Mies ei halua muuttaa yhteen (molemmilla lapsia ed. liitoista)

Kyllä 8 mietti. Itki ja mietti. Miehellä toinen nainen. Mutta ei tulisi mieleenkään valittaa moisesta, mistä sinä.

Vierailija kirjoitti:

Elät juuri sitä unelmaa, josta iso osa naisia olisi valmis vaikka vähän maksamaan! Kaksi kotia, ei uusperheriitoja lastenkasvatuksesta, ei riitoja rahasta ja sinun/minun lapsista, existä jne. Tuo on hieno tilanne, nauti siitä, koska juuri arjen jakamiseen ne ydinperheet usein kaatuvat.

13, on tässä silti eksät ja sinun/minun lapset ja ties mitkä väännöt ja problematiikat silti mukana kuvioissa, vaikkei yhdessä asutakaan. Eihän me toisiamme vain ilman lapsia tavata, kyllä kaikkien lasten kanssa aikaa yhdessä vietetään.

Ap

8, kyllä tässä on minunkin mieheni tekojensa takia ollut syypää eroomme. En lähde ihmisiä tuolla tavalla eroistaan syyllistämään koskaan kuin sinä teet. Kukaan ei voi toisen saappaissa kuitenkaan seisoa ja tietää, millaista se elämä on. Väkisin ilmeisesti sinun mielestäsi kaikkien tulisi sitten pysyä yhdessä, vaikka se lapsillekaan ei olisi hyväksi. Olethan itsekin eronnut, luulisi sinun ymmärtävän.

Ihan vain sivukommenttina.

Ap

Tuohan on ihan täydellinen järjestely. Lapset saa rauhassa olla omissa kodeissaan ja sulla on kuitenkin miesystävä josta on vain iloa eikä pyöri liikaa nurkissa.

Mä en sitten ymmärrä tuollaista perheenrikkomista pätkääkään, mutta ei mun varmaan tarvitsekaan.

12, tuollainen fiilis kuin sinulla oli on minullakin: haluaisin kunnollista perhe-elämää, mä en pidä tällaisesta tapailusuhteesta, tavallaan just että kuoritaan kermat päältä. (Tosin on tää meidän suhde nyt sentään syvällisempi.) Mutta mä just haluan sitä raakaa arkea. Mikä siinä on niin pahaa? Se on just parasta, kaikkine haasteineen.

Ja oon aika monessa liemessä ollut ja venytetty ja vanutettu niin, että en pidä uusperheen arkea mitenkään mahdottomana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

12, tuollainen fiilis kuin sinulla oli on minullakin: haluaisin kunnollista perhe-elämää, mä en pidä tällaisesta tapailusuhteesta, tavallaan just että kuoritaan kermat päältä. (Tosin on tää meidän suhde nyt sentään syvällisempi.) Mutta mä just haluan sitä raakaa arkea. Mikä siinä on niin pahaa? Se on just parasta, kaikkine haasteineen.

Ja oon aika monessa liemessä ollut ja venytetty ja vanutettu niin, että en pidä uusperheen arkea mitenkään mahdottomana.

Ap

Sitten sinun pitää ettiä mies, joka haluaa samoja asioita kanssasi. 

Vierailija kirjoitti:

12, tuollainen fiilis kuin sinulla oli on minullakin: haluaisin kunnollista perhe-elämää, mä en pidä tällaisesta tapailusuhteesta, tavallaan just että kuoritaan kermat päältä. (Tosin on tää meidän suhde nyt sentään syvällisempi.) Mutta mä just haluan sitä raakaa arkea. Mikä siinä on niin pahaa? Se on just parasta, kaikkine haasteineen.

Ja oon aika monessa liemessä ollut ja venytetty ja vanutettu niin, että en pidä uusperheen arkea mitenkään mahdottomana.

Ap

Olet ihmisen kanssa, joka ei halua samoja asioita kuin sinä?! Jos mies haluaisi samoja asioita niin  eikö sinulla olisi jo se sormus sormessa ja avain sopisi samaan lukkoon, mutta joku miehessä vielä pistää hanttiin...

1,5 vuotta vasta yhdessä, ja nyt jo valmis muuttamaan yhteen. Vielä sitten niin, että lapset vaihtavat koulua ja asuntoa. Nyt jäitä hattuun hyvä nainen. Uusperhe on todella haastava yhdistelmä. Oletko ihan varma, että et unelmoi täydellisestä elämästä, jossa kaikki leikkivät yhdessä kotia ja kukaan ei kanna taakkoja vanhasta.

Miksi sinulla on kiirre muuttaa yhteen? Jos teillä on nyt hyvä olla, niin miksi asiat pitää sekoittaa? Oletko sinä päättänyt minne pitää muuttaa? Miten olet asiat ilmaissut miehelle? Oletko vaan ilmoittanut, että tonne haluan ja x kokoisen talon/huoneiston? Oletko edes kysynyt mielipidettä haluaako hän muuttaa juuri sinne?

Jos exä' on jo nyt hankala, niin voin luvata että sitten se vasta hankalaksi muuttuu kun muutatte yhteen. Miten olit ajatellut huoneet? Kaikille lapsille oman huoneen? Silloin tarvitset jo vähintään 5 huonetta? Oletko sinä valmis maksamaan enemmän asunnosta, koska sinulla on enemmän lapsia? Saatko asumistukea? Miten se muuttuu kun muutat yhteen?

1,5 vuotta on suhteessa hyvin lyhyt aika, ja miksi et voi vaikka odottaa pari vuotta. Muuta itse sinne alueelle jonne haluat muuttaa ja jatka tapaamista.

Ehkä odottaisin vielä pari vuotta, jos olisin ap. 1,5 v on kuitenkin lyhyt aika seurustelulle ennen avoliittoa. Voithan sä ap muuttaa lapsinesi lähemmäs miestä, jos se yhtään auttaa. Mutta jos toinen on _vähänkään_ epäröivä, niin en alkaisi yhtään puhumaan lisää yhteenmuutosta.

Vierailija kirjoitti:

Minä 42, mies 45.

Miehellä yksi, minulla kaksi lasta edellisestä liitosta.

Haluaisin edes keskustella yhteen muuttamisesta, mutta miestä ei tunnu innostavan ajatus yhtään. Hänelle tuntuu sopivan tällainen reppureissaajaelämä, eli silloin kun lapseni on isällään/hänen lapsensa on äidillään, kurvataan toisemme luoksi. Ja kyllähän me yhdessä koko porukallakin tietenkin vietetään aikaa

Mä olen vaan niin kyllästynyt ja väsynyt ja ärsyyntynyt tuohon reissaamiseen. Ei mulle mikään ihannetilanne ole sellainen, että asutaan eri asunnoissa. Mä haluaisin kunnon perhe-elämän, jakaa tätä elämää kunnolla. Ihan käytännön syistäkin: mun mielestä pystyttäisiin olemaan toisillemme enemmän tukena ja apuna ihan arkielämässä/jakaa arkea niin paljon paremmin, kun asuttais yhdessä. Voitais yhdistää voimamme, oltais yhdessä enemmän kuin erikseen.  Esim. minä pystyisin hoitamaan hänen lastaan, jos hänellä menee pidempään töissä, jne.

Ilmeisesti syynä hänen yhteenmuuttamishaluttomuuteensa on ex ja käytännön ongelmat. Pitäisi lasten muuttaa koulua, miten tapaamiset exien kanssa jne. Hän on lapsen lähivanhempi.

Mielestäni kuitenkin tämä olisi lapsillekin parempi vaihtoehto kaikin puolin. Haaveenani on, että löydettäis tarpeeksi iso asunto, jossa kaikilla olisi myös tilaa hengittää.

Mun lapseni on alakoulun ylemmillä luokilla jo, hänen lapsensa 6 v.

Olisi kiva kuulla muiden uusperheiden "tarinoita" yhteenmuuttamisesta  - kuinka pian tapaamisesta muutitte yhteen, miten sujui, oliko hyvä ratkaisu jne.

Tuohan on hyvä  tapa elää yhdessä. Itse olen sitä mieltä että parempi kun ei muuta yhteen kun kummallakin on omia lapsia. Olette sitten yhdessä kun lapset on muualla. Näin ei tule turhaa kärhämää. Eikä hän varmaan ole innokaskaan alkaa elättää toisen lapsia. En minäkään olisi.

Kerkiitte muuttaa sitten yhteen kun lapset on aikuisia. Silloin on elämä paljon yksinkertaisempaa yhdessä kuin mitä jos siinä pyöriin sinun ja hänen lapset.

Viisas mies. Nostan hattua.

Ap ymmärrän pointtisi, haluat yhteisen kodin. Ei siinä mitään pahaa ole ja en ymmärrä miksi se olisi edes hätiköityä. 1,5 vuotta on jo mielestäni pitkä aika ottaen huomioon, että Suomessa yleisesti ottaen muutetaan yksiin todella nopsaan. Kannattaa puhua miehen kanssa. Syyhän voi olla vaikkapa uskalluksen puutteessa. Mihin miehen ensimmäinen liitto kaatui? Heitettiinkö pihalle vaikka. Vaikea luottaa ettei joudu asunnottomaksi. 

Samaa mieltä kuin moni muukin. Mies on järkevä. Uusperhe-elämä, jossa on sun ja mun lapset, ei ole mitään helppoa. Mies ehkä tietää, että hänen on huomattavasti helpompaa sopia lapsensa asioista ja kasvatuksesta exänsä kanssa, kun hänen ei tarvitse ottaa huomioon sinun ja sinun lastesi toiveita ja tarpeita. Sinun exästäsi nyt puhumattakaan.  12 vuoden päästä miehen lapsi on täysi-ikäinen ja sen jälkeen miehen ei tarvitse enää kasvattaa lastaan yhdessä lapsen äidin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Todellakin järkevä mies! 

Entä mitäs teidän lapset yhteenmuutosta sanoisivat? 

Minustakin järkevä mies. Älä hoputa.

Meillä kun tapasin nykyisen mieheni 2011, niin lapset oli samassa koulussa. Muutto ei hirveästi muuttanut kouluasioita, mutta olihan se lapsille varmaan iso juttu, kun me muutettiin yhteen. Tai se kävi noin niinkuin hissukseen, kun oltiin koko ajan jommassa kummassa paikassa. Mies oli yh. Oma tyttäreni ja miehen tytär olivat koulukavereita, mutta eihän ne tyttöjen kaveruussuhteet ole mutkattomia, ei varsinkaan meillä..

Tulen tytärpuoleni kanssa hyvin toimeen ja hän sanoo minua mammaksi erotuksena äidistään, jonka on valitettavasti tavannut viimeksi vuosi sitten. Äidillä on ongelmia. Omat lapset ovat olleet vähän mustankipeitä tästä hänen mammantarpeestaan, ja siitä on jouduttu useamman kerran keskustelemaan, mutta viesti on mennyt perille, että en rakasta heitä yhtään vähempää nytkään, kun heillä on lisää sukulaisia. Nyt heillä on muuta miettimistä, kun meillä on tämä 3 kk ikäinen yllärisinappipaketti.

Mutta ymmärrän miehen varovaisuuden oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ap ymmärrän pointtisi, haluat yhteisen kodin. Ei siinä mitään pahaa ole ja en ymmärrä miksi se olisi edes hätiköityä. 1,5 vuotta on jo mielestäni pitkä aika ottaen huomioon, että Suomessa yleisesti ottaen muutetaan yksiin todella nopsaan. Kannattaa puhua miehen kanssa. Syyhän voi olla vaikkapa uskalluksen puutteessa. Mihin miehen ensimmäinen liitto kaatui? Heitettiinkö pihalle vaikka. Vaikea luottaa ettei joudu asunnottomaksi. 

Ap haluaa. Mies ei. Entä lapset haluaako ne pois entisestä kodistaan, kaemmas äidistään?

Huomatkaa nyt, että teidän pyhä vulva EI TARKOITA, että sillä olisi enemmän oikeassa kuin miehet tai lapset.

Aivan samaa mieltä kuin miesystäväsi. Yhteenmuutto ei ole ajankohtainen lasten kuvioiden takia. Miksi kiirehdit itse? Anna suhteen kehittyä rauhassa.

Muuta miehen naapuriin. Kämpät erikseen, mutta näät enemmän.

Mikäli ette löydä yhteistä linjaa niin varmaan kannattaa vaihtaa miestä. Ei sinun tarvitse luopua perhehaaveistasi. Eiköhän sinulle löydy sellainen kumppani jonka kanssa haaveet käy yksiin. Älä tuhlaa aikaa liiaksi, tsemiä!

"Nyt heillä on muuta miettimistä, kun meillä on tämä 3 kk ikäinen yllärisinappipaketti."

Miten voi tulla yllärisinappipaketteja jos ehkäisystä on pidetty huolta ja käytetty oikein?

Tai ylipäätään harrastettu seksiä? 

Miehellä on vain yksi lapsi ja jos muutatte yhteen niin lapsia on 3. Ihan eri hulinat ja ehkä mies ei edes halua olla isäpuoli?