Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua muuttaa yhteen (molemmilla lapsia ed. liitoista)
25.11.2015 |
Minä 42, mies 45.
Miehellä yksi, minulla kaksi lasta edellisestä liitosta.
Haluaisin edes keskustella yhteen muuttamisesta, mutta miestä ei tunnu innostavan ajatus yhtään. Hänelle tuntuu sopivan tällainen reppureissaajaelämä, eli silloin kun lapseni on isällään/hänen lapsensa on äidillään, kurvataan toisemme luoksi. Ja kyllähän me yhdessä koko porukallakin tietenkin vietetään aikaa
Mä olen vaan niin kyllästynyt ja väsynyt ja ärsyyntynyt tuohon reissaamiseen. Ei mulle mikään ihannetilanne ole sellainen, että asutaan eri asunnoissa. Mä haluaisin kunnon perhe-elämän, jakaa tätä elämää kunnolla. Ihan käytännön syistäkin: mun mielestä pystyttäisiin olemaan toisillemme enemmän tukena ja apuna ihan arkielämässä/jakaa arkea niin paljon paremmin, kun asuttais yhdessä. Voitais yhdistää voimamme, oltais yhdessä enemmän kuin erikseen. Esim. minä pystyisin hoitamaan hänen lastaan, jos hänellä menee pidempään töissä, jne.
Ilmeisesti syynä hänen yhteenmuuttamishaluttomuuteensa on ex ja käytännön ongelmat. Pitäisi lasten muuttaa koulua, miten tapaamiset exien kanssa jne. Hän on lapsen lähivanhempi.
Mielestäni kuitenkin tämä olisi lapsillekin parempi vaihtoehto kaikin puolin. Haaveenani on, että löydettäis tarpeeksi iso asunto, jossa kaikilla olisi myös tilaa hengittää.
Mun lapseni on alakoulun ylemmillä luokilla jo, hänen lapsensa 6 v.
Olisi kiva kuulla muiden uusperheiden "tarinoita" yhteenmuuttamisesta - kuinka pian tapaamisesta muutitte yhteen, miten sujui, oliko hyvä ratkaisu jne.
Kommentit (56)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille parempi vaihtoehto vaihtaa koulua, harrastuksia, kavereita ja vielä muutaa kaus äidistään, että sinä leikkiä kotia?!
Todellakin järkevä mies!
Entä mitäs teidän lapset yhteenmuutosta sanoisivat?
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on järkevä.
Ei mitään lisättävää!
Vierailija kirjoitti:
Todellakin järkevä mies!
Entä mitäs teidän lapset yhteenmuutosta sanoisivat?
Lapset ovat tietenkin innoissaan uudesta äidistä, sisaruksista ja harhakuvasta ydinperheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas kertakaikkisen fiksu mies! :) Tuo mitä teillä nyt on, on just hyvä.
Oot kyllästynyt ja väsynyt reissaamiseen? Mites lapset? Ajattelitko lapsiasi ollenkaan erotessasi, että he joutuvat reissaamaan kahden kodin väliä? Lapset varmasti olisivat halunneet elää yhdessä äidin ja isän kanssa. Sinä kehtaat täällä sitten vielä itkeä, kun mies ei halua saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutteko eripaikkakunnilla? Ja nyt sitten isän ja hänen lapsensa pitäisi jättää heidän koti, että sinun haave toteutuisi?! Miksi sinä ja sinun lapsesi voisi muuttaa? Onko lapsen äiti sinulle uhka, jonka haluat mahdollisemman kauas miehestä?
Haluaisin juuri tuollaisen järjestelyn kuin teillä nyt on jos joskus vielä jonkun miehen kanssa yhteen lyöttäytyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8, sen olen oppinut, ettei kannata tuomita liikaa ja ajatella, ettei jotain koskaan tapahtuisi minulle...valitettavasti elämä yllättää joskus, eikä aina niin positiivisesti.
Ap
Toisaalta tuo on lasten kannalta hyvä, saavat tutustua rauhassa. Mutta eipä tuo mitään perhe-elämää ole.
Itse olin tuollaisessa liian kauan, 5 vuotta. Ei mies olisi koskaan yhteen halunnut, hänen lapsensakin muutti välissä äidilleen. Mies vain halusi suhteessa kaapia kermat päältä.
Lopulta päätin suhteen, ja sitä en ole katunut. Nykyään olen onnellisesti naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elät juuri sitä unelmaa, josta iso osa naisia olisi valmis vaikka vähän maksamaan! Kaksi kotia, ei uusperheriitoja lastenkasvatuksesta, ei riitoja rahasta ja sinun/minun lapsista, existä jne. Tuo on hieno tilanne, nauti siitä, koska juuri arjen jakamiseen ne ydinperheet usein kaatuvat.
8 vastaa: olen itsekin eronnut, mies jätti minut. Ei tulisi mieleenkään muuttaa yhteen miesystäväni kanssa. Vieraillaan puolin ja toisin ja hyvin menee. Yhdessä pian 1.5 v. Hän on tosin lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakotat vaan miehen muuttamaan yhteen! Kyllä siitä hyvä tulee...
Siis ymmärsinkö oikein, että asutte vielä exienne kanssa saman katon alla?
Me muuttaisimme kaikki pois tämän hetkiseltä paikkakunnaltamme. Alue, jota joskus ollaan väläytelty on siinä mielessä hyvä, että jokaisen lapsen harrastukset olisivat lähellä. Koulu olisi myös hyvämaineinen koulu (parempi kuin lasten nykyiset); tuttujen lapsia on tässä koulussa, ja tosi tyytyväisiä ovat kaikki olleet; kulkuyhteydet molempien eksien luo n. 20 km molemmilla.
Välimatkaa meillä on n. 45 km.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta tuo on lasten kannalta hyvä, saavat tutustua rauhassa. Mutta eipä tuo mitään perhe-elämää ole.
Itse olin tuollaisessa liian kauan, 5 vuotta. Ei mies olisi koskaan yhteen halunnut, hänen lapsensakin muutti välissä äidilleen. Mies vain halusi suhteessa kaapia kermat päältä.
Lopulta päätin suhteen, ja sitä en ole katunut. Nykyään olen onnellisesti naimisissa.
Kyllä minäkin jo olen iässä, jossa haluan elämästä ne parhaat palat ja kaapia kermat päältä elämällä aikuisen naisen elämää!
Ei todellakaan asuta exien kanssa saman katon alla. Minun erostani on nelisen vuotta aikaa, miehen erosta kolme.
Ap
No 8, voisin sitten sulle esittää saman kysymyksen: mietitkö sinä erotessasi noita mainitsemiasi asioita?
En käsitä asennettasi ollenkaan, olen pahoillani. Ihmeellisen hyökkäävä asenne.
Ap
Korjaus äskeiseen: en voi sanoa, etteikö miestä yhtään kiinnostaisi yhteenmuuttaminen. Hänen mielestään yhteenmuuttamisella vaan ei ole mikään kiire. (En sitten tiedä, mitä "mikään kiire" hänelle tarkoittaa...Kymmentä vuottako?)
Kun yritän puhua joskus asiasta, ei oikein ota mitään kantaa. Tai sitten pitää sitä vähän vaikeana juuri kaikkien käytännön asioiden (koulut, eksät, harrastukset, jne.) vuoksi.
Emme tosin ole olleet yhdessä kuin vasta n. 1,5 v.
Ap