51-vuotiaana raskaana. Kävin lääkärillä

Tulee paha mieli tästä ketjusta: jotenkin surettaa ihmisten pohjaton itsekkyys. Lapsia hankitaan hetken mielijohteesta, vaikka lapsiluku olisikin jo täynnä. Mikäs siinä, jos oman elämän tarkoitus on tehtailla mahdollisimman paljon ihmisrodun edustajia tuhoamaan tätä maapalloa. Mikähän tässäkin oli päällimmäinen syy tehdä lapsi... Koska 51-vuotias nainen ei osannut huolehtia ehkäisystä, ja nyt ei enää viitsi keskeyttää vahinkoraskautta? Ja tietenkin: koska vauvat ovat kivoja? Ja mitä vanhenemiseen liittyviin kognitiivisiin kykyihin tulee, episodinen ja semanttinen muisti alkavat heikentyä jo varhain, 60-vuotiailla. Keskittymiskyky heikkenee ja on vaikea suunnata huomiota useaan asiaan samanaikaisesti. Joustavan ajattelun taidot (ongelmanratkaisukyky, abstrakti ajattelu ja päättely) alkavat myös heiketä noin 60-vuotiailla. Ap:n ollessa 60-vuotias, lapsi olisi vasta 8-vuotias.

En tiedä lohduttaako, mutta kun olin alakouluikäinen ja kävin esim kaupassa mummoni (n. 65v. tuolloin) ja pari vuotta itseäni nuoremman siskoni kanssa, luultiin nuorekasta mummoa usein äidiksemme. Jos vaikka meille tarjottiin maistiaisia, niin jakaja saattoi todeta mummolle että "tästä äidille kanssa", eivät meinanneet uskoa että kyseessä on mummomme!

Tällä siis halusin sanoa sen, että jos pysyt nuorekkaana ja hyvässä kunnossa, ei todellakaan tarvitse hävetä ikääsi äitinä :)

Eiköhän niitä ongelmia voi tulla minkä ikäisen synnyttäjän/äidin eteen vaan?Kuka koskaan sanoo,että elämä menee putkeen?Että raskaus menee putkeen?Ettei synny vammaista tai muuten sairasta lasta?Ettei lapsen isä ota ja lähde tai välitä muuten lapsestaan.Todella typerää spekulointia.Etenkin jos alottajalla on jo ennestään lapsia niin varmaan jo tietää kokemuksesta mitä on odotettavissa.Elämä on arvaamatonta.Kaikkea voi sattua vaikka olis kuinka varautunut,ajatellut ja suunnitellut.

Voi kauhee noita nuoria kommentoijia... Terveysriskit ovat todellisia, ja valvominen on vanhemmiten vaikeampaa. Mutta. ap on aikuinen, työssäkäyvä ihminen. Kykenee vastuuseen, on varmaan paremmin varallisuutta kuin monilla teiniäideillä. Ja elämänkokemusta ja järkeä päässä. Kyllä minä enemmän kauhistelisin niitä pissisäitejä ja niiden vauvoja kuin aikuisen vastuullisen ihmisen kykyä huolehtia lapsestaan. Enkä omien lapsieni ole koskaan huomannut juurikaan pohtivan 'itiensä ikiä vaikka teinitytön kavereiden äiten ikäerot ovat huimia (nuorimmat olleet teiniäitejä, vanhimmat saaneet laspen yli nelikymppisinä). Mutta ap:ta toppuuttelisin vielä, älä vielä ala hirveästi vauvaelämää suunnittelemaan, odottele, että raskaus vielä etenee ainakin yli 12 viikon. Lykkyä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ap sinun ystäviesi tilanne? Voisin kuvitella että olisi karmea olla viisikymppisenä pienen vauvan äiti ja ystävät lentää liihottelisivat matkoilla, brunsseilla, shoppailemassa ja minä kököttäisin kotona. Olisin ulkona kaikesta kivasta, kaikki mammakerhojen äidin pahimmassa tapauksessa 30 vuotta itseä nuorempia. Mieti vielä.

Niin, koska kaikilla naisillahan on sisäsyntyinen tarve shoppailla, matkustella ja käydä brunssilla ystävien kanssa ainakin 2-3 kertaa viikossa. Ja mammakerhossahan äidin ja lapsen nyt ainakin täytyy käydä, muutoin on huono ja epäkelpo vanhempi. </sarkasmi>

On tuossa totuuden siemen. Minun kaverilla ei kenelläkään ole enää pikkulapsia. Voidaan tulla ja mennä nopeilla aitauluilla, tehdä paljon asioita aikuisten lähtökohdasta. Jos meistä yhdellä olisi pieni lapsi niin auttamattomasti olisi porukasta ulkopuolella, ei sille mitään voi. Toiset meistä on todennäköisesti kohta mummoja niin on siinä keskustelunaiheet vähän erilaiset kuin omat yöheräämiset ja pikkulapsiperheen elämät. Minulle tässä iässä ystävät alkaa olla taas todella tärkeitä kun omat lapset alkavat lentää pesästä. On aikaa puolisolle ihan erilailla kuin ennen ja vihdoinkin voi tavata ystävien kanssa ilman stressiä siitä kuka hoitaa lapset.

t. äiti 44v

Minulla taas aivan eri lailla. Tunnen montakin pikkulapsen vanhempaa.t. äiti 42v ja lapsi 7v.

Onko se ihmekään, kun olet oman lapsesi saanut 35-vuotiaana, eli 16 vuotta nuorempana kuin ap tulee olemaan kuopuksensa syntyessä?

Vierailija kirjoitti:

Voi kauhee noita nuoria kommentoijia... Terveysriskit ovat todellisia, ja valvominen on vanhemmiten vaikeampaa. Mutta. ap on aikuinen, työssäkäyvä ihminen. Kykenee vastuuseen, on varmaan paremmin varallisuutta kuin monilla teiniäideillä. Ja elämänkokemusta ja järkeä päässä. Kyllä minä enemmän kauhistelisin niitä pissisäitejä ja niiden vauvoja kuin aikuisen vastuullisen ihmisen kykyä huolehtia lapsestaan. Enkä omien lapsieni ole koskaan huomannut juurikaan pohtivan 'itiensä ikiä vaikka teinitytön kavereiden äiten ikäerot ovat huimia (nuorimmat olleet teiniäitejä, vanhimmat saaneet laspen yli nelikymppisinä). Mutta ap:ta toppuuttelisin vielä, älä vielä ala hirveästi vauvaelämää suunnittelemaan, odottele, että raskaus vielä etenee ainakin yli 12 viikon. Lykkyä!

Ja eipähän tarvitse huolehtia sitten koululaisen loma-aikojen hoidosta, kun on itse eläkkeellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

9. Muna näköjään opettaa kanaa...

Olen samanikäinen kuin ap, hankin sterilisaation 35-vuotiaana kun päätin että lapsen on sitten tehty.

Ihmettelen suuresti miten holtittomia ikäiseni tai vähän nuoremmat naiset on ehkäisyn suhteen. Luotetaan vaan siihen että kun tässä ollaa jo nelikymppisiä niin eihän enää voi tulla raskaaksi. Kyllä voi. Ehkäisyä on käytettävä jos ei halua enää lapsia, myös tässä iässä. Sterilisaatio on helpoin ja huolettomin itselleni.

9.

Kai tiedät, että edes sterilisaatio ei ole täysin 100% ehkäisykeino?

Ei ole mikään kansalaisvelvollisuus olla niin mielettömän huolellinen ehkäisyn kanssa, jos elämäntilanne sallii lapsen pitämisen. Hatunnosto ap:lle.

Eivät ne huolella ja tarkkaan suunnitellut lapset ole mitenkään laadukkaampia ja enemmän elämänsä arvoisia kuin vähän vähemmän suunnitellut. Samanlaisia lapsia kaikki.

Osaavatpa jotkut hurskastella. Loppukädessä on kyse siitä, saako ihminen syntyä vai ei.  Vai meinaatteko, että sellainen, jolla on vanha äiti, mieluummin olisi ollut syntymättä?

Huhhuh.

Onnea tulevaan ap.lle.

Sain esikoisen 20 vuotiaana. Viimeinen tulla tupsahti yllättäen, kun olin 45 v. Voi miten kaikki oli mennyt eteenpäin. Vaipat näppäriä teippivaippoja, ei enää muoviliinojen pesua. Runsas valikoima valmiita ruokia. Jopa automaattipesukone oli minulla. Esikoisen pyykit pesin pulsaattorikoneessa, huuhtelin käsin ja linkosin erillisessä lingossa. Kaikki oli paljon helpompaa ja vauvanhoito yhtä antoisaa kuin nuorenakin. Hyvin tässä on jaksettu eikä ole lasta iästäni kiusattu. Onnea ap!

Ihme käsityksiä ihmisillä. Nelikymppiset on muka jo mummoiässä ja seitsemänkymppiset seniilejä.

Itse olen 42 ja minulla on alle kouluikäiset lapset. Kaikki tuntemani keski-ikäiset (yli nelikymppiset) pienten lasten äidit ovat korkeasti koulutettuja, aktiivisia, fiksuja, työelämässä vastuullisissa asemissa olevia ihmisiä eivätkä mitään mummoja. Seitsemänkymppiset matkustelevat ja nauttivat elämästään eivätkä istu odottamassa kuolemaa.

Suhtautuminen vanhenemiseen riippuu tosi paljon ihmisen elämäntyylistä ja persoonallisuudesta.

Onnea! :) Älä anna negatiivisten kommenttien lannistaa!

Onnea ja tsemppiä ap!

Kukaan muu kuin sinä ei elä elämääsi. Elämä yllättää meitä kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Onnea ap odotukseen!

Selvähän on että kun vanhana saa lapsen niin tukiverkko on erilainen, ei silti välttämättä huonompi! Tällä lapsella on jo 10 vuotiaana aikuiset sisarukset, eikö?

Minulla oli lapsena kaveri jolla oli aikuiset sisarukset, he ainakin olivat kovin läheisiä, vaikka nuo sisarukset olivat jo muuttaneet lapsuudenkodista.

En ota muuten kantaa, paitsi ettei nyt pidä luottaa siihen, että aikuiset sisarukset rupeavat lapsenvahdiksi äidin pienelle iltatähdelle jo ihan sen takia, että heille voi tulla omatkin lapset. Äitini on vuoden ap:ta nuorempi ja jos nyt pyöräyttäisi huumassa lapsen niin epäilen, että minulla ja yhdelläkään sisaruksistani tulisi olemaan kovin läheiset välit tähän, ikäeroa meillä olisi yli 20v kaikilla tähän ja minulla lähemmäs 30.

Hei Ap, suuresti onnea ja tsemppiä! olen huikean onnellinen puolestasi ja vähän kade. Itse yritän elämäni viimeistä kertaa 48 v saada ainokaista lasta, ei oikein onnistu. Jotenkin sitä ei aiemmin muka ehtinyt.

Joten kyllä tuon lapsen on tarkoitettu syntyvän, kun noin kovasti haluaa.  Piut paut kaikille tylsille synkistelijöille. Hommaa vauvallesi paljon hyviä ihmisiä ympärilleen niin kaikki sujuu hyvin. Myös tulevaisuudessa, koska kukaan ei tiedä päiviensä määrää.

Nykyajan viisikymppiset ovat vielä nuoria. Nykyisin ihmiset elävät paljon pidempään kuin vaikka 30 vuotta sitten ja viisikymppinen harvoin on olemukseltaan "mummo" kun taas 30 vuotta sitten se oli ihan arkipäivää, että viisikymppiset olivat mummoja ulkonäöltään.  Itse tiedän yhden noin viisikymppisenä lapsen saaneen (oli 49 tai 50 kun lapsi syntyi) ja on totta, että kyllä hänestä näkee, ettei ole ihan nuorimmasta päästä äitejä, mutta nyt kun lapsi on jo jotain 13-vuotias niin ei hän kyllä erotu mielestäni liikaa muista äideistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan ja siihen en kommentoinut mutta nyt kommentoin.

Hienoa että kaikki hyvin. Muistathan kuitenkin etä vanhemmuuden polussa raskaus ja synnytys on vain pieni osa. Jaksatko koliikkivauvaa? Jaksatko ehkä sairaan lapsen hoidon, terapit, kuntoutukset, asiantuntijat, yksinäisyyden jne? Oletko valmis murrosiän haasteisiin, jaksatko kiukuttelevee teinihirviötä juuri eläkeiän kynnyksellä? Oletko valmis siihen että lapsesi saattaa hävetä sinua? Oletko valmis kestämään kaiken tuon yksin? Millaiset on turvaverkkosi? Oletko valmis siihen ettei sinulla ole taas omaa aikaa ainakaan 10 vuoteen?

Itse hankin sterilisaation nuorena jotta en olisi koskaan sinun kaltaisessa tilanteessa. En nimittäin jaksaisi.

 

En ole yksin! Ja olen pohtinut mainitsemiasi asioita kyllä. Sanoin jossain kommentissa jo, että kestettävä on, mitä eteen tulee. Näin se vain on. Kun päätöksen olen tehnyt, niin asia on niin. 

Mikään ei tässä vaiheessa viittaa siihen, että lapsi olisi vammainen. Mutta, jos on niin hoidan hänet kaikin puolin mahdollisuuksien mukaan hyvin. 

Eli sinulla ei ole mitään realistista suunnitelmaa tai hajua millaista on lapsen kanssa joka ei ole terve. Mä nyt vähän käsittelen tätä asiaa negatiivisesti mutta tosiasiat on muistettava. Lapsen isä ei ole sitoutunut sinuun mitenkään, sitoutuuko lapseen, terveeseen tai sairaaseen? Isompien sisarusten apuun et voi luottaa, entä jos hekin saavat jo lapsia? Se on joo kestettävä mitä eteen tulee, mutta miksi hankkiutua vaikeuksiin tieten tahtoen. Elämä ei ole mukavaa jos pitää rämpiä eteenpäin hammasta purren. Onko sinulla töitä? Entä jos ne loppuvat? Entä jos sairastut? Minusta tuossa iässä lapsi on riski, ei synnytys tai raskaus vaan se itse lapsi. Se on riski lapselle ja sinulle.

9.

Ihan järkevästi ajatelu....riski on suurempi. Toisaalta kenelle vaan voi sattua mitä vaan. Sattumallakin osanasa asioissa. Toivon aapeelle voimia ja hyvää. Aapeelle on itsetuntemusta ja tietoa omasta jaksamisestaan. Iäkkäänä vanhempana osaa säästää sopivassa kohdassa itseään ja osaa nähdä ne asiat mitkä on olennaisia ja ne, mitkä ei niin tärkeitä ole... ja osaa hakea apua.

Varmasti vauva motivoi aapeen pitämään hyvää huolta myös itsestään. Siihen pitää panostaa, että jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan viisikymppiset ovat vielä nuoria. Nykyisin ihmiset elävät paljon pidempään kuin vaikka 30 vuotta sitten ja viisikymppinen harvoin on olemukseltaan "mummo" kun taas 30 vuotta sitten se oli ihan arkipäivää, että viisikymppiset olivat mummoja ulkonäöltään.  Itse tiedän yhden noin viisikymppisenä lapsen saaneen (oli 49 tai 50 kun lapsi syntyi) ja on totta, että kyllä hänestä näkee, ettei ole ihan nuorimmasta päästä äitejä, mutta nyt kun lapsi on jo jotain 13-vuotias niin ei hän kyllä erotu mielestäni liikaa muista äideistä.

Ihmiset elävät pidempään, mutta osittain sen takia, että lääketiede on kehittynyt ja esim. syöpiä hoidetaan enemmän kuin ennen. Se, että ihmiset elävät pidempään, ei tarkoita sitä, että ihmiset pysyvät hyväkuntoisina samassa suhteessa pidempään kuin ennen. 30 vuotta sitten saattoi kuolla diagnosoimattomaan syöpään 70-vuotiaana, kun nykyään saa syöpädiagnoosin ja kituuttaa hoitojen avulla 80-vuotiaaksi.

Ystäväni on saattohoidossa syövän vuoksi, ikää 48v. Lapset ovat 19 ja 23v. Olisiko hänen pitänyt jättää lisääntymättä kun nyt kuitenkin kuolee ja lapset jäävät nuorena puoliorvoiksi? Lapsenlapsetkin näkemättä.. :(. Ei kannata tehdä lapsia koskaan, joku kuitenkin kuolee joskus, ennemmin tai myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ap sinun ystäviesi tilanne? Voisin kuvitella että olisi karmea olla viisikymppisenä pienen vauvan äiti ja ystävät lentää liihottelisivat matkoilla, brunsseilla, shoppailemassa ja minä kököttäisin kotona. Olisin ulkona kaikesta kivasta, kaikki mammakerhojen äidin pahimmassa tapauksessa 30 vuotta itseä nuorempia. Mieti vielä.

Mitä väliä sillä on ett mammakerhojenäidit ovat sinua 30 vuotta nuorempia?? Todellisuudessa varmaan suurin osa niistä mammakerholaisista on 30-40 vuotiaita. samalla ikäerolla voi olla pariskunnat ja hyvät ystävytkset.