelmaa.
ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kotona aivan hirveän näköistä, ollut jo monta vuotta. Siis sen näköistä, että jos meillä olisi lapsia tai eläimiä, ne otettaisiin huostaan ja jos meillä tapahtuisi henkirikos, kotimme kunto nousisi varmasti tapetille uutisissa. Mies ei siivoa jälkiään enkä minä suostu tekemään sitä hänen puolestaan. Ei maksa vaivaa ponnistella yksipuolisesti sen eteen että koti näyttäisi kodilta.
Oletko minä?
Meillä on pinnat tahmeassa limassa, vessa pesemättä toista vuotta, lattiat täynnä pesemättömiä vaatteita, sohvassa likaläikkiä.
Minä en vaan suostu tekemään kaikkea yksin ja mies ei siivoa ikinä. Meillä ei siis siivota koskaan. Kai näinkin voi elää. Lähden vanhemmilleni kun haluan elää hetken kuin ihmiset.
Hyi vattu... Jouduin lapsuuteni elämään kuvailunlaisessa kodissa ja aikuisena en hetkeäkään suostuisi enää uudelleen siihen.
Ymmärrän hyvin. Ei tähän moni suostuisikaan. Mulle kuitenkin se, etten ole yksin vastuussa asiasta, joka oikeasti on molempien vastuulla, merkitsee vielä enemmän kuin siisti koti.
Suurin osa naisista siivoaa mieluummin yksin kuin elää kaatopaikalla. Minä en ole yksi heistä. Eli meillä eletään miehen siisteysstandardien mukaan.
55
Ja aika moni nainen elää mieluummin yksin kuin jossain kaatopaikalla jonkun miehen kanssa. Eivät ole niin läheisriippuvaisia tai kullinkipeitä, että eläisivät suuren osan elämästään epämiellyttävissä oloissa sen takia, että se kulli ei osaa/viitsi/kehtaa siivota.
huh, tekee pahaa että sulle mies on pelkkä kulli. älä ainakaan ikinä valita, jos naisia esineellistetään.
Yhdessä on parempi olla kuin yksin, vaikka sängyn alla onkin villakoiria. mutta nämä on kaikki valintoja. On tervettä haluta olla yhdessä, ei se ole mikään sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies osaa tehdä yhtä ja toista. Se osaa käyttää pyykkikonetta, tiskikonetta, imuria, moppia, hellaa ja uunia ihan hyvin. Mutta... kun näistä "nalkutan", eli kysyn että miksi ei tee kun kerta osaa, niin aina tulee vakio vastaus: "Koska sä teet niin paljon paremmin!". Luulee imartelevansa, vaikka saa mut sillä vaan raivon partaalle!
Jestas miten pelottavan tuttua :D
Mä olen aika hyvä laittamaan ruokaa (alan koulutustakin on), mutta tykkäisin miehenkin kokkaavan, kun hän on päivällisaikaan enemmän kotonakin. Vastaus kuuluu siis "En mä osaa, ja sun ruoka on niin taivaallista". Onkohan tosiaankin näin?
Nyt se sitten kokkailee, kun olen laittanut tarjolle helppoja raaka-aineita ja yksinkertaisia ideoita, joita saa toteuttaa, jos ei itse keksi. Koko ajan on kehittynyt vaan paremmaksi, osaa esim. maustaa tosi hyvin! Ja vaikka se ei aina ihan Gordonin safkaa ole, syön mielelläni, koska se on juuri minulle tehtyä hyvän mielen ruokaa. Mä tuon sitten usein kaupasta jälkkäriksi jotain herkkua töistä tullessani.
Mies on perso kehuille, kannustakaa ja palkitkaa ne jotenkin, iso kiitos ja halikin riittää... :)
sori, mutta kuulostat siltä kuin puhuisit jostain ala-asteikäisestä! :D "lapseni osaa jo itse valmistaa välipaloja ja yksinkertaisia ruokiakin, kunhan muistan jättää tarvikkeet häntä odottamaan. lasta on hyvä muistaa kehua ja kannustaa hänen tekemistään töistä." OMG! kyllä aikuisuuteen kuuluu se, että osaa tehdä ruokaa ihan ilman että joku ne raaka-aineet varailee ja tekee itselleen kuuluvan osan kotitöistä ilman erityiskehuja ja kiitoksia. kyseessä on kuitenkin miehesi, ei lapsesi. kääntäkääpä tämä toisin päin, että joku mies kannustaisi ja palkitsisi naisystäväänsä kotitöiden tekemisestä. absurdia.
Jos mies ei ole oppinut eikä tottunut tekemään ruokaa, on mun mielestä ihan kohtuutonta vaatia häntä eräänä kauniina päivänä kiinnostumaan ruoanlaitosta ja keksimään päästään ravintosuositukset täyttävän aterian. Itse olin alussa vieressä miehen kanssa kokkaamassa, kun hänelle kananmunan rikkominen ja sipulin pilkkominen oli ylivoimaisen vaikeaa. Nyt mies kokkaa jo taitavasti ja on silminnähden ylpeä ruoistaan, joita oikeasti voin vilpittömästi kehua. Hän hallitsee huomattavasti minua paremmin ajoituksen ja usean lieden yhtäaikaisen käytön.
Kun itse vaihdoin ensimmäistä kertaa autoon renkaita, ei mies jättänyt minua yksin pulttipyssyn kanssa ihmettelemään, vaan neuvoi ja auttoi.
Meidät on molemmat kasvatettu hyvin perinteisiin miehen ja naisen rooleihin, siksi edelleen saamme opettaa vastakkaisen sukupuolen taitoja toisillemme.
Meillä asuu myös mies, joka ei siivoa. Tiesin tämän alkaessani hänen kanssaan suhteeseen. Asuttiin erillään aika kauan ja sinä aikana siivosin hänen kämppänsä joskus lattiasta kattoon ja se todellakin oli sekainen ja siivoukseen kului suhteettoman paljon aikaa. Silti siedin sen, koska rakastin miestä. Hän oli muuten hyvä mies, siksi en tehnyt siivoamisesta kynnyskysymystä ja eronnut tämän vuoksi.
Voi sanoa, että kun kohta parikymmentä vuotta on yhdessä taivallettu, niin jos "koulutus" ei ole tähän mennessä tehonnut, se ei tule enää tehoamaan. Opeta nyt nelikymppistä, kun ei se kaksikymppisenäkään oppinut.
Meillä on työnjako: Minä siivoan, tiskaan (eli käytän tiskikonetta ja tiskaan pannut käsin), käytän pesukonetta, ripustan pyykit kuivumaan ja viikkaan kaappiin. Mies tekee ruuat, myös aamu- ja välipalat, hoitaa lasten iltatoimet ja kuskaa hoitoon. Lisäksi ns. miesten hommat, eli kotiin liittyvät pihatyöt poislukien ruohonleikkuun ja kolaamisen, jossa vuorottelemme sen mukaan, kumpi paremmin ehtii ja jaksaa.
En jaksa ymmärtää, miksi siivoamaton mies pitäisi automaattisesti viskata pihalle, ellei hänessä ole muita vikoja. Tottakai mua välillä kyllästyttää kerätä sukkia lattialta, siivota olkkarin pöytää mukeista, cd-levyistä ym. sälästä, muistuttaa siitä ettei lasten kuravaatteiden paikka ole lattialla, koska ne ei kuivu siinä jne. Mutta siedän sen, koska mies on mulle hyvä puoliso, lapsille hyvä isä ja meille kaikille valtavan rakas.
Me miehet emme ota stressiä näistä. Me leppoistamme elämäämme. Sitte vasta kun astiat on loppu, kärsimme puoli tuntia tiskaten, jos ei ole pesukonetta. Sen jälkeen pääsee taas sohvalle seuraamaan jalkapalloa ja juomaan olutta.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa ymmärtää, miksi siivoamaton mies pitäisi automaattisesti viskata pihalle, ellei hänessä ole muita vikoja.
No voi sua. Kysehän on vain siitä, että toinen aikuinen ei hoida omaa osuuttaan. Jos töiden määrä menee tasan molempien mielestä, kaikki on hyvin.
Tässä ketjussa keskustellaan siitä, että toinen kuvittelee olevansa vapautettu sukupuolensa perusteella ikävistä hommista. Siis loisii toisen siivellä. Semmoinen ei ole hauskaa sen mielestä, joka pyrkii hoitamaan oman osuutensa, ja siinä ohella joutuu hoitamaan myös loisijan osuuden.
Vaihtoehtoina on, että kumpikaan ei tee, tai että erotaan. Lose/lose. Ja kaikki tämä vain siksi, että toinen luulee omaavansa etuoikeuksia genitaaliensa rakenteen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Maailman isoimpia ongelmia...........................
Kyllä on. Tuota kun on tarpeeksi pitkään kestänyt ja kaikkea mahdollista päälle niin tulee sitten niitä yllättäviä juttuja että vaimo niinkuin ihan varoittamatta lähti. Että kaikki oli hyvin. Niin kun oli se vaimo joka oli oikeesti se piika, siivooja, pyykkäri, kokki, silittäja, pihanlaittaja, lumenluoja jne. Niin että mikä sillä muka oli huonosti. Minäkin kavereiden kanssa harva se viikko olin poissa jaloista että saa siivota jne.
Ja kun kyse ei noissa ole pelkästään siitä siivouksesta, vaan toisen huomioimisesta. En haluaisi olla miehen kanssa, joka näkee minut kotityökoneena.
Meilläkin mies oli alussa laiskahko kotitöissä, mutta kerran sitten parahdin itkuun kun oli jo ennestään kova stressi ja siihen päälle kaoottinen koti, jota olisi joutunut yksin puunaamaan...
Mitä tekee mies? No näkee vaimon stressin ja pahan mielen ja haluaa helpottaa sitä. Eli imuri käteen ja auttamaan.
Siinä näin samalla, että taitaa tuo minusta ihan oikeasti välittää, kun muutoin väistelisi kotitöitä mutta tekee ne jotta minulla olisi parempi olla.