Lue keskustelun säännöt.
Kun ei näe elämässä mitään järkeä
27.11.2015 |
Siis en vain näe. Täällä me eletään ja sinnitellään, ja sitten joku kaunis päivä kuollaan pois. Se siitä. Miten turhaa kaikki on!
Masentunut en tietääkseni tällä hetkellä ole (olen kyllä senkin kokenut). Mikä minussa on pielessä?
Kommentit (62)
Pieni, ja valitettavasti yhä pienenevä, osa ihmisistä syntyy tähän yhteiskuntaan "epäyhteensopivina": Heidän syntymässä saatuihin vaistoihinsa ja biologiseen ohjelmointiinsa eivät luonnollisella tavalla kuulu ne asiat, joita valtaosa ihmisistä tavoittelee hyvin alkukantaisella tasolla, eli materiaa ja statusta. Kilpaileminen, nollasummapeli, toisten dominointi ja kontrollointi ovat kaikki vieraita konsepteja heille (vai voinko sanoa meille?).
Kun heidät yritetään pakottaa tähän vieraaseen ja koko ajan kasvavaan muottiin on hyvin arvattavina seurauksina monenlaisia henkisiä ongelmia.
Hetken aikaa pohdin, miten nämä tapaukset jatkuvasti lisääntyvät, vaikka "epäyhteensopivat" ihmiset lisääntyvät epätodennäköisemmin kuin rutiini- ja kilpailuyhteiskuntaan ohjelmoidut ihmiset. Syy löytyy menneiden vuosikymmenten väestömäärästä, joka on tuona aikana räjähdysmäisesti kasvanut. Suurin osa syntyneistä on perinyt enemmän tai vähemmän "yhteensopivat" geenit. Tärkeintä on huomata, että vaikka nyky-yhteiskuntaan sopeutumattomien määrä on sekin kasvanut on se silti suhteessa jatkuvasti pienenevä muihin ihmisluonnepohjiin nähden, koska vaikka helpommin sopeutuvien geenit todennäköisimmin periytyvätkin eteenpäin, mahtuu mukaan aina sattumiakin (olen itsekin geneettinen sattuma, jonkalaista ei vanhempieni ominaisuuksilla olisi koskaan pitänyt heille syntyä - mutta silti syntyi).
Tätä pidän kaikkein paitsi tärkeimpänä, myös surullisimpana syynä väistämättömään suuntaukseen, jossa maailmanmenoon sopeutumattomien määrä tulee hitaasti vähenemään, mutta jäljelle jäävät tulevat oirehtimaan yhä pahemmin ja rajummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaa etten ole ainoa. En voi ymmärtää miten ihmiset vaan elelee eikä mieti että missään ei oikeasti ole mitään järkeä. Synnytään kuollaksemme. Miksi? Ja miksi meidän pitää olla tietoisia siitä? Miksi minä olen juuri minä? Siis aivot nyrjähtää kun yritän ajatella asiaa.
En näe mitään pointtia siinä että haalin mainetta ja mammonaa. Harmittaa. Miksi en voisi koittaa hankkia arvostettua työtä, erilaisia kokemuksia, ystäviä. Niin, en edes usko että kukaan haluaa olla tällä tavalla ajattelevan ystävä. Miten masentavaa varmaan on, jos itse on ihan tyytyväinen itseensä ja elämään, eikä jaksa miettiä sitä sen enempää. Vai miettiikö kaikki tällaisia, mutta eivät vaan puhu mitään?
t. aloittaja
Kuule kyllä monetkin miettii nä
Kiva projektointi käynnissä. Itse kuulostat ylemmyydentuntoiselta. Säälittävä yritys painaa toinen alas tässäkin asiassa :D
ei ap
Niin turhaahan tämä on. Olen tajunnut lapsesta asti. Kaikki syömme juomme kusemme paskomme ja sitten joskus kuolemme. Vaikka joku esittää että on hieno perhe ja talo ja auto niin turhaa se on.
Jos tän leffan nyt kattois kuitenkin loppuun niin järjetön kun se onkin..Välillä on ihan mukaviakin käänteitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi minusta tuntuu, että koko ajan suurempi osa ihmisistä kokee niin kuin aloitusviestissä?
En koe itse olevani masentunut sillä tavalla kuin se psykologiassa määritellään. On vain olo ettei tässä elämässä ole mitään järkeä!
Lisäksi mietityttää, mistä tämä käsiin räjähtänyt masennuksen yleisyys johtuu? Se halutaan nähdä yksilön ongelmana. Minusta ongelma on yhteiskunnallinen ja poliittinen:
Jos et ole töissä, olet huono. Vaikka et ole edes pyytänyt syntymään osaksi tätä yhteiskuntaa.
Jos et tee elämässäsi jotain merkityksellistä, olet huono.
Jatkakaa listaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se oo vapauttavaa? Ei tarvi suorittaa mitään, tai voi suorittaa jos kiinnostaa. Voi elellä rauhassa pyrkimättä erityisesti mihinkään.
Tämä on hyvä ajatus. Kiitos lähettäjälle. Olkaa ihmiset armollisempia itsellenne ja toisille matkakulkijoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se oo vapauttavaa? Ei tarvi suorittaa mitään, tai voi suorittaa jos kiinnostaa. Voi elellä rauhassa pyrkimättä erityisesti mihinkään.
No tavallaan, mutta kun ei kukaan tunnu ajattelevan samalla tavalla? Tulee vaan sellanen olo, että olen jotenkin hullu. Viallinen. Tai jotain. Vaikka olen siis päällisin puolin suht normaali työssäkäyvä ihminen, jolla perhekin vielä kaiken lisäksi. Kunnianhimoa ei vaan ole juuri mihinkään, tai mielenkiintoa.
Sama täällä. Nautitaan elämästämme, arjestamme ja perheistämme. Se on elämässä kuitenkin tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaako uskonnolliset asiat yhtään? Rukoile Jeesusta sydämeesi, et ainakaan häviä mitään 🙏
Kapitalisti ei ton takia töissä käy, koska se ei kannata. Sitten vain ollaan ja odotellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin turhaahan tämä on. Olen tajunnut lapsesta asti. Kaikki syömme juomme kusemme paskomme ja sitten joskus kuolemme. Vaikka joku esittää että on hieno perhe ja talo ja auto niin turhaa se on.
Samaa mieltä ja mitään täältä ei mukaansa saa vaikka kuinka saisi hankittua sitä ja tätä. Suurin osa ei edes saa kaikkea tarpeellista eikä edes sellaisia asioita joita ei rahalla voi ostaa. Lisäksi elämässä tapahtuu enimmäkseen vaan sellaisia asioita joista ei riemua revitä eikä sekään oikein tunnu mielekkäältä ja tarkoituksenmukaiselta, että ihminen elää vain toistaakseen samoja arkisia velvollisuuksia päivästä, viikosta, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Elämähän on kuin pelkkä superpaska-versio päiväni murmelina-leffasta kunnes tulee se erilainenkin päivä eli kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Jos tän leffan nyt kattois kuitenkin loppuun niin järjetön kun se onkin..Välillä on ihan mukaviakin käänteitä.
No kun olisikin edes joskus niitä mutta ei. Samaa tympeää velvollisuus/arkiaskar-paskaa saa tahkota päivästä toiseen ja sitten aina väliin osuu jotain suurempaa vastoinkäymistä ja ongelmaa joista pitää yrittää parhaansa mukaan selvitä yksin ja ilman. että tuo tavanomainen velvollisuus/arkiaskar-paska kärsii saati että jokin noista velvollisuuksista jäisi suorittamatta.
Saisi edes lomaa tästä elämästä tai edes vapaan viikonlopun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tän leffan nyt kattois kuitenkin loppuun niin järjetön kun se onkin..Välillä on ihan mukaviakin käänteitä.
Kovasti niitä mukavia käänteitä lupaillaan ja uskotellaan, että kun vielä jaksat ja teet sitä ja tätä niin kyllä se käänne parempaan tulee.. Juu ei tule. Tulee vaan jotain ikävyyttä tai sitten mikään ei muutu.
Mikä järki tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se oo vapauttavaa? Ei tarvi suorittaa mitään, tai voi suorittaa jos kiinnostaa. Voi elellä rauhassa pyrkimättä erityisesti mihinkään.
No tavallaan, mutta kun ei kukaan tunnu ajattelevan samalla tavalla? Tulee vaan sellanen olo, että olen jotenkin hullu. Viallinen. Tai jotain. Vaikka olen siis päällisin puolin suht normaali työssäkäyvä ihminen, jolla perhekin vielä kaiken lisäksi. Kunnianhimoa ei vaan ole juuri mihinkään, tai mielenkiintoa.
Sama täällä. Nautitaan elämästämme, arjestamme ja perheistämme. Se on elämässä kuitenkin tärkeintä.
Niin. Meitäkin on joilla ei sitä perhettä ole eikä myöskään mitenkään nautinnollista arkea ja elämää. Silti meidänkin pitää vaan jaksaa ja kantaa kortemme kekoon yhteiseksi hyväksi vaikka mitään ei ikinä saada vastineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, kaikki on turhuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tän leffan nyt kattois kuitenkin loppuun niin järjetön kun se onkin..Välillä on ihan mukaviakin käänteitä.
Kovasti niitä mukavia käänteitä lupaillaan ja uskotellaan, että kun vielä jaksat ja teet sitä ja tätä niin kyllä se käänne parempaan tulee.. Juu ei tule. Tulee vaan jotain ikävyyttä tai sitten mikään ei muutu.
Mikä järki tässä on?
Ton takia moni alkaa vetää peukkua. Saa elämäänsä sisältöä ja kuolee pois. Olishan se kiva jos töistä jäisi säästöön sen verran että pääsisis lomalle johonkin. Vaikka talvella lasketteleman tai vaeltamaan, mutta ei jää mitään. Pelkkää vuokrakämpässä nököttelyä ja töissä käyntiä.
Peukku tai huumeet on köyhän työläisen matkatoimisto tai trippi.
Elämäntarkoituksesi on lapset. He tulevat tarvitsemaan sinua vielä aikuisenakin. Et tarvitse muuta tarkoitusta jos et halua
Sä oot ryssinyt. Ime munaas.Yksin oot ja yksin jäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tän leffan nyt kattois kuitenkin loppuun niin järjetön kun se onkin..Välillä on ihan mukaviakin käänteitä.
Kovasti niitä mukavia käänteitä lupaillaan ja uskotellaan, että kun vielä jaksat ja teet sitä ja tätä niin kyllä se käänne parempaan tulee.. Juu ei tule. Tulee vaan jotain ikävyyttä tai sitten mikään ei muutu.
Mikä järki tässä on?
Ton takia moni alkaa vetää peukkua. Saa elämäänsä sisältöä ja kuolee pois. Olishan se kiva jos töistä jäisi säästöön sen verran että pääsisis lomalle johonkin. Vaikka talvella lasketteleman tai vaeltamaan, mutta ei jää mitään. Pelkkää vuokrakämpässä nököttelyä ja töissä käyntiä.
Peukku tai huumeet on köyhän työläisen matkatoimisto tai trippi.
Peukku tsi huumeet whaaat..
Kiteytit aika hyvin vasemmistolaisuuden perustan.
Demarius perustuu kateuteen ja ja toisten taskuilla käyntiin.