Tuntuu että lastan kanssa on hankalampaa kun ovat kasvaneet isommiksi

Vierailija

Onko muilla samaa? Tuntuu että aina toitotetaan, että kyllä se helpottaa kun lapset kasvaa. Vielä mitä!!! Elämä oli ihanaa ja helppoa kun lapset oli pieniä, nyt kun ovat 6v (pian 7v) ja 8v niin KAIKKI on vaikeaa, yhtä tappelua ja huutoa vaan. Silloin kun olivat esim. 2v ja 4v niin sujui ehkä parhaiten, vähitellen on kuitenkin menty tähän nykyiseen :/

Tarkoitan tällä esim. että pienenä menivät ajoissa nukkumaan ja meille vanhemmille ja iltaisin kahdenkeskistä aikaa. Nykyään molemmat riekkuu pidempään ja etenkin pienempi ravaa huoneestaan jatkuvasti ja raivoaa kun pakotetaan sänkyyn. Molemmat nukahtaa keskimäärin kymmenen maissa ja aamulla jaksavat silti herätä ihan pirteinä aikaisin.

Ennen leikit sujui nätisti yhdessä tai puuhailivat omiaan. Nykyään yhtä tappelua ja raivoamista, eivät enää ikinä tunnu leikkivän omissa huoneissaan vaan aina pitää vähintään olla rikkomassa toisen leikit ym.

Sama ruokailujen suhteen. Ok,pieninä sotkivat enemmän ja sai olla syöttämässä, mutta sekin voittaa tän nykyisen marinan ruuasta. Kaikki on pahaa ja kehtaavat ulista jopa kylässä tarjotusta ruuasta vaikka kuinka ollaan yritetty kasvattaa kaikkiruokaisiksi ja itsekin syödään monipuolisesti.

Enää riidat ei hoidu vaan syliin nappaamalla ja halailulla vaan heittelevät tavaraa ja puhuvat rumia (ei ole kotoa opittua!!) 20kg raivoavaa ipanaa on mahdoton pitää edes paikallaan.

Tuntuu myös että sotku on loputon noiden kanssa, kaikki rikotaan tai sotketaan ja mitään ei voi uskoa. Omista tavaroista ei pidetä huolta, eikä varsinkaan toisen omasta. Oon ihan loppu tähän!! kaipaan niitä suloisia pikkunassikoita jotka tuli halaamaan ja joiden kanssa oli mukava puuhastella kaikenlaista. Nykyään yhtä huutoa kaikki, ihan sama mitä kivaa yrittää keksiä :(

Poikia ovat molemmat. Itkettää että tätäkö tää nyt on? Mikään meidän elämässä ei ole muuttunut, joka selittäisi tota käytöstä. Ainoastaan pojat ovat kasvaneet. Huomaan että tunnen aina vaan vähemmän positiivisia tunteita ja esim . lomat aiheuttaa enemmän stressiä kun töissä olo. Vielä vuosi sitten haaveilimme kolmannesta mutta hyvin on vauvakuume kaikonnut viime aikoina :(

Sivut

Kommentit (43)

Vierailija

Kyllä se helpottuu. Meillä on neljä teiniä, 13-17 vv, ja on tämä paljon helpompaa kuin nuorena. Helpottui tuossa kuudennen luokan jälkeen.

Vierailija

Kuinka paljon annat lapsille omaa tilaa. Ohjaatko ja sääteletkö joka asiassa. Entä miten lapset on otettu mukaan esim. kotitöihin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon annat lapsille omaa tilaa. Ohjaatko ja sääteletkö joka asiassa. Entä miten lapset on otettu mukaan esim. kotitöihin.

En ohjaa joka asiassa. Isompi lapsi etenkin on tai pitäisi ainakin olla omatoiminen jo, mutta silti kyllä häntäkin saa olla patistamassa lähes kaikessa, että hommat hoituu. Isompaa ei saa myöskään osallistumaan mihinkään kotitöihin, jo oman huoneen siivoaminenkin on järkyttävän tappelun takana. Ihan sama vaikka takavarikoisin koko hänen omaisuuden niin silti ei meinaa mitään tapahtua. Pienempi sentään joskus innostuu auttamaan ruuan laitossa ja tiskikoneen tyhjennyksessä. Yleensä sekin menee vaan pieleen kun isompi tulee sitten siihen kiusaamaan ja ärsyttämään vaikkei ole aikomustakaan osallistua itse. Molemmille yritetään antaa niin omaa tilaa kun yhdessä oloakin. Tuntuu vaan turhalta ihan kaikki mitä tekee.

Vierailija

Mulle on aina ollut selvää, että vaikeampaa on kun lapset on isompia. Vauvan tai pikkulapsen kiukuttelut on kuitenkin aina aika selkeistä syistä ja loppujen lopuksi helposti käsiteltävissä. Mutta pahantuulinen kouluikäinen saati "hirviöteini", jossa vaiheessa tytär nyt on, on jotain ihan muuta.

Toisaalta tässä ajattelee että kai tämä on luonnon tapa valmistaa siihen kun lapset lähtee kotoa. Minä aina ennen ajattelin että se tulee olemaan minulle valtavan kova paikka. Nyt kun katselee 14-vuotiaan kaikkea vastaan kapinoivan teinin touhuja, niin sitä ajattelee jo haaveilevasti sitä päivää kun saa olla miehen kanssa ihan kahdestaan.

Vierailija

Meilläkin 7 ja 9 vuotiaiden kanssa elämä on ihan järkkyä suurimmaksi osaksi. Eli kaikki jotka kuvittelee siellä taaperoiden kanssa että pian se elämä muuttuu helpommaksi, niin voin kertoa ettei muutu!! Ei ehkä enää niitä paskavaippoja mutta sitäkin raivostuttavampaa vääntöä joka asiasta eikä hetken rauhaa. Myös toi pitkään valvominen on hyvä pointti. Eipä ole kovin kiva kun 9v valvoo seinän takana ja ite haluis vähän "laatuaikaa" miehen kanssa omassa makkarissa. Lasken päiviä että muuttavat omilleen

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lopeta tuo musdutus ja ala kasvattamaan muksujas. Älä anna niiden hyppiä silmilles.

Annatko muutaman hyvän vinkin miten toimisit aapeen kuvaamissa tilanteissa? monasti on niin helppo huudella kun ei itse ole siinä tilanteessa.

Vierailija

Voisiko ne perheneuvolassa auttaa tässä asiassa? Ota sinne yhteyttä! Tai oletteko kokeilleet jututtaa lapsia tästä? Silloin, kun ovat rauhallisia. Päätätte etukäteen, että keskiviikkona on iltateellä perheneuvottelu ja jokainen saa nostaa asioita esille. Kerrot lapsille, ihan asiallisesti, miten perheessä olisi kaikilla mukavampaa, jos käyttäydytään kauniisti, siivotaan omat jäljet, jne. Vetoat lasten älyyn enemmän kuin auktoriteettiisi?

siivousvuorot

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta tuo musdutus ja ala kasvattamaan muksujas. Älä anna niiden hyppiä silmilles.

Annatko muutaman hyvän vinkin miten toimisit aapeen kuvaamissa tilanteissa? monasti on niin helppo huudella kun ei itse ole siinä tilanteessa.

Kiinnostaako rikkominen ja sotkeminen, jos vuorotellen siivoavat kämpän joka toinen lauantai?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon annat lapsille omaa tilaa. Ohjaatko ja sääteletkö joka asiassa. Entä miten lapset on otettu mukaan esim. kotitöihin.

En ohjaa joka asiassa. Isompi lapsi etenkin on tai pitäisi ainakin olla omatoiminen jo, mutta silti kyllä häntäkin saa olla patistamassa lähes kaikessa, että hommat hoituu. Isompaa ei saa myöskään osallistumaan mihinkään kotitöihin, jo oman huoneen siivoaminenkin on järkyttävän tappelun takana. Ihan sama vaikka takavarikoisin koko hänen omaisuuden niin silti ei meinaa mitään tapahtua. Pienempi sentään joskus innostuu auttamaan ruuan laitossa ja tiskikoneen tyhjennyksessä. Yleensä sekin menee vaan pieleen kun isompi tulee sitten siihen kiusaamaan ja ärsyttämään vaikkei ole aikomustakaan osallistua itse. Molemmille yritetään antaa niin omaa tilaa kun yhdessä oloakin. Tuntuu vaan turhalta ihan kaikki mitä tekee.

pienten lasten hoitaminen on raskasta fyysisesti ja sitten näiden isompien kanssa... no, pienet lapset, pienet murheet.

Koululaisilla on isoja asioita meneillään, kavereiden kanssa pitäisi pärjätä, koulutyö on koko ajan haastavampaa, monella on vaativia harrastuksiakin. Kotitöitä pitää tehdä ja välillä vaan haluaisi kivuta vanhempien syliin ja ollakin taas PIENI.

Kasvukipujahan nuo suurimmaksi osaksi. Ainut mikä pistää silmään on että joudut fyysisesti rajoittamaan kouluikäistä raivopäätä. Nyt pitäisi pyrkiä siihen että tästä päästään pois, se nimittäin käy hyvin pian mahdottomaksi. Ehkä rangaistuksia pitää myös miettiä uudestaan, takavarikon sijasta kielletään kaverikyläilyt tai kavereiden kanssa ulkoilu jos ei noudateta sovittuja sääntöjä.

Kotitöiksi ala-asteikäiselle riittää hyvin oma huone ja esim. astianpesukoneen täyttö tai tyhjennys pari kertaa viikkoon. Mene mukaan siivoamaan niin että lapsi pääsee alkuun, kehut ja kannustat ja viimeistelyn jätät lapselle niin hänelle vahvistuu palkinto (siisteys) tehdystä työstä.

Tsemppiä! Ootas teini-ikää ;)

Vierailija

Minäpä neuvon sinua samoin, kuin minulle (lapsettomalle) aina sanotaan kun kerron etten halua lapsia: Ne on pieniä vain hetken. Ei se kuule kestä kuin muutaman vuoden kun ne on pieniä. Aika menee ohi siivillä. On se sen arvoista kuitenkin. Mietipä kuka hoitaa sinua kun olet vanha.

Toivottavasti auttoi, koska ilmeisesti tämän on pakko olla totta kun sitä niin paljon toitotetaan :D. (Pitääkin ottaa tämä sivu suosikeihin ja linkittää seuravaan kerran tämä keskustelu: että vain muutaman vuoden, niinkö?!?!?)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Voisiko ne perheneuvolassa auttaa tässä asiassa? Ota sinne yhteyttä! Tai oletteko kokeilleet jututtaa lapsia tästä? Silloin, kun ovat rauhallisia. Päätätte etukäteen, että keskiviikkona on iltateellä perheneuvottelu ja jokainen saa nostaa asioita esille. Kerrot lapsille, ihan asiallisesti, miten perheessä olisi kaikilla mukavampaa, jos käyttäydytään kauniisti, siivotaan omat jäljet, jne. Vetoat lasten älyyn enemmän kuin auktoriteettiisi?

Tätä voisi yrittää :) isomma kanssa keskusteluja onkin käyty ja ehkä päivän muistaa kunnes taas sama jatkuu

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon annat lapsille omaa tilaa. Ohjaatko ja sääteletkö joka asiassa. Entä miten lapset on otettu mukaan esim. kotitöihin.

En ohjaa joka asiassa. Isompi lapsi etenkin on tai pitäisi ainakin olla omatoiminen jo, mutta silti kyllä häntäkin saa olla patistamassa lähes kaikessa, että hommat hoituu. Isompaa ei saa myöskään osallistumaan mihinkään kotitöihin, jo oman huoneen siivoaminenkin on järkyttävän tappelun takana. Ihan sama vaikka takavarikoisin koko hänen omaisuuden niin silti ei meinaa mitään tapahtua. Pienempi sentään joskus innostuu auttamaan ruuan laitossa ja tiskikoneen tyhjennyksessä. Yleensä sekin menee vaan pieleen kun isompi tulee sitten siihen kiusaamaan ja ärsyttämään vaikkei ole aikomustakaan osallistua itse. Molemmille yritetään antaa niin omaa tilaa kun yhdessä oloakin. Tuntuu vaan turhalta ihan kaikki mitä tekee.

pienten lasten hoitaminen on raskasta fyysisesti ja sitten näiden isompien kanssa... no, pienet lapset, pienet murheet.

Koululaisilla on isoja asioita meneillään, kavereiden kanssa pitäisi pärjätä, koulutyö on koko ajan haastavampaa, monella on vaativia harrastuksiakin. Kotitöitä pitää tehdä ja välillä vaan haluaisi kivuta vanhempien syliin ja ollakin taas PIENI.

Kasvukipujahan nuo suurimmaksi osaksi. Ainut mikä pistää silmään on että joudut fyysisesti rajoittamaan kouluikäistä raivopäätä. Nyt pitäisi pyrkiä siihen että tästä päästään pois, se nimittäin käy hyvin pian mahdottomaksi. Ehkä rangaistuksia pitää myös miettiä uudestaan, takavarikon sijasta kielletään kaverikyläilyt tai kavereiden kanssa ulkoilu jos ei noudateta sovittuja sääntöjä.

Kotitöiksi ala-asteikäiselle riittää hyvin oma huone ja esim. astianpesukoneen täyttö tai tyhjennys pari kertaa viikkoon. Mene mukaan siivoamaan niin että lapsi pääsee alkuun, kehut ja kannustat ja viimeistelyn jätät lapselle niin hänelle vahvistuu palkinto (siisteys) tehdystä työstä.

Tsemppiä! Ootas teini-ikää ;)

Kiitos tässä oli asia :) Varmasti kasvukipuja on mutta kun vaan osaisi toimia niin ettei tarvisi niin kauheasti raivota siinä kasvaessa. Tosiaan se takavarikko todettiin toimimattomaksi, eikä sitä käytetä. Pihalle kavereiden kanssa menoa on rajoitettu siten, että kun oli siivouspäivä niin huone oli siivottava ennen kun ulos pääsi. Koko päivän jaksoi vastustaa siivoamista ja raivota asiasta. Sitten kaverit alkoikin jo soittelemaan, että milloin tulet, mutta eihän poika päässyt kun kaaos oli huoneessa edelleen. Sitten alkoi se raivoaminen kun ei pääse ulos eikä siivoaminen edistynyt sitäkään vähää. Huomautin monta kertaa että kun olis heti vaan siivonnut niin olisi päässyt paljon helpommalla ja olisi nyt jo pihalla. Silti yhtä raivoa vaan. Sai sitten lopulta huoneen kuntoon mutta koko lauantaipäivä siihen meni. Tuntui toisaalta kamalalta että poika oikeasti raivosi koko päivän mutta periksi ei annettu eikä anneta. Pahinta on ettei näytä oppineen tuostakaan mitään vaan samalla kaavalla mennään. Oikeastaan muita kotitöitä ei häneltä ole vaadittukaan kun oman huoneen siivous kerran viikossa. Mieitn että onko tommonen käytös normaaliakaan, kellään muulla tämmöstä vastustusta joka asiasta?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat