Lue keskustelun säännöt.
Pikkujoulut pikkulapsiperheessä
25.11.2015 |
Aiheuttaako muille pikkujoulut riitoja? Minua risoo jo etukäteen miehen perjantaiset pikkujoulut. Meillä on kaksi pientä lasta, 4 v ja 6 kk. Mietin kauhulla pikkujouluiltaa, seuraavaa yötä ja seuraavaa päivää.
Meillä kun 6 kk on jo useamman kuukauden nukkunut todella huonosti. Heräilee jopa useamman kerran tunnissa - ei siis syömään vaan muuten ähisemään ja itkemään. Päivisinkin on haastava tapaus (syynä temperamentti, hampaat, korvatulehdukset, liikkumaan opettelu) eli olen aika poikki jo valmiiksi ihan tavallisen päivänkin jälkeen. Hoidan yöheräilyt. Ainoa pelastukseni on, että mies hoitaa vauvaa aamulla aamutoimiensa ajan niin, että saan varmasti nukuttua keskeytyksettä tuolloin 2 h. Joskus on ollut öitä, jolloin en ole saanut tuota aamun tärkeää unipätkää, ja väsymys kasaantuu ja jaksaminen on vaikeaa joskus parikin päivää.
No nyt sitten en halua/uskalla antaa vauvaa miehen vastuulle kun on kuitenkin maistissa. Lisäksi herään aina siihen jos mies tulee humalassa kotiin. Eli silloin kun vauva ei herätä, niin mies herättää ainakin. Mies toki lupaa, että saan nukkua päikkärit seuraavana päivänä. Mutta käytännössä krapulainen mies on aina aiemmin ollut pahantuulinen, laiskalla päällä jne ja minä en muutenkaan saa nukuttua päiväsaikaan ilman että yöunet menevät. Eli tuo lauantaikin menee omalla tavallaan vähän hukkaan.
Tunnen myös, että flunssa tekee tulojaan. Johan tässä on oltu pari päivää terve lähes kuukauden jyllänneen flunssan ja vauvan korvatulehdusten vuoksi. Ottaa totaalisesti päähän, jos perjantaina joudun ensin hoitamaan koko päivän ja illan lapsia mahdollisesti kipeänä ja sitten vielä tulossa huonot yöunet. Kaiken lisäksi jaloissa pyörii miehen koira, jota en ole koskaan voinut sietää. Mies yleensä hoitaa koiran, eikä minun kontolleni kaadu nytkään lenkittäminen. Mutta ajatuskin siitä, että tuo urpo karvaturri pyörii niin, etten voi laskea vauvaa lattialle ryömimään ja sotkeutuu jakoihin muutenkin pienissä tiloiss ottaa päähän. On siis meillä vain silloin tällöin ja muuten koira on toisessa kodissa miehen exän luona. Loistava ajoitus tämäkin. On muuten ollut meillä hoidossa molempien lasten synnytysten aikaan. Ensimmäisellä kerralla sai ripulin kun olimme laitoksella - oli paskonut pitkin kämppää ja raapinut maalit ovesta kun saavuimme nyytin kanssa kotiin. Eli ymmärtänette, etten ole ihan best buddies tuon koiran kanssa.
Eniten ehkä ottaa päähän se, ettei mies mitenkään kysy, onko minulle ok että hän lähtee pikkujouluihin. Ok, periaatteessa aikuisten ihmisten ei minunkaan mielestäni tarvitse kysyä lupaa. Mutta ainakaan itse en lähtisi, jos tietäisin, että toisen elämä vaikeutuu huomattavasti.
Ja ei, en ole mustasukkainen ja vastusta siksi pikkujouluja. Ottaa vaan päähän toisen itsekkyys. Meillä on pienet lapset ja elämän pitäisi edes tämän ensimmäisen vuoden ajan mennä vauvan ehdoilla. Mitään teinivanhempia emme ole, vaan olemme neljänkympin molemmin puolin. Eli mennä olemme saaneet molemmat ihan tarpeeksi monta vuotta ennen lapsia.
Ei mulla muuta. Enkä varsinaisesti hae täältä mitään ratkaisua. Piti vaan päästää vähän höyryjä. Tuon miehen kanssa en jaksa alkaa tappelemaan, kun muutenkin on vähän energia tässä arjessa. Olen nämä asiat esittänyt hänellekin, mutta aikoo silti lähteä.
Kommentit (54)
Se on vaan yksi yö. Nukut univelkaa pois kun mies on kotona.
Eri asia jos olisi firman, kaveriporukan, harrasteryhmän pikkujouluja koko ajan, sitten voisi minullakin tulla raja vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielensä voi tietysti pahoittaa mistä vaan, mutta lapsiperhearjessa parisuhde on muutenkin niin kovilla, että itse ainakin pyrin siihen etten ihan joka aiheesta vedä hernettä nenään.
Omalla miehellä oli viime viikonloppuna firman pikkujoulut, tuli n. Klo 2-3 yöllä kotiin.
Jätin vaan eteiseen illalla lapun että jääkaapissa on yöpalaa, rakas.
Söi ja kömpi viereen, ja oli aamulla tosi iloinen. Seuraavaksi viikonlopuksi oli sitten minulta salaa kutsunut omat kaverini meille ja lähtivät vauvan kanssa yöksi mummolaan :).
Jos keskinäinen luottamus on kunnossa niin se että antaa vähän siimaa, auttaa pitämään suhteessa sen aidon rakkauden ja kipinän.
Pitkään jatkunut jatkuva heräily niin, että heräilet tyyliin 10min-30min välein on jotain järkyttävää. Ap:llä on ihan selvästi olo, että ei selviä enää mistään pienestäkään asiasta, joka vaikeuttaa ennestään jo todella huonoa tilannetta.
Voitko, ap, sopia miehesi kanssa, että hän menee pikkujouluihin mutta ei juo hirveästi niin, että hän voisi esim 14 eteenpäin vahtia lapsia niin, että sinä saat nukutuksi? Ymmärrän kyllä, miten vaikeaa on ja miten väsymys voi olla helvetillistä kun vauva roikkuu rinnassa kiinni, heräilee jatkuvasti, ja nukkumaanmenosta on tullut sinulle pelottava asia. Se on jotain todella kamalaa. Yritä kuitenkin sopia, että jatkossa mies esim. hoitaisi illat lapsia, että sinä saisit silloin levätä. Mielestäni myös yksi 2h pätkä esim. joka toinen yö on kyllä sellainen, että sillä pitäisi jotenkin selvitä. Itse nukuin monta kuukautta ilman noin pitkää unipätkää.
Meillä muuten vauvan tuollainen jatkuva heräily johtui allergioista. Kannattaa yrittää jatkoa ajatellen selvittää, mistä heräily johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mielensä voi tietysti pahoittaa mistä vaan, mutta lapsiperhearjessa parisuhde on muutenkin niin kovilla, että itse ainakin pyrin siihen etten ihan joka aiheesta vedä hernettä nenään.
Omalla miehellä oli viime viikonloppuna firman pikkujoulut, tuli n. Klo 2-3 yöllä kotiin.
Jätin vaan eteiseen illalla lapun että jääkaapissa on yöpalaa, rakas.
Söi ja kömpi viereen, ja oli aamulla tosi iloinen. Seuraavaksi viikonlopuksi oli sitten minulta salaa kutsunut omat kaverini meille ja lähtivät vauvan kanssa yöksi mummolaan :).
Jos keskinäinen luottamus on kunnossa niin se että antaa vähän siimaa, auttaa pitämään suhteessa sen aidon rakkauden ja kipinän.
Siis viime viikonloppuna oli nämä omani, miehellä toissa vknlp. :D
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä muissa maissa tuon ikäisten lasten molemmat vanhemmat kykenee käymään ihan täyspäiväisesti ja täyspäisesti töissä? Jaksaa aina hämmästyttää minua.
Itse tunnen omat rajani ja olen vapaaehtoisesti lapseton, joten eipä ole AP:n mainitsemia ongelmia. Ei tosin ole pikkujoulujakaan (ollaan molemmat valtiolla töissä).
Mikähän tässä on tämä "muissa maissa"? Erilaiset kotiapulaiset ovat aika tavallisia esim. Aasiassa ja Etelä-Amerikassa, siinä tapauksessa jos perheellä on rahaa (ja yleensä on jos perheessä on kaksi työssäkäyvää). Jos taas ei ole kotiapulaista niin usein äiri on kotona tai mummot ym. asuvat perheessä. Keskieuroopassa kotirouvuus tai osa-aikatyö on huomattavasti tavallisempaa kuin Suomessa ja isonvanhempien osallistuminen lastenhoitoon Suomea yleisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielensä voi tietysti pahoittaa mistä vaan, mutta lapsiperhearjessa parisuhde on muutenkin niin kovilla, että itse ainakin pyrin siihen etten ihan joka aiheesta vedä hernettä nenään.
Omalla miehellä oli viime viikonloppuna firman pikkujoulut, tuli n. Klo 2-3 yöllä kotiin.
Jätin vaan eteiseen illalla lapun että jääkaapissa on yöpalaa, rakas.
Söi ja kömpi viereen, ja oli aamulla tosi iloinen. Seuraavaksi viikonlopuksi oli sitten minulta salaa kutsunut omat kaverini meille ja lähtivät vauvan kanssa yöksi mummolaan :).
Jos keskinäinen luottamus on kunnossa niin se että antaa vähän siimaa, auttaa pitämään suhteessa sen aidon rakkauden ja kipinän.
Tilanne on aivan eri jos vauva nukkuu _todella_ huonosti. Silloin mielestäni molempien on hyvä joustaa, mies pikkujoulujen suhteen niin, ettei hirveästi joisi vaan pystyisi seuraavana päivänä hoitamaan lapsia ja nainen siinä, että antaa miehen mennä vaikka tuntuukin, ettei selviäsi siitä.
Ärsyttää välillä nämä, miten teillä on hoidettu tilanteet kun monessa tapauksessa tuollainen ei ole edes mahdollista (vauva ei huoli pulloa ja/tai ei ole isovanhempaa kenen luokse mennä).
Käske sen miehen heivata koira muualle pikkujouluviikonlopun ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkujoulut ja illanvietot ovat mielestäni ok, mutta tuollainen juominen että seuraava päivä meneekin krapulaa potien, kuuluvat mielestäni sinne teini- ja opiskeluaikoihin, ei enää perheellisen ihmisen elämään.
Mun miehelle iski toisen lapsen synnyttyä paha menovaihde. Överikännit kerran viikossa (siinähän se viikonloppu menikin), jolloin kotiuduttiin vasta aamulla, lisäksi vähintään yksi muukin baari-ilta mahtui viikkoon. Rajusti univelkaisena oli kiva siivota miehen oksennuksia ja ulkoilla lasten kanssa lähes koko se krapulapäivä, ettei mies raivonnut. Olisi ollut kiva saada itse edes yhdet päikkärit viikossa, koskaan mies ei herännyt lasten kanssa.
Sen jälkeen miehen pitikin aloittaa sivusuhde, kun vaimo oli jotenkin muuttunut kylmäksi ja "omi lapset". En kyllä tiedä, miten olisin voinut välttää "omimasta", sillä aina kun jonnekin ilman lapsia lähdin, mies raivosi lapsille koko ajan ja vanhempi itki, ettei tahdo jäädä kotiin isän kanssa.
No erohan siitä tuli.
Yhdet pikkujoulut nyt on ihan yhdentekevät verrattuna siihen, miten mies käyttäytyy koko muun vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkujoulut ja illanvietot ovat mielestäni ok, mutta tuollainen juominen että seuraava päivä meneekin krapulaa potien, kuuluvat mielestäni sinne teini- ja opiskeluaikoihin, ei enää perheellisen ihmisen elämään.
Tätä minäkin mietin. Vaikka olisi mitkä juhlat, ei meillä ainakaan kumpikaan vamhemmista juo koskaan sellaiseen kuntoon itseään, että seuraava päivä menisi karapulan potemiseen. Voi mennä sinne pikkujouluihin, mutta pakkoko on juoda kaksin käsin?
Jos taas kohtuus ei onnistu, suosittelisin pidättäytymään alkoholista kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Pikkujoulut ja illanvietot ovat mielestäni ok, mutta tuollainen juominen että seuraava päivä meneekin krapulaa potien, kuuluvat mielestäni sinne teini- ja opiskeluaikoihin, ei enää perheellisen ihmisen elämään.
Kun ilta jatkuu johonkin kolmeen tai puoli neljään, seuraava päivä menee todennäköisesti lepäilyyn, vaikkei varsinaista krapulaa olekaan. Minä en ainakaan saa unta heti, kun tulen tanssimasta, vaan rauhoittuminen ja nukkumaan meno vaatii vähän aikaa. -5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkujoulut ja illanvietot ovat mielestäni ok, mutta tuollainen juominen että seuraava päivä meneekin krapulaa potien, kuuluvat mielestäni sinne teini- ja opiskeluaikoihin, ei enää perheellisen ihmisen elämään.
Kun ilta jatkuu johonkin kolmeen tai puoli neljään, seuraava päivä menee todennäköisesti lepäilyyn, vaikkei varsinaista krapulaa olekaan. Minä en ainakaan saa unta heti, kun tulen tanssimasta, vaan rauhoittuminen ja nukkumaan meno vaatii vähän aikaa. -5
Se krapula voi tulla jo ihan pelkästään unenpuutteesta ilman, että olisi alkoholia nauttinut pisaraakaan. Mutta en minäkään ymmärrä "perseet olalle" -juomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkujoulut ja illanvietot ovat mielestäni ok, mutta tuollainen juominen että seuraava päivä meneekin krapulaa potien, kuuluvat mielestäni sinne teini- ja opiskeluaikoihin, ei enää perheellisen ihmisen elämään.
Kun ilta jatkuu johonkin kolmeen tai puoli neljään, seuraava päivä menee todennäköisesti lepäilyyn, vaikkei varsinaista krapulaa olekaan. Minä en ainakaan saa unta heti, kun tulen tanssimasta, vaan rauhoittuminen ja nukkumaan meno vaatii vähän aikaa. -5
Niin no. Vähän sama asia mielestäni kuin krapulakin. Arki kuitenkin jatkuu siellä kotona jokaikinen päivä, joten jos tietää että aamuun asti menneen illan jälkeen ei jaksa seuraavana päivänä tehdä muuta kuin levätä, niin täytyykö sitä sitten olla aamuun asti? Tuo biletyksen jälkeisen päivän viettäminen sängyssä (väsymyksen tai krapulan takia) on mielestäni sitä nuoruuteen kuuluvaa elämää, ei enää perheellise .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkujoulut ja illanvietot ovat mielestäni ok, mutta tuollainen juominen että seuraava päivä meneekin krapulaa potien, kuuluvat mielestäni sinne teini- ja opiskeluaikoihin, ei enää perheellisen ihmisen elämään.
Kun ilta jatkuu johonkin kolmeen tai puoli neljään, seuraava päivä menee todennäköisesti lepäilyyn, vaikkei varsinaista krapulaa olekaan. Minä en ainakaan saa unta heti, kun tulen tanssimasta, vaan rauhoittuminen ja nukkumaan meno vaatii vähän aikaa. -5
Niin no. Vähän sama asia mielestäni kuin krapulakin. Arki kuitenkin jatkuu siellä kotona jokaikinen päivä, joten jos tietää että aamuun asti menneen illan jälkeen ei jaksa seuraavana päivänä tehdä muuta kuin levätä, niin täytyykö sitä sitten olla aamuun asti? Tuo biletyksen jälkeisen päivän viettäminen sängyssä (väsymyksen tai krapulan takia) on mielestäni sitä nuoruuteen kuuluvaa elämää, ei enää perheellise .
Vai että vaihtoehdot ovat nuoruus tai lapsiperheellisyys? Hyvä tietää. ;)
Jokainen joutuu nämä asiat itse punnitsemaan. Halusin vain huomauttaa, ettei hauskanpito pikkutunneille edellytä ryyppäämistä, kun se tuntui olevan joillekin vähän epäselvää. Ja väsymys ei ole sama asia kuin krapula. Itseäni ei ainakaan okseta, pyörrytä ja ahdista, vaikka olisin valvonutkin. -5
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää välillä nämä, miten teillä on hoidettu tilanteet kun monessa tapauksessa tuollainen ei ole edes mahdollista (vauva ei huoli pulloa ja/tai ei ole isovanhempaa kenen luokse mennä).
Teillä siis lapsi kuolisi varmaan siinä tapauksessa, että äiti joutuisi vaikka sairaalaan kun kerran mitään ei ole tehtävissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkujoulut ja illanvietot ovat mielestäni ok, mutta tuollainen juominen että seuraava päivä meneekin krapulaa potien, kuuluvat mielestäni sinne teini- ja opiskeluaikoihin, ei enää perheellisen ihmisen elämään.
Kun ilta jatkuu johonkin kolmeen tai puoli neljään, seuraava päivä menee todennäköisesti lepäilyyn, vaikkei varsinaista krapulaa olekaan. Minä en ainakaan saa unta heti, kun tulen tanssimasta, vaan rauhoittuminen ja nukkumaan meno vaatii vähän aikaa. -5
Niin no. Vähän sama asia mielestäni kuin krapulakin. Arki kuitenkin jatkuu siellä kotona jokaikinen päivä, joten jos tietää että aamuun asti menneen illan jälkeen ei jaksa seuraavana päivänä tehdä muuta kuin levätä, niin täytyykö sitä sitten olla aamuun asti? Tuo biletyksen jälkeisen päivän viettäminen sängyssä (väsymyksen tai krapulan takia) on mielestäni sitä nuoruuteen kuuluvaa elämää, ei enää perheellise .
Vai että vaihtoehdot ovat nuoruus tai lapsiperheellisyys? Hyvä tietää. ;)
Jokainen joutuu nämä asiat itse punnitsemaan. Halusin vain huomauttaa, ettei hauskanpito pikkutunneille edellytä ryyppäämistä, kun se tuntui olevan joillekin vähän epäselvää. Ja väsymys ei ole sama asia kuin krapula. Itseäni ei ainakaan okseta, pyörrytä ja ahdista, vaikka olisin valvonutkin. -5
Missäköhän noin väitin?
Ihme ap. mun mies käy kavereilla saunomassa aika useinkin ja viipyy yleensä seuraavaa päivään asti kunnes olo paranee et voi taas ajaa. Ja meillä on kolme lasta, osaan kyllä avata suuni kun mies "kyselee" saunomis lupaa. Yleensä saa aina mennä tai no loppuraskauksien aikana kielsin juomisen mutta menoa en jotta olisi ajo kunnossa jos tulis lähtö. jos olen väsynyt niin ilmoitan että vie mennessään isommat yökylään kun vauvaa ei voi viedä mihinkään tai sit se hakee mutsin tänne jotta voin aamusta nukkua kun vauva herättelee syömään yöllä. Mut yleensä oon nelisin lasten kanssa kun mies menee. Ja on mullakin yön yli meno ens kuussa ja mies on se joka aikoo siitä pitää kiinni siitä et meen sinne. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkujoulut ja illanvietot ovat mielestäni ok, mutta tuollainen juominen että seuraava päivä meneekin krapulaa potien, kuuluvat mielestäni sinne teini- ja opiskeluaikoihin, ei enää perheellisen ihmisen elämään.
Kun ilta jatkuu johonkin kolmeen tai puoli neljään, seuraava päivä menee todennäköisesti lepäilyyn, vaikkei varsinaista krapulaa olekaan. Minä en ainakaan saa unta heti, kun tulen tanssimasta, vaan rauhoittuminen ja nukkumaan meno vaatii vähän aikaa. -5
Niin no. Vähän sama asia mielestäni kuin krapulakin. Arki kuitenkin jatkuu siellä kotona jokaikinen päivä, joten jos tietää että aamuun asti menneen illan jälkeen ei jaksa seuraavana päivänä tehdä muuta kuin levätä, niin täytyykö sitä sitten olla aamuun asti? Tuo biletyksen jälkeisen päivän viettäminen sängyssä (väsymyksen tai krapulan takia) on mielestäni sitä nuoruuteen kuuluvaa elämää, ei enää perheellise .
Huh huh. Kyllä kuulostaa sun elämä NIIN aikuiselta, NIIN aikuiselta. "Vain nuoret valvovat pitkään, kyllä aikuinen perheellinen ihminen on kymmeneltä nukkumassa" (lausutaan narisevalla aikuis-äänellä). Ankeaa!
Laita ap miehes menemään hotelliin yöksi pikkujouluista. Yksi herääminen siis vähemmän!
Ei meidänkään työpaikallamme järjestetä pikkujouluja kuin korkeintaan päivätilaisuuksina. Mutta täyttyväthän marras-joulukuun viikonloput nyt muutenkin pikkujoulumenoista, kun kaveri- ja harrastusporukat järjestävät yhteisiä illanviettoja. Näin ainakin meillä. -5