Lue keskustelun säännöt.
Onko kuolemisfantasiat aina masennusta?
27.11.2015 |
Haaveilen kuolemasta, voisin sanoa että tappaisin itseni jos en olisi äiti. Haluan myös tulla satutetuksi ja satuttaa, tekee koko ajan mieli purra ja nipistää ja läpsiä muita ja haluaisin että minua hakattaisiin vaikka puupalalla jossa olisi nauloja pitkällä. Tai joku ajaisi katujyrällä ylitseni jaloista alkaen tai hakkaisi lekalla pääni tohjoksi. Onko tämmöinen aina masennusta vai voiko olla normaalia? Miten hoidatte itseänne jos olo on tämmöinen?
Kommentit (4)
Älä googlaile. Mene lääkäriin, ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up. Lauantaisin ajattelen kuolemaa vähiten, mutta kyllä se taas huomenna lisääntyy. Ap
Kärsitkö noista sun fantasioista? Haittaavatko ne sinun jokapäiväistä elämääsi? Jos et ole aikeissa toteuttaa noista mitään, niin eihän siinä mitään sitten, fantasiat on fantasioita.
Itse otan aina mustan tussin ja piirrän paperille suttuista ympyrää pakkomielteisesti niin kauan että paperiin tulee reikä. Piirrän myös usein tuttuja ihmisiä joille on tapahtunut jotain kamalaa (verta joka puolella, kirves päässä, joku hullu taustalla kyyläämässä tms.) ja tuijotan ihmisiä pelottavasti. Se auttaa pääsemään eroon siitä akuuteimmasta himosta. Joskus saattaa mennä vähän psykoottiseksi, mutta olen tottunut siihen, se on vaan elämää.
apua sinuna ottaisin selvää ja googlaisiin todella sairaiden fantasioiden syitä ja vaikutuksia jne