"Köyhien" perheiden joululahjatoiveet keräyksessä...huh

Vierailija kirjoitti:

Täysin ilman lahjaa jäävät ovat pääsääntöisesti lastenkotilapsia. Jos näille lapsille ei tule kaikille keräyksestä lahjaa, sosiaalivirasto hankkii lahjat niille lastenkotilapsille, jotka muutoin eivät olisi saaneet mitään. 

Tätä mä en ole ikinä ymmärtänyt. Lastenkoti saa kulukorvauksen joka lapsesta, eikö sillä rahalla tai lapsilisällä jonka lastenkoti saa voi ostaa lapselle lahjan? On aika omituista että lapsesta huolehtiva taho ei sitä lahjaa osta vaan se tulee hyväntekeväisyyden kautta.

Joululahjani annan myös tänä vuonna tarvitseville: hylätyille eläimille.

Tiedän lahjoitukseni ilahduttavan vastaanottajia - vaikka eivät hädästään ja toiveistaan äänekkäästi kuuluta. Saati kritisoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs ne omat kullannuppunne toivovat? Eikö köyhät lapset saa edes toivoa? Ei teidän ole pakko mitään niille ostaa. Uskomatonta että aikuiset ihmiset kyräilevät lasten toiveita! 

Neljävuotias tyttäreni toivoo muistipeliä, kuusivuotias poikani Aku Ankkoja ja pikkuautoja. Kaikki alle kympin lahjoja.

Juu ja varmaan käpylehmiä ja maailman rauhaa

Minkä ihmeen takia sun on niin vaikea uskoa tätä? Nämä ovat ihan oikeasti minun lasteni lahjatoiveet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tekeekö tämä minusta sitten jotenkin itsekkään ja julman ihmisen, mutta ihmettelen vähän, miksi pitäisi tuntemattomille antaa yhtä kalliita lahjoja kuin omalle kummilapselle tai jopa omalle lapselle?

En tarkoita, että mitään halpaa roskaakaan pitäisi antaa, mutta aika suuret on vaatimukset tuntemattomien anteliaisuutta kohtaan. Ja sitten asenne on, että jos ei halua lahjoittaa "kunnolla", ei kannata lahjoittaa ollenkaan. Nih.

Niin, sähän et hyödy siitä mitään. Koska oma jannicapaavo on tärkeämpi kuin kaikki muut maailman lapset.

Musta on aika surullista ajatella, että oma lapsi ei saisi vanhemmalleen olla juuri se maailman tärkein lapsi.

Itse näkisin lähtökohtaisesti aika vääränäkin asetelman, että joku muu lapsi olisi vanhemmille tärkeämpi kuin oma lapsi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta kirjoittajilta, jotka ovat vetäneet herneen nenäänsä, kun tavoitteena olisi toteuttaa lapsen eikä lahjoittajan toive. Monessa kohtaa on sanottu, että jos ei halua täyttää lapsen 50 € toivetta, niin valitsee sitten sellaisen lapsen, joiden toiveissa on 25 € toive. Tai vaikka kaksi sellaista. 

Ok, ymmärrän. Mutta enenevässä määrin olen näissä keskusteluissa huomannut nykyään sellaista asennetta, että tavoitteena on antaa jotain hienoa, jotain "ekstraa", jotain sellaista luksusta mihin saajalla ei olisi muuten mitään mahdollisuuksia. Ihan hienoa sinänsä, mutta en ole varmaan ainoa, jolle on muodostuvassa mielikuva melkoisesta kilpavarustelusta tässäkin asiassa.

Jotkut ihmiset tuntuvat melkein kilpailevan siitä, kuka antaa tuntemattomalle lapselle hienoimman ja kalliimman lahjan. Ja monille muille tulee ehkä sellainen olo, että kannattaako tässä nyt antaa mitään, vai aiheuttaisiko vain tahtomattaan pahaa mieltä ja nolaisi sekä itsensä että lahjan saajan.

Mitään marttyyrimielialaa en nyt tarkoita, enkä sitä että haluaisi aivan välttämättä lahjoittaa villasukat ja suklaalevyn, vaan yksinkertaisesti sitä, että rupeaa miettimään, onko se itse ihan hienona pitämänsä lahja nyt loppujen lopuksi hyvä ollenkaan, jos vertailukohtana on 50+ maksavat lahjat ja jopa PS4.

Minun mielestäni lahjoittajien ei pidä ollenkaan ajatella, että kilpailisi muiden lahjoittajien kanssa. Eihän lahjoittajat tunne toisiaan eivätkä lapsetkaan tiedä, keneltä lahja tulee. Joten ei ole mitään kilpailua. 

Lasten elämä kuitenkin tänä päivänä ON kilpavarustelua. Hyvin monet vanhemmat aloittavat  varustelun jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt. Eikä kyse ole edes suurituloisista vanhemmista vaan ihan keskituloisistakin. Jo ihan pienellä vauvallakin on kalliin lastenvaatemerkin vaatteita, napero ei ole vuottakaan, kun on jo "harrastuksia". Tämä kilpavarustelu jatkuu päiväkodissa ja koulussa. Oman lapsen halutaan olevan edelläkävijöiden ja menestyjien joukossa.  

On ihan normaalia, että vanhemmat haluavat omille lapsilleen parasta. Tänä päivänä vaan valikoima on niin runsas, että usein hinta on se, jonka katsotaan takaavan parhaan laadun. Joka elokuu keskustelupalstoilla kysellään, millainen koulureppu, millaiset kouluvaatteet, millainen kännykkä. Monet vanhemmat ostavat kallista yksinkertaisesti siksi, että eivät halua lapsensa tulevan kiusatuksi tai syrjityksi. Lasten synttäreistäkin on tehty amerikkalaistyylinen hulabaloo ja mitä hienommat synttärit, sitä suositumpi omasta lapsesta tulee. 

Tällä kaikella on se varjopuoli, että joulun jälkeen lasten kertoessa kavereilleen, mitä sai joululahjaksi, ne vähävaraisimpien perheiden lapset ovat saaneet jotain pienempää, halvempaa, vaatimattomampaa ja tavanomaisempaa. Minä kuulun niihin lahjoittajiin, jotka haluavat ostaa jotain kalliimpaa. En siksi, että olisin jotenkin parempi lahjoittaja, vaan siksi, että haluan tuoda lapselle lahjan saamisen ilon lisäksi myös sen ilon, että hän kerrankin voi kuulua porukassa niihin, jotka saivat jotain ihan sairaan coolia. 

Ja samalla omalla toiminnallasi ylläpidät tätä sairasta kilpavarustelua.

Väärin. Kilpavarusteluvanhemmat ihan itse omalla toiminnallaan ylläpitävät sitä. Köyhien perheiden lapsille lahjoittajat taas pyrkivät - joskin pienessä määrin - ehkäisemään tätä alati kasvavaa eriarvoisuutta lasten keskuudessa. 

Vai tarkoititko, että kun lahjoittaja antaa köyhän perheen lapselle jonkun coolin joululahjan, kilpavarusteluvanhemman on suorastaan pakko ostaa omalle lapselleen vieläkin coolimpi? Kun kerran köyhän perheen lapsellakin on jo samanlainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tekeekö tämä minusta sitten jotenkin itsekkään ja julman ihmisen, mutta ihmettelen vähän, miksi pitäisi tuntemattomille antaa yhtä kalliita lahjoja kuin omalle kummilapselle tai jopa omalle lapselle?

En tarkoita, että mitään halpaa roskaakaan pitäisi antaa, mutta aika suuret on vaatimukset tuntemattomien anteliaisuutta kohtaan. Ja sitten asenne on, että jos ei halua lahjoittaa "kunnolla", ei kannata lahjoittaa ollenkaan. Nih.

Niin, sähän et hyödy siitä mitään. Koska oma jannicapaavo on tärkeämpi kuin kaikki muut maailman lapset.

Musta on aika surullista ajatella, että oma lapsi ei saisi vanhemmalleen olla juuri se maailman tärkein lapsi.

Itse näkisin lähtökohtaisesti aika vääränäkin asetelman, että joku muu lapsi olisi vanhemmille tärkeämpi kuin oma lapsi..

Onko joku jossain väittänyt, että pitäisi olla? Ei ne korkeintaan 20 euron lahjoja omille lapsilleen ostavat osta tuntemattomillekaan lapsille 50 euron lahjoja eikä kukaan sitä odotakaan. Mutta on vanhempia, jotka ostavat sekä omille lapsilleen että tuntemattomille lapsille yli 50 euron lahjoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin ilman lahjaa jäävät ovat pääsääntöisesti lastenkotilapsia. Jos näille lapsille ei tule kaikille keräyksestä lahjaa, sosiaalivirasto hankkii lahjat niille lastenkotilapsille, jotka muutoin eivät olisi saaneet mitään. 

Tätä mä en ole ikinä ymmärtänyt. Lastenkoti saa kulukorvauksen joka lapsesta, eikö sillä rahalla tai lapsilisällä jonka lastenkoti saa voi ostaa lapselle lahjan? On aika omituista että lapsesta huolehtiva taho ei sitä lahjaa osta vaan se tulee hyväntekeväisyyden kautta.

Lapsesta huolehtiva taho saa rahansa veronmaksajien kukkaroista. Jos edes osa näiden lasten joululahjoista saadaan vapaaehtoisilta yksityishenkilöiltä ja yrityksiltä, voidaan ne veronmaksajien rahat käyttää esim lasten vaatteisiin, harrastuksiin, retkiin yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta kirjoittajilta, jotka ovat vetäneet herneen nenäänsä, kun tavoitteena olisi toteuttaa lapsen eikä lahjoittajan toive. Monessa kohtaa on sanottu, että jos ei halua täyttää lapsen 50 € toivetta, niin valitsee sitten sellaisen lapsen, joiden toiveissa on 25 € toive. Tai vaikka kaksi sellaista. 

Ok, ymmärrän. Mutta enenevässä määrin olen näissä keskusteluissa huomannut nykyään sellaista asennetta, että tavoitteena on antaa jotain hienoa, jotain "ekstraa", jotain sellaista luksusta mihin saajalla ei olisi muuten mitään mahdollisuuksia. Ihan hienoa sinänsä, mutta en ole varmaan ainoa, jolle on muodostuvassa mielikuva melkoisesta kilpavarustelusta tässäkin asiassa.

Jotkut ihmiset tuntuvat melkein kilpailevan siitä, kuka antaa tuntemattomalle lapselle hienoimman ja kalliimman lahjan. Ja monille muille tulee ehkä sellainen olo, että kannattaako tässä nyt antaa mitään, vai aiheuttaisiko vain tahtomattaan pahaa mieltä ja nolaisi sekä itsensä että lahjan saajan.

Mitään marttyyrimielialaa en nyt tarkoita, enkä sitä että haluaisi aivan välttämättä lahjoittaa villasukat ja suklaalevyn, vaan yksinkertaisesti sitä, että rupeaa miettimään, onko se itse ihan hienona pitämänsä lahja nyt loppujen lopuksi hyvä ollenkaan, jos vertailukohtana on 50+ maksavat lahjat ja jopa PS4.

Minun mielestäni lahjoittajien ei pidä ollenkaan ajatella, että kilpailisi muiden lahjoittajien kanssa. Eihän lahjoittajat tunne toisiaan eivätkä lapsetkaan tiedä, keneltä lahja tulee. Joten ei ole mitään kilpailua. 

Lasten elämä kuitenkin tänä päivänä ON kilpavarustelua. Hyvin monet vanhemmat aloittavat  varustelun jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt. Eikä kyse ole edes suurituloisista vanhemmista vaan ihan keskituloisistakin. Jo ihan pienellä vauvallakin on kalliin lastenvaatemerkin vaatteita, napero ei ole vuottakaan, kun on jo "harrastuksia". Tämä kilpavarustelu jatkuu päiväkodissa ja koulussa. Oman lapsen halutaan olevan edelläkävijöiden ja menestyjien joukossa.  

On ihan normaalia, että vanhemmat haluavat omille lapsilleen parasta. Tänä päivänä vaan valikoima on niin runsas, että usein hinta on se, jonka katsotaan takaavan parhaan laadun. Joka elokuu keskustelupalstoilla kysellään, millainen koulureppu, millaiset kouluvaatteet, millainen kännykkä. Monet vanhemmat ostavat kallista yksinkertaisesti siksi, että eivät halua lapsensa tulevan kiusatuksi tai syrjityksi. Lasten synttäreistäkin on tehty amerikkalaistyylinen hulabaloo ja mitä hienommat synttärit, sitä suositumpi omasta lapsesta tulee. 

Tällä kaikella on se varjopuoli, että joulun jälkeen lasten kertoessa kavereilleen, mitä sai joululahjaksi, ne vähävaraisimpien perheiden lapset ovat saaneet jotain pienempää, halvempaa, vaatimattomampaa ja tavanomaisempaa. Minä kuulun niihin lahjoittajiin, jotka haluavat ostaa jotain kalliimpaa. En siksi, että olisin jotenkin parempi lahjoittaja, vaan siksi, että haluan tuoda lapselle lahjan saamisen ilon lisäksi myös sen ilon, että hän kerrankin voi kuulua porukassa niihin, jotka saivat jotain ihan sairaan coolia. 

Ja samalla omalla toiminnallasi ylläpidät tätä sairasta kilpavarustelua.

Väärin. Kilpavarusteluvanhemmat ihan itse omalla toiminnallaan ylläpitävät sitä. Köyhien perheiden lapsille lahjoittajat taas pyrkivät - joskin pienessä määrin - ehkäisemään tätä alati kasvavaa eriarvoisuutta lasten keskuudessa. 

Vai tarkoititko, että kun lahjoittaja antaa köyhän perheen lapselle jonkun coolin joululahjan, kilpavarusteluvanhemman on suorastaan pakko ostaa omalle lapselleen vieläkin coolimpi? Kun kerran köyhän perheen lapsellakin on jo samanlainen?

Alapeukuista päätellen jälkimmäinen kappale taisi osua ja upota  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta kirjoittajilta, jotka ovat vetäneet herneen nenäänsä, kun tavoitteena olisi toteuttaa lapsen eikä lahjoittajan toive. Monessa kohtaa on sanottu, että jos ei halua täyttää lapsen 50 € toivetta, niin valitsee sitten sellaisen lapsen, joiden toiveissa on 25 € toive. Tai vaikka kaksi sellaista. 

Ok, ymmärrän. Mutta enenevässä määrin olen näissä keskusteluissa huomannut nykyään sellaista asennetta, että tavoitteena on antaa jotain hienoa, jotain "ekstraa", jotain sellaista luksusta mihin saajalla ei olisi muuten mitään mahdollisuuksia. Ihan hienoa sinänsä, mutta en ole varmaan ainoa, jolle on muodostuvassa mielikuva melkoisesta kilpavarustelusta tässäkin asiassa.

Jotkut ihmiset tuntuvat melkein kilpailevan siitä, kuka antaa tuntemattomalle lapselle hienoimman ja kalliimman lahjan. Ja monille muille tulee ehkä sellainen olo, että kannattaako tässä nyt antaa mitään, vai aiheuttaisiko vain tahtomattaan pahaa mieltä ja nolaisi sekä itsensä että lahjan saajan.

Mitään marttyyrimielialaa en nyt tarkoita, enkä sitä että haluaisi aivan välttämättä lahjoittaa villasukat ja suklaalevyn, vaan yksinkertaisesti sitä, että rupeaa miettimään, onko se itse ihan hienona pitämänsä lahja nyt loppujen lopuksi hyvä ollenkaan, jos vertailukohtana on 50+ maksavat lahjat ja jopa PS4.

Minun mielestäni lahjoittajien ei pidä ollenkaan ajatella, että kilpailisi muiden lahjoittajien kanssa. Eihän lahjoittajat tunne toisiaan eivätkä lapsetkaan tiedä, keneltä lahja tulee. Joten ei ole mitään kilpailua. 

Lasten elämä kuitenkin tänä päivänä ON kilpavarustelua. Hyvin monet vanhemmat aloittavat  varustelun jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt. Eikä kyse ole edes suurituloisista vanhemmista vaan ihan keskituloisistakin. Jo ihan pienellä vauvallakin on kalliin lastenvaatemerkin vaatteita, napero ei ole vuottakaan, kun on jo "harrastuksia". Tämä kilpavarustelu jatkuu päiväkodissa ja koulussa. Oman lapsen halutaan olevan edelläkävijöiden ja menestyjien joukossa.  

On ihan normaalia, että vanhemmat haluavat omille lapsilleen parasta. Tänä päivänä vaan valikoima on niin runsas, että usein hinta on se, jonka katsotaan takaavan parhaan laadun. Joka elokuu keskustelupalstoilla kysellään, millainen koulureppu, millaiset kouluvaatteet, millainen kännykkä. Monet vanhemmat ostavat kallista yksinkertaisesti siksi, että eivät halua lapsensa tulevan kiusatuksi tai syrjityksi. Lasten synttäreistäkin on tehty amerikkalaistyylinen hulabaloo ja mitä hienommat synttärit, sitä suositumpi omasta lapsesta tulee. 

Tällä kaikella on se varjopuoli, että joulun jälkeen lasten kertoessa kavereilleen, mitä sai joululahjaksi, ne vähävaraisimpien perheiden lapset ovat saaneet jotain pienempää, halvempaa, vaatimattomampaa ja tavanomaisempaa. Minä kuulun niihin lahjoittajiin, jotka haluavat ostaa jotain kalliimpaa. En siksi, että olisin jotenkin parempi lahjoittaja, vaan siksi, että haluan tuoda lapselle lahjan saamisen ilon lisäksi myös sen ilon, että hän kerrankin voi kuulua porukassa niihin, jotka saivat jotain ihan sairaan coolia. 

Ja samalla omalla toiminnallasi ylläpidät tätä sairasta kilpavarustelua.

Väärin. Kilpavarusteluvanhemmat ihan itse omalla toiminnallaan ylläpitävät sitä. Köyhien perheiden lapsille lahjoittajat taas pyrkivät - joskin pienessä määrin - ehkäisemään tätä alati kasvavaa eriarvoisuutta lasten keskuudessa. 

Vai tarkoititko, että kun lahjoittaja antaa köyhän perheen lapselle jonkun coolin joululahjan, kilpavarusteluvanhemman on suorastaan pakko ostaa omalle lapselleen vieläkin coolimpi? Kun kerran köyhän perheen lapsellakin on jo samanlainen?

Väärin. Juuri sinä olet se kilpavarustelija, jos ostat lapselle jotain kallista ja tarpeetonta vain siitä syystä että muillakin on.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa, että ei tt asiakkaana oleminen ole yhtä penninlaskemista. Sieltä maksetaan kaikki sairaskulut, lääkkeet, lasten harrastukset, sähköt ym. Ja tuo käyttö/ruokaraha on tosiaan sitä mitä voi käyttää ruokaan ja lehden tilaamiseen jne.

Asun lähiössä, jossa ne tt asiakkaat (avoimesti tuolla puistossa aiheesta puhuvat) elävät paljon paremmin kuin muuten pienituloiset. Itse olen pienituloinen yksinhuoltaja joka säästän rahaa asuntolainaan. Säästöjen takia en voi saada tt tukea, vaikka olen opiskelija ja palkkatuloja on vain kesäisin ja niiltä lomilta, kun lapset on isällään.

En saa ruokalahjakortteja enkä ilmaisia lahjoja keneltäkään. Maksan sähköt, harrastukset, lääkärikulut ja reseptilääkkeet ihan itse. En juo enkä polta. Raha menee vain välttämättömään ja kirpparit ovat meidän pelastus. Useamman kerran tänä vuonna ollaa kiristetty vyötä ja syöty pakasteita riisin ja makaronin kanssa, kun on isompi lasku pitänyt maksaa.

Kyllä lapset siitä huolimatta pääsee kaverisynttäreille ja saa joululahjoja. Aattona syödään riisipuuroa, kinkkua ja laatikoita. Vietetään mukava joulu yhdessä.

Mutta sen voin sanoa, että ne jotka tt tukea saavat elävät varsin leveästi. Ainoa huono puoli siinä on se, että se koukuttaa: itse ei kannata tienata mitään ettei menetä mitään. Kun passivoituu täysin saa enemmän tukea. Toivon todella, että joskus näihin asioihin yhteiskunnassamme puututaan.

On monia perheitä, jotka eivät tt tukea saa ja viettävät todella niukan joulun. Esim yrittäjät joilla menee huonosti, joulun alla työttömäksi jääneet ym. Ja heitä ei auta kukaan. Ei edes sossu, jos tiliotteilla näkyy yhtään mitään. Jos olisin varakas haluaisin auttaa juuri näitä perheitä selviytymään vaikeasta joulusta.

Mulla on kaveri joka on ollut pitkään työtön ja saa tt tukea. Hän valittaa kyllä aina, että ei ole rahaa. Ei ruokaan. Ei sisustaa kotia. Ei edes synttärilahjoihin. Sitten kuitenkin baarissa käy melkein joka viikonloppu. Itse kävin vuosi sitten viimeksi ja kauhistuin hintoja: siideri 5€! Ja hän juo useemman siiderin. Ja taksilla kotiin

Keskustasta. Tupakkaa menee aski päivässä ja on koukussa myös energiajuomiin. Sius mielettömät summat tuommoisiin! Ja sutten hän ihmettelee miten minulla on varaa ostaa uusi sohva niin kallis: 800€. Ja käydä jumpassa (8€/krt). On kuulemma niin kateellinen, kun työssäkäyvillä menee niin hyvin. Joo. Tosi hyvin menee. Saa oikeesti pihistää, että joskus on varaa ostaa jotain kivaa. Ja jos juo pelkkää kraanavettä eikä energiajuomia, ei polta niin tokihan sitä on varaa käydä kerta viikkoon jumpassa. Ulkona käyn tosi harvoin syömässä. Eväät otetaan usein mukaan retkille ja shoppailureissuille toiseen kaupunkiin. En oikein jaksa uskoa suomalaiseen köyhyyteen. Luulen, että näillä perheillä on jotain ihan muita ongelmia kuin köyhyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta kirjoittajilta, jotka ovat vetäneet herneen nenäänsä, kun tavoitteena olisi toteuttaa lapsen eikä lahjoittajan toive. Monessa kohtaa on sanottu, että jos ei halua täyttää lapsen 50 € toivetta, niin valitsee sitten sellaisen lapsen, joiden toiveissa on 25 € toive. Tai vaikka kaksi sellaista. 

Ok, ymmärrän. Mutta enenevässä määrin olen näissä keskusteluissa huomannut nykyään sellaista asennetta, että tavoitteena on antaa jotain hienoa, jotain "ekstraa", jotain sellaista luksusta mihin saajalla ei olisi muuten mitään mahdollisuuksia. Ihan hienoa sinänsä, mutta en ole varmaan ainoa, jolle on muodostuvassa mielikuva melkoisesta kilpavarustelusta tässäkin asiassa.

Jotkut ihmiset tuntuvat melkein kilpailevan siitä, kuka antaa tuntemattomalle lapselle hienoimman ja kalliimman lahjan. Ja monille muille tulee ehkä sellainen olo, että kannattaako tässä nyt antaa mitään, vai aiheuttaisiko vain tahtomattaan pahaa mieltä ja nolaisi sekä itsensä että lahjan saajan.

Mitään marttyyrimielialaa en nyt tarkoita, enkä sitä että haluaisi aivan välttämättä lahjoittaa villasukat ja suklaalevyn, vaan yksinkertaisesti sitä, että rupeaa miettimään, onko se itse ihan hienona pitämänsä lahja nyt loppujen lopuksi hyvä ollenkaan, jos vertailukohtana on 50+ maksavat lahjat ja jopa PS4.

Minun mielestäni lahjoittajien ei pidä ollenkaan ajatella, että kilpailisi muiden lahjoittajien kanssa. Eihän lahjoittajat tunne toisiaan eivätkä lapsetkaan tiedä, keneltä lahja tulee. Joten ei ole mitään kilpailua. 

Lasten elämä kuitenkin tänä päivänä ON kilpavarustelua. Hyvin monet vanhemmat aloittavat  varustelun jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt. Eikä kyse ole edes suurituloisista vanhemmista vaan ihan keskituloisistakin. Jo ihan pienellä vauvallakin on kalliin lastenvaatemerkin vaatteita, napero ei ole vuottakaan, kun on jo "harrastuksia". Tämä kilpavarustelu jatkuu päiväkodissa ja koulussa. Oman lapsen halutaan olevan edelläkävijöiden ja menestyjien joukossa.  

On ihan normaalia, että vanhemmat haluavat omille lapsilleen parasta. Tänä päivänä vaan valikoima on niin runsas, että usein hinta on se, jonka katsotaan takaavan parhaan laadun. Joka elokuu keskustelupalstoilla kysellään, millainen koulureppu, millaiset kouluvaatteet, millainen kännykkä. Monet vanhemmat ostavat kallista yksinkertaisesti siksi, että eivät halua lapsensa tulevan kiusatuksi tai syrjityksi. Lasten synttäreistäkin on tehty amerikkalaistyylinen hulabaloo ja mitä hienommat synttärit, sitä suositumpi omasta lapsesta tulee. 

Tällä kaikella on se varjopuoli, että joulun jälkeen lasten kertoessa kavereilleen, mitä sai joululahjaksi, ne vähävaraisimpien perheiden lapset ovat saaneet jotain pienempää, halvempaa, vaatimattomampaa ja tavanomaisempaa. Minä kuulun niihin lahjoittajiin, jotka haluavat ostaa jotain kalliimpaa. En siksi, että olisin jotenkin parempi lahjoittaja, vaan siksi, että haluan tuoda lapselle lahjan saamisen ilon lisäksi myös sen ilon, että hän kerrankin voi kuulua porukassa niihin, jotka saivat jotain ihan sairaan coolia. 

Ja samalla omalla toiminnallasi ylläpidät tätä sairasta kilpavarustelua.

Väärin. Kilpavarusteluvanhemmat ihan itse omalla toiminnallaan ylläpitävät sitä. Köyhien perheiden lapsille lahjoittajat taas pyrkivät - joskin pienessä määrin - ehkäisemään tätä alati kasvavaa eriarvoisuutta lasten keskuudessa. 

Vai tarkoititko, että kun lahjoittaja antaa köyhän perheen lapselle jonkun coolin joululahjan, kilpavarusteluvanhemman on suorastaan pakko ostaa omalle lapselleen vieläkin coolimpi? Kun kerran köyhän perheen lapsellakin on jo samanlainen?

Väärin. Juuri sinä olet se kilpavarustelija, jos ostat lapselle jotain kallista ja tarpeetonta vain siitä syystä että muillakin on.

Väärin edelleen. Nämä köyhät lapset eivät tule koskaan pääsemään mukaan siihen kilpavarusteluun, mitä moni hyväosainen lapsi pitää omalla kohdallaan itsestäänselvyytenä. Niin paljon ei ole sellaisia lahjoittajia, että nämä lapset saisivat joka joulu sen kaikista toivotuimman lahjansa. Puhumattakaan niistä vuoden 364:stä muusta päivästä. Antamalla köyhän perheen lapselle hänen toiveensa mukaisen lahjan annat hänelle hetkeksi sen tunteen, että hän on samanarvoinen kuin kaverinsakin. 

Jos hyväosainen haluaa kasvattaa omasta lapsestaan empaattisen, niin voi antaa lelukuvaston lapsensa käteen ja pyytää valitsemaan kaikista ihanimman lelun. Ja kun lapsi on valinnut, sopia lapsen kanssa, että tänä jouluna se lelu ostetaankin jonkun köyhän perheen lapselle ja oma lapsi voi toivoa itselleen halvemman lelun. 

Ja muistakaan nyt hyvänen aika ihmiset, että voitte ostaa juuri niin halvan tai kalliin lahjan kuin haluatte. Jos ette halua ostaa kallista, älkää ostako. Jos ette halua ostaa yhtään mitään, älkää ostako. Ja joulumielenne paranee, kun ette jää miettimään, mitä  muut ostavat.

Me ollaan suht. varakkaita ja meillä on kaksi teiniä. Teineillä on suht. paljon itselläki säästössä rahaa. Ollaan nyt muutamana vuotena tehty niin, että teinit valitsevat 8 toivetta, jotka ostetaan keräykseen. 6 ostetaan me vanhemmat (ne kalleimmat) ja teinit ostavat omilla rahoillaan molemmat yhdet. Ikinä ei ole teinit ostaneet halvinta lahjaa, ja olen nähnyt tämän hyvänä tapana opastaa lapsia myös ymmärtämään ettei kaikki ole yhtä onnekkaita kun me ja ihmisiä pitää pyrkiä auttamaan.

Vaikka sitä on muutamaan kertaan tässä ketjussa kysytty, niin kukaan ei ole vielä kertonut, miten varmistetaan, etteivät nämä lahjat päädy heti myyntiin?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sitä on muutamaan kertaan tässä ketjussa kysytty, niin kukaan ei ole vielä kertonut, miten varmistetaan, etteivät nämä lahjat päädy heti myyntiin?

Ei mitenkään. Kuinka sinä varmistaisit asian kymmeniltä (sadoilta?) perheiltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta kirjoittajilta, jotka ovat vetäneet herneen nenäänsä, kun tavoitteena olisi toteuttaa lapsen eikä lahjoittajan toive. Monessa kohtaa on sanottu, että jos ei halua täyttää lapsen 50 € toivetta, niin valitsee sitten sellaisen lapsen, joiden toiveissa on 25 € toive. Tai vaikka kaksi sellaista. 

Ok, ymmärrän. Mutta enenevässä määrin olen näissä keskusteluissa huomannut nykyään sellaista asennetta, että tavoitteena on antaa jotain hienoa, jotain "ekstraa", jotain sellaista luksusta mihin saajalla ei olisi muuten mitään mahdollisuuksia. Ihan hienoa sinänsä, mutta en ole varmaan ainoa, jolle on muodostuvassa mielikuva melkoisesta kilpavarustelusta tässäkin asiassa.

Jotkut ihmiset tuntuvat melkein kilpailevan siitä, kuka antaa tuntemattomalle lapselle hienoimman ja kalliimman lahjan. Ja monille muille tulee ehkä sellainen olo, että kannattaako tässä nyt antaa mitään, vai aiheuttaisiko vain tahtomattaan pahaa mieltä ja nolaisi sekä itsensä että lahjan saajan.

Mitään marttyyrimielialaa en nyt tarkoita, enkä sitä että haluaisi aivan välttämättä lahjoittaa villasukat ja suklaalevyn, vaan yksinkertaisesti sitä, että rupeaa miettimään, onko se itse ihan hienona pitämänsä lahja nyt loppujen lopuksi hyvä ollenkaan, jos vertailukohtana on 50+ maksavat lahjat ja jopa PS4.

Minun mielestäni lahjoittajien ei pidä ollenkaan ajatella, että kilpailisi muiden lahjoittajien kanssa. Eihän lahjoittajat tunne toisiaan eivätkä lapsetkaan tiedä, keneltä lahja tulee. Joten ei ole mitään kilpailua. 

Lasten elämä kuitenkin tänä päivänä ON kilpavarustelua. Hyvin monet vanhemmat aloittavat  varustelun jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt. Eikä kyse ole edes suurituloisista vanhemmista vaan ihan keskituloisistakin. Jo ihan pienellä vauvallakin on kalliin lastenvaatemerkin vaatteita, napero ei ole vuottakaan, kun on jo "harrastuksia". Tämä kilpavarustelu jatkuu päiväkodissa ja koulussa. Oman lapsen halutaan olevan edelläkävijöiden ja menestyjien joukossa.  

On ihan normaalia, että vanhemmat haluavat omille lapsilleen parasta. Tänä päivänä vaan valikoima on niin runsas, että usein hinta on se, jonka katsotaan takaavan parhaan laadun. Joka elokuu keskustelupalstoilla kysellään, millainen koulureppu, millaiset kouluvaatteet, millainen kännykkä. Monet vanhemmat ostavat kallista yksinkertaisesti siksi, että eivät halua lapsensa tulevan kiusatuksi tai syrjityksi. Lasten synttäreistäkin on tehty amerikkalaistyylinen hulabaloo ja mitä hienommat synttärit, sitä suositumpi omasta lapsesta tulee. 

Tällä kaikella on se varjopuoli, että joulun jälkeen lasten kertoessa kavereilleen, mitä sai joululahjaksi, ne vähävaraisimpien perheiden lapset ovat saaneet jotain pienempää, halvempaa, vaatimattomampaa ja tavanomaisempaa. Minä kuulun niihin lahjoittajiin, jotka haluavat ostaa jotain kalliimpaa. En siksi, että olisin jotenkin parempi lahjoittaja, vaan siksi, että haluan tuoda lapselle lahjan saamisen ilon lisäksi myös sen ilon, että hän kerrankin voi kuulua porukassa niihin, jotka saivat jotain ihan sairaan coolia. 

Ja samalla omalla toiminnallasi ylläpidät tätä sairasta kilpavarustelua.

Väärin. Kilpavarusteluvanhemmat ihan itse omalla toiminnallaan ylläpitävät sitä. Köyhien perheiden lapsille lahjoittajat taas pyrkivät - joskin pienessä määrin - ehkäisemään tätä alati kasvavaa eriarvoisuutta lasten keskuudessa. 

Vai tarkoititko, että kun lahjoittaja antaa köyhän perheen lapselle jonkun coolin joululahjan, kilpavarusteluvanhemman on suorastaan pakko ostaa omalle lapselleen vieläkin coolimpi? Kun kerran köyhän perheen lapsellakin on jo samanlainen?

Väärin. Juuri sinä olet se kilpavarustelija, jos ostat lapselle jotain kallista ja tarpeetonta vain siitä syystä että muillakin on.

Väärin edelleen. Nämä köyhät lapset eivät tule koskaan pääsemään mukaan siihen kilpavarusteluun, mitä moni hyväosainen lapsi pitää omalla kohdallaan itsestäänselvyytenä. Niin paljon ei ole sellaisia lahjoittajia, että nämä lapset saisivat joka joulu sen kaikista toivotuimman lahjansa. Puhumattakaan niistä vuoden 364:stä muusta päivästä. Antamalla köyhän perheen lapselle hänen toiveensa mukaisen lahjan annat hänelle hetkeksi sen tunteen, että hän on samanarvoinen kuin kaverinsakin. 

Jos hyväosainen haluaa kasvattaa omasta lapsestaan empaattisen, niin voi antaa lelukuvaston lapsensa käteen ja pyytää valitsemaan kaikista ihanimman lelun. Ja kun lapsi on valinnut, sopia lapsen kanssa, että tänä jouluna se lelu ostetaankin jonkun köyhän perheen lapselle ja oma lapsi voi toivoa itselleen halvemman lelun. 

Tästä aiheesta voitte vängätä vaikka maailman ääriin, mutta ohiksena ihmettelen, että jos annat köyhän perheen lapselle todella kalliin lahjan ja "annat hänelle hetkeksi sen tunteen, että hän on samanarvoinen kuin kaverinsakin", niin kauanko tuo tunne lämmittää?

Mitä sitten, kun se haihtuu? Mitä sitten kun lapsi menee joulun jälkeen kouluun, ja tajuaa, ettei pelkästään lahjoituksena saatu tavara X riitä tekemään hänestä rikasta, vaan pitäisi olla myös tavarat A, B ja C jotta pysyisi mukana kilpavarustelussa? Tuleeko lämpimän tunteen tilalle entistäkin suurempi tyytymättömyys?

Onko tässä oikeasti mitään järkeä? Siis totta kai lasta saa ilahduttaa vaikka kuinka kalliilla lahjalla tahansa, mutta tuo on kyllä kaikista huonoin perustelu kalliille lahjalle. Puhumattakaan siitä, että miksi ihmeessä kukaan haluaisi opettaa lapselle, että vain kalliin materian voimalla hän on "samanarvoinen kuin kaverinsakin"? WTF?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sitä on muutamaan kertaan tässä ketjussa kysytty, niin kukaan ei ole vielä kertonut, miten varmistetaan, etteivät nämä lahjat päädy heti myyntiin?

Ei mitenkään. Kuinka sinä varmistaisit asian kymmeniltä (sadoilta?) perheiltä?

Sen lahjoittavan järjestön tai sosiaalityöntekijän avulla. He muiden käyntien yhteydessä tarkastavat, että se tuote on tallella eikä sitä ole myyty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sitä on muutamaan kertaan tässä ketjussa kysytty, niin kukaan ei ole vielä kertonut, miten varmistetaan, etteivät nämä lahjat päädy heti myyntiin?

Ei mitenkään. Kuinka sinä varmistaisit asian kymmeniltä (sadoilta?) perheiltä?

Sen lahjoittavan järjestön tai sosiaalityöntekijän avulla. He muiden käyntien yhteydessä tarkastavat, että se tuote on tallella eikä sitä ole myyty.

Eivät kaikki tällaisten keräysten kautta lahjoja saavat perheet ole sossun tai minkään muunkaan valvonnan piirissä! Vähävaraisuus tai toimeentulotukiasiakkuus ei todellakaan tarkoita, että sossut tekisivät perheen luo kotikäyntejä. Perheen kaikki muut asiat taloutta lukuun ottamatta saattavat olla paremmalla tolalla kuin varakkaassa perheessä. Suututtaa tuollainen ajattelu, että köyhyys tarkoittaa että ihmistä pitää käydä vahtimassa ja seuraamassa ja laskemassa lelujen määrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on työpaikalla (iso firma) Joulupuukeräys. Meillä on töissä siellä iso porukka nuoria miehiä, jotka yhdessä laittavat lahjan keräykseen aina yhdelle teinipojalle. PS4 meni viime vuonna ja saman aikoivat laittaa tänäkin vuonna. Minusta se on hieno juttu! Joku saa tosi upean lahjan noiden nuorten miesten yhteistyöllä!

Kuulostaa hienolta, mutta minulle tulee kyllä mieleen, että onko tosiaan parempi että yksi teinipoika saa PS4:n kun samalla rahalla olisi voinut tehdä jo useamman lapsen todella iloiseksi?

En siis väitä, että kalliin lahjan ostaminen on väärin - mutta ihmettelen, missä vaiheessa näiden keräyksien ideasta tuli sellainen, että VAIN kalliiden lahjojen ostaminen on kannatettavaa.

Toisin sanoen, ovatko nämä keräykset nykyään tarkoitettu vain rikkaille lahjoittajille, vaikkei sitä suoraan missään kehdata sanoakaan? Onhan se tässäkin ketjussa muutaman kerran mainittu, että turha lahjoittaa mitään, jos ei ole itse varakas.

Voipi nimittäin Suomesta loppua lahjoittajat kesken, täällä kun ei rikkaita niin kovin paljon ole muutenkaan.

Nämä kommentit ovat tulleet sellaisilta kirjoittajilta, jotka ovat vetäneet herneen nenäänsä, kun tavoitteena olisi toteuttaa lapsen eikä lahjoittajan toive. Monessa kohtaa on sanottu, että jos ei halua täyttää lapsen 50 € toivetta, niin valitsee sitten sellaisen lapsen, joiden toiveissa on 25 € toive. Tai vaikka kaksi sellaista. 

Ok, ymmärrän. Mutta enenevässä määrin olen näissä keskusteluissa huomannut nykyään sellaista asennetta, että tavoitteena on antaa jotain hienoa, jotain "ekstraa", jotain sellaista luksusta mihin saajalla ei olisi muuten mitään mahdollisuuksia. Ihan hienoa sinänsä, mutta en ole varmaan ainoa, jolle on muodostuvassa mielikuva melkoisesta kilpavarustelusta tässäkin asiassa.

Jotkut ihmiset tuntuvat melkein kilpailevan siitä, kuka antaa tuntemattomalle lapselle hienoimman ja kalliimman lahjan. Ja monille muille tulee ehkä sellainen olo, että kannattaako tässä nyt antaa mitään, vai aiheuttaisiko vain tahtomattaan pahaa mieltä ja nolaisi sekä itsensä että lahjan saajan.

Mitään marttyyrimielialaa en nyt tarkoita, enkä sitä että haluaisi aivan välttämättä lahjoittaa villasukat ja suklaalevyn, vaan yksinkertaisesti sitä, että rupeaa miettimään, onko se itse ihan hienona pitämänsä lahja nyt loppujen lopuksi hyvä ollenkaan, jos vertailukohtana on 50+ maksavat lahjat ja jopa PS4.

Minun mielestäni lahjoittajien ei pidä ollenkaan ajatella, että kilpailisi muiden lahjoittajien kanssa. Eihän lahjoittajat tunne toisiaan eivätkä lapsetkaan tiedä, keneltä lahja tulee. Joten ei ole mitään kilpailua. 

Lasten elämä kuitenkin tänä päivänä ON kilpavarustelua. Hyvin monet vanhemmat aloittavat  varustelun jo ennenkuin lapsi on edes syntynyt. Eikä kyse ole edes suurituloisista vanhemmista vaan ihan keskituloisistakin. Jo ihan pienellä vauvallakin on kalliin lastenvaatemerkin vaatteita, napero ei ole vuottakaan, kun on jo "harrastuksia". Tämä kilpavarustelu jatkuu päiväkodissa ja koulussa. Oman lapsen halutaan olevan edelläkävijöiden ja menestyjien joukossa.  

On ihan normaalia, että vanhemmat haluavat omille lapsilleen parasta. Tänä päivänä vaan valikoima on niin runsas, että usein hinta on se, jonka katsotaan takaavan parhaan laadun. Joka elokuu keskustelupalstoilla kysellään, millainen koulureppu, millaiset kouluvaatteet, millainen kännykkä. Monet vanhemmat ostavat kallista yksinkertaisesti siksi, että eivät halua lapsensa tulevan kiusatuksi tai syrjityksi. Lasten synttäreistäkin on tehty amerikkalaistyylinen hulabaloo ja mitä hienommat synttärit, sitä suositumpi omasta lapsesta tulee. 

Tällä kaikella on se varjopuoli, että joulun jälkeen lasten kertoessa kavereilleen, mitä sai joululahjaksi, ne vähävaraisimpien perheiden lapset ovat saaneet jotain pienempää, halvempaa, vaatimattomampaa ja tavanomaisempaa. Minä kuulun niihin lahjoittajiin, jotka haluavat ostaa jotain kalliimpaa. En siksi, että olisin jotenkin parempi lahjoittaja, vaan siksi, että haluan tuoda lapselle lahjan saamisen ilon lisäksi myös sen ilon, että hän kerrankin voi kuulua porukassa niihin, jotka saivat jotain ihan sairaan coolia. 

Ja samalla omalla toiminnallasi ylläpidät tätä sairasta kilpavarustelua.

Väärin. Kilpavarusteluvanhemmat ihan itse omalla toiminnallaan ylläpitävät sitä. Köyhien perheiden lapsille lahjoittajat taas pyrkivät - joskin pienessä määrin - ehkäisemään tätä alati kasvavaa eriarvoisuutta lasten keskuudessa. 

Vai tarkoititko, että kun lahjoittaja antaa köyhän perheen lapselle jonkun coolin joululahjan, kilpavarusteluvanhemman on suorastaan pakko ostaa omalle lapselleen vieläkin coolimpi? Kun kerran köyhän perheen lapsellakin on jo samanlainen?

Väärin. Juuri sinä olet se kilpavarustelija, jos ostat lapselle jotain kallista ja tarpeetonta vain siitä syystä että muillakin on.

. Antamalla köyhän perheen lapselle hänen toiveensa mukaisen lahjan annat hänelle hetkeksi sen tunteen, että hän on samanarvoinen kuin kaverinsakin. 

;

No eikö tuo ole just sitä kilpavarustelua? Että tarvitsee saada tavaraa johon ei oikeasti olisi varaa, että voisi tuntea olevansa tasavertainen muiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka sitä on muutamaan kertaan tässä ketjussa kysytty, niin kukaan ei ole vielä kertonut, miten varmistetaan, etteivät nämä lahjat päädy heti myyntiin?

Ei mitenkään. Kuinka sinä varmistaisit asian kymmeniltä (sadoilta?) perheiltä?

Sen lahjoittavan järjestön tai sosiaalityöntekijän avulla. He muiden käyntien yhteydessä tarkastavat, että se tuote on tallella eikä sitä ole myyty.

Eivät kaikki tällaisten keräysten kautta lahjoja saavat perheet ole sossun tai minkään muunkaan valvonnan piirissä! Vähävaraisuus tai toimeentulotukiasiakkuus ei todellakaan tarkoita, että sossut tekisivät perheen luo kotikäyntejä. Perheen kaikki muut asiat taloutta lukuun ottamatta saattavat olla paremmalla tolalla kuin varakkaassa perheessä. Suututtaa tuollainen ajattelu, että köyhyys tarkoittaa että ihmistä pitää käydä vahtimassa ja seuraamassa ja laskemassa lelujen määrä.

Sitten asian voisi hoitaa valokuvan avulla eli jokaisen kuukauden toimeentulotukihakemuksen liitteeksi valokuva tuotteesta ja vieressä lappu, jossa on käsinkirjoitettu kuvauspäivämäärä (tämä estää kuvan kopioimista netistä).