Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sydänäänet kunnossa, ultra ok kaikin puolin.

Kromosomiseulonnat kahden viikon kuluttua. Vielä en siis ole kertonut muuta kuin mahdolliselle tulevalle isälle.

Vapauttavaa kertoa täällä. Kai joku muistaa ketjun, jonka aloitin?

Sivut

Kommentit (145)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Onnea tulevaan! Tuu kertomaan sitten, kun tulokset tulevat, että onko kaikki hyvin?!

t. itse 39v downin abortoinut, iltatähti 41-vuotiaana

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiva kuulla!
Meinaatko nyt pitää vauvan?

Ehdottomasti aion pitää, jos vain ei ilmene vakavia kehityshäiriöitä. Kromosomiseula pitää sisällään vain osan mahdollisista poikkeamista. Muusta en voi tietää. 

Olen ihan älyttömän vanha vauvan äidiksi, sen tiedän... Mutta minulla on mieli korkealla nyt. Tämä lapsi ei kuulu sairaalajätteiden sekaan. 

Vierailija

Muistan ja siihen en kommentoinut mutta nyt kommentoin.

Hienoa että kaikki hyvin. Muistathan kuitenkin etä vanhemmuuden polussa raskaus ja synnytys on vain pieni osa. Jaksatko koliikkivauvaa? Jaksatko ehkä sairaan lapsen hoidon, terapit, kuntoutukset, asiantuntijat, yksinäisyyden jne? Oletko valmis murrosiän haasteisiin, jaksatko kiukuttelevee teinihirviötä juuri eläkeiän kynnyksellä? Oletko valmis siihen että lapsesi saattaa hävetä sinua? Oletko valmis kestämään kaiken tuon yksin? Millaiset on turvaverkkosi? Oletko valmis siihen ettei sinulla ole taas omaa aikaa ainakaan 10 vuoteen?

Itse hankin sterilisaation nuorena jotta en olisi koskaan sinun kaltaisessa tilanteessa. En nimittäin jaksaisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
9. Muna näköjään opettaa kanaa...

Olen samanikäinen kuin ap, hankin sterilisaation 35-vuotiaana kun päätin että lapsen on sitten tehty.

Ihmettelen suuresti miten holtittomia ikäiseni tai vähän nuoremmat naiset on ehkäisyn suhteen. Luotetaan vaan siihen että kun tässä ollaa jo nelikymppisiä niin eihän enää voi tulla raskaaksi. Kyllä voi. Ehkäisyä on käytettävä jos ei halua enää lapsia, myös tässä iässä. Sterilisaatio on helpoin ja huolettomin itselleni.

9.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Muistan ja siihen en kommentoinut mutta nyt kommentoin.

Hienoa että kaikki hyvin. Muistathan kuitenkin etä vanhemmuuden polussa raskaus ja synnytys on vain pieni osa. Jaksatko koliikkivauvaa? Jaksatko ehkä sairaan lapsen hoidon, terapit, kuntoutukset, asiantuntijat, yksinäisyyden jne? Oletko valmis murrosiän haasteisiin, jaksatko kiukuttelevee teinihirviötä juuri eläkeiän kynnyksellä? Oletko valmis siihen että lapsesi saattaa hävetä sinua? Oletko valmis kestämään kaiken tuon yksin? Millaiset on turvaverkkosi? Oletko valmis siihen ettei sinulla ole taas omaa aikaa ainakaan 10 vuoteen?

Itse hankin sterilisaation nuorena jotta en olisi koskaan sinun kaltaisessa tilanteessa. En nimittäin jaksaisi.

En ole yksin! Ja olen pohtinut mainitsemiasi asioita kyllä. Sanoin jossain kommentissa jo, että kestettävä on, mitä eteen tulee. Näin se vain on. Kun päätöksen olen tehnyt, niin asia on niin. 

Mikään ei tässä vaiheessa viittaa siihen, että lapsi olisi vammainen. Mutta, jos on niin hoidan hänet kaikin puolin mahdollisuuksien mukaan hyvin. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan ja siihen en kommentoinut mutta nyt kommentoin.

Hienoa että kaikki hyvin. Muistathan kuitenkin etä vanhemmuuden polussa raskaus ja synnytys on vain pieni osa. Jaksatko koliikkivauvaa? Jaksatko ehkä sairaan lapsen hoidon, terapit, kuntoutukset, asiantuntijat, yksinäisyyden jne? Oletko valmis murrosiän haasteisiin, jaksatko kiukuttelevee teinihirviötä juuri eläkeiän kynnyksellä? Oletko valmis siihen että lapsesi saattaa hävetä sinua? Oletko valmis kestämään kaiken tuon yksin? Millaiset on turvaverkkosi? Oletko valmis siihen ettei sinulla ole taas omaa aikaa ainakaan 10 vuoteen?

Itse hankin sterilisaation nuorena jotta en olisi koskaan sinun kaltaisessa tilanteessa. En nimittäin jaksaisi.

En ole yksin! Ja olen pohtinut mainitsemiasi asioita kyllä. Sanoin jossain kommentissa jo, että kestettävä on, mitä eteen tulee. Näin se vain on. Kun päätöksen olen tehnyt, niin asia on niin. 

Mikään ei tässä vaiheessa viittaa siihen, että lapsi olisi vammainen. Mutta, jos on niin hoidan hänet kaikin puolin mahdollisuuksien mukaan hyvin. 

Eli sinulla ei ole mitään realistista suunnitelmaa tai hajua millaista on lapsen kanssa joka ei ole terve. Mä nyt vähän käsittelen tätä asiaa negatiivisesti mutta tosiasiat on muistettava. Lapsen isä ei ole sitoutunut sinuun mitenkään, sitoutuuko lapseen, terveeseen tai sairaaseen? Isompien sisarusten apuun et voi luottaa, entä jos hekin saavat jo lapsia? Se on joo kestettävä mitä eteen tulee, mutta miksi hankkiutua vaikeuksiin tieten tahtoen. Elämä ei ole mukavaa jos pitää rämpiä eteenpäin hammasta purren. Onko sinulla töitä? Entä jos ne loppuvat? Entä jos sairastut? Minusta tuossa iässä lapsi on riski, ei synnytys tai raskaus vaan se itse lapsi. Se on riski lapselle ja sinulle.

9.

Vierailija

monella on isä, joka on 50 vuotta vanhempi kuin itse on. Ja ihmiset elävät vanhemmiksi kuin aiemmin.

Se, että saa lapsen normi-iässä, ei takaa sitä, etteikö jotain tapahtuisi. Tiedän yli 70-vuotiaat vanhemmat, jotka huolehtivat vammautuneesta lapsestaan.

  Sinulla saattaa 60-vuotiaana olla melko itsenäinen ihana 10-vuotias lapsi.

  Onnea!

   Maina

p.s. Minun serkullanikin oli 50-vuotias isä serkkuni syntyessä. Ihan normaalin lapsuuden serkku vietti. Isä kuoli noin 70-vuotiaana ja serkkuni oli siis 20-vuotias nuori aikuinen isänsä menettäessään. Mutta tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä, jotka ovat menettäneet toisen tai molemmat vanhempansa nuorempinakin. (Ja nuo vanhemmat saaneet lapsensa iässä, joissa lapsen saaminen on tavallista.)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
monella on isä, joka on 50 vuotta vanhempi kuin itse on. Ja ihmiset elävät vanhemmiksi kuin aiemmin.

Se, että saa lapsen normi-iässä, ei takaa sitä, etteikö jotain tapahtuisi. Tiedän yli 70-vuotiaat vanhemmat, jotka huolehtivat vammautuneesta lapsestaan.

  Sinulla saattaa 60-vuotiaana olla melko itsenäinen ihana 10-vuotias lapsi.

  Onnea!

   Maina

p.s. Minun serkullanikin oli 50-vuotias isä serkkuni syntyessä. Ihan normaalin lapsuuden serkku vietti. Isä kuoli noin 70-vuotiaana ja serkkuni oli siis 20-vuotias nuori aikuinen isänsä menettäessään. Mutta tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä, jotka ovat menettäneet toisen tai molemmat vanhempansa nuorempinakin. (Ja nuo vanhemmat saaneet lapsensa iässä, joissa lapsen saaminen on tavallista.)

Maina-rakas, ap:n tapauksessa lapsen äiti on lapsen syntyessä 51-51-vuotias. On sillä vähän eroa isään, etenkin kun ap on yh.

Vierailija

Pahanilmanlinnut veke tästä ketjusta, ap on päätöksen tehnyt ja nyt häntä pitää onnitella ja tsempata. Toki vinkkejä saa antaa jaksamiseen jne, mutta moiset varoittelut ja uhkailut pois. Se on vaan luonnollista, että nainen raskautuu niin kauan kuin on hedelmällinen.

Vierailija

Ja tämän "realisti-ihmisen" on syytä ymmärtää, että omista kokemuksista kertominen on ihan ok, mutta toisten aikuisten ihmisten vakaaseen harkintaan pohjaavista ratkaisuihin puuttuminen on todella junttia. Vaikka oltaisiin netissä.

T: 20 vuotta sinua nuorempi.

P.S. Ap, onnea raskauteen.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla