Kädestä suuhun elävät, miten jaksatte?

Minä en jaksakaan, ole erakoitunut.

No jaa. Asiaa auttaa pienet menot, miehen ja minun vuokra on 440 e ja laskut + matkakortit n. 160 per kk. Siihen vielä ruoka, niin kyllä me alle tonnilla pärjätään ja pakko välillä onkin.

Ja no olen positiivinen. Tiedän, että vuoden päästä olen valmistunut ja mies ainakin kesän käy töissä ja alottaa korkeakouluopinnot pian. Asenne ja positiivisuus auttaa!

Tottuuhan siihen.

Mä niin toivon että tämä on väliaikaista. Sen voimalla on 7 vuotta menty eikä loppua näy. Joskus olen saanut 1000e säästöön kerättyä, mutta sitten leviää auto tai pesukone ja taas ollaan nollilla...

Kädestä suuhun eläminen tarkoittaa, ettei jää mitään säästöön. Se ei tarkoita välttämättä tuollaista niukkuutta. 

Olemme mieheni kanssa varsinaisia tuhlareita. Kaikki menee, mitä tulee perheeseen. Meillä on kaksi lastakin. Nytkin olen jo ostanut joululahjolla ainakin tonnilla lapsille ja muulle suvulle. Lisää tulee menemään. Pelkkiin pikkujouluihin ystäville ollaan varattu tonni myös. 

Sitten aina välillä kärvistellään viikko kaurapuurolla tämän elämäntyylin johdosta. Olen tottunut ja luulen, ettei me muututa koskaan. Odotellaan perintöjä. Kumpikin on ainoa lapsi, joten meille on tulossa tosi hyvin massia. Asia ei ole kuitenkaan ajankohtainen, kummankin vanhemmat ovat todella hyväkuntoisia 70-80 välissä olevia pirteitä eläkeläisiä. 

Pienet menot toimii, kun on kysymys pieni aikaisesta rahattomuudesta. Kun tilanne on krooninen, tulee pakosti välillä suurempiakin menoja. Esim. polikklinikka maksu tai hammaslääkäri. Säästät vaikka rintaliiveihin, niin raha menee apteekkiin. Niin yritän olla aktiivinen ja etsiä ilmaisia huveja ja tekemisiä. niihin vain ei aina saa kavereita. Kaverit käy leffassa ja syömässä joihin itse joutuu sanomaan aina ei.

Kyllähän se harmittaa aika usein. Velkaa ei ole mutta ei myöskään säästöjä. Kaikki menee pakollisiin juttuihin. Olisi ihanaa voida ostaa jotain ekstraa itsellekin. Lapsille kyllä saadaan joululahjat ostettua, mutta ystäville ei valitettavasti :(

Tulee aika paljon haaveiltua ja sillä tunteella tullaan toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Miten jakselette te muut, jotka elätte kädestä suuhun (kuka mistäkin syystä)? Vertaistukea kaipailisin.

Nyt kun joulukin lähestyy pikkuhiljaa. Tarjouksia siellä, tarjouksia täällä, mutta eipä niistä ole iloa kun on lähes pennitön. 

Tuttavat lentävät samaan aikaan matkalle lämpöön. Saattavat pyytää ravintolaan tms. mukaan, on paljon hankalia tilanteita kun rahaa ei ole yhtään käyttää. Kiertelen paljon kirpputorilla ja ostan sieltä myös joululahjoja omille lapsilleni. Juuri nyt ei ole varaa mennä edes sinne.

Miten te muut jaksatte henkisesti?

Suurin osa tästä kansasta elää kädestä suuhun. Se on sitä normaalia arkea. Parasta on ymmärtää se asia että jos tilanteelle ei voi mitään on se vain hyväksyttävä ja muistettava nauttia elämästä. Ei rahaa tarvii jäädä kaikkeen yltäkylläisyyteen. Kun se vain riittää normaaliin elämään, asuntoon, ruokaan ym. välttämättömään. (kukapa ei rikas haluaisi olla) Mutta ei kannata pilata elämää murehtimalla sitä että toisilla on paremmin. Vaan oltava onnellinen kun on terve ja perusasiat kunnossa.

Ei se tee onnelliseksi että voi ostaa merkkivaatteet, -laukut ym. Mutta jokaisella kuitenkin pitäisi olla sen verran töitä ja palkkaa että saa asunnon maksettua ( ei tarvii aina olla omistusasunto) voi syödä ruokaa joka päivä, vaatettaa itsensä ja lapsensa ym normaalia.

Itse en vaitaisi rahaan ystäviäni, terveyttäni ja ihanaa parisuhdettani. Jääköön rauhassa etelänmatkat käymättä, uusi auto ostamatta, merkkivaatteet kaupan hyllylle, ym. ylimääräiset. Olen vähään tyytyväinen ja kuitenkin onnellinen.

Mutta jos he olisivat sinun oikeita ystäviä niin he kyllä viettäisivät aikaa sinun kanssa muulla tavalla. Tavalla jossa ei rahaa tarvitse. Se on vain valinta kysymys. En ole käyny elokuvissa varmaan viiteen vuoteen enkä sinne enään kaipaakkaan. Olen löytäny harrastuksen joka ei maksa. Ulkoilen paljon ja retkeilen metsässä. Samalla syksyllä saadaan kerättyä marjat ja sienet talveksi. Siinäkin säästyy rahaa muuhun käytettäväksi.

Mitäs tässä, joulu nyt vähän ahdistaa. Olisi pitänyt olla rahaa sen verran, että olisi saanut tilattua vähän elektroniikkaa Kiinasta, olisi tullut halvemmaksi. Mutta veronpalautusrahoista ei ehkä enää ehdi.

Tätä tämä on. Kun on rahaa, pystyy toisella tapaa myös käyttämään sitä hyväksi. Mutta nyt on pakko ostaa kun tarvitsee - toivon toista vähälumista talvea ettei tarvitse hankkia lapsille suksia (monoja, sauvoja). Vaikka nekin tietty haettaisiin käytettynä jostain. Silti.

Joka palkkapäivä ajattelen, että tästä se käänne lähtee, ja vähän aikaa saankin iloa kituuttamisesta ja rahan säästöön saamisesta. Sitten tulee Se Jokin ja säästötili vingahtaa.

Joskus vaan tekisi mieli ostaa juttuja. Koska ihan sama miten paljon sitä rahaa saa säästöön, jonnekin se aina menee.

Olen kuitenkin työssäkäyvä ihminen, oikeastaan teen kahta työtä (toinen tuottaa lähinnä taskurahaa, millä kustannan esim elokuvakäynnit yms). Työssäkäynti tarkoittaa sitä, ettei ole aikaa ja jaksamista kierrellä kirppareilla.

Elätän kuitenkin itseni ja pari lasta (ei tarvi tulla muistuttamaan että isälläkin olisi joku elatusvelvollisuus). Pakko vaan uskoa, että jossain vaiheessa kaikki helpottaa.

Usko pois sitä se lämä on. Harva täällä voi rehellisesti sanoa että rahaa riittää mällätä mielin määrin mihin haluaa. Moni näyttää noin päällepäin niin tekevän, mutta todellisuudessa elävät velaksi. Kaikki on hankittu osamaksulla. Eli kun niille sattuu jotain heillä menee kaikki. Me pientuloset joilla ei ole velkaa saadaan pitää se vähä mitä miellä on vaikka jäätäisiin työttömäksi tai sairastuttaisiin. Vaan ne ylivarojen elävät menettävät silloin kaiken. Kumpi parempi. Sen päättäköön jokainen itse.

Vierailija kirjoitti:

Miten jakselette te muut, jotka elätte kädestä suuhun (kuka mistäkin syystä)? Vertaistukea kaipailisin.

Nyt kun joulukin lähestyy pikkuhiljaa. Tarjouksia siellä, tarjouksia täällä, mutta eipä niistä ole iloa kun on lähes pennitön. 

Tuttavat lentävät samaan aikaan matkalle lämpöön. Saattavat pyytää ravintolaan tms. mukaan, on paljon hankalia tilanteita kun rahaa ei ole yhtään käyttää. Kiertelen paljon kirpputorilla ja ostan sieltä myös joululahjoja omille lapsilleni. Juuri nyt ei ole varaa mennä edes sinne.

Miten te muut jaksatte henkisesti?

En käy kuin ruokakaupoissa. Meille ei tule mainoksia eikä meillä ole telkkaria. Tuttavissa on paljon pienituloisia ja välttelen muutenkin sosiaalisia suhteita tällä hetkellä, koska paloin loppuun. Ei ahdista enää rahan vähyys, kun ongelmana on se, että saisin edes nukuttua.

Vierailija kirjoitti:

Kädestä suuhun eläminen tarkoittaa, ettei jää mitään säästöön. Se ei tarkoita välttämättä tuollaista niukkuutta. 

Olemme mieheni kanssa varsinaisia tuhlareita. Kaikki menee, mitä tulee perheeseen. Meillä on kaksi lastakin. Nytkin olen jo ostanut joululahjolla ainakin tonnilla lapsille ja muulle suvulle. Lisää tulee menemään. Pelkkiin pikkujouluihin ystäville ollaan varattu tonni myös. 

Sitten aina välillä kärvistellään viikko kaurapuurolla tämän elämäntyylin johdosta. Olen tottunut ja luulen, ettei me muututa koskaan. Odotellaan perintöjä. Kumpikin on ainoa lapsi, joten meille on tulossa tosi hyvin massia. Asia ei ole kuitenkaan ajankohtainen, kummankin vanhemmat ovat todella hyväkuntoisia 70-80 välissä olevia pirteitä eläkeläisiä. 

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Kädestä suuhun eläminen tarkoittaa ettei rahaa jää vaikka kuinka yrittäisi säästöön. Vaan tulot on sen verran pienet että ne menee normaaliin elämiseen. Se että haluat tuhlata rahasi ja vielä leveillä täällä ei tarkoita että elät kädestä suuhun. Se että kaikki rahat menee on sinun oma valintasi ei siksi että tulosi olisi niin pienet ettei jäisi säästöön vaikka haluaisitkin.

Mutta jotain tuo sinun kirjoitus kuitenkin kertoo sinusta. Ihan muuta kuin sen mitä sinä olet kirjottanut riveille. Toivottavasti sinulla on edes yksi ystävä jota et ole ostanu. Siis ihan oikea ystävä. Sellainen joka tekisi kaiken sinun puolesta joka ei katsosi kelloa tai matkaa jos tarvitset häntä. Miksi epäilen että sellaista sinulla ei ole. Mielestäni sellainen ihminen on rikas jolla sellaisia ystäviä on useita. Rahasta riippumatta. Itse olen tuolla lailla rikas ja onnellinen siitä.

Tähän tottuu. Oon itse tämän elämäntavan valinnut. Lapsestani on ehkä tulossa yksi oman alansa huipuista Suomessa, joten asumme okt:ssa, jotta hän voi harjoitella useita tunteja päivässä (Sibelius-akatemiassa opiskeleva muusikko). Muut lapset saavat samanvertaiset mahdollisuudet harrastaa. Itse siis venytän penniä (ja todellakin venytän), mutta rahattomina päivinä ja viikkoina auttaa ajatus siitä, että maksanpahan kuitenkin omaa asuntoa kokoa ajan pois, ja nälkää ei olla varsinaisesti vielä nähty. Lapsilla kaikki hyvin, koulu sujuu varmasti pitkälti harrastusten ansiosta erinomaisesti, ja kaikilla on hienoja tavoitteita elämässä. Meillä ei ainakaan mitään tule valmiina, vaan kaiken eteen pitää tehdä kovasti töitä.

Luottokortti on koko ajan tapissa, mutta onneksi välillä tulee esim. niitä veronpalautuksia. Kun lapset ovat joskus omillaan, voin vaikka myydä talon ja päästä jaloilleni. Aika aikaansa kutakin.

Kun on koko aikuisikänsä, elänyt kädestä suuhun, niin tämähän on jo normaali olotila. Työttömyys jakso oli kaataa talouden, mutta siitä selvittiin pankin avustuksella ilman kolhuja ja sen jälkeen on yritetty pitää edes pientä puskuria, mutta kyllä se vaan vaikeaa tuntuu olevan. Kai tämä tästä helpottuu kun loputkin lapset alkaa elättämään itse itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Kädestä suuhun eläminen tarkoittaa, ettei jää mitään säästöön. Se ei tarkoita välttämättä tuollaista niukkuutta. 

Olemme mieheni kanssa varsinaisia tuhlareita. Kaikki menee, mitä tulee perheeseen. Meillä on kaksi lastakin. Nytkin olen jo ostanut joululahjolla ainakin tonnilla lapsille ja muulle suvulle. Lisää tulee menemään. Pelkkiin pikkujouluihin ystäville ollaan varattu tonni myös. 

Sitten aina välillä kärvistellään viikko kaurapuurolla tämän elämäntyylin johdosta. Olen tottunut ja luulen, ettei me muututa koskaan. Odotellaan perintöjä. Kumpikin on ainoa lapsi, joten meille on tulossa tosi hyvin massia. Asia ei ole kuitenkaan ajankohtainen, kummankin vanhemmat ovat todella hyväkuntoisia 70-80 välissä olevia pirteitä eläkeläisiä. 

Miten suhtaudutaan jälkikäteen säästämiseen? Meillä on kyllä uudet autot ja omistusasunnot, eikä mistään ole puutetta, mutta kun tilipäivänä lainanlyhennyksiin menee 2100€ ja laskuhin saman verran, niin siinä saa sitten taas laskella että miten rahat riittää kuukaudeksi ruokaan. Varallisuutta kertyy, mutta eletään kädestä suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kädestä suuhun eläminen tarkoittaa, ettei jää mitään säästöön. Se ei tarkoita välttämättä tuollaista niukkuutta. 

Olemme mieheni kanssa varsinaisia tuhlareita. Kaikki menee, mitä tulee perheeseen. Meillä on kaksi lastakin. Nytkin olen jo ostanut joululahjolla ainakin tonnilla lapsille ja muulle suvulle. Lisää tulee menemään. Pelkkiin pikkujouluihin ystäville ollaan varattu tonni myös. 

Sitten aina välillä kärvistellään viikko kaurapuurolla tämän elämäntyylin johdosta. Olen tottunut ja luulen, ettei me muututa koskaan. Odotellaan perintöjä. Kumpikin on ainoa lapsi, joten meille on tulossa tosi hyvin massia. Asia ei ole kuitenkaan ajankohtainen, kummankin vanhemmat ovat todella hyväkuntoisia 70-80 välissä olevia pirteitä eläkeläisiä. 

 

Ei se nyt ihan noinkaan ole. Kädestä suuhun eläminen tarkoittaa ettei rahaa jää vaikka kuinka yrittäisi säästöön. Vaan tulot on sen verran pienet että ne menee normaaliin elämiseen. Se että haluat tuhlata rahasi ja vielä leveillä täällä ei tarkoita että elät kädestä suuhun. Se että kaikki rahat menee on sinun oma valintasi ei siksi että tulosi olisi niin pienet ettei jäisi säästöön vaikka haluaisitkin.

Mutta jotain tuo sinun kirjoitus kuitenkin kertoo sinusta. Ihan muuta kuin sen mitä sinä olet kirjottanut riveille. Toivottavasti sinulla on edes yksi ystävä jota et ole ostanu. Siis ihan oikea ystävä. Sellainen joka tekisi kaiken sinun puolesta joka ei katsosi kelloa tai matkaa jos tarvitset häntä. Miksi epäilen että sellaista sinulla ei ole. Mielestäni sellainen ihminen on rikas jolla sellaisia ystäviä on useita. Rahasta riippumatta. Itse olen tuolla lailla rikas ja onnellinen siitä.

Miksi on niin paljon moraalittomampaa tarjota ystäville hyvää kuin laittaa rahaa itselle säästöön?

Ja mistä ajatus, että ystävät tällöin ovat "ostettuja". Tykkäämme antaa lahjoja ja järjestää hienoja juhlia. Se on meidän elämää. Mitä me rahoilla haudassa teemme? Lapset tulevat saamaan ihan tarpeeksi, jos joku sitä ajattelee. 

Tosiystävyys on tietysti vaikeasti määriteltävä asia, mutta on sellaisia nyt muutama, joiden apuun uskoisin voivani luottaa tilanteessa kuin tilanteessa ilman mitään ennakkokäteistä. 

Palaisin vielä tähän.... 

Sain huimasti alapeukutuksia, joten kaipaisin perusteluja niille. 

Laitamme siis paljon rahaa ystäviin ihan vapaaehtoisesti (toki toiminta on vastavuoroista osin). Kutsumme myös aina niitä, joilla tiedämme olevan huono rahatilanne, emme valikoi muulla perusteella kuin että ovat hyviä tyyppejä, joista pidämme. 

Miksi on arvostetumpaa laittaa raha itseensä esim. säästämisen muodossa? Näin tulkitsen alanuolet. Vai mitä tarkoitatte negatiivisilla mielenilmauksilla?

Vierailija kirjoitti:

Palaisin vielä tähän.... 

Sain huimasti alapeukutuksia, joten kaipaisin perusteluja niille. 

Laitamme siis paljon rahaa ystäviin ihan vapaaehtoisesti (toki toiminta on vastavuoroista osin). Kutsumme myös aina niitä, joilla tiedämme olevan huono rahatilanne, emme valikoi muulla perusteella kuin että ovat hyviä tyyppejä, joista pidämme. 

Miksi on arvostetumpaa laittaa raha itseensä esim. säästämisen muodossa? Näin tulkitsen alanuolet. Vai mitä tarkoitatte negatiivisilla mielenilmauksilla?

Tähän keskusteluun käytätte väärällä tavalla rahat ettekä oikeasti elä kädestä suuhun.