Lue keskustelun säännöt.
Ymmärrän, jos tätä ei usko kukaan. Olen 51-vuotias ja raskaana!
27.11.2015 |
Aivan sekaisin nyt. Nuorin kolmesta lapsestani on 22-vuotias.
Isä on kevyen parisuhteen toinen osapuoli, emme varsinaisesti seurustele, mutta harrastamme seksiä silloin tällöin.
On varmasti turha kysyä, onko jollekin käynyt näin ja mitä olette tehneet? Sen verran harvinaista lienee, että kohtalotoverin löytäminen on kuin neulaa heinäsuovasta etsisi.
Kommentit (188)
Voi luoja..minä olen 47 ja tuudittautunut, ettei tämän ikäisenä enää voi tulla raskaaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja..minä olen 47 ja tuudittautunut, ettei tämän ikäisenä enää voi tulla raskaaksi...
Minä olen tässä pari vuotta pitänyt itsestäänselvänä, etten raskaaksi tule... Ja tässä lopputulos. Kuukautiset ovat kyllä säännölliset, mutta hyvin niukat. Yksi päivä vuotoa on ollut pari, kolme vuotta. Ilmeisesti ei mitään meinaa.
Mutta mitä tehdä? Olen kyllä ihan terve ja hyväkuntoinen ihminen, mutta hoitaa nyt kaikki alusta alkaen mummoikäisenä. Mitä se lapsellekin meinaa, kun luullaan varmaan koko ajan isoäidiksi.
Onko lapsi tervekään? Ainakin Downin syndrooman mahdollisuus on monikymmenkertainen ja muut kehityshäiriötkin lisääntyvät.
Olen aina ollut hyvin aborttivastainen, nyt se sitten punnitaan.
http://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/16407-suomen-vanhin-ensisynnyt…
Ja sinä et ole edes ensikertalainen.
Tietysti tilastollisesti keskenmenonriski on valtaisa. Mutta jos kaikki on hyvin, niin... Niin. Miten tästä eteenpäin?
Vierailija kirjoitti:
http://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/16407-suomen-vanhin-ensisynnyt…
Ja sinä et ole edes ensikertalainen.
Tietysti tilastollisesti keskenmenonriski on valtaisa. Mutta jos kaikki on hyvin, niin... Niin. Miten tästä eteenpäin?
Juu, katsoin tilastoja, että yli viisikymppisiä synnyttäjiä on kymmenkunta vuodessa Suomessa. Eli aivan uniikki en olisi.
Ristiriitaiset ajatukset, tein eilenillalla testin, koska tuntemus oli niin vahvasti sellainen. Voimakas painontunne alavatsassa ja kuukautisetkaan eivät siis tulleet ajallaan. Hedelmöittymisestä olisi n. kuusi viikkoa.
Töihin en pystynyt lähtemään, valehtelin flunssasta. Mietin kuumeisesti, kerronko miehelle. Hän on myös aikuisten lasten isä, tuskin toivoo enää jälkikasvua. Sellaisesta ei tietenkään ole ollut edes puhetta. Olemme tutustuneet viitisen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö tässä nyt olisi ihan selkeä raskauden keskeytyksen paikka? vai ihanko oikeasti haluat vielä vauvarumbaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eikö tässä nyt olisi ihan selkeä raskauden keskeytyksen paikka? vai ihanko oikeasti haluat vielä vauvarumbaan?
En tietenkään halua vauvarumbaan, mutta joskus "miehen" on tehtävä, mitä "miehen" on tehtävä. Olen vielä sitä sukupolvea, joka suhtautuu asioihin perin velvollisuudentuntoisesti.
Silti ajattelen kyllä juuri sinun sanoin, että nyt kai olisi se raskaudenkeskeytyksen paikka ihan lapsen edun vuoksi. Onneksi minun ei tarvitse tätä ihan tänään päättää, kun raskaus on aivan alussa. Toisaalta en aio päätöstä venyttää monta päivää.
Onko jotain fiksuja kannanottoja siihen, kerronko nyt heti miehelle? Suhteemme on lähinnä ystävyyttä höystettynä seksillä, ei siis rakkaussuhde. Vaikka pitäisin vauvan, emme eläisi yhdessä.
En kannata keskeytystä, vaikka jokaisen oma asia se on. Hyvin mahdollisesti raskaus menee itsestään kesken, ja se on ehkä helpompi käsitellä kuin abortti. Kuitenkin, jos raskaus jatkuukin ja tunnet itsesi hyvinvointiseksi ja jaksavaksi, niin miksi ei? Miksi ei antaisi lapselle mahdollisuutta? Ei se ole mikään kuoleman arvoinen asia jos sattuu olemaan vanhat vanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä keskeytä sitä ainakaan nyt ensinäkemällä! Odota että tutkitaan millainen downriski on, onko sydän kunnossa, onko aivot jne. Jos se on kunnossa niin mikset pitäisi sitä. Siitä olisi sinulle varmasti iloa :) Tietenkin olet jo keski-ikäinen mutta pikkulapsiaika on tuon ikäisenä varmasti erilainen kuin parikymppisenä. Osaat ehkä arvostaa joka sekuntia paljon paremmin.
Pitäisi ottaa nyt selvää niin monista asioista. Tilaan nyt heti yksityiseltä puolelta asiaan perhetyneen lääkärin, jotta saan vastaukset mielessäni pyöriviin kysymyksiin. Eli lähinnä riskitasoihin lapsen (ja omanikin) suhteen.
Sitten punnitsen luottoystävien kanssa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mee partsille ja huuda niin kovaa kuin pystyt: "OH MY GOD!!!!!!"
Se helpottaa. Sitten varaat ajan varhaisultraan ja annat katsoa onko siellä mitään. Se voi olla vaikka tuulimuna jos munasolusi ovat jo rypistyneet. Jos siellä on normaali alkio ja sydän lyö niin mikset antaisi sille mahdollisuutta. Onhan se vähän hassua mutta tuo on viimein tilaisuutesi saada lapsi.
Ei se ole noloa jos on noin vanhat vanhemmat jos on perheen nuorin! Jos tuo olisi esikoisesi niin olisi vähän noloa mutta kun on jo neljäs niin ei ole mitään noloa!
Millainen naama sulla on? Näytätkö viisikymppiseltä, nelikymppiseltä vai kolmikymppiseltä? Vaiko kuusi-seitsenkymppiseltä?
Jos olet nuorekas niin vieraat luulee sinua nelikymppiseksi ja se on ihan hieno asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kannata keskeytystä, vaikka jokaisen oma asia se on. Hyvin mahdollisesti raskaus menee itsestään kesken, ja se on ehkä helpompi käsitellä kuin abortti. Kuitenkin, jos raskaus jatkuukin ja tunnet itsesi hyvinvointiseksi ja jaksavaksi, niin miksi ei? Miksi ei antaisi lapselle mahdollisuutta? Ei se ole mikään kuoleman arvoinen asia jos sattuu olemaan vanhat vanhemmat.
Tämä olisi toiveiden täyttymys. Jos menisi nyt itsestään kesken, en voisi syyttää itseäni mistään. Abortti tuntuu minusta vain tosi pahalta, vastenmieliseltä vaihtoehdolta. Tietysti, jos on tiedossa, että lapsi ei ole terve, niin sitten oikea vaihtoehto.
En ole uskonnollinen, siitä ei ole kyse.
Mene neuvolaan vaikka heti. Riskit eivät ole pelkästään vauvalla vaan myös sinulla. Onko sinulla valmiiksi korkea verenpaine tai diabetestaipumusta? Juttele asiantuntijoiden kanssa kuinka suuret riskit ovat sinulle ja mahdolliselle vauvalle, sitten teet päätökset.
Oliko noloa ostaa raskaustesti kurtut naamassa?
Mielestäni pitää kertoa miehelle. Tunnen muuten 48-vuotiaana kuopuksensa saaneen naisen. Ei luonnollisesti ollut suunniteltu lapsi. Ja äitini tiesi erään 55-vuotiaana nuorimman lapsensa saaneen naisen.
-
Onhan se poikkeuksellista. Mutta elämänpolkuja on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Aivan sekaisin nyt. Nuorin kolmesta lapsestani on 22-vuotias.
Isä on kevyen parisuhteen toinen osapuoli, emme varsinaisesti seurustele, mutta harrastamme seksiä silloin tällöin.
On varmasti turha kysyä, onko jollekin käynyt näin ja mitä olette tehneet? Sen verran harvinaista lienee, että kohtalotoverin löytäminen on kuin neulaa heinäsuovasta etsisi.
Osanottoni tulevalle lapselle, MUMMO äidistä, enpä paljoa nöyryyttävämpää lapselle voisi keksiä...
Mummoni sisko sai lapsen 51-vuotiaana. Ikäeroa esikoiseen oli 30 vuotta.