51-vuotiaana raskaana. Kävin lääkärillä

Vierailija kirjoitti:

Muistan ja siihen en kommentoinut mutta nyt kommentoin.

Hienoa että kaikki hyvin. Muistathan kuitenkin etä vanhemmuuden polussa raskaus ja synnytys on vain pieni osa. Jaksatko koliikkivauvaa? Jaksatko ehkä sairaan lapsen hoidon, terapit, kuntoutukset, asiantuntijat, yksinäisyyden jne? Oletko valmis murrosiän haasteisiin, jaksatko kiukuttelevee teinihirviötä juuri eläkeiän kynnyksellä? Oletko valmis siihen että lapsesi saattaa hävetä sinua? Oletko valmis kestämään kaiken tuon yksin? Millaiset on turvaverkkosi? Oletko valmis siihen ettei sinulla ole taas omaa aikaa ainakaan 10 vuoteen?

Itse hankin sterilisaation nuorena jotta en olisi koskaan sinun kaltaisessa tilanteessa. En nimittäin jaksaisi.

kuinkahan pirun huonossa kunnossa tuon kommentin kirjoittaja on kun kuvittelee 51v:n olevan toinen jalka haudassa? Ja mitä v*ua sinulle kenenkään jaksamiset kuuluu, ei ap sinulta ole lastenhoitoapua pyytämässä? Murrosikäkään ei välttämättä ole mikään hankala. Meillä tosi fiksut ja kunnolliset teinit. Eiköhän 51v ole ehtinyt sitä omaa aikaa saamaan elämässään ja tuossa iässä on varaa palkata lastenhoitoapuakin sen sijaan että valittaa av:lla kun tuet ei riitä ja hermot menee. Onnea ap:lle!

Moni vanhus omaushoitaa sekavaa puolisoaan. Miertikääs sitä

Siis omaishoitaa. Ap ei ees oo vanha. Parhaassa iskussa vielä kun vauva täyttää 18 v.

Vierailija kirjoitti:

Tulee paha mieli tästä ketjusta: jotenkin surettaa ihmisten pohjaton itsekkyys. Lapsia hankitaan hetken mielijohteesta, vaikka lapsiluku olisikin jo täynnä. Mikäs siinä, jos oman elämän tarkoitus on tehtailla mahdollisimman paljon ihmisrodun edustajia tuhoamaan tätä maapalloa. Mikähän tässäkin oli päällimmäinen syy tehdä lapsi... Koska 51-vuotias nainen ei osannut huolehtia ehkäisystä, ja nyt ei enää viitsi keskeyttää vahinkoraskautta? Ja tietenkin: koska vauvat ovat kivoja? Ja mitä vanhenemiseen liittyviin kognitiivisiin kykyihin tulee, episodinen ja semanttinen muisti alkavat heikentyä jo varhain, 60-vuotiailla. Keskittymiskyky heikkenee ja on vaikea suunnata huomiota useaan asiaan samanaikaisesti. Joustavan ajattelun taidot (ongelmanratkaisukyky, abstrakti ajattelu ja päättely) alkavat myös heiketä noin 60-vuotiailla. Ap:n ollessa 60-vuotias, lapsi olisi vasta 8-vuotias.

Keskimäärin ehkä. Silti 60- vuotiaat ovat vielä töissä ja vaativissakin.

Moni 60- vuotias on kykenevämpi kuin joku 20-30 -vuotias ikinä.

ap:lle toivoin kaikkea hyvää, mutta totuushan on, että se, että raskautuu tuossa iässä on erittäin pieni ja se, että raskaus jatkuu loppuun saakka on äärimmäisen pieni.

Itse olen 47v ja sain kaksi ekaa lastani parikymppisenä nuoruuden huumassa ja olin aivan hukassa äitinä verrattuna lapseen, jonka sain 32-vuotiaana. Nyt kun minulla on jo lapsenlapsia niin olisin paras äiti ikinä ihan tuoreelle vauvallekin ja varmasti jaksaisin ja ennen kaikkea osaisin ja olisin kärsivällisempi kuin nuorempana.

Olen uudessa suhteessa ja lukenut tilastoja - siksi epäilen, että ap:n raskaus on mennyt kesken - se todennäköisyys on vaan niin suuri siltikin ihan riippumatta naisen kunnosta tms.

Olisi tosi ihana, jos ap. tulisi kertomaan jotain tilanteestaan, oli se sitten mikä tahansa ja voimia ja haleja joka tapauksessa:)